vapaakielivalinta.fi

"Samojen kielten opettaminen kaikille tasapäistää ajattelua, sillä kieli vaikuttaa siihen, miten ajattelemme", näin sanoo kieltentutkimuksen professori Janne Saarikivi.
http://www.hs.fi/tiede/a1365149385777

Saarikivi puhuu kielikylpyjen puolesta: "Jo viisikymmentä vuotta on tiedetty, että ihminen oppii kieliä parhaiten sosiaalisissa suhteissa ennen murrosikää. Siitä huolimatta koulujen kielenopetuksessa toimitaan täysin päinvastoin. Tyypillisesti lapset aloittavat yhden kielen opiskelun myöhään alakoulussa. Muitakin kieliä aletaan tankata heti, kun kielten oppimiselle herkin ikä on ohi eli tyypillisesti noin 12–13 vuoden iässä. Pielessä on myös opetustapa, jossa kieltä lähestytään kielioppisääntöjen ja sanastojen avulla. Paljon tehokkaammin kieliä opittaisiin kielikylvyn keinoin eli leikin, laulun ja sosiaalistumisen avulla. Näin vieraiden kielten opiskelu voitaisiin aloittaa jo lastentarhassa."

Saarikivi ei suunnittele mitään "määrätietoisesti ja järkevästi"-opetusta vaan sanoo, että "Meillä voitaisiin opettaa vaikka sataa puhujamääriltään suurinta kieltä. Näin kouluissa opetettaisiin kieliä kiinasta ja portugalista suahiliin ja puolaan. Jos opetus hoidettaisiin kielikylvyn lailla arjen tilanteissa, voisimme hyödyntää opettajina maahanmuuttajaväestöämme. Näin uudistus tuskin tulisi edes kalliiksi. Sen avulla saisimme kuitenkin ihan uudella tavalla verkostoituneen ja monipuolisemmin ajattelevan ikäluokan."

Onhan tämä virkistävää, vaikka toteutus lienee hiukan haastavaa ja joillekin on parempi ainakin pääosin kylpeä vain omalla kielellä, koska kielellinen kehitys voi olla hidasta ja kielenoppimisen ongelmat aika isoja.

Jotain vastaavaa ehdotti myös R Järnefelt vuosi sitten http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... f=5&t=1350

Tässä vielä radiohaastattelu, jossa Saarikivi puhuu mm. siitä, miten on opetellut kreikkaa lukeakseen raamattua alkukielellä ja näin ymmärtääkseen paremmin, mitä kristinuskossa (jota hän kutsuu epäuskonnoksi) oikein sanotaan:
http://areena.yle.fi/radio/1928188

Ja tässä vielä uunituore haastattelu, jossa Saarikivi moittii sekä niitä, jotka kritisoivat pakkoruotsia vetoamalla englannin käytettävyyteen, että niitä, jotka puolustavat pakkoa, kun ruotsin tilalla voisi hyvinkin olla muita kieliä. Hän heittää myös, että "puhutun kielitaidon yliarvostus on pikkuporvallista".
http://www.image.fi/artikkelit/m-rittel ... kielitaito


---
Näiden tekstien ja äänenpainojen jälkeen tuntuu entistä voimakkaammin siltä, että kieltenopiskelussa on kyse henkilökohtaisesta persoonallisuuden ja kultuurin rakentamisesta. Siksi on niin tärkeää, että kielivalintoja voidaan tehdään perheessä ja vanhempana niitä tekee yksilö itse miettien niin kielet kuin tavoitteet, riittääkö pizzataksin taso vai tarvitseeko professorin kielitaitoa...

Tärkeintä olisi päästä eroon orwellilaisesta uuskielestä, jossa

pakko = oikeus

kansalliskielten aseman turvaaminen = ruotsin kielen aseman ylikorostamisen turvaaminen

kielikylpy = ruotsikylpy

kaksikielisyys = ruotsinkielisyyden privilegio jne. jne.

NRR, otsikko on osuva:

Pakkoruotsi on osa suomalaisista jäykkyyksistä, jotka estävät maan kehittymistä, kahlitsevat luovuutta!
Pienen maan pitäisi osata olla luova, joustava, nokkela, salliva, suvaitseva ja avoin.
Pakkoruotsi on malliesimerkki täysin päinvastaisesta!

Jäykkä, joustamaton, tasapäistävä, säätelevä, suvaitsematon ja suljettu uusilta avauksilta!

Tällaisesta ilmapiirissä on aika vaikea olla rento ja yksilöllinen!
Nämä ominaisuudet tukahdutetaan ylhäältä alas!

Niin, selatessa kielten opetuksen tutkimuksia tuntuu, että meillä suurin kysymys on "miten parantaa ruotsin opiskelun asenteita". Ihan järjetön painotus, kun kieltenopiskelussa tulisi olla kyse yksilöllisestä kulttuurin rakentamisesta, johon yhdellä kuuluu harvinaisen kotikielen säilyttäminen, toisella oletettuun hyötyyn perustuva kieltenopiskelu, kolmannella halu korostaa jotain omassa persoonallisuudessaan, neljännellä kiinnostus historiaan, viidennellä satunnaisen matkailijan kielitaito, kuudennella ...

Eikä vastaavaa järjetöntä painotusta ja asennevoivottelua näy muualla.

Saarikiven lähtökohta on nähdäkseni se, että kieliä saa opiskella oman kiinnostuksen mukaan ja oman tavoitetason mukaan - ja tämä on kulttuuria, tämä mahdollistaa kulttuurin rikastumisen eri yksilöiden liikkuessa eri suuntiin. Olisi arvokasta, että meillä luettaisiin esim. saamen kieliä tai Raamatun kreikkaa tai jotain muuta ihan vain kiinnostuksesta kielen kantamaan kulttuuriin ja ajatteluun.

Luulen, että kielivapauden toteuduttua iso osa ihmisistä aluksi painottaa hyötyä kieltenopiskelussa, mutta kun tilanne helpottuu ja esimerkiksi yliopistojen kielikeskukset voivat tarjota muutakin kuin ruotsia ja netistä löytyy harvinaisten kielten opetuspaketteja - mikä ettei harvinaisista kielistä voisi syntyä ihan taviksia kiehtova harrastuskohde. Kuten joku esperanto aikanaan.

Edelleenkin valinnanvapaus on pohjimmiltaan olennaista kieliopinnoissa - yksilöllisen sopivasti hyödyntavoittelua ja sopivasti uteliaisuutta vailla hyötyajattelua. Suomalaisilla olisi oikeus tähän, kuten muillakin kansallisuuksilla.

Saarikivi kirjoittaa tänään hesarissa siitä, mitä höpöä meille syötetään tieteen nimissä:
http://www.hs.fi/tiede/Mit%C3%A4+vaaral ... 5218038836

Ihan mielenkiintoista tekstiä, vaikkei suoraan liity kieltenopetukseen:
"Tiede on menneisyydessä todistanut, että eläimet eivät kärsi ja naisilla ei ole sielua. Siksi nykytutkijankin tulee pohtia, mitä hölmöä ja vaarallista ajassamme väitetään tieteen nimissä. Tieteen väärinkäyttöä on esimerkiksi mitata jotain hyvin vaikeasti määriteltävää näennäisen täsmällisesti. Pisa-tutkimuksen mukaan Suomessa oli ensin maailman paras koulujärjestelmä. Pisa-testi on kuitenkin eräänlainen kilpailu, jota voi harjoitella. Kun kaukoidän maissa tajuttiin tämä, nousivat ne Suomen ohitse. Onko Shanghaissa nyt parempi koulu kuin Suomessa? --- Lapsia valistetaan kampanjoin, että olemme erilaisia ja silti samanarvoisia. Mutta aikuiset osallistuvat lipevien konsulttien seminaareihin, joissa kerrotaan, että pyrimme huipulle ja kaikki ovat tähtiä. --- Huippuyliopistot ovat englanninkielisiä kuin listapoppi. Listalla ei välttämättä ole parasta vaan suosittua tavaraa. Silti yliopistopolitiikka perustuu ajatukseen, että meidän tulisi olla kuten huiput. Asioita voi mitata, mutta pitää myös kysyä, mihin mittaustulokset kelpaavat. On mahdollista kehittää yliopistoa siten, että sen julkaisuja klikkaillaan enemmän, mutta voi olla muitakin tavoitteita. Esimerkiksi sivistys, traditio, moniäänisyys."