Milloin on nuiva ja vihamielinen suomenruotsalaisia kohtaan?

[NRR]

Erään hyvän blogin keskusteluosiossa blogisti esitti arvion, että ainakin 10-20 % pakollisen ruotsin kriitikoista edustavat nuivaa ja vihamielistä asennetta suomenruotsalaisia ja muuta samantyyppistä erilaisuutta kohtaan.

Oletettavasti tässä tarkoitetaan yli kuusitoistavuotiaista. Alle kuusitoistavuotiaita lienee noin miljoona, joten aikuisväestöä olisi n. 4 400 000. Vähintään kaksi kolmasosaa väestöstä on ollut gallupeissa pakon kriitikkoja, joten lukumääräisesti tämä tekisi jopa
0,20 * 0,67 * 4 400 000 = n. 600 000 suomalaista.

Samassa keskustelussa muistutettiin, että folktingetin selvityksessä "Vårt land, vårt språk" sanottiin, että 26 % suomenkielisistä oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että ruotsinkieliset ovat vieras ja ärsyttävä kieliryhmä. Lukumääräisesti tämä teksi
0,26 * 4 400 000 = n. 1 100 000 suomalaista eli liki tuplasti tuohon ylempään verrattuna.

Kun olen sanonut, että arjessa tutut ja sukulaiset tilaisuuden tullen esittävät vielä räväkämpää kritiikkiä pakkoruotsia kohtaan kuin minä, se kyllä pitää sisällään myös avoimen kritiikin ruotsinkielisten verkostojen taloudellista valtaa kohtaan. Sen sijaan siihen ei mielestäni liity ruotsalaisvihaa, ruotsinkieliset vävy/miniäkokelaat otetaan ilolla vastaan ja ruotsinkieliset työkaveriit ovat ok. Toisaalta esimerkiksi ruotsinkielisen kanssa naimisissa oleva tuttu ruotsinope arveli ääneen, että pakkoruotsin taustalla oli fondiraha. Onko hänkin sitten nuiva?

Miten siis näitä lukuja, arvioita ja kokemuksia tulisi tulkita? Mikä on luvallinen tulkinta ruotsinkielisten verkostojen vallasta ja milloin mennään vihapuheen puolelle?

[NRR]

Onko tässä ruotsinkielisiä kohtaan nuivia kommentteja?

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän pääsihteeri Månsson kirjoitti blogissaan, että "Helsingin Sanomats hade nämligen haft den goda smaken att sända sin mesta svenskhatare, Marjukka Liiten, på plats". Liiten on hesarissa kritisoinut mm. kansalliskielistrategiaa: "--- tuore kielistrategia voisi hyvin olla yli 40 vuoden takaa, jolloin toisesta kotimaisesta kielestä tehtiin peruskoulun myötä pakollinen oppiaine kaikille. --- Pakollisuuden kiivain puolustaja Rkp toivottaa keskustelun tervetulleeksi, muttei suvaitse vähäisintäkään vastaväitettä. --- Niinpä suomalaisten kielivaranto koostuu lähinnä kohtuullisesta englannista ja surkeasta ruotsista. --- Kielistrategiassakin muut kielet toki mainitaan. Suomen sanotaan olevan monikielinen maa, jossa puhutaan 148:aa kieltä äidinkielenä. Muita kieltä puhuvien osuus on 4,5 prosenttia. 'Muiden kielten osaamistarve on kiistaton tosiasia', strategiassa todetaan. Sitä ei kuitenkaan murehdita sen enempää."

HBL kuvasi Kokoomuksen Sanna Lauslahtea svenskätareksi/ruotsinsyöjäksi. Lauslahti taas kirjoitti blogissaan näin: "Toisen kotimaisen pakollisuus on perusopetuslaissa säädetty. Vapaat kielivalinnat peruskoulussa voitaisiin toteuttaa yksinkertaisella tavanomaisen lain muutoksella. Tällainen muutos olisi mielestäni monin tavoin perusteltua tehdä. Valinnanvapautta vastaan on esitetty monia perusteluita, jotka eivät kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Tällä hetkellä pelkät poliittiset realiteetit estävät valinnanvapauden toteuttamisen, mutta tulevaisuudessa valmius tosiasioiden kohtaamiseen varmasti vahvistuu. Kaikki järkisyyt puoltavat monipuolista kielipääomaa, johon voidaan päästä kestävästi päästä ainoastaan toteuttamalla valinnanvapaus."

Jos noin kesyt henkilöt ovat svenskhatareita ja svenskätareita, miten enää kuvata suorapuheisempia?

Saska Saarikoski, nykyisin hyvinkin proruotsi, ei ole aiemmin ujostellut sanoa sanaansa myös pakkoruotsista vaan kuvasi tilannetta kolumnissaan pari vuotta sitten näin: "Aina, kun seuraan Hufvudstadsbladetista suomenruotsalaisten kielikeskustelua, huomaan tuntevani äkillistä vetoa Timo Soiniin! Suomenruotsalaiset osaavat väitellä henkevästi ja sivistyneesti kaikesta muusta, mutta kun aletaan puhua ruotsin asemasta, keskustelusta tulee nurinkurista pseudodebattia, jossa ensin on ainoa oikea vastaus, sitten sitä tukevat argumentit. Jos joku yrittää potkia aisan yli, kuten pakkoruotsia arvostellut Rkp:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, hän saa niskaansa laskiämpärin. Samanlaisen jollaisella Paavo Lipponen heitti lehden palstoilla pääministeri Mari Kiviniemeä, joka uskalsi ehdottaa, että Kaakkois-Suomen koululaiset voisivat opiskella ruotsin sijasta venäjää. Savolaisen Lipposen kielikiivaus voi hämmästyttää, ellei muista, että sukujuurensa Kaarle Suuresta johtava Lipponen on epäilemättä solmiutunut monin tavoin myös ruotsalaisiin ylhäisösukuihin."

Yle Kultakuume ruotsalaisuuden päivän aattona 5.11.2012. alkoi Umayya Abu-Hannan arviolla: "Suomi on erittäin vaikea monikulttuurisuusnäkökulmasta, koska meillä on valtaväestön lisäksi erittäin vakiintunut ja hyvin vallassa oleva vähemmistö ruotsinkieliset - ruotsinkielisten on lähdettävä mukaan vähentämään ruotsinkielisten asemaa..." ja samassa ohjelmassa haastateltiin elokuvaohjaaja Jari Halosta, joka vasta puhuikin suoraan: "Onko niillä, jotka pitävät suomenruotsalaista eetosta eli valtaa eli RKP-läisyyttä yllä kykyä nähdä totuuksia?" Kun toimittaja kertoi, että ennen ohjelmaa hänellä oli erilainen tunne kuin tavallisesti, sillä suomenruotsalaisten asemaan kajoaminen on aihe, josta ei tiedä, mitä siitä seuraa, niin Halonen vahvistaa tunteneensa samoin, että aihe on niin syvälle asennettu tabu meissä. Hän mainitsi myös mahdollisen koston: Fiksut suomenruotsalaiset eivät ole kiinnostuneita, mutta ns. vasallit pyrkivät leimaamaan --- perussuomalaiseksi, nationalistiksi, rasistiksi. --- Se on todella paha juttu, se on koko meidän kulttuurille paha, koska se estää keskustelua --- Edustuksellisessa demokratiassa keskustelu on ainoa keino, jolla mennään eteenpäin --- Kaikkea muuta Suomessa voidaan laskea, asiat lasketaan sentilleen, mutta tätä [ruotsin kielen aseman hintaa] ei saisi laskea --- politikointia peloilla --- suomenruotsalaiset haluavat eriytyä suomalaisista --- suomenruotsalaisessa koulujärjestelmässä historiassa opetetaan eri tavalla kuin mikä on totta tai mitä suomenkielisessä koulussa opetetaan --- suomenruotsalaisnationalismi näkyy --- sen vuoksi he eivät ymmärrä, he luulevat että he ovat tuoneet tänne kaiken hyvän --- heidät ehdollistetaan tähän --- ne kaikki fiksut suomenruotsalaiset sanoo, että emmä rupee riitelemään sukulaisten kanssa, mutta mä ihmettelen koska te heräätte --- meidän on pakko politisoitua tässä asiassa --- Tässä täytyy uskaltaa sanoa --- Poliittisen kulttuurin pitäis muuttua --- tabu, siitä ei kukaan poliitikko uskalla sanoa mitään, koska se saa leiman siitä ja se olisi poliittinen itsemurha ---

Umayya Abu-Hannan ajatuksia on kirjattu myös taannoin HBL:n artikkelissa (vapaa käännös): --- suomenruotsalaiset ovat tottuneet edustamaan kaikkia vähemmistöjä vaikka suomenruotsaltaisten, kuten suomenkielistenkin, tilanne ei millään tavoin ole verrattavissa maanhanmuuttajien tilanteeseen, ei ole yhteistä historiaa, yhteisiä kokemuksia, yhteiskunnallista asemaa tai todellisuutta. --- Suomenruotsalaisten vahva vähemmistöasema on hänestä tietysti hyvä asia mutta merkitsee samalla, että ruotsin asema nyt on uudessa vaiheessa eikä sillä ole enää samaa itsestäänselvää statusta kuin aikaisemmin. --- Historia on historiaa, nyt on väestöpohja muuttumassa. Monet suomenruotsalaisista ystävistä eivät ymmärrä tätä. He sanovat kieltäytyvänsä luopumasta hankituista etuisuuksista. Mutta tulevaisuudessa ruotsin asema ei tule enää olemaan yhtä itsestäänselvä. Tämä muutos on väistämätön ja se tulee tekemään kipeää. --- Mm. Hän [Umayya] kritisoi nepotismia, jota hänestä ilmenee nimitysten yhteydessä. Hakuprosessit, jossa sukunimi ja kontaktit parantavat mahdollisuuksia tulla valituksi, eivät ota mukaan maahanmuuttajia. Esimerkiksi hän kuvaa, miten Stefan Wallin 2009 kulttuuriministerinä kielipoliitiisista syistä asetti Leif Jakobssonin Valtion taidekomission johtoon. Tämä samaan aikaan, kun oli olemassa muidenkin etnisten vähemmistöjen edustaja, näitä edustajia on mukana muutenkin aivan liian harvoin. Hän kyseenalaistaa myös Eva Biaudetin valinnan vähemmistöasiamieheksi 2010, kun muita hakijoita maahanmuuttajataustalla ei edes kutsuttu haastatteluun.

Abu-Hannalle vastattiin artikkelin kommenteissa kuten "nettifennoille": "Tämä jos mikä on rasistinen hyökkäys. Alkuperäisväestöä kohtaan. Abu-Hanna todella esittää käsittämätöntä kiihotusta kansansryhmää kohtaan."

[Jan-Erik Andelin]

Eiköhän hyvä blogisti alkupuheenvuorossaan määritellyt mikä on "kielivapautta" ja mikä hänen mielestään on sitten pidemmälle meneviä toimenpiteitä, jotka sekoittavat pakkaa ja keskustelua. Nuivuus löytyy varmaan sitten sieltä vyöhykkeeltä. Tarkentakoon sitten itse.

[NRR]

Eiköhän hyvä blogisti alkupuheenvuorossaan määritellyt mikä on "kielivapautta" ja mikä hänen mielestään on sitten pidemmälle meneviä toimenpiteitä, jotka sekoittavat pakkaa ja keskustelua. Nuivuus löytyy varmaan sitten sieltä vyöhykkeeltä. Tarkentakoon sitten itse.

Mielestäni on perusteltua muistuttaa, että keskitytään kielivapaudessa kielivapauteen.

En lähtisi lukemaan tuon blogin ajatuksia siten, että kielivapauden kannattajien tulisi sitoutua näihin:
- kansalliskielinimikkeestä ei tule keskustella eikä mahdollisuudesta poistaa nimikettä perustuslaista
- kielilakia ei tule arvostella, ei ainakaan ruotsinkielisten oikeutta ruotsinkielisiin viranomaispalveluihin
- ruotsinkielisten kotiseutualueelta (joka on toistaiseksi määrittelemätön) pakkoruotsia ei tule poistaa.
Näitä teemoja (perustuslaki, kielilaki, ruotsinkielisten alueiden omaleimaisuus) ei vain voi nostaa osaksi pakkoruotsista luopumista. Ja toiveena kai olisi, etteivät myöskään pakon puolustajat jumiudu näihin pakon perusteena.

Ainoastaan tuo keskimmäinen vaihtoehto (ruotsinkieliset palvelut) voi mielestäni olla sellainen, että suhtautuminen siihen kertoo kenties myös nuivuudesta - mutta vain osalla. Eikä ole ruotsinkielisten palvelujen vähättelyä nostaa esiin myös saamenkielisten tai uussuomalaisten tarpeita.

Pakkoruotsilla on yhteyksiä tämän päivän verkostojen vallanjakoon, ihmisten urakehitykseen ja valtapopulistien liturgioihin, kielipoliittiseen historiaan, poliittisen päätöksenteon historiaan, historiatulkintoihin, identiteettikäsityksiin, nationalismiin (monenkin ryhmän), käsityksiin kansalaisten velvollisuuksista, kieltenopetuksen tutkimuksiin ja tutkimusten rajauksiin jne. Nämä teemat väistämättä nousevat esiin eikä niiden käsittely ole mielestäni väärin.

Halutaanko tuossa blogissa suitsia tätä keskustelua? Itse en lue sitä niin vaan enemmänkin "back to basics" -kehoituksena, lisää ydinasiaa.

Kielivapaus on kuitenkin vain ja ainoastaan oikeutta valita opiskeltavat kielet kaikilla koulutuksen tasoilla. Tämähän riittää enemmän kuin hyvin minulle ja useimmille muille.

Välttämättä en osaa rauhoitella niitä, jotka näkevät tämän pakkoruotsin dominoteorian valossa ensimmäisenä kaatuvana palikkana, jota seuraa vaihteleva määrä muita kaatuvia palikoita. Mutta hyvä, jos rauhoitellaan, sillä siihen todella olisi syytä.

[NRR]

Melinin mukaan yhdistyksen puheenjohtaja Rostila on kolumnissaan myöntänyt, että haluaa ruotsin pois Suomesta ja Rostilan asenne leimaa hanketta vapaaehtoisen ruotsin toteuttamiseksi.

Tarkoittaako hän tätä Rostilan blogia viime keväältä:
http://blogit.iltalehti.fi/ilmari-rosti ... aihtoehto/

"Suomalaiseen yhteiskuntaan on rakennettava kokonaan ruotsiton vaihtoehto, ruotsista vapaa kaista alhaalta ylös, duunarista presidenttiin.

--- Kirjassani ”Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu. Suomenkielisten näkökulma kielipolitiikkaan” olen esittänyt perusteita laajemmin. Seuraavassa lyhyesti kolme näkökohtaa.

- Ensiksi tasa-arvo --- motivoituminen suomen opiskeluun on ruotsinkieliselle huomattavasti helpompaa kuin ruotsin oppiminen suomenkieliselle --- --- ruotsin opiskelu asettaa suomenkieliset keskenään eriarvoiseen asemaan --- Lisäksi monien oppilaiden kohdalla tasa-arvosyiden vuoksi olisi perustelua käyttää ruotsin vaatima aika esimerkiksi äidinkielien lisätunteihin.

- Toiseksi suomalaisten kielitaidon monipuolistaminen. Tarvitaan yhä enemmän asiantuntijoita, jotka osaavat saksaa, kiinaa, portugalia tai venäjää. Ruotsin poistaminen ylioppilaskirjoituksista ei ratkaissut kyseistä pulmaa, koska koululaisten on edelleen käytettävä aikaa ruotsin opiskeluun eivätkä he näin ollen voi käyttää aikaansa hyödyllisemmiksi kokemiensa vieraiden kielten opiskeluun.

- Kolmanneksi vapaus ja vapauden arvo. Suomenkielisten yksilöiden, perheiden ja koko suomenkielisen väestön on aika saada määritellä suhteensa ruotsin kieleen vapaasti. ---"

Tämäkö näkökulma on siis hyökkäys ruotsia kohtaan?

Magman sivuilla puitiin Rostilan kirjaa ja tätä blogitekstiä pitkästi:
http://www.magma.fi/tema/den-onyttiga-s ... as-lidande (linkki ei enää toimi)

Otsikointi on pilkallinen "Turha ruotsi ja suomalaisten kärsimys". Jo otsikko oli siis argumentointivirhe nimeltä Red Herring/Olkinukke. Tämän logiikkavirheen viljely on pakkoruotsin puolustajien lempitaktiikkaa - väänntetään kielivapauden vaatimuksesta jokin irvikuva, jota sitten mätkitään. Paljon tunteita, ei asiaa.

Tekstissä väitetään, että Rostilan nostamat ongelmat eivät liity ruotsinopetukseen vaan kouluun ylipäätään ja väitetään, että "kokonaisuus, josta hän unelmoi, oikeudenmukaisuus, jota hän väittää puolustavansa, ei ole mitään muuta kuin hyökkäys kulttuurista monimuotoisuutta, monikielisyyttä ja kulttuurista monitahoisuutta vastaan ("den enhet han drömmer om, den rättvisa han säger sig försvara inte är någonting annat än ett angrepp på kulturell diversitet, flerspråkighet, kulturell komplexitet"). Siis koska Magman kirjoittajan mielestä vapaa kielivalinta on väärä tapa ratkaista koulun ongelmia, Rostilan ehdotuksen täytyy johtua siitä, että hän vastustaa kulttuurista monimuotoisuutta ja muuta hyvää. Selkeä argumentointivirhe tämäkin.

Rostilan analyysin "valheellisuus" kuulemma tulee selvästi esiin hänen ratkaisuehdotuksessaan eli ruotsin tekemisessä vapaaehtoiseksi. Että joku voisi kokonaan väistää ruotsin opinnoissaan, aiheuttaisi Magman kirjoituksen mukaan suurta epätasa-arvoa suomenkielisten nuorten parissa kieliosaamisen kehittymisessä nykyiseen verrattuna. Argumentointivirheiden tulvaan näyttää hukkuvan koko teksti.

Kirjoituksessa viitataan kauhistellen myös tähän Rostilan blogiin, jossa puhutaan kokonaan ruotsittomasta vaihtoehdosta.

Ja lopussa kysytään, minne katosi unelma tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Ei olla ymmärtävinään, ettei taaskaan suostuta kuulemaan suomenkielisten (ja uussuomalaisten) näkemystä tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta.

Loppuun on vielä liitetty yhteenveto Palviaisen taannoisesta tutkielmasta, jossa kuvataan, miten ruotsin pakollisuuden poistuminen vaikuttaisi Suomessa (pakkoruotsin kannattajan näkökulmasta).

[Hannu Jussi]

Yhtä selkeää ja rakentavaa tekstiä kuin Rostilan keväällä ilmestyneessä kirjassa ei taida löytyä.
Jotkut puheenvuorot eduskunnassa 15.5.2014 olivat loistavia. Niitä ei taidettu lainata missään lehdissä. Kerrottiinko niistä edes?

[NRR]

Yhtä selkeää ja rakentavaa tekstiä kuin Rostilan keväällä ilmestyneessä kirjassa ei taida löytyä.
Jotkut puheenvuorot eduskunnassa 15.5.2014 olivat loistavia. Niitä ei taidettu lainata missään lehdissä. Kerrottiinko niistä edes?

Tarkoititko Hannu Jussi näitä? Ei tainnut näitä näkyä mediassa.

Anne Kalmari /kesk (vastauspuheenvuoro): "Kanadassa, jossa on 22 prosentin ranskankielinen vähemmistö, ranskan kielen opiskelu hoituu pääosin vapaaehtoisuuden pohjalta."

James Hirvisaari /M2011 ovat sen sijaan ruusunsa ansainneet: "--- Edessämme on taas yksi näistä kiistämättömistä totuuksista, joka syntyi 1970-luvun hallituksen lehmänkaupoissa. RKP:n hallitussuosion nostaminen järjen ja kansan tahdon vastaisella toiminnalla on ollut maan tapa, josta on korkea aika hankkiutua eroon. --- Kukaan ei vaadi ruotsin kielen puhumisen, osaamisen tai opettelemisen kieltämistä. Kukaan ei halua viedä suomenruotsalaisilta heidän äidinkieltään tai kulttuuriaan. Nyt kyseenalaistetaan vain se, että suomalaiset pakotetaan opiskelemaan suomenruotsalaisten äidinkieltä vastoin omaa tahtoaan --- Suomi on maailman mittaluokassa pieni maa mutta täynnä maailman parasta osaamista ja parhaita tekijöitä. Meillä on maailmalle paljon tarjottavaa, mutta pohjoismaisilla kielillä ei synny kauppaa eikä etsitä uusia markkinoita. Kielitaitomme on monipuolistuttava, jotta se vastaisi nykypäivän elinkeinoelämän tarpeisiin. Pakkoruotsin kaltainen sisäänpäin kääntyminen oli huono ratkaisu 1970-luvulla, ja tänä päivänä sen jatkuva ylläpito on täysin mieletöntä. Naapurimme Ruotsikaan ei kaipaa pakkoruotsia. Pohjanlahden ylittävä yhteistyö niin kaupan, tieteen kuin kulttuurin alallakin toimii lähes yksinomaan englanniksi yksinkertaisesti siitä syystä, että se sujuu pakkoruotsia paremmin. Näin kaatuu viimeinenkin heiveröinen peruste pakkoruotsin tarpeesta. --- Ruotsin kieli toimii varmasti henkilökohtaisena kilpailuetuna kuten mikä tahansa kielitaito, mutta opiskelun on ehdottomasti oltava vapaaehtoista eikä valtion pakottamaa. Tässäkin asiassa olisi ilman muuta edettävä kansan enemmistön tahdon mukaisesti."

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

- Aloite edustaa tervettä arkijärkeä, jota meidän eduskunnassa tulee edistää kaikin mahdollisin laillisin keinoin --- Ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksista on kyettävä huolehtimaan ilman sitä pakkoa, että kaikkien suomalaisten tulee kouluissa ja oppilaitoksissa opiskella ruotsin kieltä. Kyse on resursseista, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Mikäli tähän on kyetty Suomessa ennen pakkoruotsin synnyttämistä takavuosikymmeninä, miksi siihen ei muka kyettäisi nyt ja tulevaisuudessa? Jos ei kyetä, emmehän me voi keinotekoisesti ja kustannuksista piittaamatta tekohengittää yhtä vähemmistökulttuuria, mikäli tässä on siis pohjimmiltaan kyse siitä. Emme voi tehdä päätöksiä koko kansan puolesta tunteella vaan järjellä, ja siitä pakkoruotsin poistamisessa kouluista on myös kyse.

- kun halutaan panostaa kansainväliseen kanssakäymiseen yhä globaalimmassa maailmassa, ei voi olla niin kuin nyt on, että me pakottamalla opiskelemaan ruotsia kavennamme suomalaisten lasten ja nuorten tosiasiallisia mahdollisuuksia opetella ja osata maailmankieliä ja näin edetä sekä työurallaan että henkilökohtaisesti.

- Kannatan sitä, että pakollista olisi opiskella vain omaa äidinkieltään sekä nykykäytännöstä poiketen vain yhtä vierasta kieltä sen lisäksi. Perustelen tätä sillä, että kaikilla ei ole niin sanottua kielipäätä eivätkä kaikki ylipäätänsä ole erityisen lahjakkaita oppimaan, ja silloin on parempi keskittyä vaikka vain yhden vieraan kielen opiskeluun useamman sijasta.

- Ilmeisesti tässä salissa on täysin ummistettu silmät yhä kasvavilta oppimisvaikeuksilta ja käytöshäiriöiltä, joita koulumaailmassa esiintyy ja jotka haastavat ruusunpunaiset utopiat kielikylvyistä ja kielisuihkuista sekä yhä aiemmin aloitettavasta pakko-oppimisesta, jossa ajatellaan ihmisen päähän voitavan kaataa tietoa ja osaamista. Ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta kannattava osa eduskunnasta on vieraantunut todellisuudesta hämmästyttävällä tavalla. Keskustelu aloitteesta on ollut älyllisesti epärehellisellä tasolla ja perustunut lähinnä tunteisiin vetoamiseen.

- Jos ollaan sitä mieltä, että ruotsin on syytä olla vapaaehtoista, niin mielestäni ei ole syytä vesittää tätä ajatusta sillä, että lanseerattaisiin joillekin alueille ikään kuin pakollinen venäjän kielen opiskelu sitten eli pakkovenäjä. Mielestäni ei ole syytä tehdä minkään sortin kompromisseja, ja perustelen tätä ihan sillä, että emmehän tiedä, millä puolella Suomea tulemme esimerkiksi töitä tekemään ja näin edespäin. Jos tälle kielelle, kuten ruotsille, ei monella ole sitä käyttöä, ei se auta, vaikka sitä kieltä alettaisiin opiskella kuinka nuorena hyvänsä. Monelle peruskoulunsa päättäneelle ruotsin kieli on toisin sanoen täyttä hepreaa joka tapauksessa.

- Mikäli kansan enemmistön hartaaseen toiveeseen tehdä ruotsin kielen opiskelusta vapaaehtoista ei suhtauduta eduskunnassa myönteisesti vaan vedotaan esimerkiksi siihen, että ruotsi on Suomen virallinen kieli, pidän selvänä ja luonnollisena, että seuraavaksi tullaan kansalaisten toimesta vaatimaan ruotsin kielen virallisen aseman poistamista ja muuttamista vähemmistökielen asemaan.

- Voimme siis nyt valita täällä eduskunnassa, haluammeko sopeutua kansan enemmistön vaatimuksiin hyvällä ja rakentavasti vaiko emme. Mutta emme voi millään tekosyyllä väistää väistämätöntä. Minusta on selvä asia, että on tullut aika tunnustaa tosiasiat ja korjata asiantila, joka ei vastaa kansan enemmistön tahtoa. Voimme valita, tapahtuuko muutos kansalaisaloitteen perusteella vai aikanaan vaalien kautta, sillä asia on ja pysyy esityslistalla. Jälkimmäinen vaihtoehto sopii sekin perussuomalaisille vallan mainiosti.

@}--`--,----


Toisaalta puuttui myös kriittistä journalismia, jota meidän palstallamme osoitti Jänkäkoira:

Mikaela Nylander /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä aloite on tullut meille käsiteltäväksi tänne eduskuntaan. Keskeinen argumentti, jolla aloitetta pyritään viemään eteenpäin ja jolla vuonna 2005 motivoitiin myös toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa, on, että näin vapautetaan resursseja, jotka voidaan kohdentaa muiden kielten opiskeluun. Tämä argumentti on osoittautunut virheelliseksi. Toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa ei ole lisännyt kielten opiskelua. Tilastojen valossa kehitys näyttää olevan täysin päinvastainen.

Jänkäkoira /pp* (vastauspuheenvuoro): Arvoisa kansanedustaja!

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että aloitteen käsittelyyn tuleminen eduskuntaan on hieno asia, mutta...
Sinulla on siis ollut kuukausia aikaa valmistua keskusteluun tästä kansalaisaloitteesta, ja ainoa väite, jonka puheenvuorossasi otat esille on valheellinen? ---

[JV Lehtonen]

Otsikon kysymys on äärimmäisen ajankohtainen, koska varsin monet eliitin jäsenet,
esim. Ahtisaari ja YLEn Kivinen, valittavat, että "asiasta keskustellaan väärin".

Ei siis kierrellä ja kaarrella eikä etsitä liturgisia kiertoilmauksia.

Jää siis epäselväksi, pitäisikö kielipolitiikasta keskustella lähtökohtaisesti eri tavalla kuin esim
energiapolitiikasta, jossa ministeritason mies vetää koko maata lokaan ulkomailla
ja Greenpeace ja ja vihreät tekee listoja ydinvoimapäätöksen siunaajista.

Kun taas kansalaisaktivistit tekevät analyysin pakkoruotsin kannattajista,
tietosuojaviranomainen kieltää sen julkaisemisen vedoten "luettelon tekemiseen".

Mikä ihmeen mystisyys ja mytologia tekee nimenomaan kielipolitiikasta tabu-aiheen,
josta ei saa keskustella muuten kuin eliitin määrittelemällä sivistyneellä nuotilla ?

Minkään muun asian käsittely ei vaadi vastaava "hygieniaa" ollakseen hyväksyttävää!

[Jaska]

Halutaanko tuossa blogissa suitsia tätä keskustelua? Itse en lue sitä niin vaan enemmänkin "back to basics" -kehoituksena, lisää ydinasiaa.

Nimenomaan "selkä pasiikkiin" (pakkosuomennos) olisi kai pääosin kyseessä tämän nimeltämainitsemattoman kelpo blogistin pointissa. Tärkeää olisi keskittyä juuri ja vain siihen kielivapauteen, koska onhan luonnollista, että jos joka toinen kerta, kun joku mainitsee kielivapauden, siihen liittyy myös jonkinlaisia ruotsinkielisten "oikeusvähennyksiä", niin nämä väkisinkin kytkeytyvät yhteen. Sen jälkeen on hyvin vaikea uskoa, että joku voisi ajaa VAIN kielivapautta ilman että samalla haluaa kyykyttää ruotsinkielisiä.

Ruotsinkieliset eivät siis ole vainoharhaisia, koska monien/muutamien kielivapauttajien kommenteista todella paistaa se, että halutaan muutakin kuin pelkkä kielivapaus. Tulkinnasta ovat vastuussa lähettäjä ja vastaanottaja yhdessä.

Jos liitännäissuunnitelmista halutaan keskustella, se kannattaisi tehdä miettien sitä, miten asiat voitaisiin ratkaista niin etteivät ruotsinkieliset menettäisi mitään, eikä niin, että mietittäisiin mitä vielä otettaisiin heiltä pois.

En nimittäin usko, että vielä muutamaan sukupolveen saisimme pakkoa pois ilman ruotsinkielisten ja RKP:n vastaantuloa - onhan kansan enemmistö jo vuosikymmeniä vastustanut pakkoruotsia, ja silti jokainen valitsemamme eduskunta ja hallitus ovat sen säilyttäneet!

Siksi päämäärämme kannalta fiksuinta ja tehokkainta olisi rakentaa siltaa yli synkän pelkovirran ja saada ruotsinkieliset vakuutettua siitä, ettei kielivapaus vie heiltä mitään pois.

Mitä tulee "ruotsalaisvastaisuuteen", on tietysti vaikea erottaa suuttumusta ja vastaisuutta. Joku voi olla täysin vastustamatta mitään ryhmää, mutta silti ihmisellä on suuttuessaan taipumus napata piirre kohteensa olemuksesta ja pyrkiä loukkaamaan sitä käyttämällä: suusta voi tulla "v*tun homo/neekeri/rillipiru/läski" vaikka henkilö ei oikeasti lainkaan vastustaisi seksuaali-, väri-, aistitoiminto- ja kehonmassavähemmistöjä.

[NRR]

En nimittäin usko, että vielä muutamaan sukupolveen saisimme pakkoa pois ilman ruotsinkielisten ja RKP:n vastaantuloa - onhan kansan enemmistö jo vuosikymmeniä vastustanut pakkoruotsia, ja silti jokainen valitsemamme eduskunta ja hallitus ovat sen säilyttäneet!

enemmistö on vastustanut pakkoruotsia jo vuosikymmeniä, eikä mikään ole muuttunut: eduskunta toisensa jälkeen on ylläpitänyt järjestelmää äänestäjien enemmistön tahdon vastaisesti. Niin kauan kuin RKP myy itseään pääministeripuolueen jatkeeksi pilkkahinnalla ("Tuemme kaikessa, kunhan jatkatte kielipakotusta"), asiaa ei saada muutettua. Jopa persut luultavasti tarttuisivat niin hyvään diiliin!

Sanot, Jaska, asiat melkoisen suoraan ollaksesi niin diplomaattinen ja hyvissä väleissä JEA:n kanssa.

Mutta, muuta --- nyt palataan aloitusruutuun, tästä on hypelty ennenkin.

Jos RKP käyttää oman äänimääränsä takaamiseen oman äänestäjäkuntansa pelottelua - miten ihmeessä meidän vaikenemisemme ja vakuuttelumme riittäisi estämään pelkoja. Tällä palstallahan ei käy ruotsinkielisiä kuin kourallinen ja hekin magman tai folktingetin tai HBL:n leivissä eivätkä ollenkaan käy täällä avartuakseen.

Ja kun pakkoa kritisoi useampi miljoona ihmistä ja heistä folktingetin gallupin mukaan jopa yli miljoona on täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että ruotsinkieliset ovat vieras ja ärsyttävä kieliryhmä (miksiköhän?) -ei voi millään taata, ettei kukaan koskaan missään avaisi sanaista arkkuaan. Ruotsinkielinen media ja puskaradio toimivat sitten tehokkaasti uhkien välittäjinä.

Jos RKP:llä olisi pienintäkään aikomusta hoitaa ruotsinkielisten palvelut kuntoon, he olisivat tehneet kauppaa niistä, eivätkä pakkoruotsista.

Emme edes tiedä, mitä RKP oikeasti suostuisi harkitsemaan pakkoruotsin vastineeksi?

[Jaska]

En nimittäin usko, että vielä muutamaan sukupolveen saisimme pakkoa pois ilman ruotsinkielisten ja RKP:n vastaantuloa - onhan kansan enemmistö jo vuosikymmeniä vastustanut pakkoruotsia, ja silti jokainen valitsemamme eduskunta ja hallitus ovat sen säilyttäneet!

enemmistö on vastustanut pakkoruotsia jo vuosikymmeniä, eikä mikään ole muuttunut: eduskunta toisensa jälkeen on ylläpitänyt järjestelmää äänestäjien enemmistön tahdon vastaisesti. Niin kauan kuin RKP myy itseään pääministeripuolueen jatkeeksi pilkkahinnalla ("Tuemme kaikessa, kunhan jatkatte kielipakotusta"), asiaa ei saada muutettua. Jopa persut luultavasti tarttuisivat niin hyvään diiliin!

Sanot, Jaska, asiat melkoisen suoraan ollaksesi niin diplomaattinen ja hyvissä väleissä JEA:n kanssa.

Itse asiassa minä pidän noita kommenttejani hyvinkin diplomaattisina ja salonkikelpoisina. Sinun über-hienovaraisesta perspektiivistäsi ne tosin voivat näyttää rajummilta. Olen monesti ihmetellyt, ovatko käämisi asbestia, kun ne eivät milloinkaan kärähdä...

Mutta, muuta --- nyt palataan aloitusruutuun, tästä on hypelty ennenkin.

Jos RKP käyttää oman äänimääränsä takaamiseen oman äänestäjäkuntansa pelottelua - miten ihmeessä meidän vaikenemisemme ja vakuuttelumme riittäisi estämään pelkoja. Tällä palstallahan ei käy ruotsinkielisiä kuin kourallinen ja hekin magman tai folktingetin tai HBL:n leivissä eivätkä ollenkaan käy täällä avartuakseen.

Olisi saatava aikaan todellista vuoropuhelua. Sellaiseen ei voi pakottaa eikä pelottelemalla uhata, vaan ainoa keino saada toinen osapuoli ylös poterostaan on nousta ensin omastaan ja takoa miekat Freudenthal-mitaleiksi, eiku siis metallikukiksi.

Ja kun pakkoa kritisoi useampi miljoona ihmistä ja heistä folktingetin gallupin mukaan jopa yli miljoona on täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että ruotsinkieliset ovat vieras ja ärsyttävä kieliryhmä (miksiköhän?) -ei voi millään taata, ettei kukaan koskaan missään avaisi sanaista arkkuaan. Ruotsinkielinen media ja puskaradio toimivat sitten tehokkaasti uhkien välittäjinä.

Siksi ruohonjuuritason kanava/verkosto olisikin niin tärkeä: ruotsinkielisillä olisi omaa kokemusta kielivapauttajista eivätkä he olisi median propagandan varassa. Mustamaalaaminenhan juurtuu ainoastaan tietämättömyyden viljelmällä.

Internetin ja verkostoitumisten avullahan suomenkielisistäkin yhä suurempi osa on saatu ymmärtämään pakkoruotsin perusteettomuus - huolimatta päättäjien ja valtamedioiden jatkuvasta propagandasta. Samoin eväin saadaan ruotsinkielisetkin vapauden kannalle, kunhan heidän pelkonsa saadaan rauhoitettua.

[NRR]

--- ruohonjuuritason kanava/verkosto olisikin niin tärkeä: ruotsinkielisillä olisi omaa kokemusta kielivapauttajista eivätkä he olisi median propagandan varassa. Mustamaalaaminenhan juurtuu ainoastaan tietämättömyyden viljelmällä.

Internetin ja verkostoitumisten avullahan suomenkielisistäkin yhä suurempi osa on saatu ymmärtämään pakkoruotsin perusteettomuus - huolimatta päättäjien ja valtamedioiden jatkuvasta propagandasta. Samoin eväin saadaan ruotsinkielisetkin vapauden kannalle, kunhan heidän pelkonsa saadaan rauhoitettua.

Esimerkiksi sinun sivustosi ovat loistava tapa jakaa tietoa, vain linkki keskusteluun tai toimittajalle. Tosin sittenkin voi käydä kuten sen leidin kanssa, josta sait syyn kirjoittaa viimeisimmän blogitekstisi: pelko sulkee aivot - mutta myös mukavuudenhalu tekee niin, ainakin minulla joten miksei muillakin.

[Jaska]

Esimerkiksi sinun sivustosi ovat loistava tapa jakaa tietoa, vain linkki keskusteluun tai toimittajalle. Tosin sittenkin voi käydä kuten sen leidin kanssa, josta sait syyn kirjoittaa viimeisimmän blogitekstisi: pelko sulkee aivot - mutta myös mukavuudenhalu tekee niin, ainakin minulla joten miksei muillakin.

Mukavuudenhalu? Tätä ilmiötä en tunnista, selittäisitkö lisää?

[NRR]

Esimerkiksi sinun sivustosi ovat loistava tapa jakaa tietoa, vain linkki keskusteluun tai toimittajalle. Tosin sittenkin voi käydä kuten sen leidin kanssa, josta sait syyn kirjoittaa viimeisimmän blogitekstisi: pelko sulkee aivot - mutta myös mukavuudenhalu tekee niin, ainakin minulla joten miksei muillakin.

Mukavuudenhalu? Tätä ilmiötä en tunnista, selittäisitkö lisää?

Maailmankuvan muuttaminen vaatii työtä, pitää rakennella käsitteitä ja yhteyksiä uudelleen - saattaa jopa joutua muuttamaan tapojaan. Useimmat jatkavat mielummin vanhalla maailmankuvallaan niin pitkään kuin mahdollista, vaikka siinä olisikin sellaisia epäloogisia herkkuja kuin "onhan meillä pakkomatematiikkaakin" ja "ruotsi ei ole mistään poissa" ja "kansalliskielet kuuluvat yleissivistykseen" ja "onhan se sentään ilmaista"... Mitä enemmän työtä on tehnyt tuollaisen maailmankuvan rakentamiseksi, sitä tiukemmin siitä pitää kiinni, vaikka loogiset perusteet uupuvat. Tosin sitten voi yhtäkkiä heittää koko rakennelman roskakoriin kuin vanhan takin ja päätellä, että ok, ei se nyt noin ollutkaan.

[Jaska]

Esimerkiksi sinun sivustosi ovat loistava tapa jakaa tietoa, vain linkki keskusteluun tai toimittajalle. Tosin sittenkin voi käydä kuten sen leidin kanssa, josta sait syyn kirjoittaa viimeisimmän blogitekstisi: pelko sulkee aivot - mutta myös mukavuudenhalu tekee niin, ainakin minulla joten miksei muillakin.

Mukavuudenhalu? Tätä ilmiötä en tunnista, selittäisitkö lisää?

Maailmankuvan muuttaminen vaatii työtä, pitää rakennella käsitteitä ja yhteyksiä uudelleen - saattaa jopa joutua muuttamaan tapojaan. Useimmat jatkavat mielummin vanhalla maailmankuvallaan niin pitkään kuin mahdollista, vaikka siinä olisikin sellaisia epäloogisia herkkuja kuin "onhan meillä pakkomatematiikkaakin" ja "ruotsi ei ole mistään poissa" ja "kansalliskielet kuuluvat yleissivistykseen" ja "onhan se sentään ilmaista"... Mitä enemmän työtä on tehnyt tuollaisen maailmankuvan rakentamiseksi, sitä tiukemmin siitä pitää kiinni, vaikka loogiset perusteet uupuvat. Tosin sitten voi yhtäkkiä heittää koko rakennelman roskakoriin kuin vanhan takin ja päätellä, että ok, ei se nyt noin ollutkaan.

Ahaa, nyt ymmärrän! Tulkitsin ilmauksen jotenkin konkreettisemmin.