vapaakielivalinta.fi

Olipa surullista luettavaa:
http://www.lukio.fi/jutut/toimituksen-p ... neongelma/

Kyseessä on lukiolaisten oman sivuston lukio.fi tuore pääjuttu.

Se alkaa tunnustuksella, että "Ruotsin kieli on elämässäni läsnä lähinnä vain asiakaspalvelun ja ylioppilaskirjoituksien kautta. Silti se aiheuttaa minulle vilunväreitä aina kun sitä kuulen tai joudun puhumaan, enkä ole ainoa. Enemmistö suomalaisista nuorista kuuluu kanssani samaan joukkoon. --- Luin ruotsin pitkää oppimäärää lukioon asti, kunnes vain rehellisesti kyllästyin. Uskoin kykeneväni luistelemaan lyhyen ruotsin kurssit läpi ongelmitta. Kyllähän ne läpi menivät, mutta siihen se sitten jäikin."

Se jatkuu kokemukselle, joka on merkinnyt kirjoittajaleidille todella paljon: "Päädyin hetki sitten pohjoismaisen lukiolaisverkoston kokoukseen Tukholmaan edustamaan Suomen Lukiolaisten Liittoa. Keskustelukielenä toimi englanti, mutta ruotsin kieltä kuului silti kaikkialla. --- Aloin puhumaan ruotsia muiden osallistujien kanssa. --- Mitä enemmän ruotsia sönkötin, sitä varmemmaksi puheeni muuttui. Asenneongelmani oli muuttunut vain hidasteeksi. Niin sanotun asenneongelman murtamiseen meni alle päivä."

Lopuksi tarinan opetus: "Vaikka oletuksena olisi, että kaksikielisessä maassa kansalaisilta sujuisi molempien kielien puhuminen, sen valheellisuus on sääli. On suuri harmi, että pakkoruotsi on niin monelle suuri vihan kohde, sen sijaan, että sitä arvostettaisiin. Ei vaatinut paljoa muuttaa yhden henkilön suhtautumista ruotsin kielen puhumiseen, joten tässä on jo alku, jonka toivon innoittavan muitakin rohkaistumaan."

Minulla ei ole tunnuksia vastata tälle nuorelle naiselle, että olen aina tilaisuuden tullen käyttänyt ruotsiani, mutta näen silti, ettei ruotsilla ole todellista merkitystä. On tietysti kiva, että voi jossain tilanteissa osallistua ruotsiksi - mutta tilaisuutensa olisi varmasti venäjällä, saksalla, ranskalla ja espanjallakin. Norden-edustajistot eivät niele koko kansaa. Muutama päivä pohjoismaisen nuorisoeliitin kokouksessa ei tulisi hämärtää sitä tosiasiaa, ettei ruotsia aikuisten oikeasti tarvita - edes pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Miksi tällainen hämärtyminen tapahtuu jo yhden seminaarin puitteissa ja samalla unohtuu se, että peruskoulusta yliopistoon pakollinen ruotsi syö meidän kielivarantoamme ja hidastaa ja jopa estää kielellisesti heikoimpia etenemästä opinnoissaan ja uusuomalaisille pakkoruotsi on suuri kielitaidon hankaloittaja?

Miten unohtuu, että pakkoruotsin kritiikki ei ole asenneongelma vaan se perustuu siihen, että suomalaisten kielitarpeita suostutaan katsomaan avoimin silmin eikä kaksikielisyysliturgian läpi? Onko niin, että pakkoruotsin kritiikki ei nuorilla perustu aitoon ymmärrykseen pakon aiheuttamista ongelmista?

Miten nämä eliittigaalat tekevät monille suomenkielisille osallistujille vastaavan vaikutuksen, huomataan yhtäkkiä, että omataankin "Norden-identiteetti" ja heittäydytään riemulla pakkoruotsin puolelle?
´
Vai oliko ruotsia A2-kielenä (pitkänä) lukenut leidi jo sittenkin valmiiksi niin kaksikielisyysliturgian lumoissa, että tarvittiin vain pieni sysäys palata alkuperäiseen suunnitelmaan. Ehkä hänellä on jopa poliittisia intohimoja.

Nyt kun tämä leidi on saatu julkisesti ottamaan kantaa edustamassaan verkostossa pakkoruotsin puolesta, miten vaikea hänen onkaan arvioida tilannetta uudestaan.

Vastasin. On todellinen pettymys että tämä klassinen ajatusvirhekuvio elää näin voimakkaana -- "menepä vain tapaamaan pohjoismaalaisia niin rupeat pohtimaan että pitääkö sinun olla juuri heidänkielisensä kehdosta hautaan"...

"Asenneongelma" on tämä ikiaikainen herjaustermi jota on käytetty mustamaalaamiseen jo kauan. Se on sinänsä käänteispsykologiana kätevä, koska silloin vastapuoli joutuu ihan turhaan perustelemaan itseään aika mieletöntä syytöstä vastaan.

Ongelmana koko kysymyksessä on se, että kenellä on todistustaakka. Jos ruotsi ei ole minulle jotain, niin ei se ole; ja jos joku väittää heikoin perustein että sen pitäisi olla, niin voin tottakai sanoa vastaan. Minulla on oikeus muodostaa mielipiteeni asioista, esimerkiksi vaikka sitten ruotsin kielestä. Ei se minullekaan ole merkinnyt oikeasti koskaan mitään muuta kuin todella omituista poliittista kysymystä, josta joutuu vääntämään vähän kuin joidenkin uskonlahkolaisten kanssa.

Artikkeli nyrjähtää tilanteessa, jossa suomenkielisen pitää yhtäkkiä alkaa tuntea suurta syyllisyydentuntoa kun yhtäkkiä tapaakin ruotsinkielisiä -- ja vielä asetelmassa joka on yleensä täysin laskelmoitu syrjimään omankielisiä ihmisiä "pohjoismaalaisuuden" nimissä. Kyllä minäkin ruotsalaisia tunnen, mutta suhtaudun heihin kieltä X puhuvina ihmisinä siinä missä muihinkin. Saattaisin ehkä puhua heidän kieltään; ehkä en. Ei heidän yhtäkkinen tapaamisensa mitenkään synnytä minussa reaktiota, jonka mukaan pitäisikin nyt alkaa ripotella tuhkaa ylleni ja alkaa kerrata lukion ruotsin kielioppia... on hyvin naiivia ja holhoavaa kuvitella, että tilanteessa pitäisi syntyä joku outo ahaa-elämys. Lähinnä olen kokenut myötähäpeää seuratessani tämänkaltaisia tapahtumia sivusta.

"Viha" on myös huono, ladattu termi. Toki mieluummin eläisin yhteiskunnassa jossa ruotsin ympärillä pyörivä retoriikka ei olisi mitenkään läsnä, mutta syyt siihen etten pidä siitä ovat kyllä ihan rationaalisesti harkittuja. En minä pitäisi mistään ideologiasta joka toimisi poliittisen pakkoruotsikuvion tavalla, oli kyse ruotsista sinänsä tai ei.

On sääli että nykypäivän lukiolaiset ovat vieneet jo 90-luvulta asti kehiteltyä manipuloivaa retoriikkaa eteenpäin ihan oma-aloitteisesti. Mitään uutta tässä tekstissä ei ole.

Kiitos. Juuri tällaista tekstiä kuin vastineessasi EN tarvitaan, jotta nuorilla olisi mahdollisuus kehittää ajatteluaan ja argumentointiaan pakkoruotsin suhteen.

Aloittelen tässä juuri neljän viikon kesälomaa jossa on varsin vähän suunniteltua ohjelmaa. En ole tänä vuonna osallistunut kovinkaan paljon koska työ on vienyt miestä, mutta nyt on suunnitelmissa kirjoittaa järjestelmällinen blogisarja, jotta tulee sanottua ne asiat mitä tarvitsee sanoa. Käsittääkseni minulla saattaa olla kykyä siihen.

Mitäs teemoja otetaankaan käsittelyyn, NRR?

Kiitän jo etukäteen.

Enkä yritä tyrkyttää sinulle otsikoita, koska parhaiten ohjaudut omista näkemyksistäsi käsin.

Minä jaksan hämmästyä aina uudestaan, kuten tuosta JSN:n päätöksestä, että pakkoruotsi tarkoittaa itse asiassa ruotsin virallista asemaa, tai Stubbin ehdotuksesta, että ruotsin tulisi alkaa ykköseltä (tosin nyt hän unohti puhua kaksikielisestä dna:stamme). Jaksan yllättyä siitä, miten ruotsinkieliset kokevat olevansa asiantuntijoita muiden kieliryhmien kieliopinnoissa ja pitävät pätevänä perusteena pakkoruotsille sitä, että he tuntevat epäluuloa suomenkielisten sivistystasoa ja aggressioiden hallintaa kohtaan. Jaksan taivastella median lähes täydellistä pakon myötäilyä ja eduskunnan keskustelun sävyä.

Mikä olisi ratkaisukeskeinen lähtökohta? Mikä itsellesi on tärkein lähtökohta?

Onko Sinulla nyt oma blogi? Avaatko sen keskustelulle?

NRR kirjoitti: Minä jaksan hämmästyä aina uudestaan, kuten tuosta JSN:n päätöksestä, että pakkoruotsi tarkoittaa itse asiassa ruotsin virallista asemaa

Näissä keskusteluissa kaikki tarkoittaa aina tarkoituksenmukaisesti sitä, mikä nyt sattuu palvelemaan pakkoruotsin näkökulmaa. Eiköhän tämä ole jo opittu. Käsitteistönhallinta on vastapuolemme suuri vahvuus. Onhan se toki sinänsä totta että pakkoruotsi on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö kuin koulu-opetus -- eli kyllähän mekin tunnustamme sen että joihinkin asioihin on syytä puuttua jos pakkoruotsi poistuu -- mutta että JSN tekee moisen aasinsillan noin triviaalisti on kyllä taas ihan uskomaton suoritus. Oikeusvaltiota ei tässä asiassa varmaankaan enää tarvittaessa ole, koska aina lopulta ruotsin asema, jollain kätevällä tavalla. Vähintäänkin yleisölle pitää tehdä selväksi se tausta-olettama, että nyt sitten ymmärrämme pakkoruotsin tarkoittavan koko ruotsin yhteiskunnallista asemaa ja sen vaativan ruotsin koulu-opetusta siten kuin se nyt tapahtuu.

Eli ihan ensimmäinen teema on käsitteistön ja keskustelun oikeellisuus jo sinänsä. Pakkoruotsi degeneroi tässä mielessä esimerkiksi demokratian perusedellytyksiä, koska emme enää voi keskustella asioista järkevästi.

tai Stubbin ehdotuksesta, että ruotsin tulisi alkaa ykköseltä (tosin nyt hän unohti puhua kaksikielisestä dna:stamme). Jaksan yllättyä siitä, miten ruotsinkieliset kokevat olevansa asiantuntijoita muiden kieliryhmien kieliopinnoissa ja pitävät pätevänä perusteena pakkoruotsille sitä, että he tuntevat epäluuloa suomenkielisten sivistystasoa ja aggressioiden hallintaa kohtaan.

Itse ajattelin lähteä tästä hyvin pelottavasta toisten ihmisten yläpuolelle asettumisesta, joka käytännössä oikeuttaa mitä tahansa. Kun uskoo tarpeeksi syvästi olevansa "hyvän ja kulttuurin puolella" kielensä takia, niin ollaankin yhtäkkiä tilanteessa jota ei länsimaissa uskoisi enää näkevänsä. Silläkin riskillä että heilutan natsikorttia -- eivät ne keskitysleirien vartijatkaan uskoneet, että ne leiritetyt olivat enää ihmisiä. Sama ilmiö pakkoruotsittajilla, ja tämä tilanne on tavallaan vielä pahempi kuin 1800-luvun svekomaanien naiivi rasismi, vaikka sekin tietysti tuntuu olevan vielä elossa.

Itse vähemmistöryhmään kuuluvana on surullista että koko vähemmistöoikeus- ja suvaitsevaisuuskäsitys voi kieroutua näin totaalisesti.

Toinen teema on siis fundamentaalinen etiikka -- milloin voit väittää, että jonkin kielen puhujat ja myös heidän oikeuksiensa pohtiminen osana keskustelua on vain pahaa ja se pitää siksi ohittaa?

Jaksan taivastella median lähes täydellistä pakon myötäilyä ja eduskunnan keskustelun sävyä.

Itseäni myös kiinnostaa se tapa, millä ihmisiä laitetaan myötäilemään tätä ihan vain sovinnaisuuden kautta. Todistin tosiaan hiljan tilannetta jossa eräs täti-ihminen ilmoitti minulle olevansa kiitollinen siitä että hänen asenteitaan muokattiin ruotsia lukemalla ja että ruotsia pitäisi siksi lukea "tapakasvatuksena" ja että tämä perustellaan sillä että "se on minun mielipiteeni" ja sitten vielä lisäksi joku lastenloru. Voit kuvitella kummastukseni ja myös ilmoitukseni hänelle, että anteeksi nyt vain mutta meidän keskinäinen yhteistyömme loppuu tähän. Voi olla että jätin itsestäni "suvaitsemattoman" kuvan, mutta tuommoinen absoluuttinen totalitarismi mitä hän edusti oli vain minulle liikaa.

Mikä olisi ratkaisukeskeinen lähtökohta? Mikä itsellesi on tärkein lähtökohta?

Se, että lopetetaan pakkoruotsi ja idiotismit sen ympärillä ja haetaan ratkaisut sen pohjalta, mitä oikeasti tarvitaan. Vaikka kovin vaikeaa se onkin, yritän edelleen jaksaa lähteä siltä pohjalta tässä keskustelussa että ruotsinkieliset saavat puolestani sinänsä toki ylläpitää kieltään ihan valtion tuella, koska he ovat Suomen kansalaisia -- "etniseen suomalaisuuteen" en jaksa uskoa koska he eivät usko siihen itsekään ja toisaalta tämä tarkoittaisi sitä että kaikkien suomalaisten on oltava suomenruotsalaisia, mitä he eivät ole.

Tätähän ei tietenkään voi tapahtua, koska todellisuus löisi kasvoille; aina silloin tällöin jopa Stubb myöntää että koko tämä kuvio on olemassa siksi että "ruotsi pysyy elinvoimaisena", eli ts. koko homma on kehäpäätelmä.

Onko Sinulla nyt oma blogi? Avaatko sen keskustelulle?

Ajattelin julkaista Usarin Puheenvuorossa ja täällä. Avaan sen keskustelulle, mutta luultavasti keskustelu on aika roskaa, PN ja kumppanit tietäen. Eli luultavasti vaikka keskustella saa, en osallistu itse.

Pistin ajatuksen jäsenosioon.

Olisi hyvä, jos blogillasi olisi jokin kolmaskin paikka, jolla olisi näkyvyyttä myös ruotsinkielisiin blogisteihin päin - ja täysin vapaa kommentointimahdollisuus.