AMK-ruotsinopen raskas rooli

[NRR]

Eräs ruotsinopettaja on laatinut selvitystä AMK-ruotsinopen roolin raskaudesta:
https://wiki.hamk.fi/pages/viewpage.act ... d=31884476

Hänen kyselynsä ei edusta kattavasti eri ammattikorkeita ja eri aloja enkä tiedä, miten hän on kyselynsä toteuttanut. Vastaajista naisia oli yli 70% ja kaikista vastaajista yli 60% katsoi ruotsin kuuluvan pakollisiin aineisiin. Nähdäkseni tässä on jo vinoutuma yleisiin keskiarvoihin. Varsinainen tutkimus julkaistaneen pian (jollei ole jo julkaistu).

Mutta mielenkiintoista on se, miten hän kuvaa AMK-ruotsinopen tilannetta:

Sekä opiskelijoiden että opettajien vastaukset osoittivat ruotsin opiskelun olevan ihmisiä askarruttava aihe. Opiskelijoille tarkoitetun kyselyn vastauksista kävi selvästi ilmi, että suuri osa opiskelijoista on tyytymätön nykyiseen järjestelyyn. Turhautuminen näkyy opiskelijoiden käytöksessä ja puheissa. Tilanne on usein sietämätön myös ruotsin opettajalle, koska ruotsia vastustavan opiskelijan ajatukset, sanat ja teot näkyvät oppitunnilla selvästi. Hänen on oltava henkisesti vahvempi kuin ne opettajat, joiden aineista yleisesti pidetään, joita ei kyseenalaisteta eikä kritisoida. Jokaisella ruotsin opettajalla on omat lähteensä ja keinonsa, joilla hän säilyttää oman ammattinsa mielekkyyden. Hyvin monella näyttää voiman lähteenä olevan aito rakkaus ruotsin kieltä ja kulttuuria kohtaan. Tästä lähteestä kumpuaa väsymätön energia jakaa ja levittää sanomaa ruotsista. Aito rakkaus ja into saavat myös aikaan sen, että ruotsin opettaja jaksaa päivästä toiseen kantaa selässään mukanaan raskasta, mutta arvokasta motivointisäkkiä. Näin painavaa säkkiä ei ole muilla opettajilla kannettavana.

Tässä tuli taas herätyskokousten tunnelma mieleen - ja pitäisi olla kyse kieltenopetuksesta, aikuisille!

[NRR]

Tässä vinoutuneessakin jakaumassa saadaan ihan mielenkiintoinen tulos ruotsin vaihtoehtojen osalta: opiskelijoista
- 39,5 % ei vaihtaisi ruotsia toiseen kieleen
- 25,4 % haluaisi mieluummin opiskella venäjää ruotsin sijaan
- 14,58 % ottaisi saksan ruotsin sijaan
- 10,5 % ottaisi espanjan vastaajista
- 3,66 % ranskaa ja italiaa 1,22 %
- muita kieliä ehdotettiin myös 5,05 % (enemmän englantia, japania ja kiinaa)

[NRR]

Kysymykseen, onko osa opiskeluryhmän jäsenistä ilmaissut vastahakoisuutta ruotsin opiskelua kohtaan, vastaajista (932) n. 82% vastasi kysymykseen myönteisesti ja 18% kielteisesti.

Kysymykseen, millä tavalla vastahakoisuutta ilmaistiin, annettiin seuraavia vastauksia, jotka olivat usein samantyyppisiä ja joita voi tiivistää seuraavasti:

1. Suullinen kritiikki ja kommentit kuten yleinen valitus sen pakollisuudesta, kielen tarpeettomuudesta ja turhuudesta Suomessa, puhuminen ruotsista erittäin negatiiviseen sävyyn, kielen vaikeudesta, omasta osaamattomuudesta, opettajan huonosta opetustekniikasta tai/ja ankarasta arvostelusta.

Moni vastaaja kirjoitti kritiikin johtuvan pelosta ja huonoista oppimiskokemuksista yläasteella, lukiossa tai ammattiopistossa.

2. Toiminta kuten poissaolot, passiivisuus tunnilla, tehtävien tekemättä jättäminen, osallistuminen vain vaadituille tunneille, koko kurssin suorittamatta jättäminen tai yritys saada vapautusta, välinpitämättömyys arvosanan suhteen (”kunhan pääsen läpi”), levottomuus ja huono keskittyminen tunnilla, negatiivinen asennoituminen tunnilla.

Voimakas vastustaminen välittyy opettajalle, vaikka suoraa kritiikkiä ei tulisikaan opetustunnin aikana. Opiskelijat näyttävät suullisen kritiikkinsä kanssa olevan varovaisempia itse oppitunnilla. Vastustaminen välittyy eniten yllä esitettynä opiskelijoiden toiminnalla. Eräs opiskelija kirjoitti vastaukseksi kysymykseen, onko kurssi(e)n aikana opettajalle suoraan valitettu ruotsin pakollisuudesta: ”Ei tietenkään, sehän olisi itsemurha.”

[TMK]

Tässä vinoutuneessakin jakaumassa saadaan ihan mielenkiintoinen tulos ruotsin vaihtoehtojen osalta: opiskelijoista
- 39,5 % ei vaihtaisi ruotsia toiseen kieleen

Kertonee ehkä siitä, mitä olen sanonutkin: jos ei ole erityistä kiinnostusta kieliin, ruotsi helppona kielenä on se pienin paha.

[NRR]

Suoraan sanoen en ymmärrä, miten kauan tämä näytelmä voi jatkua!
Ja että tässä ollaan huolissaan ruotsinopettajien henkisestä jaksamisesta ja opiskelijoiden asenteista eikä muka nähdä todellisuutta!

Mikä olisi ongelmana, jos ammattikorkeakoululaisten annettaisiin valita tämän otoksen kuvaamalla tavalla kieliopintonsa:
- 40% ruotsia
- 25% venäjää
- 15% saksaa
- 10% espanjaa
- loput tilanteen ja tarjonnan mukaan esim. ranskaa, italiaa, enemmän englantia, japania ja kiinaa...

[JV Lehtonen]

Eräästä toisesta tutkimuksesta ote:

Suomessa huolensa eurooppalaisten kielten ja Lähi- ja Kaukoidän kasvavien kauppakielten taitajien pienestä osuudesta on ilmaissut Rönnberg (2010), joka toteaa, että pakollisella ruotsin opiskelulla ”tuhlataan niin opiskelijoiden kuin opetuksen resursseja”. Keskustelunavausta voi pitää tervetulleena, sillä vaikka pakkoruotsi on perinteisesti herättänyt voimakkaita tunteita suomalaisissa, poliittinen keskustelu ruotsin kielen asemasta oli vuoden 2011 eduskuntavaaleihin ja Perussuomalaisten esiinmarssiin asti vähäistä (ks. Palviainen 2010b).

Kun sivuutetaan pakkoruotsi-keskustelua hallinneet kielteiset tunteisiin ja mielikuviin perustuvat kannanotot, on syytä pohtia, onko kaikkien suomalaisten ylipäätään tarpeellista osata ruotsia, vai johtaako pakollinen ruotsin opiskelu siihen, että Suomi jää esimerkiksi eurooppalaisessa yhteistyössä kielitaitoisempien maiden jalkoihin.


Hartikaisen (2003, 367, 376) haastattelemien ruotsin opettajien mukaan monilla koululaisilla ja opiskelijoilla on aiemmista ruotsin opiskelukokemuksista johtuva ”asennevamma” tai ”ruotsipatoutumia”, joiden käsittelyyn ja purkamiseen menee esimerkiksi toisen asteen koulutuksessa paljon aikaa. Koska opetuksen resurssit ovat vähäiset, kurssi usein päättyy juuri, kun opiskelija on alkanut avautua uudelleen ruotsin opiskelulle. Todennäköisesti tilanne on samankaltainen myös korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella opiskelijoiden voi sanoa olevan yleisesti ottaen jokseenkin motivoitumattomia ruotsin opiskeluun, eivätkä he koe virkamiesruotsin kurssin olevan mielekäs sen enempää ammatillisen kielitaidon kuin käytännön viestintä-taitojenkaan kannalta. Etenkin heikommin ruotsin ylioppilaskokeessa menestyneet opiskelijat jättäisivät kurssin käymättä, jos se olisi vapaaehtoinen. Voiko kurssin siis sanoa todellisuudessa olevan merkityksellinen kaksikielisessä viranomaisessa vaaditta-van kielitaidon kannalta? Olisiko resursseja syytä kohdistaa niiden opiskelijoiden tar-peisiin, jotka todella ovat suuntautumassa alalle tai tehtäviin, joissa vaaditaan ammatillista ruotsin kielen hallintaa?

Tuputetaanko ruotsia siis epämotivoituneille opiskelijoille? Pitäisikö energiaa mieluummin suunnata muiden aineiden opiskeluun? Tämän tutkimuksen vastaajien joukossa voimakkaimpana motivaation ulottuvuutena esiintyi omakohtainen kiinnostus ruotsin kielen opiskeluun, eli opiskelijat kyllä pitävät ruotsin opiskelua yleisesti ottaen mielekkäänä ja ovat halukkaita pitämään kielitaitoaan yllä. (rehellisyys=itsemurha ??)

Kuitenkaan ruotsin taidosta ei nähty olevan käytännön hyötyä työelämässä tai aidoissa viestintätilanteissa kaksikielisessä Suomessa.

Tulosten perusteella suurin haaste eivät siis ole kielteiset tunteet ruotsin kieltä kohtaan tai ruotsin opiskelun pakollisuus, vaan se, ettei ruotsin opiskelusta koeta olevan käytännön hyötyä.

Hartikainen, Virve (2003). Ruotsin opiskelu ja ruotsinopiskeluolosuhteet eräänä syynä oppilaiden ruotsikielteisyyteen. Teoksessa: Merja Koskela & Nina Pilke (toim.). Kieli ja asiantuntijuus. AFinLan vuosikirja 2003 / n:o 61. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLa. S. 361–381.

Rönnberg, Risto (2010). Voisimmeko jo normaalista suhteemme ruotsin kieleen? Kieli, koulutus ja yhteiskunta. Marraskuu 2010. Saatavilla: http://www.kieliverkosto.fi/journals/ki ... skuu-2010/. Lainattu 13.9.2011.

[JV Lehtonen]

Suoraan sanoen en ymmärrä, miten kauan tämä näytelmä voi jatkua!
Ja että tässä ollaan huolissaan ruotsinopettajien henkisestä jaksamisesta ja opiskelijoiden asenteista eikä muka nähdä todellisuutta!

Mikä olisi ongelmana, jos ammattikorkeakoululaisten annettaisiin valita tämän otoksen kuvaamalla tavalla kieliopintonsa:
- 40% ruotsia
- 25% venäjää
- 15% saksaa
- 10% espanjaa
- loput tilanteen ja tarjonnan mukaan esim. ranskaa, italiaa, enemmän englantia, japania ja kiinaa...

Tämä heikentäisi ruotsin asemaa. Siksi tätä ei voi hyväksyä!

[NRR]

Ruotsinopesta amk:n verkkopedagogiksi vaihtaneen piirtäjän kuva erilaisista ruotsinopettajatyypeistä

https://saukkorauta.wordpress.com/2011/ ... nsklarare/

[Ohramies]

Suoraan sanoen en ymmärrä, miten kauan tämä näytelmä voi jatkua!

Sata vuotta.. ..Meillä on tuoreet puheenjohtajat demareissa ja kokkareissa jotka seisovat pakon takana 120%.

[Tapsa]

Kielten (myös ruotsin) ammattilainen on oppinut ja nähnyt ja kokenut ja kuullut - ja osaa vähän jotain sanoa myös:

Tvångssvenskan luktar illa.
Tvångssvenskan stinker av s--t.
Den har ingen egen villa.
Så därför tränger den just hit.

[NRR]

Tämä keskustelu lopahti alkuunsa, mutta minusta tässä on mielettömän kovaa kuvausta siitä, mitä pakkoruotsi merkitsee amk:ssa:

Eräs ruotsinopettaja --- kuvaa AMK-ruotsinopen tilannetta:

--- suuri osa opiskelijoista on tyytymätön nykyiseen järjestelyyn. Turhautuminen näkyy opiskelijoiden käytöksessä ja puheissa. Tilanne on usein sietämätön myös ruotsin opettajalle, koska ruotsia vastustavan opiskelijan ajatukset, sanat ja teot näkyvät oppitunnilla selvästi. Hänen on oltava henkisesti vahvempi kuin ne opettajat, joiden aineista yleisesti pidetään --- Hyvin monella näyttää voiman lähteenä olevan aito rakkaus ruotsin kieltä ja kulttuuria kohtaan. Tästä lähteestä kumpuaa väsymätön energia jakaa ja levittää sanomaa ruotsista---

--- tulos ruotsin vaihtoehtojen osalta: opiskelijoista
- 39,5 % ei vaihtaisi ruotsia toiseen kieleen
- 25,4 % haluaisi mieluummin opiskella venäjää ruotsin sijaan
- 14,58 % ottaisi saksan ruotsin sijaan
- 10,5 % ottaisi espanjan vastaajista
- 3,66 % ranskaa ja italiaa 1,22 %
- muita kieliä ehdotettiin myös 5,05 % (enemmän englantia, japania ja kiinaa)

Ilmeisesti iso osa niistäkin, jotka eivät keksi vaihtaa ruotsia mihinkään toiseen kieleen, olisivat kuitenkin onnellisempia ilman tätä pakkoa.

Tässä ruotsinopea kuvataan sankariuhrina - hän taistelee vastahakoisen oppilasmateriaalin kanssa, mutta voittaa, koska rakkaus ruotsin kieleen on niin palava. Eikä puolta kysymystä siitä, pitääkö ruotsin olla pakollinen. [Ei tietenkään, muistan miten amk-open paikat olivat haluttuja ja erityisesti tekniikan alan kieltenopettajat olivat äärimmäisen tyytyväisiä, sillä tekniikan alalla palkat ovat suurempia kuin muilla aloilla ja kieltenopettajille on maksettava samaa palkkaa kuin tekniikan ammattilaisille. Näistä paikoista ei luovuta hevillä.]

Opettajat itse tuottavat tällaista paljastavaa materiaalia, mutta sitä ei nosteta koskaan julkisuuteen - ne ovat ihan toiset "tutkimukset", jotka saavat palstatilaa ja joita poliittiset päättäjät toistelevat.

[NRR]

Pari vuotta sitten pakkovirkaruotsin mielettömyys ammattikorkeissa nostettiin esille, tässä tuolloinen keskustelunaloitus iltalehden sivuilta: "14.5.2012 YLEn aamu-TV:ssa oli esillä AMK tutkintojen viivästyminen pakkoruotsin takia. Siinä haastateltu rehtori kertoi ruotsin kielen osaamisen tason olevan niin surkea, että pitää vakavasti harkita pakkoruotsin poistamista tutkintovaatimuksista! Nytkin on suuri joukko valmistuvia AMK-opiskelijoita, joilta todistusten saanti viivästyy tai jää kokonaan saamatta VAIN pakkoruotsin takia. Lisäopetus aiheuttaa kovasti lisäkustannuksia oppilaitoksille ja eräskin haastateltu sanoi siitä aiheutuvan 200 000 euron kustannukset kun järjestetään peruskursseja ruotsista. Ainoa järkevä toimenpide on poistaa idioottimainen virkamiespakkoruotsi, HETI! Katsokaa uusintana ko. ohjelma!"

Tässä samassa ketjussa propakko-"humanistin" vastaus: "Jos joku on niin typerä, että jättää yhden pakollisen ainee suorittamatta ja näin jää ilman todistusta, ei hän typeryytensä takia ansaitse korkeakoulututkintoa."

Tähän keskustelu jysähti tuolloin - mikä on hiljentänyt amk-rehtorit? Samaan aikaan ylioppilaskirjoituksissa yhä harvempi kirjoittaa ruotsin. Ongelmat ovat luultavasti vain kasvaneet...

[NRR]

Tämä amk-open tunnustus aloitusviestistä kertoo kaiken oleellisen pakkoruotsin hyödyllisyydestä:"Suuri osa opiskelijoista on tyytymätön nykyiseen järjestelyyn. Turhautuminen näkyy opiskelijoiden käytöksessä ja puheissa. Tilanne on usein sietämätön myös ruotsin opettajalle, koska ruotsia vastustavan opiskelijan ajatukset, sanat ja teot näkyvät oppitunnilla selvästi. Hänen on oltava henkisesti vahvempi kuin ne opettajat, joiden aineista yleisesti pidetään, joita ei kyseenalaisteta eikä kritisoida. Jokaisella ruotsin opettajalla on omat lähteensä ja keinonsa, joilla hän säilyttää oman ammattinsa mielekkyyden. Hyvin monella näyttää voiman lähteenä olevan aito rakkaus ruotsin kieltä ja kulttuuria kohtaan. Tästä lähteestä kumpuaa väsymätön energia jakaa ja levittää sanomaa ruotsista. Aito rakkaus ja into saavat myös aikaan sen, että ruotsin opettaja jaksaa päivästä toiseen kantaa selässään mukanaan raskasta, mutta arvokasta motivointisäkkiä. Näin painavaa säkkiä ei ole muilla opettajilla kannettavana."

Miettikää nyt - tässä suoraan tunnustetaan, että pakkoruotsi on vihatuin oppiaine!

Ajattelevat, fiksut opiskelijat suhtautuvat ruotsiin näin - olisiko syytä antaa vapautus?

Mutta jos pyynnöstä annetaan vapautus, kuka sitten enää lukisi ruotsia!