vapaakielivalinta.fi

"Toisen raiteen diplomatian harrastajana" kiinnostaisi, olemmeko mistään kysymyksestä
samaa mieltä pakottaja-osapuolen kanssa..

Tässä muistin virkistämiseksi varsin neutraalia pohdintaa alustukseksi:

Monet filosofit jo Platonista lähtien ovat väittäneet sitkeästi, että olisi olemassa joku "oikeiden hyvien ideoiden maailma", jossa esimerkiksi kieli itsessään olisi tärkeä. Mutta se ei ole totta. Kieli on tärkeää, jos joku sen sellaiseksi kokee.

ässä vaiheessa kaivetaan esiin yhteinen hyvä ja kollektivismi. Ajatellaan, että on kuitenkin koko kansakunnan etu, että kansakunta pysyy elävän kaksikielisenä. Yksilö ei saisi vain kylmästi ajatella omaa etuaan, vaan jotain mystistä yhteistä hyvää. Tuon yhteisen hyvän määrittelevät tietysti valtaapitävät omasta näkökulmastaan. Mikä on hyvää meille, on oltava hyvää myös muille.

No, mikä pakkoruotsin vastustajissa sitten on niin hienoa? Se on liike, joka pyrkii pois suomalaisille tyypillisestä passiivisen aggressiivisesta alamaisen asemasta. Aiemmin suomalainen oli nöyrä ja katkera. Hän odotti, että järjestelmä kertoo miten pitää elää.

http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisu ... t-oikeassa

TÄRKEIN OIVALLUS:

Toisin kuin monet muut aktiiviset ryhmät, pakkoruotsin vastustajat eivät ole vaatimassa sellaista taloudellista etua itselleen, joka maksettaisiin muiden lompakoista. He vain vastustavat itseensä kohdistuvaa pakkoa. Ja kaikkien pakkojen pitäisi olla todella hyvin perusteltuja. Hyväksyttäviä pakkoja ovat juuri ja juuri esimerkiksi verotus, yksityisomaisuuden suoja ja valtion väkivaltamonopoli. Ja niidenkin ainoana tehtävänä pitäisi olla vain ihmisten vapauden turvaaminen.

Se, että ne ovat minulle tärkeitä asioita, ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita ettei niiden pitäisi olla kaikille muillekin tärkeitä. Jokainen meistä ajattelee, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki ajattelisivat kuten me. Onneksi ihmiset kuitenkin saavat ajatella itse.

Siinä viisaita ajatuksia, joita mekin täällä pohdimme..

Folktingetin missiossa ei ole tullut esiin mitään, mikä perustelisi pakon,
mutta heidän kanssaan voi olla samaa mieltä siitä,
että JONKUN ON HYVÄ TÄSSÄ MAASSA OSATA RUOTSIA!

Siitä, että joku oikeasti osaa tässä maassa ruotsia, on hyötyä Suomelle!

JV Lehtonen kirjoitti:Folktingetin missiossa ei ole tullut esiin mitään, mikä perustelisi pakon,
mutta heidän kanssaan voi olla samaa mieltä siitä,
että JONKUN ON HYVÄ TÄSSÄ MAASSA OSATA RUOTSIA!

Siitä, että joku oikeasti osaa tässä maassa ruotsia, on hyötyä Suomelle!

Näin.

Lisäksi minulla ei ole mitään sitä vastaan, että osalla kansasta on ns. skandinaavinen identiteetti eli jatkossakin voi kirjoittaa näin: "Ruotsinkielisenä suomalaisena voin kokea että yhteisen historian myötä meillä on niin pitkät ja syvät yhteisjuuret kaikkiin pohjoismaihin. Juuret, jotka vasta 1809 jälkeen kasvoivat eri oksiksi että vaikka olen suomalainen pystyn samalla kokemaan kuuluvani "pohjoismaiseen piiriin ja ajattelutapaan". Tiedän että sen ansiosta meillä on oikeusvaltio, hyvinvointiyhteiskunta --- syvästä yhteenkuuluvuudesta kyse, eikä se ole mitenkään suomalaisuudestani pois. Suomalaisuuteni ei ole rajoitettu tähän maahan vaan suomalaisuuteni on osa meidän yhteisiä Pohjoismaita. Ja Suomen historia on osa Pohjoismaiden yhteistä historia siinä kuin Tanskan, Ruotsin, Norjan tai Islannin. Uskon että tämä on meille ruotsinkielisille aika yleinen asenne. Ja olen huomannut että monet suomenkieliset eivät voi sitä yksinkertaisesti ymmärtää tai kokea samalla tavalla." Tämä ajattelu on siis ok, kunhan sitä ei vaadita osaksi jokaisen ihmisen identiteettiä.

Eikä minulla ole mitään myöskään sitä vastaan, että ihmisillä olisi subjektiivinen oikeus opiskella ruotsia (ja mielestäni myös saamea) kaikilla opetuksen tasoilla kaikkialla Suomessa. Tietysti tämä edellyttää, että rakennetaan etäopetusverkostoja - ja miksei sitten kehitettäisi tietokoneavusteista etäopetusta mahdollisuuksien mukaan maahanmuuttajataustaisille kotikielenopetuksena. Tämä monikielisyyskuvio vaatii aika lailla pohtimista ja resurssejakin.

Kieltenopetuksessa tulisi mielestäni olla aina varaa antaa vapautuksia ja sallia poikkeuksia. Nykyinen pakkoruotsin ehdottomuus ja siitä johtuva poikkeusten kieltäminen, ei palvele erilaisia oppilaita.

Täytyy myöntää, että on hieman vaikea löytää pakottajien kanssa yhteistä kieltä,
koska he puhuvat vain ruotsia tässä asiassa. He eivät noudata edes 150 vuoden takaista kielireskriptiä,
jossa suomenkielisiä koskevissa asioissa on käytettävä suomen kieltä- perustuslain noudattamisesta puhumattakaan!

Esim. SDP:n kansanedustaja Tuppurainen ei puhunut suomea
puolustaessaan pakkoruotsia eduskunnan lähetekeskustelussa..

google:
Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla (KAA 2/2014 vp)

Ainoa asia, jonka hän sanoi suomeksi oli:

"Koulujen kielivalikoimasta voi ja pitää puhua. Tämän aloitteen maalina on kuitenkin kielipolitiikka, ei koulutuspolitiikka."

Hänen kanssaan voi toki olla "samaa mieltä" mutkan kautta:

Suomessa kielikoulutuspolitiikka on alistettu kielipolitiikalle. Siksi kielikoulutuspolitiikkaa koskeva kansalaisaloite
koskettaa väkisin myös kielipolitiikkaa. Kuitenkaan se, että aloite koskettaa kielipolitiikkaa, ei ole aloitteen vika,
vaan lainsäädännöllä luodun kytköksen vika.

Onko SDP sitä mieltä, että kielipolitiikasta ei saa suomen kielellä keskustella-saati tehdä aloitteita ?


Ainakaan SDP:n edustaja ei suostunut vastaamaan suomen kielellä suomenkieliseen aloitteeseen,
vaan puhui ohitsemme- suomenruotsalaisille ja ruotsalaisille!

Kielipolitiikan alueelta tuskin löytyy yhteisiä näkemyksiä pakkoruotsittajien kanssa.

JV Lehtonen kirjoitti: Esim. SDP:n kansanedustaja Tuppurainen ei puhunut suomea
puolustaessaan pakkoruotsia eduskunnan lähetekeskustelussa..!

Ei ihme, että demareiden kannatus laskee, kun ollaan niin vieraannuttu ihmisten todellisuudesta, että kuvitellaan kaikkien kunnon ihmisten ymmärtävän, että tässä yhteydessä ruotsin käyttäminen on osoitus sivistyksestä, suvaitsevaisuudesta ja sielun suuruudesta.

JV Lehtonen kirjoitti:"Toisen raiteen diplomatian harrastajana" kiinnostaisi, olemmeko mistään kysymyksestä samaa mieltä pakottaja-osapuolen kanssa.. Folktingetin missiossa ei ole tullut esiin mitään, mikä perustelisi pakon, mutta heidän kanssaan voi olla samaa mieltä siitä, että jonkun on hyvä tässä maassa osta ruotsia!

No niin! Nyt Lyyti alkoi kirjoittaa! Lisää tällaista!

Näinhän se on, että vaikka Pohjois-Korea ja Islamilainen kalifaatti ovat vastenmielisiä luomuksia, niin edelleen heiltä tullaan vastaanottamaan diplomaatteja meidän hienoihinkin salonkeihin ja yrittää löytää jotakin yhteistä maaperää keskusteluille. Siksi on minusta huono juttu, että yhteydenpitoja kielipolitiikasta kieliryhmien välillä on niin vähän.

Ainakin omalta osaltani olen taas käänteisesti antanut itseni vakuuttua pakollisen ruotsin vastustajien argumenteista (1) volyymista ja, viime aikoina, (2) puoltajapuolen keskustelun vaihtoehdottomuudesta. Näin uskon, että muutkin nykyiset pakollisen ruotsin puoltajat voisivat tarkemmin pohdiskeltuaan asiaa tulla samaan lopputulokseen, että todellakin (1) liian monta suomalaista ovat nyt turhaan tämän järjestelmän otteessa ja (2) tilanteen laukasemiseksi on voitava keskustella avoimemmin millä tavalla päästään taas JV:n myöntämään tavoitteeseen, että on hyvä, että Suomessa osataan riittävästi ruotsia.

Itse pakkoruotsiretoriikkaa en oikeastaan itse hyväksy, koska minusta ei ole periaatteellisesti väärin, että valtio toimivuutensa turvaamiseksi säätää asioita pakolliseksi. Mutta kun 70 % suomalaisista eivät pidä pakkoa suotavana, niin sitäkin tärkeämpää löytää ulospääsya ja pyrittävä samoihini päämääriin kuin ennenkin, mutta toisin keinoin.

Jan-Erik Andelin kirjoitti:--- uskon, että muutkin nykyiset pakollisen ruotsin puoltajat voisivat tarkemmin pohdiskeltuaan asiaa tulla samaan lopputulokseen, että todellakin (1) liian monta suomalaista ovat nyt turhaan tämän järjestelmän otteessa ja (2) tilanteen laukasemiseksi on voitava keskustella avoimemmin millä tavalla päästään taas JV:n myöntämään tavoitteeseen, että on hyvä, että Suomessa osataan riittävästi ruotsia.--- kun 70 % suomalaisista eivät pidä pakkoa suotavana, niin sitäkin tärkeämpää löytää ulospääsya ja pyrittävä samoihini päämääriin kuin ennenkin, mutta toisin keinoin.

Niin, jos todella ongelma olisi vain ruotsintaistoisten kouluttaminen, silloin esim. subjektiivinen oikeus opiskella ruotsia kaikilla tasoilla olisi varsin riittävä varsinkin, jos työssä tarpeellisesta ruotsintaidosta saisi palkan oheen myös kielilisää.

MUTTA entä jos ruotsinkielisten palvelujen järjestäminen ei sittenkään ole pakkoruotsin ajamisen tärkein motiivi?

NRR kirjoitti:

Jan-Erik Andelin kirjoitti:--- uskon, että muutkin nykyiset pakollisen ruotsin puoltajat voisivat tarkemmin pohdiskeltuaan asiaa tulla samaan lopputulokseen, että todellakin (1) liian monta suomalaista ovat nyt turhaan tämän järjestelmän otteessa ja (2) tilanteen laukasemiseksi on voitava keskustella avoimemmin millä tavalla päästään taas JV:n myöntämään tavoitteeseen, että on hyvä, että Suomessa osataan riittävästi ruotsia.--- kun 70 % suomalaisista eivät pidä pakkoa suotavana, niin sitäkin tärkeämpää löytää ulospääsya ja pyrittävä samoihini päämääriin kuin ennenkin, mutta toisin keinoin.

Niin, jos todella ongelma olisi vain ruotsintaistoisten kouluttaminen, silloin esim. subjektiivinen oikeus opiskella ruotsia kaikilla tasoilla olisi varsin riittävä varsinkin, jos työssä tarpeellisesta ruotsintaidosta saisi palkan oheen myös kielilisää.

MUTTA entä jos ruotsinkielisten palvelujen järjestäminen ei sittenkään ole pakkoruotsin ajamisen tärkein motiivi?

Saattaa olla, että kyseessä on epäpyhä allianssi, jossa yhdistyy RKP:n ylimielinen perusasenne KKK ja suomenkielisen eliitin
laiskuus löytää oikeasti toimivia ratkaisuja kielellisten oikeuksien toteuttamiseen. Molemmille sopii valheellinen,
keinotekoinen kaksikielisyys!

Laskun maksaa suomalainen, joka tuhlaa aikaansa saadakseen ruotsintodistuksen ja toisaalta suomenruotsalainen,
joka ei saa ruotsinkielistä palvelua todistuksista huolimatta!

Suomenruotsalaiset pelkäävät. Tulevaisuudenpeloista puhui lainaamani filosofi. Lasten ja lastenlasten kasvattamisesta ruotsille vihamielisessä ympäristössä pelkäsi avoimesti ruotsinkielinen nuori opettaja arvellessaan, mitä tapahtuisi, jos pakko poistetaan.

Taannoin tv:ssä tuli suomenruotsalaisen viulistin ja kapellimestarin haastattelu, jota kuunnellessa oli pakko ihailla tämän muusikon tarkkanäköistä havainnointia. Muusikko sanoi suoraan, että ruotsinkielisillä on unelma Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelma ei olekaan totta.

Viimeisen viiden vuoden nostattamalla katkeruudella joudun kysymään, kuka hyötyy siitä, että suomenruotsalaiset pelkäävät ja katkeroituvat ja että aihetta yritetään vaieta kuoliaaksi.

Missään nimessä muiden kieliryhmien pakkoruotsiin väsynyt rahvas ei kykene enää tyynnyttelemään suomenruotsalaisia ja odottamaan pakon poistamista, kunnes pelot ovat poissa.

Tässä on edessä kireitä aikoja, jos poliittisen eliitin liturgiat pysyvät entisellään.

NRR kirjoitti:Suomenruotsalaiset pelkäävät. Tulevaisuudenpeloista puhui lainaamani filosofi. Lasten ja lastenlasten kasvattamisesta ruotsille vihamielisessä ympäristössä pelkäsi avoimesti ruotsinkielinen nuori opettaja arvellessaan, mitä tapahtuisi, jos pakko poistetaan.

Taannoin tv:ssä tuli suomenruotsalaisen viulistin ja kapellimestarin haastattelu, jota kuunnellessa oli pakko ihailla tämän muusikon tarkkanäköistä havainnointia. Muusikko sanoi suoraan, että ruotsinkielisillä on unelma Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelma ei olekaan totta.

Viimeisen viiden vuoden nostattamalla katkeruudella joudun kysymään, kuka hyötyy siitä, että suomenruotsalaiset pelkäävät ja katkeroituvat ja että aihetta yritetään vaieta kuoliaaksi.

Missään nimessä muiden kieliryhmien pakkoruotsiin väsynyt rahvas ei kykene enää tyynnyttelemään suomenruotsalaisia ja odottamaan pakon poistamista, kunnes pelot ovat poissa.

Tässä on edessä kireitä aikoja, jos poliittisen eliitin liturgiat pysyvät entisellään.

Pelko on turha. Juurihan tamperelaiset su-rut kehuivat, miten mukavaa on, kun
"olemme vähemmistö vähemmistöjen joukossa,
eikä ole vihamielisyyttä"..

Seuraus pakkoruotsin poistamisesta on kasvava välinpitämättömyys-su-rut eivät enää herätä intohimoja-
eivät ainakaan kielteisessä mielessä.

Mutta otsikkoon: mistä pakottajien kanssa samaa mieltä ?

Suna Kymäläinen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Kielikysymys on yksi niistä asioista, jotka nostavat herkästi tunteet keskiöön, ja ymmärrän sen kyllä hyvin: jokaisella on oikeus äidinkieleensä ja oikeus olla omasta äidinkielestään ylpeä. Pitää kuitenkin samanaikaisesti muistaa, että monien Suomen kansalaisten äidinkieli tällä hetkelläkin on joku muu kuin suomi tai ruotsi. Ei kieliä voi arvottaa keskenään.

Keskustelin edustaja Modigin kanssa tästä pakkoruotsista tai ruotsikysymyksestä, ja siinä oli mielestäni mielenkiintoinen ajatus, että voisiko vapauttaa tätä asennetta siltä osin, että ruotsin kielen arviointeja muutettaisiin hyväksytty tai hylätty -suuntaan. Silloin nämä lapset, joilla ei ole resursseja kieltenopiskeluun, kuitenkin voisivat opiskella ilman pelkoa siitä, että tuo alentaa sitten mahdollisesti todistusten keskiarvoja.

Tässä olisi järkevä ehdotus, johon suhtautuminen kertoo paljon pakon todellisista motiiveista ja siitä,
onko ruotsi oikeus vai velvollisuus...SDP:n Kymäläinen joutuu kannattamaan pakkoa ryhmäkurin takia,
mutta ehdotus on mielenkiintoinen.. RKP ei tähän suostu- ja se kertoo kaiken sen asenteesta!

Yksilötasolla tuo olisi reilu ratkaisu eikä vaaranna pakkoruotsi-instituutiota!
Eli ideologinen puhtaus säilyisi! Vertaa uskonnonopetus! Pakko on, mutta vapautuakin voi!

JV Lehtonen kirjoitti: Mutta otsikkoon: mistä pakottajien kanssa samaa mieltä ?

Suna Kymäläinen /sd (vastauspuheenvuoro): ---
Keskustelin edustaja Modigin kanssa tästä pakkoruotsista tai ruotsikysymyksestä, ja siinä oli mielestäni mielenkiintoinen ajatus, että voisiko vapauttaa tätä asennetta siltä osin, että ruotsin kielen arviointeja muutettaisiin hyväksytty tai hylätty -suuntaan. Silloin nämä lapset, joilla ei ole resursseja kieltenopiskeluun, kuitenkin voisivat opiskella ilman pelkoa siitä, että tuo alentaa sitten mahdollisesti todistusten keskiarvoja.

Tässä olisi järkevä ehdotus, johon suhtautuminen kertoo paljon pakon todellisista motiiveista ja siitä,
onko ruotsi oikeus vai velvollisuus...SDP:n Kymäläinen joutuu kannattamaan pakkoa ryhmäkurin takia,
mutta ehdotus on mielenkiintoinen.. RKP ei tähän suostu- ja se kertoo kaiken sen asenteesta!

Yksilötasolla tuo olisi reilu ratkaisu eikä vaaranna pakkoruotsi-instituutiota!
Eli ideologinen puhtaus säilyisi! Vertaa uskonnonopetus! Pakko on, mutta vapautuakin voi!

Tässä on oltu erityisen tiukkoina - peruskoululaiselle voidaan vielä se vitonen järjestellä, jotta pääsee peruskoulun läpi, mutta kyllä siihenkin on usein upotettu erityisopettajan kanssa vietettyjä tunteja tuhansien eurojen edestä. Lukiosta ei selviä ilman läpäistyjä ruotsinkursseja eikä korkeakoulusta ilman virkamiesruotsin suoritusta.

- Opettajalehti on julkaissut poikkeuksellisen suoran kannanoton: "Ottamalla kantaa julkisuudessa parhaillaan vellovaan pakkoruotsikeskusteluun haluamme tuoda esille ongelman, joka --- keskusteluttaa koulussamme --- Vuosittain anomme vapautusta muutamille vallitsevasta tilanteesta kaikkein selkeimmin kärsiville oppilaille, mutta turhaan. Muiden kuntien vallitsevista käytännöistä meillä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Helsingin kaupungin opetusvirasto on ottanut tiukan linjan eikä vapautuksia ruotsin kielen opiskelusta myönnetä. Opetuksen ja oppimisen ammattilaisina tuntuu vääryydeltä sisällyttää ruotsin opiskelu väkisin opinto-ohjelmaan, kun näille tunneille olisi hyödyllisempääkin käyttöä. --- Mikä pahinta: nähdä nuoren kamppailevan mahdottoman edessä ja lopulta lyövän hanskat tiskiin koko koulun suhteen."

- "Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri." Näin vastaa siis ammattikorkean henkilökunta.

- Opettaja-lehdessä insinööriopinnoista: "Jos työnantaja tarjoaa sopimusta melkein valmiille opiskelijalle, jolla on esimerkiksi ruotsinkurssi tekemättä, ei hän sitä enää palaa suorittamaan."

- Saukkonen muistutti Porin Suomiareenalla, että "yliopistot ilmaisevat käyttävänsä jo nyt kohtuuttomasti resursseja ruotsin opetukseen".

- Opiskelija blogissaan: "Opiskelen Hämeen ammattikorkeakoulussa kansainvälistä markkinointia ja toistaiseksi ehkä eniten hämmennystä kurssikaverieni keskuudessa on aiheuttanut Affärssvenska, joka tuttavallisessemmin tunnetaan nimellä virkamiesruotsi. Kun ei aikaisemmissa opinnoissa, joista on palttiarallaa pirusti aikaa, tuo ruotsinkieli ollut kiinnostuksen kohde numero 1, niin se tuo tiettyä händikäppiä tämän hetkiseen tilanteeseen. Kielien oppiminen on jokseenkin helvetin paljon vaikeampaa kun esim. toiminnanohjausjärjestelmän perusjuttujen tai kirjanpidon alkeiden oppiminen. Kielten oppiminen on siitä kiinni että kuinka hyvin ne sanat pysyy pääkopassa muistissa, jos pysyy ollenkaan. (tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei pysy!) --- Onko siis pakko hakata päätä seinään vai voisiko asialle tehdä jotain?"

- ammattikorkean omat ohjeet: "Kun on kyse tutkintotodistusmerkintään oikeuttavasta toisen kotimaisen kielen opintojaksosta, on erityisesti huomattava, että toisen kotimaisen kielen opinnoista saadun arvosanan merkitsemiseen ammattikorkeakoulun tutkintotodistukseen liittyy tietty tasovaatimus tämän arvosanan saamiseksi. Tämä osaamisen taso ei ole yksittäisen korkeakoulun tai kielenopettajan määriteltävissä, vaan toisen kotimaisen kielen opintojen vaatimustaso määrittyy ns. kielitutkintoasetuksesta (481/2003), joka rinnastaa ammattikorkeakoulujen ruotsin/suomen opinnot valtionhallinnon kielitutkintoihin."

- eräs AMK-ruotsinope kuvaa tilannetta: "--- suuri osa opiskelijoista on tyytymätön nykyiseen järjestelyyn. Turhautuminen näkyy opiskelijoiden käytöksessä ja puheissa. Tilanne on usein sietämätön myös ruotsin opettajalle, koska ruotsia vastustavan opiskelijan ajatukset, sanat ja teot näkyvät oppitunnilla selvästi. Hänen on oltava henkisesti vahvempi kuin ne opettajat, joiden aineista yleisesti pidetään, joita ei kyseenalaisteta eikä kritisoida --- Näin painavaa säkkiä ei ole muilla opettajilla kannettavana."

Lähipiirin tietolähde kertoo, että suurimmalla osalla lukion pojista on vaikeuksia ruotsin suorittamisessa. Virallisempi tietolähde kertoo näin:
- "Ruotsin kielen valitseminen ylioppilastutkintoon on painunut ennätysalhaalle. Pojista ruotsin kirjoitti tänä keväänä enää kolmannes, tytöistä vielä seitsemän kymmenestä. --- Suomenkielisistä päivälukioista jo 40 prosenttia on sellaisia, joissa alle puolet kirjoittaa ruotsin. Lukioita, joissa alle kolmannes kirjoittaa ruotsin on jo kolmisenkymmentä. Ruotsinkielisissä lukioissa suomen toisena kotimaisena suorittaa edelleen hieman alle 90 prosenttia ylioppilaista. --- Joensuun normaalikoulun lukiossa --- pojista ruotsin kirjoitti vain 17 prosenttia ---"

Folktinget vaatii nyt lukioruotsin laajentamista viidestä pakollisesta kurssista kuuteen (ja taustalla on edelleen vaatimus kolmesta kirjoitettavasta kielestä, jolloin vain kaikkein kielilahjakkaimmat monen kielen lukijat voisivat jättää ruotsin kirjoittamatta). Folktinget perustaa vaatimuksensa kartoitukseen, jossa kyseltiin 2007 kirjoittaneiden ja korkeakoulupaikan saaneiden käsityksiä 2011
- korkeakouluopintojen kannalta hyödyllisimmästä lukioaineesta, jossa tärkeimmäksi koettiin matematiikka 24%, jossakin hännillä oli ruotsi 2%,
sekä
- eniten parantamista vaatineesta lukioaineesta, jossa eniten työtä oli teettänyt ruotsi 21%, muut kaukana perässä.
Tästä on siis tehty johtopäätös, että ruotsin opintoja suomalaisessa lukiossa on liian vähän, koska pakkovirkaruotsi vaatii näin paljon lisätyötä. Kenenkään mieleen ei voi tietenkään pälkähtää, että juuri näin näkyisi, mikäli ruotsi olisi todellisuudessa useimmille merkityksetön mutta virkavaatimuksilla kohtuuttomaan asemaan nostettu kieli.

Hyväksytty/hylätty olisi linjassa sen kanssa, että Suomeen muuttava ja Suomen kansalaisuutta hakeva
ei joudu suomalaiseksi päästäkseen oppimaan kuin yhden kansalliskielen-joko suomen tai ruotsin.

Mutta jostain syystä syntyperäisellä suomenkielisellä on sekä- että -eli siis ruotsi-velvollisuus.

Olisi loogista, että Suomen kansalainen saa olla täyspainoinen kansalainen osatessaan
JOKO ruotsia TAI suomea.

Eduskunnan lähetekeskustelussa pakottajien leirissä syntyperäinen suomalaisuus on siis "rikos",
josta säädetään kahden kansalliskielen velvollisuus-- vaikka siis molemmat
vanhemmat olisivat yksikielisesti suomenkielisiä.

Ulkomaalainen ei joudu opettelemaan kahta kansalliskieltä saavuttakseen Suomen kansalaiskelpoisuuden..
Passin saa JOKO suomen TAI ruotsin kielen kielikokeen perusteella. Molempia ei tarvitse,.

Ja sellainenhan kansalliskielen idea alunperin sata vuotta sitten olikin:
OIKEUS OMAAN KANSALLISKIELEEN. JOKO-TAI!
Ei suinkaan velvollisuus toiseen kansalliskieleen!

Yo-tutkintohan toki lähtee yhden kansalliskielen riittävyyden periaatteesta!

-.----------------------------

3 luku
Suomen kansalaisuus hakemuksesta

Kansalaistamisen yleiset edellytykset

Ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa:

1) hän on täyttänyt 18 vuotta tai sitä ennen avioitunut;

2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa (asumisaika);

a) viimeksi kuluneet kuusi vuotta keskeytyksettä (yhtäjaksoinen asumisaika); tai

b) kahdeksan vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä (kerätty asumisaika);

3) hän ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon (nuhteettomuusedellytys);

4) hän ei ole olennaisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan tai julkisoikeudellisia maksuvelvoitteitaan;

5) hän pystyy luotettavasti selvittämään, miten saa toimeentulonsa; ja

6) hänellä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai suullisen kielitaidon sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys).

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030359

Ennen oppikoulussa saattoi jäädä luokalleen jopa kaksi kertaa, kun ei saanut ruotsia läpi.
Nyt niiden, jotka saavat armovitosia opinnot/opiskelu päättyy kuitenkin. Eihän kyse ole muusta kuin rationaalisesta ajattelusta. Sitä opiskellaan mitä tarvitaan.
Mielestäni ruotsin opettajien tulisi julkaista tilastoa näistä pudokkaista.

JV Lehtonen kirjoitti:Hyväksytty/hylätty

Jollei ruotsista saa hyväkstyttyä esim. istumalla ruotsinkurssilla vaaditut tunnit, niin monelle ruotsista tulee kuitenkin kynnys, johon muut opinnot tyssäävät.

Pieni jousto on jo tehty maahanmuuttajavaltaisiin aikuislukioihin. Ruotsi on ainoa lukion oppiaine, josta niihin on laadittu ns. tähtikursseja niitä lukiolaisia varten, jotka uudestaan ja uudestaan reputtavat oman lukionsa ruotsinkurssit (heitä on paljon): "Tähtikurssit on tarkoitettu niille opiskelijoille, joilla on vaikeuksia selviytyä tavallisista ruotsin kielen kursseista hyväksytyllä arvosanalla. Ennen jokaista oppituntia pidetään 60 minuutin pituinen tukikurssi, jossa tehdään suuri määrä samankaltaisia harjoituksia. Jos poissaoloja on kaksi tai enemmän, kyseisen opiskelijan osalta tähtikurssi loppuu siihen. Kurssin päättyessä opiskelija osallistuu normaalisti kurssikokeeseen ja vaikka hän saa siitä arvosanaksi 4, on hänen kuitenkin mahdollista saada kurssista arvosanaksi 5, mikäli kaikki tukikurssiin kuuluvat tehtävät on hyväksytysti suoritettu." Näiden tähtikurssien sovittaminen omaan lukio-opiskeluun on hankalaa ja vaatinee neljännen opiskeluvuoden. Minkään muun aineen läpäisyyn ei tarvita tällaisia tähtikursseja. Ja näilläkin tähtien kera lukiotodistuksensa saaneilla on edessä seuraavalla asteella virkapakkoruotsi. Ei toivoakaan, että näistä tulisi ihanteellisia Norden-kansalaisia sujuvalla ruotsilla.

Jos siis kaikkiin lukioihin tulisi vastaavat ruotsin tähtikurssit, jolloin tuplatuntimäärällä sitkeästi istuen saisi ruotsin läpi - ja myöhemmin myös pakkovirkaruotsin - niin silloin ruotsi harvemmin estäisi nuorten valmistumista, mutta hidastaisihan se toki kuten ennenkin ja söisi motivaatiota ja harmittaisi.

Hannu Jussi kirjoitti:Ennen oppikoulussa saattoi jäädä luokalleen jopa kaksi kertaa, kun ei saanut ruotsia läpi.
Nyt niiden, jotka saavat armovitosia opinnot/opiskelu päättyy kuitenkin. Eihän kyse ole muusta kuin rationaalisesta ajattelusta. Sitä opiskellaan mitä tarvitaan.
Mielestäni ruotsin opettajien tulisi julkaista tilastoa näistä pudokkaista.

Opettajat tuskin itse tietävät.

Esimerkiksi lukiossa oppilas käy tietyn kurssin ensin opettajalla A, reputtaa, tulee loppukokeeseen, reputtaa, menee samalle kurssille toistamiseen opettajalle B, reputtaa, menee loppukokeeseen, reputtaa, ... Ei hänen tilanteensa näy opettajalle. Koulun tietojärjestelmässä se on, mutta sitä tuskin opokaan ehtii seuraamaan. Jossain vaiheessa oppilas toteaa, ettei tule pääsemään läpi ja lopettaa ennen kuin ruotsi on jäänyt ainoaksi suorittamattomaksi aineeksi. Ammattikorkeassa käy usein samoin.

Usein myös keskeyttäminen pannaan jonkin muun asian piikkiin, kuten työnsaannin ja opiskelijan oman valinnan. Opettaja-lehdessä kerrottiin insinööriopinnoista: "Jos työnantaja tarjoaa sopimusta melkein valmiille opiskelijalle, jolla on esimerkiksi ruotsinkurssi tekemättä, ei hän sitä enää palaa suorittamaan."

Minua kyllä kiinnostaisi esimerkiksi lukiokurssien arvosanajakaumat ja se kuinka monta kertaa osa oppilaista ruotsinkurssejaan käy. Sekin olisi kiinnostavaa, onko useimmiten koululla joku opettaja, joka päästää mustat lampaat läpi toisella tai kolmannella kerralla, vaikkei kurssin läpipääsyyn edellyttämät kriteerit täytykään. Silloin oppilaiden hiljaista tietoa on se, kenen kursseille surkeimpien täytyy yrittää päästä.

Virkapakkoruotsissa edellä lainaamani opiskelija ei sitten mennyt edes kurssin loppukokeeseen, koska koki itsensä niin huonoksi. Olisi tietysti mielenkiintoista myös saada tilastoa näiltä kursseilta - osallistujat, keskeyttäneet, reputtaneet.

Tässä olisi jollekin ruotsinopettajalle hyvä väitöskirjan aihe. He vaan mielummin keskittyvät väittelemään siitä, miten kaikki saadaan rakastamaan ruotsia