Hyvä! Ja vielä suurkiitos! Tästä on pulaa!
Vietin pari tuntia tätä linkistä avautuvaa tekstiä pureskellen. En osaa lukea temättä muistiinpanoja, joten tässä ymmärrykseni mukainen ja karkea tiivistelmä tuosta mainiosta tekstistä - toivottavasti Jaska et pahastu:
Ensimmäiset ihmiset Suomeen ---
10 000 vuotta sitten etelästä ja kaakosta Suomen nykyisen alueen yli pohjoiseen --- Jäämeren rannalla Norjan sulaa rannikkoa pitkin etelästä tullutta --- kielistä ei tiedetä mitään
Mahdollisesti viimeistä jäännettä alkuasuttajien kielistä edustaa se kieli, jonka saame syrjäytti pohjoisessa Fennoskandiassa vasta noin 2000 vuotta sitten --- Suomen murteisiin saamesta lainattuja sanoja, joiden alkuperä luultavasti juontuu jo tästä Lapin alkuasuttajien kielestä, ovat esimerkiksi piekana, kiiruna, mursu ja naali --- kieppi, kontio, nuotio, sivakka ja viti ---
Noin 7000 vuotta sitten Suomeen ja lähialueille alkoi levittäytyä
kampakeraaminen kulttuuri, joka luultavasti toi mukanaan uuden kielen. --- Tyypillisen kampakeramiikan levinneisyys ulottui Liettuasta Lappiin, ja idän suuntaan samansukuista keramiikkaa valmistettiin leveällä kaistaleella suunnilleen Volgan mutkaan saakka. --- salo merkityksessä ’metsä;saari’ --- tammi, vaahtera, pähkinä --- ei aukotonta ---
Noin 5000 vuotta sitten Keski-Euroopata levisi
nuorakeraaminen kulttuuri hyvin nopeasti Balttiaan ja Suomeen ja hieman myöhemmin ilmeisesti Baltiasta Ruotsiin ja Volgan suuntaan. Ainakin Baltian ja Suomen kohdalla kysymys oli uuden asutusaallon leviämisestä. --- Nuorakeraamiseen kulttuuriin yhdistetään yleisesti luoteisindoeurooppalaisen murteen leviämnen, koska tältä kulttuurialueelta voidaan johtaa myöhemmät germaanisen, balto-slaavilaisen, kelttiläisen ja itaalisen kielihaaran kielet. --- on mahdollista, joskaan ei varmaa, että Suomen lounaisrannikolla puhuttiin kivikauden lopulla pidemmän aikaa indoeurooppalaista kieltä (kantaindoeuroopan luoteismurretta). --- itää, kaski, lehti, rohto ja tahdas ’taikina’ --- Myös nimi Suomi voi juontua luoteisindoeuroopan ’ihmistä, kuolevaista’ merkitsevästä sanasta.
Kivikauden muuttuessa pronssikaudeksi suunnilleen
4000 vuotta sitten levisi Suomeen kaakosta
tekstiilikeraaminen kulttuuri --- uusi muuttoaalto. --- Pauli Rahkonen yhdistääkin tekstiilikeramiikkaan länsiuralilaisen kielen leviämisen; sen jälkeläiskieliä olisivat saamen ja itämerensuomen lisäksi merja ja x-kieli(haara), joka olisi levinnyt Suomeen saakka ilmeisesti jo ennen saamea ja itämeren suomea, ehkä suunnilleen 4000–3000 vuotta sitten. --- On hyvin mahdollista, että Suomeen on päätynyt monien sittemmin kadonneiden sukukielten puhujia.
Suomen läntiselle ja eteläiselle rannikkovyöhykkeelle levisi pronssikauden keskivaiheilla,
noin 3500 vuotta sitten,
skandinaavinen pronssikulttuuri. ---Kielellisesti tähän vaiheeseen voidaan liittää esi- ja paleogermaaniset lainasanat itämerensuomessa ja saamessa. --- kone ’taikuus’ --- kavio, hakea --- Eura --- Aura --- Harjavalta, Hauho, Ahvenanmaa --- ahjo, ohja, otsa, ratsas, hieta, katsoa, käydä/kävellä ja paasi --- ankea, apaja, asia, hauta, hidas, hylje, häiritä, hätä, kana, kansa, karja, kaura, kuningas, lieka, miekka, ruhtinas, ruis, sairas, seula ---
Pronssikaudelta rautakauteen siirryttäessä (
noin 500 eKr.) itämerensuomi ja saame olivat jo alkaneet levitä aikaisempien kielten kustannuksella. Itämerensuomi oli levinnyt Lounais-Suomeen Virosta, kun taas saame oli levinnyt Etelä-Suomeen Karjalasta. Vetäytyvinä kielinä olivat tässä vaiheessa ainakin lännessä germaaninen kieli ja idässä x-kieli. Asutuksen ollessa hyvin harvaa on paikka paikoin luultavasti puhuttu edelleen myös kampakeraamikkojen ja/tai nuorakeraamikkojen kieltä, ja pohjoisempana jopa alkuasuttajien kieltä.
Rautakauden alkua [500 eKr.] voidaan pitää Suomen kielellisen historian murroskohtana: tällöin alueelle ilmestyivät ainoat maassamme nykyaikaan asti säilyneet kielihaarat: itämerensuomi ja saame. Ne kehittyivät valtakieliksi ja alkoivat levittäytyä syrjäyttäen tieltään varhaisempia kieliä. --- kantasuomalainen kieli päivittyikin Virosta tämän jälkeen vielä noin vuosituhannen ajan --- Tästä vaiheesta eteenpäin suomen kieli onkin kaksilähtöinen: länsimurteet ovat muinaislänsisuomen --- jatkajia, kun taas itämurteet ovat muinaiskarjalan jatkajia. ---
vuoden 1000 jKr. jälkeen --- muinaiskarjalaisia muuttaa nykyisen Suomen alueelle --- Vasta kun länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten alueet jäivät saman Ruotsin valtakunnan osiksi, syntyi tilanne, joka mahdollisti näiden erilähtöisten kielimuotojen hahmottamisen ja kehittymisen saman kielen murteiksi. Ilman yhteistä valtiota sanastollista yhdentymistä tuskin olisi tapahtunut ---, jolloin itä- ja länsisuomi olisivat luultavasti jatkaneet kehitystään erillisiksi kieliksi ---
