vapaakielivalinta.fi

En pääse lukemaan lehteä, mutta näen otsikot:
Pär Stenbäck & "Nästa steg kunde vara att öppna för tidigare svenska i den finska skolan".

Mitä siis pakkoruotsiverkosto suunnittelee lapsillemme seuraavaksi?

Siinäpä se juuri olikin Stenbäckin kolumnissa. Eikö ole sitten järkevää, että aikanaan valinnaista ruotsia tarjotaan jo aikaisemmin, vaikkapa 3. tai 5. luokalta?

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Siinäpä se juuri olikin Stenbäckin kolumnissa. Eikö ole sitten järkevää, että aikanaan valinnaista ruotsia tarjotaan jo aikaisemmin, vaikkapa 3. tai 5. luokalta?

Siis Stenbäck ehdottaa valinnaista ruotsia?

Ei ehdota. Sehän hankitaan vasta keväällä eduskuntavaaleissa.

Eikö suomenkielisiä kouluja koskevia ehdotuksia kannattaisi kirjoitella suomenkielisiin lehtiin? Nyt pitää arvailla, mitä on edotettu ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Sinäkin heittäydyit oikein avuliaan monisanaiseksi

Muilta osin kolumnissa puhuttiin kaksikielisistä kouluista ja Nordiska skolanista. Stenbäck halusi täsmentää jotain terminologiaa, mutta en minä ymmärtänyt, että hän olisi sanonut mitään uutta.

Anna kun arvaan: Stenbäck ehdotti, että ruotsia varhaistetaan suomenkielisissä kouluissa kuutoselta kolmoselle ja lisätään tuntimääriä tuntuvasti?

Tässä eilisestä lehdestä.

"Debatten om en framtida skola har nu gått ett antal varv efter det Helsingin Sanomat 2011 kunde berätta att det finns en positiv finsk föräldraopinion för en tvåspråkig skolform i huvudstadsregionen. På en fråga av tidningen skissade jag en modell för en språkskola med finsk och svensk undervisning, typ existerande språkskolor. Den modellen förbättrades i fullmäktigemotioner (SFP) i Helsingfors och Esbo och kallas nu Nordisk språkskola.

Ändå går det ständigt troll i den fortsatta debatten. Främst beror det på att det inte finns en auktoritativ uttolkning av vad olika debattörer avser när de talar om en tvåspråkig skola. Detta tycks leda till en cirkel av misstro: På svenskt håll misstänker många att slutmålet är att göra alla svenska skolor tvåspråkiga med slutresultatet assimilering. Bland tvåspråkighetsivrare uppfattas detta som igelkottsförsvar och isolationism.

Hur bena ut detta och sanera debatten? Det första steget bör vara att forskare och politiker klart deklarerar att en generell hopslagning av svenska och finska skolor inte är målet, inte heller att ersätta den svenska skolan med en ny tvåspråkig skola. Därefter kan man slå sig ner och diskutera hur en tvåspråkig modellskola ser ut. Man kunde till exempel börja med att pedagogiskt fylla ut den politiska ram som nu erbjuds i huvudstadsregionen.

Ett visst förarbete har gjorts av Marketta Sundman, professor emerita (Magma). Hennes pedagogiska modeller verkar förnuftiga, men de samhällspolitiska konsekvenserna av de alternativ hon presenterar kräver preciseringar. Utbildningsfrågor är i sista hand politiska och avgörs inte enbart av forskningsresultat, vilket hon även medger.
Argumenten för två skolspråk är att de skulle förbättra språkklimatet och skapa en ny kader av finskspråkiga med god svenska i bagaget. Samtidigt säger Sundman att den nya skolformen knappast blir allmän. Problemet är ju att sådana skolor endast kan fungera på tvåspråkiga orter, knappast i Kuopio eller i Kajana. Om modellen är en skola för finskspråkiga elever blir de knappast tvåspråkiga enbart med lärarinsatser. Kontentan är att svenskkunniga elever inte räcker till för att ”språkbada” så värst många finskspråkiga.

Detta visar också på att debatten är ensidig: Det är den svenska skolan som tycks ha bevisbördan. – En elev från ett tvåspråkigt hem får i dag inget stöd för sin svenska sfär i en finsk skola.

Ett bra steg har tagits av regeringen Stubb: mera pengar till språkbad. Nästa steg kunde vara att öppna för tidigare svenska i den finska skolan. Det skulle gagna tvåspråkigheten i hela landet mer än några språkskolor.


Det gäller att gå vidare och slippa den berättigade frustration som Pia Ingström ger uttryck för (HBL 27.4): ”… allehanda tvåspråkighetsutredare på tankesmedjan Magma och dito forskare vid Helsingfors universitet (har) genom fantasifulla och rundhänt finansierade projekt härjat omkull det svenska skolväsendet och mosat ihop språkgrupperna i tvåspråkighetsmetafysiska enheter under språkmajoritetens belåtna hummande.”

Kiitos Hannu Jussi!
Siinähän se ehdotus oli: suomenkielisissä kouluissa ruotsia varhemmin...

Muistellaan, mistä tämä keskustelu kaksikielisistä suomi-ruotsi-kouluista alkoi 2011. Maria Wettenstrand (silloin vielä Vihreiden Niinistön puoliso) valitti HBL:n haastattelussa 11.9.2011, ettei Suomessa ole kaksikielistä koulua. Tähän otettiin kantaa. Ruotsinkieliset yleensä vastustivat mutta monet aidosti kaksikieliset kertoivat ruotsinkielisen koulun olevan ongelma heidän kaksikielisille lapsilleen:

TK kirjoitti:Hesarissa su 18.12.2011/D7 on Päivi Ängeslevän kirjoitus "Kaksi kieltä, kaksi mieltä", jossa kirjoittaja toteaa, että Helsingin seudulla ruotsinkielisten koulujen oppilaista kaksi kolmesta on syntyjään kaksikielisiä. Eikö tällaisessa tilanteessa kaksikielinen suomalais-ruotsalainen koulu olisi luonnollinen valinta?

Kirjoittaja kannattaa kaksikielistä koulua, jossa tavoitteena olisi täydellinen kaksikielisyys.
Kirjoittaja kritisoi nykyisiä ruotsinkielisiä kouluja, koska niissä väheksytään kaksikielisten lasten suomenkielistä identiteettiä.

Kirjoituksessa käydään lyhyesti läpi viime syyskuusta lähtien, etenkin Hesarin palstoilla, käytyä keskustelua kaksikielisistä kouluista.
(kirjoitus on hyvä, en löytänyt sitä nettiversiona)

Kaksikielisen koulun piti olla vastaus kaksikielisten perheiden ongelmiin.
Asiasta on avattavattiin myös keskusteluketju HS:ssa
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Mi ... u/6336705/

Merkittäviä kommentteja:

" Olisin toivonut, että HS olisi julkaissut tämän artikkelin myös nettisivuillaan ja siten myös avannut keskustelun asiasta --- Toimittaja Ängelslevä oli erittäin hyvin saanut kuvattua tämän ongelman jonka edessä on suuri osa --- kaksikielisistä perheistä joissa äidinkielet ovat suomi ja ruotsi. Ne perheet joissa kielet ovat esimerkiksi suomi ja saksa/ranska/englanti eivät kohtaa tätä ongelmaa olleenkaan. --- Jos tällainen perhe tekee koulun valinnan kuten Ängelslevän perhe, niin lopputulos on juuri kuvatun kaltainen. Lapsen kielellinen kehitys on Suomen kielen osalta väistämättä huono. Niin agressiivisesti ruotsinkieliset koulut (opettajat) pyrkivät pakottamaan lapset vain ruotsinkielisiksi."

"Miksi tosiaan ruotsikieliset pitävät kiinni kielestään, mutta vaativat suomenkielisille ruotsin opetusta ja kielikylpyjä bulvaaniensakin (MA) avulla? Perheeni on lapsinemme kietoutunut tähän verkkoon. Itse olen 1/4 ruotsinmaalainen ja puhun jossakin määrin ruotsia kuten lapsenikin. Lapseni ovat aviossa ruotsinkielisten kanssa. Appivanhemmat ovat fanaatikkoja kielensä suhteen. Eivät salli lastensa lasten menoa edes suomenkieliseen päiväkotiin jotteivät oppisi suomea. Yksi apeista puki pelon sanoiksi. "Suomenkieliset jyräävät ruotsinkieliset yhdessä sukupolvessa suomenkielisiksi ellemme ole ehdottomia". Niinpä 12 vuotiaatkin lapsenlapsemme ovat ummikkoruotsalaisia Suomen Espoossa!"

"Ikävä ilmiö tämä ruotsinkielisten tarve erottautua täysin omaksi saarekkeekseen. Se ei palvele ainakaan ruotsin kielen etua. Ehkä Rkp:n ja täysin yksikielisten ruotsalaisten mahdollisuuksia säilyttää asemansa hellittynä vähemmistönä."

"Suomenruotsalaisena yhdyn tähän kirjoitukseen täysin, olen itse naimissa suomenkielisen kanssa ja lapsemme käy ruotsinkielistä koulua. Meitä palvelisi huomattavasti paremmin kaksikielinen koulu missä molemmat kielet esitettäisiin tuttuina ja kivoina kielinä. Oikein jurppii kun ei voida opettaa myös suomenkieltä heti ekasta äidinkielenä. Suuri syy tähän on Folktinget jotka ovat niin fundamentaaleja että saavat talebaanitkin näyttämään kompromissinhaluisilta partasediltä. Joka kerta kun joku rkp:ssä vahingossa ehdottaa jotain ratkaisua, jossa ruotsi ei ole kielenä ehdoton ykkönen, hänet palautetaan ruotuun asap ja jatketaan kuten ennen toivoen että 1800-luku palaisi. Nyt on toki valoa tunnelin päässä kaksikielisiä perheitä on jo saavuttanut kriittisen massan pääkaupunkiseudulla joten jotain vaihtoehtoista ratkaisua on pakko keksiä. Sen lisäksi yhä useampi suomenruotsalainen kokee folktingetiä fanaattiseksi lahkoksi, johon ei haluta kuulua, joten tämäkin organisaatio täytyy uudistua. Toivon että parin vuoden päästä kalsikielinen koulu toimii pääkaupunkiseudulla ny kun kissa on nostettu pöydälle. Meidän perheelle se on jo liian myöhään mutta muut voisivat hyötyä tästä."

Nyt "kaksikielisyys" on taas suomenkielisten pakkoruotsia.

Joulukuussa 2011 HBL haastatteli "kaksikielisyystutkimuksen tohtoria", joka varoitti muutoksesta, joka on tapahtumassa:
http://hbl.fi/opinion/lasares-brev/2011 ... et-en-fara

- speciellt i debatten om skolan. Skillnaden mot förr är den att det inte längre är ett starkt svenskt modersmål eller förstaspråk som eftersträvas som det primära och självklara utan snarare goda, om inte rentav utmärkta, kunskaper i finska som ställs upp som första prioritet.

Vapaasti kääntäen: Koulukeskustelussa on ero entiseen - vahvaa ruotsia äidinkielenä tai ensimmäisenä kielenä ei enää tavoitella ensisijaisena ja itsestäänselvänä vaan tavoitellaan hyvää, jopa erinomaista suomentaitoa.

- man inte längre tror på nationalspråksmodellen utan snarare i sin inställning till svenskan har gått över till en minoritetsspråkmodell.

Vapaasti kääntäen: Ei uskota enää kansalliskielimalliin vaan ennemminkin ollaan siirrytty vähemmistökielimalliin ruotsin suhteen.

- Utan en skola som med kraft förmedlar vidare det svenska modersmålet som det viktigaste redskapet inför framtiden och fortsatt socialiserar in barnen i den finlandssvenska gruppen och identiteten kan vi inte ta för givet att dessa barn som vuxna också för vidare språket till den följande generationen.

Vapaasti kääntäen: Ilman koulua, joka voimallisesti välittää äidinkieltä ruotsia tulevaisuuden tärkeimpänä valmiutena ja jatkaa lasten sosiaalistamista suomenruotsalaiseen ryhmään ja identiteettiin, emme voi olettaa, että nämä lapset aikuisina myös välittäisivät kielen seuraavalle sukupolvelle.

Kaksikielisyys on siis todella vaaralliseksi koettu asia "kaksikielisyystutkimuksessa".

Mitä mieltä siis olet itse kaksikielisistä kouluista?

Surujen usko pakkoon on liikuttavan uskomatonta. Surut näyttävät uskovan, että suomenkieliset ovat pakotettavissa surukielen opetteluun taaperoiästä alkaen, kun vaan virallisesti saadaan lehmänkauppojen ja kabinettipolitiikan voimin aikaiseksi toinen toistaan järjettömämpiä ja sairaampia päätöksiä pakkoruotsituksen aikaistamisesta. Surut ovat uskossaan vahvoja.

Vaikka surujen keskuudessa kuulemma on suuri määrä (oliko se nyt peräti 40%) niitä, jotka kannattavat pakkoruotsin lopettamista, he ovat mitä ilmeisemmin vain ulkokultaisia ulospäin, mutta todellisuudessa heistä löytynee hyvin harvoja yksilöitä, jotka olisivat valmiita toimimaan kielivapauden puolesta.

Pakkoruotsitus on niin umpisairasta touhua, että välillä ei meinaa uskoa, että tämä hullutus todella tapahtuu. Ja edelleen jatkuu.

Kaksikieliset koulut ovat vastaus kaksikielisten perheiden tarpeisiin ja ratkaisuna ihan ok. Tuntuu nyt vain siltä, että kohdistamalla huomio kaksikielisiin kouluihin yritetään saada keskustelut pois suomenkielisten pakkoruotsituksesta.

Stenbäckin toteamus osoittaa, miten määrätietoisesti, jopa härkäpäisesti, RKP haluaa levittää ruotsinkielisyyttä ympäri Suomen.
Askel askeleelta edetään: kansalliskielistrategia, kielikylvyt, kaksikieliset koulut, ruotsin opiskelun aikaistaminen ala-asteelle. Seuraava askel on pakollisen ruotsinopiskelun aloittaminen jo ensimmäisellä luokalla.

Nuo kaikki askeleet otetaan, vaikka niistä kaikista aiheutuu valtavasti lisäkustannuksia valtion ja kuntien budjettin. Valtio velkaantuu lisää 2 milj euroa joka tunti, mutta siitä ei RKP eikä Stenbäck kanna mitään huolta. Tärkeintä on ruotsinkielisen valtapolitiikan toteuttaminen, sen eteen he ovat valmiit vaikka ajamaan koko Suomen konkurssiin.

Nuo askeleet otetaan, vaikka koko ajan loukataan suomenkielisen väestön oikeutta itse päättää, mikä on meille parasta, mikä opiskelu palvelee parhaiten meidän omaa etuamme. 5% vähemmistä määrää Suomen kielipolitiikasta ja kielikoulutuksesta, vastoin kansalaisten enemmistön mielipidettä. He pystyvät sen tekemään, kun heillä on enemmistö Suomen kieliasian neuvottelukunnassa, jossa toimii sellaisia ”mahtimiehiä” kuin Pekka Hallberg ja Matti Vuoria.

Stenbäckiä ei hävetä ajaa noita askeleita, vaikka Ahvenanmaalla ei ikipävänä suostuta ottamaan ensimmäistäkään askelta kaksikielisyyden suuntaan. Siellä ei kaksikielisyydessä eikä suomenkielisyydessä nähdä mitään hyötyä eikä rikkautta, siellä säälimättä poljetaan kaikki suomenkielisyys.
Tuo Stenbäckin ehdotus on hävytöntä röyhkeyttä.

Jos jotain positiivista yrittää nähdä Stenbäckin ulostulossa, se on se, että hän epäsuorasti tunnustaa, että suomenkielisten enemmistö asuu seuduilla, jossa ei olla kaksikielisiä, eikä siellä pakkoruotsin opetus riitä tuottamaan toivottuja tuloksia, eli se ei tee koko kansaa kaksikieliseksi
Siksi Stenbäck nyt esittää järeämpiä toimia kovapäisten suomalaisten pehmittämiseksi.

Miksi Stenbäck ei yksinkertaisesti ehdota, että pakollinen ruotsin opetus muutetaan valinnaiseksi ja kaksikielisyys ja ruotsinkielisten palveluiden tuottaminen jätetään niiden vastuulle, jotka ovat olosuhteiden vuoksi ruotsinkielisiä tai muuten vain ovat kiinnostuneita opiskelemaan ruotsia?

Tietenkään ruotsin osaamisesta ei ketään pidä palkita yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan kielen osaamisesta. Ruotsin opiskelun lisäämiseksi ei pidä luoda mitään kiilauskaistoja korkeakouluihin eikä korkeille virkapaikoile, eikä sallia korruptoivia palkitsemisjärjestelmiä yleensäkään.