Li Andeerssonin ulostulo kaksikielisten ratkaisujen puolesta sai aikaan SvenskaYlellä pitkän keskustelun, jonka lopuksi joku vaikutusvaltainen henkilö kirjoitti pelottavan tuntuisen kommentin, joka on tämän kommentin alaosassa. Pyynnöistä huolimatta keskustelun ei annettu jatkua tuosta asiasta, joten minulle ainakin jäi epäselväksi, mitä hänen vihjailunsa konkreettisesti tarkoittaa.
http://svenska.yle.fi/artikel/2014/06/1 ... -losningar
Jan-Erik, voisitko sinä selvittää noita kummallisia väitteitä, mikä on tuo kielitaitolaki ja muu erityislainsäädäntö, jota me tavalliset suomalaiset emme tunne (Språkkunskapslagen och annan speciallagstiftning gällande språk är fullständigt obekant för den stora allmänheten) ?
”språkmodell … har inte kunnat garantera den mindre språkgruppen en hållbar utveckling”.Mikä on tuo ”hållbar utveckling” joka pitäisi taata ruotsinkielisille? Miten paljon, mikä prosenttiosuus pitäisi ruotsinkielisiä olla Suomessa, jotta määrä olisi riittävä ja kestävää kehitystä? Pitääkö siihen ottaa lisäystä suomenkielisten/muukielisten puolelta, jos ruotsinkielisiltä itseltään ei määrää löydy? Eikö suomenkielisillä/muukielisillä ole suojaa tuollaista ”pakko-ottoa” vastaan???
Kirjoittaja toteaa, että kansainvälisissä sopimuksissa suomenruotsi on ”pienempi/vähemmän? yleisesti käytty virallinen kieli Suomessa (svenskan som det mindre allmänt använda officiella språket inom Finland) tai toisaalta vähemmistökieli tai alueellinen kieli. Ja koska Suomessa suomen ja ruotsin laajuudessa on suuri ero, Suomen täytyy suojella ruotsia ja edistää sitä (sen levittämistä).
Pelottavin kohta on se, jossa todetaan, että Suomessa olisi joku tietty ruotsin kielelle kuuluva alue ”det geografiska området för svenskan ”jota täytyy suojella ja jota uusilla hallintomääräyksillä ei saa loukata, eikä estää sen kehitystä ruotsinkielisenä alueena.
Jan-Erik, kerro mikä on tuollainen alkuperäinen ruotsinkielinen alue Suomessa? Minne meillä suomenkielisillä ei ole asiaa mennä horjuttamaan ruotsinkielisyyttä? Paitsi Ahvenanmaa, sinne meillä on jo porttikielto Kansainliiton päätöksellä.
Jos ruotsinkieliset ovat asuttaneet Suomessa jonkun tietyn alueen jo ennenkuin me suomalaiset tänne tulimme, miksi suomenruotsi ei ole kehittynyt selvästi ruotsinruotsista eroavaksi kieleksi? (kuten norja, tarnska)
Miksi kuitenkin suomen ja viron kielet ovat vastaavassa ajassa kehittyneet eri kieliksi!
Nuo Suomea koskevat kielisopimukset ja kielilait vaikuttavat minun korvissani hyvin epäoikeudenmukaisilta ja nöyryyttäviltä. Taustalla kaikuu vaativa ylimielinen freudenthalilainen asenne; suomen kielen ja sen puhujien on taivuttava ja kumarrettava ruotsin kielen edessä ja palveltava ruotsinkielisyyttä. Se on minusta valtavan loukkaavaa, koska suomen kieli on paljon pienempi ja haavoittuvampi kieli kuin ruotsi. Ei ole oikein, että meiltä vaaditaan uhrauksia ruotsin kielen levittämiseksi Suomessa. Eihän Ruotsikaan millään tavoin kanna vastuuta suomenkielisyyden rapistumisesta Ruotsissa. Ei Ruotsissa suojella alueita joissa suomenkieliset ovat asuneet vuosisatoja, ruotsinkielisillä on lupa mennä sinne horjuttamaan suomen kieltä.
Loukkaavinta on että tuollaiset kielimääräykset on annettu suomenkielisille aikana, jolloin suomen kieli oli lähes täysin poljettu kieli Suomessa, niin että meillä ei ollut suomenkielisiä yliopistoja eikä juurikaan suomenkielisiä oppikouluja, ei suomenkielisiä virkamiehiä ja vasta hyvin vähän suomenkielistä kirjallisuutta.
Nuo 1900-luvun alussa säädetyt kielilait paljastavat ruotsinkielisen eliitin pyrkimyksen vakiinnuttaa rasistinen kielisorto Suomessa. Nuo lait säädettiin aikana jolloin suomenkielinen väestö ei vielä pystynyt täysimittaisesti puolustautumaan kielisortoa vastaan, koska siltä puuttui koulutusta ja oikeustieteen tuntemusta, jota tuohon aikaan ei juurikaan opiskeltu suomeksi. Siksi meidät oli helppo sitoa apartheid-kielipolitiikkaan, ja säätää lait sen sinetiksi.
Suren suomenkielisen kansan kohtaloa. Enkä yhtään ihmettele, että vihanpurkauksiakin on ilmennyt.
Mielestäni RKP on avainasemassa ratkaisemassa, että suomenkielisten kokema epäoikeudenmukainen kielipolitiikka vihdoinkin korjataan. Ruotsinkielisten pitää tunnustaa, että ei heillä ole mitään hätää tässä maassa, vaikka 5 milj suomalaista ei vaadita uhrautumaan ja vahvistamaan ruotsinkielisyyttä.
Lopuksi SvenskaYlen sinulla ollut kommentti:
”...Sägas kan att Finland har en språkmodell som avviker mycket väsentligt från övriga officiellt flerspråkiga västerländska länder. Den har inte kunnat garantera den mindre språkgruppen en hållbar utveckling. Därför bör en ordentlig faktautredning presenteras för en oinformerad allmänhet. Det innebär att man startar åtminstone från de första åren av landets självständighet. I regeringsformen 1919 fastställdes Finlands grundlagsenliga tvåspråkighet. Den detaljformulerades i 1922 års språklag som har reviderats flera gånger. Språkkunskapslagen och annan speciallagstiftning gällande språk är fullständigt obekant för den stora allmänheten. Huvudorsaken till den stora okunskapen i den språkliga verkligheten skall sökas i skolornas läroplaner.
De internationella avtal som här avses är:
- Europeisk stadga om landsdels-eller minoritetsspråk
- Ramkonventionen om skydd för nationella minoriteter
I avtalen kategoriseras svenskan som det mindre allmänt använda officiella språket inom Finland.
Orsaken till att Finland måste internationellt garantera att svenskan skyddas och främjas var den enorma skillnaden i den demografiska utvecklingen mellan språkgrupperna. Språkstadgan omfattar 23 artiklar på 18 A4 sidor. Ramkonventionen innehåller 32 artiklar på 6 sidor. De viktigaste punkterna i stadgan är följande:
- mål och principer
- utbildning
- rättsväsendet
- förvaltningsmyndigheter och samhällsservice
- massmedia
- kulturell verksamhet och kulturella inrättningar
- ekonomiska och sociala förhållanden
- utbyte över gränserna
i den första övergripande artikeln sägs att Finland skall visa respekt för det geografiska området för svenskan i syfte att säkerställa att gällande eller ny administrativ indelning inte utgöt hinder för främjande av svenska. Motsvarande text i ramkonventionen är ännu strängare i fråga om ny administrativ indelning. Här krockar Finland med sin stora avtalspartner. Illa naturligtvis för alla parter. Artikel 6 handlar om informationen om stadgan. "Parterna förbinder sig till att berörda myndigheter,organisationer och personer informeras om rättigheterna och skyldigheterna enligt denna stadga."
För medierna har Europarådet utarbetat en handbok "Working together", där mediernas viktiga roll i informationsspridandet lyfts fram. Det är bara skaffa och börja använda den. Europarådet kan man kontakta för att få råd och hjälp när som helst.”
