vapaakielivalinta.fi

Sanotaan usein, ettei kielitarjonnan ei pitäisi perustua poliittiseen sumplimiseen ja harkintaan, vaan "tarpeeseen". Tarjotaan sateisten päivien varalle ratoksi seuraava pieni jumppa:

Olet suomalaisen 50 000 asukkaan kunnan sivistystoimenjohtaja. Suunnittele vapaan kielivalinnan pohjalta kunnan kouluille esitys tarjottavasta kieliohjelmasta.

Taustatiedot:

Väestö:
- 7 % venäjänkielisiä
- 5 % ruotsinkielisiä
- 1 % saamenkielisiä

Ulkomaankauppa:
Kunnassa 10 merkittävää ulkomaankauppaa harrastavaa yritystä. It-alan ja ympäristöteknologian yrityksiä on keskimääräistä enemmän.

3 elää Venäjän kaupasta
2 elää Saksan kaupasta
2 elää Ruotsin kaupasta
1 myy Hollantiin
1 myy Kiinaan
1 myy Englantiin

Matkailu:
Matkailu on kunnassa Suomen keskitasoa, mutta hyvä tulonlähde. Matkailijat tulevat

50 % Venäjältä
20 % Englannista ja USA:sta
15 % Saksasta
15 % Pohjoismaista

Kuntalaisten omaa matkailua varten läheiseltä lentokentältä on edulliset viikonloppu- ja lomayhteydet Tukholmaan, Pietariin sekä vaihteleviin lomakohteisiin Espanjassa. Kuntalaiset käyttävät näitä lentoja keskimääräistä enemmän myös matkoihin naapurimaihin.

Korkeampi koulutus:
Paikakunnalla toimii sosiaali- ja terveysalan amk-yksikkö. Lähin yliopisto on poikkeuksellisen kaukana.

Perustele.

Työntekijöille esitettävien kielitaitovaatimusten pitää perustua tarpeeseen.

Kielivalintojen koulussa sen sijaan tulee perustua valinnanvapauteen.

No mitä arvelet, että kuntalaiset valitsisivat lapsilleen, jos kaikkea saa valita?

Vieraita kieliä on perinteisesti valittu siten, että kukin ilmoittaa, mitä kieltä haluaa opiskella (ja pari varanumeroa). Jos halukkaita ei ole riittävästi, opetetaan sellaista kieltä josta saadaan luokallinen.
Sivistystoimenjohtajan, ruotsalaisista puhumattakaan, ei tarvitse päättää, mitä oppilaat haluavat opiskella.

Tähän tulee luonnollisesti se vakioargumentti, eli joku ei saakaan opiskella kieltä mitä haluaisi, joten kaikkien on pakko opiskella kaikissa oppilaitoksissa ruotsia.

Onko oikeasti näin vaikeata tajuta, millä tavalla sitä kielivalintaa käytännössä luodaan?

Koska kuntia jo nyt patistetaan tarjoamaan useampaa vierasta kieltä ja tavoitteena on, että oppilaat lukevat muutakin kuin englantia ja ruotsia, joudutaan kaikkialla jo ennen pakkoruotsin purkamista laatimaan useamman kielen tarjonta - pakkoruotsin poistuttua tilanne helpottuu.

Koska kunnat ovat niin erilaisia, täytyy ryhtyä rakentamaan kotikieltenopetus siten, että sitä voidaan järjestää ainakin osin etänä ja digitaalisten ympäristöjen avulla. Näen, että tässä on hanke, joka tulisi käynnistää EU:n tasolla. Kotikielten opetuksen järjestäminen jo pienille oppilaille on oleellinen osa monikielisen, avointen rajojen Euroopan rakentamista.

Hyvä, Jan-Erik, nyt keskustellaan oikeasta asiasta!

Tuossa esimerkkikunnassa tarjoaisin seuraavia kielivaihtoehtoja:

Englanti, kaikille pakollinen, koska kaikki sitä kuitenkin haluavat opiskella, ja koska paikkakunnan ja koulun vaihtumisen kannalta on hyvä että se on kaikille yhteinen 1. vieras kieli. Englannin opiskelun voisi aloittaa jo peruskoulun ekaluokalla, leikinomaisesti ja kevyesti.

Valinnainen vieras kieli, 3. luokalta
Valinnaisina kielinä tarjoaisin venäjää, ruotsia, saksaa, espanjaa ( - ehkä kiinaakin). Vanhemmat tekisivät valinnan alaikäisten lasten kohdalla, mitä kieltä/kieliä lapsi opiskelee. Päätös riippuu myös siitä, millaisia opettajia on tarjolla, esim onko innostavia saksan, espanjan, kiinan opettajia tarjolla, vai ollaanko valmiita tyytymään esim etäopetukseen.

Oppilas voisi valita yhden valinnaisen vieraan kielen peruskoulussa ja toisen lukiossa.

Tarjoaisin oppilaille myös sitä vaihtoehtoa, että toista vierasta kieltä ei tarvitsisi ottaa ollenkaan
Sen tilalle oppilas voisi ottaa lisäkursseja matematiikasta, luonnontieteistä, historiasta, suomen kielestä tai maahanmuuttajataustaisen omasta äidinkielestä.
Tai lisäkursseja taito- ja taideaineista, teknisiä töitä tai käsitöitä, musiikkia, draamaa,
Tai koodauskursseja (itselleni on hiukan hämärää, mitä se on mutta siitä on viime aikoina puhuttu että sitä pitäisi kaikkien opiskella
Tai tukikursseja englannista, jos pakollinen englanti on osoittautunut hankalaksi.

Mielestäni noiden vaihtoehtoisten kurssien tarjonta sujuu helposti, koska useimpiin niihin löytyy opettaja kunnan oman opettakunnan joukosta.

Vieraan kielen aloitusryhmien pitäisi olla vähintään 15 oppilasta. Koulujen pitäisi tehdä yhteistyötä, niin että eri koulujen oppilaat voisivat opiskella vierasta kieltä yhdessä, jos suinkin etäisyys sallii.

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Onko oikeasti näin vaikeata tajuta, millä tavalla sitä kielivalintaa käytännössä luodaan?

Jos on vaikeuksia keksiä miten homma voisi toimia, voi käydä katsomassa mallia käytännössä mistä tahansa oleellisesti demokraattisesta maasta (tai Ahvenanmaalta).

jlo kirjoitti:

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Onko oikeasti näin vaikeata tajuta, millä tavalla sitä kielivalintaa käytännössä luodaan?

Jos on vaikeuksia keksiä miten homma voisi toimia, voi käydä katsomassa mallia käytännössä mistä tahansa oleellisesti demokraattisesta maasta (tai Ahvenanmaalta).

No, analysoidaan nyt vaikka tämä tutkimus ensin..eurobarometri 386
http://ec.europa.eu/public_opinion/arch ... _fi_en.pdf

English, Russian, French, German, Spanish

------------
Suomalaisilla on lähitulevaisuuden työelämässä kaksi mahdollista menestyksekästä kieliskenaariota:

Ensimmäinen on osata englantia erittäin hyvin;

toinen on osata englantia riittävästi ja sen lisäksi hallita yhtä tai
kahta muuta vierasta kieltä niin hyvin, että myös niillä pystyy työskentelemään.

Tämän ja ammattitaidon lisäksi tarvitaan joustavuutta, uteliaisuutta, rohkeutta ja positiivisuutta.

Jokaikisen suomalaisen pakottaminen ruotsiin ei edesauta yhtään näistä tavoitteista!

Hansa kirjoitti:Tuossa esimerkkikunnassa tarjoaisin seuraavia kielivaihtoehtoja:

Mielenkiintoista!

Minä aloittaisin varsinaisen järjestelmällisen kieltenopetuksen vasta 3. luokalta ja satsaisin englantiin ja venäjään A1-kielenä. Pohtisin myös jommakumman kielen kielikylpyä/vieraan kielen opetusta läpi peruskoulun, ensisijaisesti venäjäksi. Tämä edellyttäisi, että olisi päteviä opettajia saatavilla ja, että paikkakunnalla olisi venäjänkielistä kulttuuria ja arkivenäjää katukuvassa. Luokilla 1-3 tarjoaisin muuten vain lyhyitä eri kielten leikkimielisiä "kielisuihkuja", jos mahdollista kaikilla koulun myöhemmin tarjottavilla kielillä.

Toista vierasta kieltä A2, tässä kunnassa ensisijaisesti saksaa, saisi aloittaa 5. luokalta.

Kansalliskieliä ruotsi tai saame voisi aloittaa vapaaehtoisina B1-kielinä 6. luokalta ja kulttuurisuuntauneina opetusjaksoina. Saame ei välttämättä tähtäisi kielen jatko-opintoihin tässä vaiheessa. Tältä luokalta alkaisi myös lyhyet B-englanti ja -venäjä. Nykyisellä yläasteella ei aloitettaisi uusia kieliä lainkaan.

Lukiossa voisi olla tarjolla myös lyhyet C-saksa, -kiina, -ruotsi ja -saame.

Kunnan ruotsin- ja saamenkielisessä koulussa suomi aloitettaisiin 3. luokalta, ja heillä englanti tai venäjä aloitettaisiin 5. luokalta.

Jotenkin äkkiä hutiloiden näin.

Edellä olevasta ehdotuksestani unohtui kaikkein tärkein:

Suomen kielen opiskelun pitää olla kaikille suomalaisille pakollista. Vapaa kielivalinta koskee mielestäni vain vieraiden kielten opiskelua, ei maan pääkielen opiskelua, etenkään kun maan pääkieli on harvinainen ja herkästi haavoittuva kieli, kuten suomi on.

Tuo vaatimus on yhtä perusteltu kuin se, että Ruotsissa kaikkien ruotsalaisten (myös suomenkielisten) pitää opetella ruotsia ja sama tilanne on Ahvenanmaalla.
Ei ole oikein, että ruotsinkielisyys asetettaisiin Suomessa eri asemaan kuin suomenkieliisyys Ahvenanmaalla ja Ruotsissa.

......

Jan-Erikin ehdotuksessa on huonoa se, että englanti ja venäjä asetetaan vaihtoehtoisiksi A1-kieliksi. Siitä tulee ongelmia, kun osa nuorista vaihtaa koulua ja paikkakuntaa, eikä samanlaista kieliohjelmaa ole enää tarjolla. Venäjänopiskelijat kuitenkin haluavat opiskella myös englantia, joten on parempi että englannissa edetään samaa tahtia kautta maan. Englantia ei siten myöskään tarvitsisi tarjota B-kielenä

Nuo lyhyet kielisuihkut ovat turhia, niihin ei resurssit riitä, ja niiden hyöty on olematon.

On surullinen realiteetti, että saamen kielen opiskelua haluavat vain hyvin harvat, eikä pakko paranna tilannetta. Mutta kaikki tuki on tarjottava jokaikiselle, joka haluaa opiskella saamea.
...
Venäjän opiskelusta vielä sen verran, että Suomessa kannattaa hyödyntää sitä luonnollista venäjänosaamista, mikä meillä jo on. Suomenkielisten ei kannata runsain määrin rynnätä opiskelemaan venäjää nollapisteestä, kun meillä jo on tuhansia ja tuhansia, jotka esim perhesuhteiden takia jo osaavat venäjää. Riittää hyvin että vain suhteellisen pieni määrä suomenkielisiä opiskelee venäjää kunnolla, enemmistö meistä tarvitsee venäjän osaamista harvoin tai ei juuri koskaan.

Venäläis-suomalaisia perheitä hyödyttäisi saada lapset suomi-venäjä kielikylpyyn, jotta perheen molemmat kielet vahvistuisivat ja sitä kautta luontainen kielivaranto vahvistuisi Suomessa. Toivottavasti Stubbin hallituksen kielikylpylauseke viittaa juuri noihin perheisiin tai muihin kaksikielisiin perheisiin joita meillä on enemmän ja enemmän.

Kielipalettia ei suunnittele vain yksi virkamies ja yhtäkkiä tyhjiössä. Taustalla on vuosia kestänyt vanhempien ja nuorten valintojen seuraaminen - vaikka aluksi vain myöhemmin alkavien valinnaiskielten osalta. On kohtuullisen helppoa järjestää kysely myös kaikkien 5-10 -vuotiaiden perheissä, siitä, mitä A1- ja A2- ja B1-kieliä toivottaisiin.

Kyse on myös siitä, mitkä opettajaresurssit ovat lähtötilanteessa käytössä. Sitä paitsi joillakin kouluilla on jo jokin eksoottisempi kieli valikoissa ja perinteissä.

Saame olisi todellinen vaihtoehto vain tietokoneavusteisen opiskelun kautta. Tässä siis opettaja kokoaa ympärilleen luokan fyysisesti kaukana toisistaan olevista oppilaista, jotka kuitenkin ovat yhtä aikaa tietokoneen ääressä. Myös itseharjoitteluun sopiva digitaalinen ympäristö tarvitaan. - Näin voitaisiin muuten tarjota sekä saamea että ruotsia kaikkialla.

Kielten alkamisajankohta keskustellaan ehkä valtakunnallisesti. Ensimmäiset vuodet kielten parissa ovat joka tapauksessa lähinnä laulua ja leikkiä. Mielestäni kielet eivät saa olla luokkien perustamisperuste, koska silloin jaetaan luokat eliittiluokkiin, taviksiin ja jämiin oppimistaitojen perusteella kovin varhain ja ikävin tuloksin.

Hansa on tietysti oikeassa maan pääkielen merkityksen suhteen, mutta minun puolestani niin ahvenanmaalaiset kuin muutkin ruotsinkielisten koulujen oppilaat saavat jättää suomen valitsematta - perheillä on ilmeisesti silloin muita suunnitelmia kuin tulevaisuus Suomessa. Tämä näyttää olevan isolle osalle ruotsinkielisiä tärkeä periaatteellinen vapaus ja kun vapautta ollaan hakemassa, niin ok.

Sekä venäjän että ruotsin osalta tulee hyödyntää kunnan kielivähemmistöt eli
heidän kaksikielisyyttään tulee kannustaa.

Siis erotuksena Suomen viralliseen kaksikielisyysideologiaan,
myös venäjä-suomi-kaksikielisyyttä tulee kannustaa.

Nykyäänhän käsite kaksikielisyys ymmärretään kapeakatseisesti vain ruotsi-suomi-kaksikielisyydeksi.

Luontainen kielivaranto tulee hyödyntää.

Erilaiset kaksikielisyydet ovat osa tätä luontaista kielivarantoa, se paikkaa kieltenopetuksen yksipuolisuutta.

Onkin suuri vaara, että kiihkomielinen ruotsi-suomi-kaksikielisyyden ideologinen pakkosyöttö
tuhoaa myös luontaisen monipuolisemman kaksikielisyysvarannon, joka meille alkaa syntyä maahanmuuton
ja seka-avioliittojen seurauksena.

Kaikenkaikkiaan alkaa tuntua siltä, että Suomen virallinen kaksikielisyysideologia ei ole vahingollinen
ainoastaan kieltenopetukselle vaan nimenomaan maamme koko kielivarannolle.

Se syö kaiken tieltään!

Suomessahan ei oikeastaan ole tutkittu kielten tarvetta kunnolla, kun pääpaino on ollut ruotsin kielen privilegion varjelussa.

Sitten on syyllistetty ruotsin kielen privilegion kriitikot siitä, että "kielikoulutuksen ongelmista ei voi puhua",
kun "keskustelu hukkuu ruotsi-keskustelun alle".

Ongelman ydin on ruotsin kielen asema: Se on ratkaistava terveellä järjellä! Sen jälkeen voidaan alkaa
pohtia tarvepohjaista kieltenopetusta vaikkapa yhteistyössä muiden pohjoismaiden ja Itämeren valtioiden kanssa-
aivan kuten tehdään yhteistyötä esim. ravintosuositusten parissa.

Tarveanalyysi ei ole pelkästään yhden kunnan, vaan koko valtion ja jopa EUn kokoinen asia.

Suomi on käpertynyt tähän ruotsin kielen varjelemiseen niin totaalisesti, että se haittaa
tarveanalyysin tekoa kansainvälisesti.

Eihän Saksassa, Virossa tai Ruotsissa ajatella,
että kielipolitiikan ensisijainen tehtävä on sopeuttaa enemmistö vähemmistöön
tai muistella mennyttä suurvalta-aikaa!

Paras tulos saadaan sillä, että kuunnellaan toisaalta vanhempien näkemyksiä,
toisaalta eri alojen tarpeita ja sitten yhdistetään näistä toimiva ratkaisu.

Ruotsin aseman ylikorostaminen on joka tapauksessa sekä vanhempien mielipiteen
että todellisen tarpeen sivuuttamista!

Hansa kirjoitti:Suomen kielen opiskelun pitää olla kaikille suomalaisille pakollista. Vapaa kielivalinta koskee mielestäni vain vieraiden kielten opiskelua.

Sehän on nytkin käytäntö vieraiden kielten osalta. Eli vapaa kielivalinta on sinun maailmassasi vapaa kielivalinta vain kunnes ollaan vapauduttu ruotsista. Sen jälkeen haluaisit tilalle uusia pakkoja, eli pakkoenglantia enemmistölle, ja kaksi pakkoa vähemmistöille: suomi ja englanti. Mielenkiintoista. Muilta osin lähdet nyt suoraan käänteisesti kopioimaan juuri niitä argumentteja oman mallisi puolesta, jotka ovat olleet niin halveksittavia kun niitä on käytetty pakollisen ruotsin puolesta.

Suomi on niin harvinainen ja herkästi haavoittuva kieli.

Olen toki sinun kanssasi samaa mieltä. Suomi on paitsi kaunis, myös erikoislaatuinen kieli. Toisaalta voisin vapaan kielivalinnan periaatteiden mukaisesti voisin yhtä hyvin sanoa että "voi nyyh, hoitakaa itse oman kielenne, pakkoks teidän on sen takia pakottettava muita sitä opiskelemaan".

Tulee ongelmia, kun osa nuorista vaihtaa koulua ja paikkakuntaa

Niin onkohan tämäkin argumentti kuultu eräässä toisessa asiayhteydessä...? Sano vielä että "englanti kuitenkin on tänä päivänä osaa yleistä sivistystä", tai "eihän sitä koskaan tiedä, milloin vaihtaa ammattia tai paikkakuntaa, jossa vaikkapa joutuukin käyttämään englantia". niin alkaa pikkuhiljaa tämä kehä sulkeutua.

- - -

Kielisuihkuista ja -kylvyistä sinulla taitaa olla vähän puutteellista tietoa. Kielisuihku voi alaluokilla olla 10-15 minuutin opetusjakso vieraalla kielellä, jolloin leikitään, lauletaan tai katsotaan vaikkapa vieraankielistä videota. Luokanopettajaa voi valmentaa vetämään kielisuihkuja hallitsemillaan vierailla kielillä, tai kieltenopettaja voi hetkeksi vierailla luokassa.

Kielikylpy ei nykymääritelmässään ole kaksikielisiä perheitä varten. Sinun esimerkissäsi (joka sinänsä oli hyvä kannanotto venäjänopetuksen puolesta) suomenkielisten perheiden lapset kävisivät venäjänkielistä kielikylpyä oppiakseen venäjää. Nykykielikylvyssä äidinkielellä annettava opetus on alkuun 20 % ajasta, noustaakseen yläkoulussa noin 50 %:iin. Lukiossa ei kielikylpyjä yleensä enää ole.

JV Lehtonen kirjoitti:Erilaiset kaksikielisyydet ovat osa tätä luontaista kielivarantoa, se paikkaa kieltenopetuksen yksipuolisuutta.

Tästä olenkin samaa mieltä. Mutta eiköhän toisaalta yhteiskunta, yrityksissä ja julkisella sektorilla, jo hyödynnetä juuri näitä hiljaisia kielitaitoja laajastikin. Niistä ei vain puhuta samalla paatoksella kuin juuri tästä kahden kansalliskielen osaamisesta. Itse asiassa olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde selvittää missä näitä suomi-englanti, suomi-espanja, suomi-arabia yhdistelmiä hyödynnetään. Noh, pääministerin perheestä voi tietysti aloittaa ja tuoreimman PS-kansanedustajan suomi-arabiasuhteesta jatkaa...

Mutta kysyn myös, että haluatteko oikeasti, että kielivähemmistöt ottaisivat enemmän hoitaakseen Suomen ao. kielellä hoidettavia toimintoja, esimerkiksi ulkomaihin nähden? Noh, onhan se jo niin venäläisten osalta. Tuttava teki tutkimuksen venäläisten yrittäjyydestä Suomessa, ja yksi neljästä venäläisestä yrittäjästä oli jo pyörittämässä käännös- ja tulkkipalveluja ja kielikouluja Suomessa, vieläpä monesti rautaisen filologi- ja bisneskoulutuksensa pohjalta, joskus vip-tasolla ja hyvästä rahasta.

Sellaiset mahdollisuudet avautuvat tietysti myös suomenruotsalaisille, jos yleinen ruotsin kielen kielireservi eräiden kansalaisaloitteiden ja muiden mahdollisten toimenpiteiden seurauksena hiipuu. Voisinpa itsekin pyörittää sellaista firmaa loppuvuodet työurastani.

Sitäkö toivotte? Että suomenruotsalaiset, virolaiset ja venäläiset pesivät entistä selkeämmin naapurikaupassa, jotta te voisitte valita lapsillenne vapaammin espanjaa ja kiinaa? No, miksei niinkin.

Satunnainen vierailija ja valistunut lukija näkee nopeasti, että Andelinilla saattaa olla nyt huuli mankelissa kun meni sanomaan, että hän itse hyötyy pakollisen ruotsin poistamisesta.