Vuoropuhelun vaikeus kielirajan yli

[NRR]

NRR: Poistin tekstistä linkit, koska kirjoittajalla on nyt paljon tavallista rankempia huolia, joten toivottavasti kukaan ei käy kommentoimassa - tämä juttu on kesältä. Pointtina ei ole yksilö vaan vuoropuhelun ongelmat.

Ruotsinkielisessä blogissa tutkaillaan tyypillisen pakkoruotsin kriitikon näkökulman (twitter-keskustelun pohjalta):
- suomenkielinen ei ole skandinaavi
- suomenkielinen ei tarvitse ruotsia, sillä tiedot, historia ja kulttuuri ovat saavutettavissa suomeksi
- suomenkielisen identiteettiin ruotsi ei kuulu
- yleissivistys ei myöskään vaadi ruotsia
- pakkoruotsi on RKP lobbauksen tulos
- kieltenopetuksen resurssit voisi käyttää viisaamminkin
- vieraat kielet on erilainen oppiaine kuin vaikkapa historia, kielet on voitava valita
- kyvykkäät ihmiset jäävät vaille yo-papereita, koska ruotsi ei suju
- on oppilaita, jotka eivät luku- ja kirjoitusvaikeuksien vuoksi selviä kolmesta kielestä
- kieltenoppimisella on rajansa
- pakkoa puoltavat suomenruotsalaiset yrittävät sanella sen, mitä muiden lasten tulee opiskella
- nuorten kriittisyys ruotsia kohtaan johtuu siitä, että he ymmärtävät ruotsin tarpeettomuuden, ei suinkaan siitä, että aikuiset ovat tartuttaneet heihin asenneongelmansa
...

Tämä ei aukea blogistille. Kommenttiosassa hän sitten suostuu antamaan oman näkemyksensä:
- Se mitä eri aineissa kuten historiassa pidetään tärkeänä opiskella päätetään aina jossain määrin perinteiden ja arvojen pohjalta. --- Asiat, joita peruskoulussa opetetaan pitävät meidät tavalla tai toisella yhdessä ja antavat yhteisen pohjan lainsäädännölle ja yteisten asioiden hoidolle, kuten ketkä maksavat veroja ja kuinka rahat käytetään. Koulu tekee meistä kansalaisia suomenmaalaiseen yhteiskuntaan. Ja ratkaisee esimerkiksi mitä säilytetään museoissa ja arkistoissa. Kutsui sitä sitten osaksi identiteettiämme, kulttuuriperintöämme tai mitä tahansa.
- Kun osa kansaa ja heidän kielensä ja kulttuurinsa määritellään ei-relevantiksi tai "vieraaksi", se tuntuu loukkaavalta --- enemmänkin, se tuntuu uhkaavalta ja vihamieliseltä.
- Olen hyvin huolissani kieliosaamisen vähenemisestä maassamme. --- Ruotsi on helppo kieli ja avaa jo monia ovia --- On aivan hölmöä asettaa kieliä vastakkain ---
- --- intellektuelli --- "Henkilö, joka on kultivoidumpi/sivistyneempi/koulutetumpi kuin arkityö edellyttää, jonka kulttuuri on elävää siksi, että hän ponnistelee uudistuakseen, kasvaakseen ja pitääkseen itsensä ajan tasalla, joka ei minkään tietämyksen osa-alueen kohdalla tunne välinpitämättömyyttä tai ärtymystä, vaikkei hän pystykään edistämään niitä kaikkia." (Primo Levi) --- sellaisia koulumme tulisi kasvattaa.
- Uskon, että menetetään "kansan sivistystasossa" ("folkets bildningsgrad"), jos koulussa luetaan vähemmän kieliä. Niille, joiden ei tarvitse opiskella useita kieliä, tehdään vääryyttä.

[NRR]

Tässä näkyy se railo kielivapauden ja suru-kommunitäärisen ajattelun välillä.

Kielivapauden kannattaja haluaa vain, että hänen oma kokemuksensa vaikuttaa hänen lastensa koulutukseen. Hän tietää olevansa koulutettu, maailmaa nähnyt ja tuntee olevansa oikeutettu samanlaiseen omista lähtökohdista lähtevään koulutukseen kuin esim. ahvenanmaalainen tai ruotsalainen tai...

Pakkoruotsin kannattajan mielestä tällä vapauden puolestapuhujalla ei kuitenkaan ole sellaista perinteiden ja arvojen tuntemusta ja näkemystä yhteisestä hyvästä, joilla lasten kielivalintoihin liittyviä päätöksiä voisi tehdä.

Koska kieltenopiskeluun liittyvät ongelmat ovat pakon kannattajalle vieraita ja ilmeisesti kaikki tutut puhuvat vähintään kolmea kieltä, hän näkee kielet sivistyksen mittareina. Useita kieliä on opittava, muuten ei ole sivistynyt, muuten on joku, jolle on tehty vääryyttä - ja jollei opi edes ruotsia, ei muista kielistä kannata unelmoidakaan. Muut kielet eivät myöskään kanna sitä kulttuuria, joka on suomenmaalaiselle oleellista. Muut kielet eivät myöskään hitsaa yhteen maan kansalliskieliryhmiä ja saa ruotsinkielisiä tuntemaan itseään hyväksytyksi ja turvatuksi. Näin siis pakkoruotsi on enemmän kuin hyvin perusteltu.

[NRR]

JEA näyttää kehitelleen sovinnollista asennettaan blogin kommenttiosastossa.

Hän muistutti, että konfliktitutkija Arne Næss (1912-2009) kehoitti samaistumaan vastapuolen parhaisiin argumentteihin, jotta päästäisiin eteenpäin.

Kielivapauden parhaiksi argumenteiksi JEA mainitsi nämä kolme:

1. Määrä. Paljon useampi lukee pakollista ruotsia kuin olisi tarpeen --- kukaan suomenmaalainen ei voi valmistua tai saada ammattia osaamatta jonkun verran ruotsia.

2. Tehottomuus. Ruotsin opetuksen vaikuttavuus on huono, kielitaito jää heikoksi --- suuressa osassa maata ei ole kontakteja ruotsinkielisiin.

3. Siili. Suomenruotsalainen kielikeskustelu on yhtä kaoottista ja paniikinomaista kuin kielivapauden kannattajankin puhe edellä (No huh huh). Edessä on vain yksi vaihtoehdoton tie: ei koskaan tehdä kompromisseja. Myös suomenruotsalainen argumentointi on epäanalyyttistä höttöä, jossa sekoitetaan muiden opetussuunnitelma, kielipolitiikka, vähemmistöpolitiikka, kansalliskielet, perustuslaki, uhkaava fasismi, pilkka ja halveksunta ---

Pitäisi olla 2-3 skenaariota siitä, kuinka muilla keinoin voisimme säilyttää suomenruotalaisen kulttuurimme, ruotsin kielen Suomessa tai ruotsinkielisen kielireservin niihin yhteiskunnallisiin tehtäviin, joissa aidosti tarvitaan sellaista.

(Pahoittelen JEA, käännös on kovin raaka eikä tehne ihan oikeutta...)

[Hannu Jussi]

Mitä on suomenruotsalainen kulttuuri. Tähän ei meinaa saada vastausta.

Esim. Ruotsalainen teatteri esitti taannoin paljon kohutun "Abba-jutun" eräästä yhtyeestä joka lakkautti itse itsensä 1970-luvulla, eli neljäkymmentä vuotta sitten tapahtunutta pop-viihdettä. Tämäkö on sitä historiaa.
Sitten Sitten apurahakirjailijat kirjoittavat kirjan, jonka jälkeen heidät palkitaan. Siis surukulttuuria.
Miten tämä eroaa muun maailman kulttuurista?

[NRR]

Mitä on suomenruotsalainen kulttuuri. ---
Miten tämä eroaa muun maailman kulttuurista?

Suomenruotsalaista kulttuuria lienee kaikki, mitä suomenruotsalaiset tekevät.

Kulttuuriin liittyy myös käsitys yleissivistyksestä. Wikipedian mukaan "Yleissivistyksellä on tarkoitettu sitä tieto- ja taitomäärää, joka kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Käytännössä tällä ei tarkoiteta mitään tiettyä oppimäärää vaan ideaalia, jota kohti olisi pyrittävä. --- Suomeen yleissivistyksen ideaali tuli Saksasta --- 1700-luvun lopulla --- Tuolloin yleissivistyksen ideaaliin kuului antiikin ajan taruston auttava tunteminen sekä kyky puhua joitain tärkeimpiä kieliä, joiksi Suomessa muodostuivat ruotsi, latina ja saksa."

Voi olla, että suomenruotsalainen koulu ja yhteisö on säilyttänyt tämän vanhan yleissivistyskäsityksen tiukemmin kuin suomenkielinen koulu ja yhteisö. Näin kielten merkitys on siellä paljon suurempi kuin meillä muilla.

Blogisti tässä kirjoitti: "Uskon, että menetetään "kansan sivistystasossa" ("folkets bildningsgrad"), jos koulussa luetaan vähemmän kieliä. Niille, joiden ei tarvitse opiskella useita kieliä, tehdään vääryyttä."

Biadetin tulkinta oli hyvin samanlainen hänen presidenttiehdokkaana vastatessaan kielivapauskysymykseen vertaamalla pakkoruotsia kritisoivaa suomalaisperhettä intialaisperheeseen, joka ei haluaisi kouluttaa tytärtään lukemaan ja tyttö itsekin hyväksyisi tällaisen menettelyn.

Suomenruotsalaisten (ja kenties suomalaisten humanistien) piirissä kielten osaamista pidetään sivistyksen mittarina. Tämä nousee vuoropuhelun ja koulutuskehittelyn esteeksi nyt, kun luonnontieteellinen ja tekninen osaaminen, politiikka, talous sekä luova ongelmanratkaisu, kansalaisvaikuttaminen ja ammatillisuus nähdään toisaalla myös osaksi sivistystä.

[Hannu Jussi]

Tästä kulttuurien erilaisuudesta vielä.
Onko joku teistä nähnyt ruotsienkielisten koulujen ylioppilaskirjoitusten kysymykset.

[NRR]

Tästä kulttuurien erilaisuudesta vielä.
Onko joku teistä nähnyt ruotsienkielisten koulujen ylioppilaskirjoitusten kysymykset.

Ovat käsittääkseni samoja, koska käännösongelmia on ollut.
Sensorit lienevät eri, sensoreita seurataan kyllä mutta sensoreiden pistejakaumat ovat käsittääkseni edelleen salaista tietoa. Tiedetään toki, että toiset ovat ankarampia kuin toiset, mutta keskeisissä aineissa korjausohjeet ovat aika yksikäsitteiset.

[Hannu Jussi]

Kiitos NRR tiedosta.
Miten mahtaa olla selitettävissä sitten se, että Hankkenin oppilaat ovat professorin mukaan 1½-2 vuotta jäljessä verrattuna Aaltoyliopiston opiskelijoihin (Kauppakorkea).
Tieto Svenska Ylellä viime syksynä.

[TMK]

Tämä ei aukea blogistille. Kommenttiosassa hän sitten suostuu antamaan oman näkemyksensä:
- Kun osa kansaa ja heidän kielensä ja kulttuurinsa määritellään ei-relevantiksi tai "vieraaksi", se tuntuu loukkaavalta --- enemmänkin, se tuntuu uhkaavalta ja vihamieliseltä.
- Olen hyvin huolissani kieliosaamisen vähenemisestä maassamme. --- Ruotsi on helppo kieli ja avaa jo monia ovia --- On aivan hölmöä asettaa kieliä vastakkain ---
- --- intellektuelli --- "Henkilö, joka on kultivoidumpi/sivistyneempi/koulutetumpi kuin arkityö edellyttää, jonka kulttuuri on elävää siksi, että hän ponnistelee uudistuakseen, kasvaakseen ja pitääkseen itsensä ajan tasalla, joka ei minkään tietämyksen osa-alueen kohdalla tunne välinpitämättömyyttä tai ärtymystä, vaikkei hän pystykään edistämään niitä kaikkia." (Primo Levi) --- sellaisia koulumme tulisi kasvattaa.
- Uskon, että menetetään "kansan sivistystasossa" ("folkets bildningsgrad"), jos koulussa luetaan vähemmän kieliä. Niille, joiden ei tarvitse opiskella useita kieliä, tehdään vääryyttä.

"Suomennos" blogistin ajattelusta:

- Olen uhkaava ja vihamielinen, jos ruotsi ja suomenruotsalaisuus on minulle vierasta. Minulla ei ole lupaa olla ajatella niin.
- Ruotsi on kaikkia muita kieliä tärkeämpi, koska se on ainoa pakollinen kieli koko Suomessa. Tätä ei saa asettaa kyseenalaiseksi.
- Muiden kielten osaaminen ei tee ihmistä intellektuelliksi, siihen vaaditaan myös ruotsin kieltä.
- Neljän kielen osaaminen ei riitä, ellei yksi niistä ole ruotsi, tarvitsi sitä tai ei.

Ja sitten vielä ihmetellään, että kun ei tykätä heistä... Kuinka vastenmielistä ajattelua. "Sinulla ei saa olla mielipiteitä, jotka ovat ristiriidassa minun mielipiteitteni kanssa. Sinun on tehtävä, kuten minä näen asiat."

Lisäksi ainoastaan heillä on oikeus vedota historiaan ja syyttää historian tuntemattomuudesta, jos ei ymmärrä, miten tärkeää ruotsi on Suomelle. Jos huomauttaa, että eipä suomen ja suomenkielisten asema ollut kovin hyvä Ruotsin/ruotsinkielisten hallitessa maata, niin että voisi miettiä, kannattaako siihen vedota, niin sitä on taas sitten jokin nationalisti.

[TMK]

Mitä on suomenruotsalainen kulttuuri. Tähän ei meinaa saada vastausta.

Sitä minäkin olen miettinyt. Ilmeisesti se poikkeaa jotenkin tavattomasti suomalaisesta.

Tuolloin yleissivistyksen ideaaliin kuului antiikin ajan taruston auttava tunteminen sekä kyky puhua joitain tärkeimpiä kieliä, joiksi Suomessa muodostuivat ruotsi, latina ja saksa."

Voi olla, että suomenruotsalainen koulu ja yhteisö on säilyttänyt tämän vanhan yleissivistyskäsityksen tiukemmin kuin suomenkielinen koulu ja yhteisö. Näin kielten merkitys on siellä paljon suurempi kuin meillä muilla.

En sanoisi, että se on tiukempi, mutta tuon mukaanhan suomi ei kuuluisi ollenkaan yleissivistykseen, joten helppohan se on ruotsinkielisen sanoa. Minä sanoisin, että yleissivistykseen kuuluu Suomessa suomi, englanti ja vähintään jonkinlainen kolmannen kielen taito. Jos haluaa olla "sivistyneempi", niin ranska ja/tai latina ovat historiallisista syistä sivistyskieliä, ruotsi ei sitä ole. Klassista kreikkaahan täällä ei osata, mutta Englannissa sitä luetaan edelleen.

[NRR]

Minä sanoisin, että yleissivistykseen kuuluu Suomessa suomi, englanti ja vähintään jonkinlainen kolmannen kielen taito.

Ja minä sanon, että sinun käsityksesi yleissivistyksestä on sinun käsityksesi - enkä ole samaa mieltä.

Tärkeää on, että koulu ei omaksu vain yhtä sivistyskäsitystä vaan ymmärtää, että humanisteilla on omansa, tekniikan ihmisillä omansa ja monella muulla ryhmällä niin ikään omansa. Etsitään siis suurinta yhteistä tekijää - ja se ei tule sisältämään tuota kolmannen kielen taitoa ihan yksinkertaisesti siksi, ettei kaikilla ole kielellistä lahjakkuutta kolmeen kieleen. Pitäisikö heidät julistaa yleissivistymättömiksi? Suurin osa suurten kieliryhmien ajattelijoista, tutkijoista ja keksijöistä olisi siinä tapauksessa yleissivistymättömiä. Ihan kiva.

Kolmas kieli voi toki olla esim peruskoulussa pakollinen, jos siitä saa tarvittaessa vapautuksen, muttei yleissivistymättömän leimaa otsaansa. Lukiossa ja ammattikouluissa voi kolmas kieli olla niille, jotka ovat lukeneet kieliä jo aiemmin, mutta edelleen henkilökohtaiset vapautukset olisivat käytössä. Korkeakouluissa ja yliopistoissa ei tule olla kolmatta pakollista kieltä, vieraiden kielten opintoja ei vaadita kaikilta akateemisilta muuallakaan. Sen sijaan vapaasti valittavia toivottavasti tarjolla useita ja niistä kohtuullinen korvaus opintopisteinä, jotta opiskelijoiden kannattaa sijoittaa aikaansa niihin, mikäli heillä suinkin on siihen kykyä ja halua.

[NRR]

Vasta nyt tajuan, miten hirvittävän kohtalokasta on ollut suomenruotsalaisten erottaminen omiin kouluihinsa. He ovat kasvaneet vain keskenään ja kosketuksissa "omiin" suomenkielisiinsä, siis sellaisiin, joille ruotsin kieli on ollut myös osa identiteettiä ja niin arjessa kuin ammatissa tärkeää. He ovat oppineet vierastamaan ja vähättelemään suomenkielisten ja suomenkielisten keskellä elävien muiden kieliryhmien todellisuutta, pitämään sitä yleissivistymättömyytenä. Ei ihme, että heitä pelottaa.

Näin ei olisi pitänyt päästä käymään.

Ehkä eristäytymiselle on ollut hyvä syy ja sillä on säilytetty jotain kielellistä ja kulttuurista vahvuutta - mutta tätä vieraantumista ja vähättelyä ei olisi pitänyt päästä syntymään.

Miten tämän nyt korjaa, kun on vuosikymmeniä eletty erillään ja eri todellisuuksissa?

Jonain päivänä ruotsinkieliset pukevat katkeruutensa uuteen muotoon: miksi meidän edustajiemme annettiin ajaa erillisyyttä ja pakkoruotsia ja pilata näin vuosikymmeniksi ruotsinkielisten maine ja estää realistisen kuvan rakentuminen elämästä tässä maassa ja maailmassa.

[TMK]

Minä sanoisin, että yleissivistykseen kuuluu Suomessa suomi, englanti ja vähintään jonkinlainen kolmannen kielen taito.

Ja minä sanon, että sinun käsityksesi yleissivistyksestä on sinun käsityksesi - enkä ole samaa mieltä.

Tärkeää on, että koulu ei omaksu vain yhtä sivistyskäsitystä vaan ymmärtää, että humanisteilla on omansa, tekniikan ihmisillä omansa ja monella muulla ryhmällä niin ikään omansa. Etsitään siis suurinta yhteistä tekijää - ja se ei tule sisältämään tuota kolmannen kielen taitoa ihan yksinkertaisesti siksi, ettei kaikilla ole kielellistä lahjakkuutta kolmeen kieleen. Pitäisikö heidät julistaa yleissivistymättömiksi? Suurin osa suurten kieliryhmien ajattelijoista, tutkijoista ja keksijöistä olisi siinä tapauksessa yleissivistymättömiä. Ihan kiva.

En ole kiinnostunut muiden henkilöiden sivistyksestä tai sivistymättömyydestä, mutta kahden kielen opiskeleminen herättää huomaamaan kielien eroja, varsinkin jos ensimmäinen vieras kieli on englanti, jota voi pitää kieliopiltaan varsin helppona eikä siinä ole sukuja tms. joita monesta muusta kielestä löytyy. (Tosin ruotsi ei tässä auta paljoakaan.) Englanti vain alkaa nykymaailmassa olla sen verran tavallinen taito, ettei sen osaaminen tuo lisäarvoa, joten jos joku haluaa minulta luonnehdinnan "Hänellä on hyvä yleissivistys", niin odotan kyllä myös jonkin muun kielen opintoja. Monet sivistyssanat ovat myös tulleet muista kielistä kuin englannista.

Ei (hyvän) yleissivistyksen pidäkään olla sellaista, että kaikki osaavat "sen"; toisaalta yleissivistys on juuri sitä, mitä tietää oman alansa ulkopuolelta ja joka on sillä tavalla kaikille yhteistä. Joskus varmaan jo pelkkä kirjoitustaito oli sivistystä, enää se ei ole. Samalla tavalla englannin osaaminen ei sitä ole, koska se alkaa olla jo välttämätöntä.

[Jan-Erik Andelin]

He ovat kasvaneet vain keskenään ja kosketuksissa "omiin" suomenkielisiinsä, siis sellaisiin, joille ruotsin kieli on ollut myös osa identiteettiä ja niin arjessa kuin ammatissa tärkeää. He ovat oppineet vierastamaan ja vähättelemään suomenkielisten ja suomenkielisten keskellä elävien muiden kieliryhmien todellisuutta, pitämään sitä yleissivistymättömyytenä. Ei ihme, että heitä pelottaa.

Ja höpö. Jos lapsella on vaikkapa ruotsinkielinen äiti ja suomenkielinen isä, niin miksi isänpuoleiset sukulaiset ja ystävät eivät silloin kelpaisi lapselle esimerkiksi siitä mikä on aitoa suomenkielistä suomalaisuutta?

[NRR]

He ovat kasvaneet vain keskenään ja kosketuksissa "omiin" suomenkielisiinsä, siis sellaisiin, joille ruotsin kieli on ollut myös osa identiteettiä ja niin arjessa kuin ammatissa tärkeää. He ovat oppineet vierastamaan ja vähättelemään suomenkielisten ja suomenkielisten keskellä elävien muiden kieliryhmien todellisuutta, pitämään sitä yleissivistymättömyytenä. Ei ihme, että heitä pelottaa.

Ja höpö. Jos lapsella on vaikkapa ruotsinkielinen äiti ja suomenkielinen isä, niin miksi isänpuoleiset sukulaiset ja ystävät eivät silloin kelpaisi lapselle esimerkiksi siitä mikä on aitoa suomenkielistä suomalaisuutta?

Koska emme käsittele näitä asioita sanallisesti. Hiljainen kriittinen tieto ei välity kieliryhmien välillä - sen sijaan liturgiaa myötäillään. Sitä paitsi ruotsinkielisiä on tietoisesti suojeltu tunnoilta ja näkemyksiltä, joiden arvellaan loukkaavan heitä. Viimeksi poikani on saanut ohjeita olla puhumatta pakkoruotsista tutun häissä, joihin tuli ruotsinkielisiä vieraita, ja toisaalta tutun tyttären uuden ruotsinkielisen poikaystävän kanssa. Jos taas ruotsinkielisiä ei ole paikalla, voidaan lähipiirissä sanoa tosi suoraan kielipolitiikasta.

Ja sitten on ruotsinkielinen koulu. Monet kestämättömät näkemykset Suomen kielitilanteesta, sen menneisyydestä ja tulevaisuudesta näyttää rakennetun osana koulutyötä ruotsinkielisissä kouluissa. Identiteettityö on keskeinen osa ruotsinkielistä koulua (tämähän kouluilla myönnetään) ja tämä näyttää oleellisesti muovaavan myös niiden suomenkielisten identiteettiä, jotka tuota koulua käyvät - aivan toisin kuin esim. kielikoulut, joissa kyse on lähinnä opetuskielestä.

Tapasin taannoin tuttua vanhempaa pariskuntaa, joiden suomenkielisestä perheestä ruotsinkieliseen kouluun mennyttä lastenlastaan isoisä taannoin kuvasi sanoilla "ne ovat niin aivopestyjä". Olin silloin itsekin aika hämmästynyt tästä pitkän linjan demarin avoimesti ilmaistusta kokemuksesta. Sittemmin kuulin, että heidän lastenlapsensa oli tyrmistyttänyt heitä ryhtymällä puhumaan siitä, miten väärin on, että kotipaikkakunnan katukylteissä se suomenkielinen nimi on ylinnä, kun ylinnä pitäisi olla se ruotsinkielinen nimi. Tämänkaltaisia asioita siis ryhtyy pohtimaan suomenkielinen lapsi, joka laitetaan ruotsinkieliseen kouluun. Siis todellisuus muuntuu, kun ympäristö on valtaosin ruotsinkielinen.