vapaakielivalinta.fi

Erityisen innovatiivinen ammattikoulun ruotsinopettaja kehittää opetustaan niin, että täytyy ihailla. Uskoaan ruotsinopetukseen hän ei näytä kadottaneen, mutta mielenkiintoisia realismitujauksia hänen tekstinsä avaa:

33 vee ruotsin ja saksan ope --- yrittää saada amikset oppimaan ruotsia. Välillä aika kova homma ja epätoivo meinaa iskeä, mutta periksi ei anneta.
---
Olen tässä pähkäillyt jo pitkään lähinnä teknisten alojen atto-ruotsin ja ammattiaineiden integrointia, johon nyt kovasti kannustetaan. Ongelmani on yksinkertainen: miten ruotsin opetuksen integrointi työsaleihin tulisi toteuttaa niin, että oppimistulokset olisivat paremmat kuin tämän hetkisessä opetuksessani? Sitä kai tällä kuitenkin haetaan, parempia oppimistuloksia, eikö? --- Oletan, että taustalla on ajatus siitä, että työsali on opiskelijalle motivoivempi ja kiinnostavampi ja näin myös oppimistulokset ja läpäisyprosentti paranisivat. --- Olen periaatteessa kiinnostunut ajatuksesta, että opetus tapahtuisi osastoilla, mutta asiaan liittyy tällä hetkellä enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia. Tässä muutamia:

1. Jos ryhmän (n. 20 opiskelijaa) yleisin peruskoulun ruotsin arvosana on 5 (joukossa luonnollisesti myös muutama ruotsissa mukautettu) ja monella on selviä tarkkaavaisuuden ongelmia, niin miten keskittyminen onnistuisi esim. autohallisssa, jossa oleskelu olisi huomattavasti vapaampaa kuin pulpetissa istuminen ja virikkeitä joka puolella…? Käytännössähän ruotsin kielen taito voi olla n. 5-10 sanaa pahimmassa tapauksessa. Motivaatio-ongelmista ja niiden tuomista haasteista opetuksessa en tässä edes viitsi lähteä kirjoittamaan. ---

7. Jos ruotsin kielen taso on keskimäärin nuo 10 sanaa kurssin alkaessa, kielenopiskeluhan käytännössä tällaisilla ryhmillä on sanatasolla operointia (esim. autonosat, työkalut) ja perusasiakaspalvelutilanteiden lauseiden harjoittelua, puuttumatta suuremmin kieliopillisiin kysymyksiin. Mitä lisäarvoa opetukseen toisi esim. auto-osastolla tapahtuva autonosa-paperilappujen liimaaminen auton eri osiin ja sanojen opettelu hallissa näin? Olisivatko oppimistulokset näin parempia, kuin sanojen harjoittelu rauhallisessa luokkatilassa monipuolisesti erilaisia kirjallisia, suullisia ja kuunteluharjoitteita hyödyntäen? Jotenkin en jaksa uskoa, että olisi tuon vaivan väärti…

---

http://heinivuorinen.kouhia.eu/category/ruotsi/

Ja näistä oppilaista osa jatkaa ammattikorkeaan ja päätyy siellä virkaruotsin kynsiin!

Tekniikan alan ihmiset voisivat opetella sanaston "käännetty suomi -> suomi". Korjausoppaat ja käyttöohjeet kun on yleensä kääntänyt ihminen tai kone, jolla ei ole pienintäkään käsitystä siitä miten laite toimii. Esimerkki: LCD -> kelluva kristallimonitori -> nestekidenäyttö.

Ammattikoululaisten kohdalla viitosen ruotsi vielä hyväksytään, mutta moni (ilmeisen vanhan koulukunnan jäsen) olettaa, että lukioruotsia aletaan lukea n. kasin tasolta ja että lukiolaiset on valikoitu nimenomaan kielilahjakkuuden mukaan eikä heillä ole oppimisvaikeuksia. Näin ei ole vaan lukio on edelleen yleissivistävää koulutusta, joka on erityisen tärkeää niille, joilla on esimerkiksi suomen kielen tuottamisessa ongelmia (maahanmuuttajataustalla tai ilman). Myös lukiossa, jopa hyvässä lukiossa on niitä, joilla on viitonen tai kuutonen ruotsissa ja moni seiskan saanut on pudonnut kesän aikana heidän seuraansa kymmenen sanan sankareiksi.

Nämä sankarit istuvat samalla kurssilla kympin tyttöjen kanssa ja heidän epätoivonsa tulkitaan ja kaiketi kääntyykin asenneongelmaksi. Ammattikoulussa heidän tasokaverinsa opiskelevat kolmeakymmentä seuraavaa sanaa - lukiossa pitäisi osata jo lukea aika jouhevaa tekstiä ja keskittyä kielioppiin, joka ei näille muutaman sanan osaajille aukea kenties lainkaan.

Eikä tässä kaikki. Jos tämä ruotsissa heikko joukko takeltelun jälkeen saa ruotsista neljä vitosta ja yhden nelosen ja pääsee lukion läpi, joukkoa odottaa ammattikoulutoveriensa tapaan ammattikorkeassa virkaruotsi. Se odottaa myös niitä, jotka ovat olleet välillä työelämässä ja kaukana ruotsista ehkä kymmenenkin vuotta ja unohtaneet kaiken. Sitten sanotaan, että opiskelijat joutuvat käymään kolmekin valmentavaa kurssia päästäkseen edes virkaruotsin kurssille, osa joutuu opiskelemaan koko lukion ruotsin uudelleen.

Mikä järki tässä on? Pakkovirkaruotsi on luotu 70-luvun virkamiesvoimalla, suunnittelijoina ihmiset, jotka ovat lukeneet ruotsinsa 50- ja 60-luvuilla näkemyksellä, että lukio on valmennusta virkamiesuralle kaksikieliseen Suomeen, josta iso osa menee Ruotsiin töihin tai opiskelemaan. Mitä tekemistä sillä on moniarvoisen, monikielisen Suomen kanssa 2014?