Jan-Erik Andelin kirjoitti:--- jos halutaan, JV:n tavoin, että vähemmistö olisi aloitteellinen oman asemansa "järkeistämisessä" silloinhan täytyy olla jotain muutakin kuin puhdasta perääntymistä tarjolla.
Kyllähän minä ja moni muukin maksaisi selvää rahaa, jos tästä pakkoruotsista päästäisiin - mutta pohjimmiltaan aina vain uusista lisäresursseista ei kai voi olla kyse.
Emme ole vielä edes kuulleet sitä, mitä hyvää muiden kieliryhmien pakkoruotsitus tavalliselle ruotsinkieliselle tuo, joten miten voidaan miettiä "kompensaatiota".
Entä jos alkujaankin pakkoruotsilla hankittu etu on ollut epäoikeudenmukaisuudella hankittu etu?
Entä jos esimerkiksi monikulttuurisuuden ja globalisaation myötä kaikkia vanhoja ryhmiä vaaditaan tinkimään omastaan ja mahdolliset edut tulevat vasta lastemme hyvinvointina maassa, jota on rakennettu realismille ja oikeudenmukaisuudelle?
Jan-Erik Andelin kirjoitti:Pitää osata luvata jotakin uutta tilalle samalla kun vanhoja käytäntöjä poistetaan
Ruotsinkieliset palvelut olisi voinut jo ajat sitten suunnitella toimiviksi ilman pakkoruotsia. Tähän olisi ollut saatavilla resursseja ja ruotsinkielisille myötämielisiä virkamiesasiantuntijoita. Tätä ei ole haluttu tehdä, koska pakkoruotsi tuottaa jotain sellaista, mikä on toimivia palveluja arvokkaampaa.
Voidaanko olettaa, että jotain uutta voitaisiin keksiä, kun nykyistä todellisuuttakaan ei ole puettu sanoiksi ja tunnistettu? Tietävätkö ruotsinkieliset itse, mitä pakkoruotsi oikeasti heille takaa ja miksi sen ylläpito on ollut tärkeämpää kuin palvelujen rakentaminen ajanmukaisella tavalla?
Jan-Erik Andelin kirjoitti:Miksi vähemmistöä muuten kiinnostaisi olla aloitteellinen asiassa, jossa heillä tällä hetkellä on parlamentaarisen enemmistön tuki.
Kenties siksi, että vähemmistön omat ajattelijat ja omat mediat ovat selittäneet heille, ettei pakkoruotsilla ole kansalaisten enemmistön tukea takanaan, vaan että pakkoruotsi aiheuttaa ongelmia enemmistölle ja että poliittinen lobbaus enemmistöä koskevassa asiassa on vähintäänkin epäviisasta, epäkunnioittavaa ja epädemokraattista, jollei suorastaan moraalitonta?
Jan-Erik Andelin kirjoitti:Jossakin diilissä suomenruotsalaisten historiallinen kotipaikkaoikeus Suomessa, yleinen kielirauha ja omankieliset ydinpalvelut on turvattava. "Vastapainona" pyrkimyksistä muokata koko Suomea kaksikielisten ihmisten maaksi pitää luopua, eli yleisesta pakollisesta ruotsista koulutuksessa sekä yleisestä virkamiesruotsista.
Ahaa, siis muotoilu on nyt "yleinen pakollinen ruotsi" ja "yleinen virkamies[pakko]ruotsi". Näistä voidaan luopua, mutta tilalle saadaan ilmeisesti "paikallinen pakollinen ruotsi" ja "ei niin yleisesti pakollinen virkamiesruotsi".
Minusta vähemmistön vaatimukset ovat tosi kovat, jos tämä vuosi sitten hiottu kori ei kelvannut vaan lisäksi täytyy saada uusia pakkoruotsin malleja:
Koodi: Valitse kaikki
1. Ruotsinkielinen koulutus turvataan siten, että
a) ruotsinkielisellä oppilaalla on oikeus ruotsinkieliseen koulunkäyntiin koko maassa, opetusryhmien minimien puitteissa,
b) ruotsinkielistä ammatti- ja jatkokoulutusta tarjotaan entiseen tapaan,
c) ammatti- ja jatkokoulutus pyritään mitoittamaan vastaamaan ruotsinkielisiä palvelutarpeita.
2. Jotta ruotsia edelleen osattaisiin Suomessa,
a) ruotsia tarjotaan koko maan peruskouluissa valinnaisena pitkänä ja lyhyenä kielenä (normaalit opetusryhmäminimit mutta pyrkimyksenä muodostaa ryhmä koko kunnan alueelta ellei sitä koulukohtaisena synny),
b) lukioihin tulee tarjolle myös aloittava ruotsi.
3. Pyritään takaamaan toimivat ruotsinkieliset palvelut
a) parantamalla ruotsinkielisten palveluomavaraisuutta,
b) lisäämällä viranomaisten kielikoulutusta ruotsin kielessä,
c) helpottamalla vieraan ruotsinkielisen työvoiman palkkaaminen kaksikielisten alueiden julkiselle sektorille (mm. keventämällä suomen kielen tasovaatimuksia),
d) valvomalla kaksikielisillä alueilla ruotsinkielisten palvelujen toteutumista (etenkin ydinaloilla kuten terveys, hoiva, oikeus, etuus ja turvallisuus).
Tämähän oli vuosi sitten liian vähän, kun tätä rakensimme.
Jan-Erik Andelin kirjoitti:--- uussuomalaisille ilman suuria sukupolviviiveitä voidaan luoda vastaavanlainen asema, joiden puitteissa he voivat toimia Suomessa omilla kielillään.
Heidän kohdallaankin joudutaan määrittelemään kieliherkät ydinpalvelut ja ydinoikeudet sekä kielituen muodot (tulkki, tukihenkilö, omankielisen henkilökunnan koulutus,...). Lisäksi tulee oikeus oppia omaa kotikieltä, suomea ja englantia - sekä kouluttautua mahdollisimman pitkälle. Tähän tarvitaan uussuomalaisten omaa mukanaoloa suunnittelussa ja toteutuksessa.
Jan-Erik Andelin kirjoitti:Suomi on kuitenkin maan pääkieli.
Näin, kiitos.
Jan-Erik Andelin kirjoitti:Tämä koko paketti ei poista sitä, että jokaiselle suomalaiselle voi syntyä velvoitteita, jotta tämä kaikki toteutuisi. Ilmaista lounasta ei ole.
Jokainen suomalainen osallistuu velvoitteisiin maksamalla veroja kykynsä mukaan. Näin hoidetaan erityisryhmien palvelut, myös kielellisten erityisryhmien palvelut. Lapsille ei voida sälyttää palvelukielivelvoitetta.
PS.
Jos unelmoidaan "paikallisesti pakollisesta ruotsista" tai "ei niin yleisestä virkaruotsista", unohdetaan helposti se, millä pakkoruotsia irvokkaasti puolustetaan: tasa-arvo.
Jos esimerkiksi pakollinen ruotsi on nimellisesti kaksikielisissä kunnissa, tämä jättää esimerkiksi monikieliset suurkaupungit pakkoruotsialueille. Jos näissä halutaan kuitenkin olla inhimillisiä ja myöntää vapautuksia esim. maahanmuuttajille ja muille kielissä erityisen tuen tarpeessa oleville oppilaille, syntyy tilanne, että jopa kolmannes luokasta on vapautettu ruotsista. Myös serkkuja polkupyörämatkan takana vapaan kielivalinnan koulussa tullaan katsomaan kadehtien. Tämä tulee aiheuttamaan paineita muiden perheiden taholta. Juuri tämän vuoksi nyt vapautukset on pääosin vedetty pois.
Jos taas yritetään rauhoittaa pakkoruotsitettujen perheitä lupailemalla erityisiä etuja pakkoruotsin suorittaneille, kuten rajaamalla ammattikorkeakoulut alueella vain pakkoruotsinsa lukeneiden käyttöön, tämä aiheuttaa vielä suurempia ongelmia. Asia ei juuri parane tästä, vaikka pyrkimyksenä olisi määrittää vain tietyt alat (esim. terveydenhuolto) sellaisiksi, että niille voi näennäisen kaksikielisillä alueilla pyrkiä vain suoritetun pakkoruotsin kera.
Pyöritteli näitä "paikallisia" ja "ei niin yleisiä" pakkoja miten tahansa, aina törmätään ongelmiin ja opiskelijoiden väliseen epätasa-arvoon. Koko maan koulutuskaruselli pyörisi taas pakkoruotsin ympärillä.
Saukkosen malli rankennettuine kompensaatiopakkoruotsineen oli minusta keskustelunavaus, jonka hän tiesi saavan vastakaikua myös ruotsinkielisiltä. Mutta se on malli, joka vie väistämättä ristiriitoihin ja itse asiassa kriisiyttää koko kielipolitiikan nopeasti ja nostaisi vastakkainasettelut eri kieliryhmien välillä entistä avoimemmiksi. Pitäisikö sitä sen vuoksi kannattaa?