Vain kolmannes kevään yo-miehistä on kirjoittanut ruotsin

[NRR]

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artik ... ja/3411776

"Ruotsin kielen valitseminen ylioppilastutkintoon on painunut ennätysalhaalle. Pojista ruotsin kirjoitti tänä keväänä enää kolmannes, tytöistä vielä seitsemän kymmenestä. Kaikista ylioppilaista enää joka toinen (55 prosenttia) kirjoittaa ruotsin --- Kymmenessä vuodessa kiinnostus ruotsia kohtaan on suorastaan romahtanut. Vuonna 2005 ruotsi oli jo vapaaehtoinen, mutta siitä huolimatta sen kirjoitti 90 prosenttia ylioppilaista. ---Suomenkielisistä päivälukioista jo 40 prosenttia on sellaisia, joissa alle puolet kirjoittaa ruotsin. Lukioita, joissa alle kolmannes kirjoittaa ruotsin on jo kolmisenkymmentä. Ruotsinkielisissä lukioissa suomen toisena kotimaisena suorittaa edelleen hieman alle 90 prosenttia ylioppilaista. --- Joensuun normaalikoulun lukiossa --- pojista ruotsin kirjoitti vain 17 prosenttia ja tytöistä 54 prosenttia."

Jutussa hehkutellaan muuten kauniisti ruotsista ja vakuutellaan sen tarvetta. Opettajakin muistuttaa, että kannattaisi panostaa ruotsiin jo lukiossa, sillä se tulee korkeakoululla ja yliopistolla vastaan ja ---

Oikeastaan meillähän on pakko(virka)ruotsi peruskoulusta yliopistoon, koska nimenomaan "tasa-arvo" virkauralle pääsyyn on se suurin syy pakolle, niiden kulttuuriliirumlaarumeiden ohella, joita kukaan ei ota vakavasti.

Mutta nyt pakkoruotsista on tulossa sukupuoleten välinen tasa-arvo-ongelma: meillä on erityisesti poikien vierastama järjetön pakkokieli, jonka osaaminen vaikeuttaa valmistumista kaikilla tasoilla.

Käydäänkö vielä taistelu kolmannen kielikokeen palauttamisesta yo-kokeisiin, jotta pakkoruotsia tekohengitettäisiin muutaman vuoden - vai joko olisi järjen käyttö sallittua ja pakko(virka)ruotsi purettavissa kaikkialta ja kaikilla tasoilla?

[jlo]

Tämä opettaja taas muistuttaa, että lapsien kannattaa astua naulaan, koska se kuitenkin tulee vastaan vanhempana rakennustyömaalla.

[jänkäkoira]

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/20 ... 17442217/4
Saas nähdä miten käy näillekkin venäjän ja saksan opiskelijoille kun tulee ruotsin kieli yläasteella tuohon rinnalle ja pitäisi yrittää jaksaa kolmea kieltä opiskella...

[NRR]

MTV:n artikkelista puolet käsitteli yhtä itäsuomalaista lukiota, joka oli "onnistunut" saamaan ruotsin kirjoitusmäärät nousuun:

Koulussa kuulemma "kielten opiskeluun panostetaan voimakkaasti". Ruotsista pidetään kesäkurssi, viikko ennen koulun alkua pelkkää ruotsia. Koululta tehdään "kielimatkoja". Melkoisia panostuksia, vaan ei mainintaa hinnasta: vanhemmatko maksavat? Paikalle oli kutsuttu myös kuusi ällää kirjoittanut nuori mies, joka "kiittelee koulunsa panostusta ruotsin kieleen". Hän kuulemma voi "joskus asua tai opiskella Ruotsissa" ja "silloin kieltä tarvitaan". Leidioppilas vielä vvahvistaa, että "ruotsi on [hänen lukiossaan] lukiossa hyvässä maineessa ja kirjoittajia on ollut runsaasti, ja "Se [ruuotsi] on meidän toinen virallinen kieli niin kyllä sitä pitäisi osata".

Siis koko järkyttävä totuus siitä, miten ruotsia ei tarvita ja miten opiskelijat osoittavat tämän jättämällä ruotsin kirjoittamatta, puhalletaan pimentoon painottamalla, että muka "tosi lahjakkaat" ja "tosi positiiviset" oppilaat ja lukiot toki menestyvät ruotsissa ja "joskus voi muuttaa Ruotsiin" ja "ruotsi on toinen kansalliskielemme".

Hyvä Luoja, anna kärsivällisyyttä ja anna sitä nopeasti!

[NRR]

Päättäjäisviikonlopun opettajalehdessä on kaksi kieliin liittyvää artikkelia, joissa molemmissa on outoa tarkoitushakuista asennetta ruotsiin. Tästä yo-ruotsista ei puhuttu.

Ensimmäinen artikkeli pohtii suomen ja englannin suhdetta tieteen kielenä. Tässä muutama lainaus:

"Suomi nousi yhdeksi tieteen kieleksi vasta 1800-luvulla, kun ruotsia puhuva eliitti alkoi käyttää suomea rakentaakseen kansallista yhtenäisyyttä ja itsenäistymistahtoa. --- Kuinka vahvan jalansijan nuori kielemme on siis ehtinyt yliopistoissa saavuttaa?"

"Kyse ei kuitenkaan ole vain englannin ja suomen kielen suhteesta, vaan ylipäätään kielitaidon kapenemisesta. Opiskelijoita on vaikeaa saada lukemaan esimerkiksi saksankielistä kirjallisuutta, vaikka se tutkimusaiheen kannalta olisi tarpeellista. Ruotsikin on useimmille suomalaisille ylivoimainen, vaikka sen ei edes pitäisi olla vieras kieli vaan toinen kotimainen."

"Kieltenopiskelu sivistää" on toisen artikkelin otsikko ja tekstissä kerrotaan, miten elinkeinoelämän keskusliiton mukaan koulun kielipalettia tulisi laventaa. Mutta ei sanaa EKK:n pakkoruotsikritiikistä vaan:

"Moni ei opi edes toista kotimaista. Oppimisvaikeudet ovat harvoin syy toisen kotimaisen kielen kangerteluun. Asenneongelma onkin toinen juttu. Pelkkää englantia osaava suomalainen jäisi syrjään pohjoismaisessa päätöksenteossa. Heti mulle kaikki nyt -maailmassamme ei ole kovin trendikästä puurtaa läksyjä."

"On tärkeää saada opiskella monia kieliä peruskoulussa ja lukiossa – silloin kielen opiskelu on intensiivisintä."

[Noustenmaa]

Luin myös opettaja-lehteä ja huomasin siellä keksityn uuden tavan lähestyä tätä pakkoruotsitusta.
Molemmat asiaa käsitelleet artikkelit käsittelivät ruotsin opintoja tavalla jolla ne voisi rinnastaa johonkin todella perustasoa olevaan opittavaan.
Tämä heitto "Moni ei opi edes toista kotimaista" on samaa tasoa kuin "eiväthän he opi edes yhteenlaskua".

Nyt ruotsi on tuotu mukaan ikäänkuin se kuuluisi kaikkien perusopintoihin kaikkialla maailmassa.

[NRR]

60-luvulla, jolloin siis peruskoulujen pakkoruotsikin syntyi, ryhdyttiin Urbaanin Sanakirjan mukaan käyttämään toimittajista nimitystä "sopuli":
"Sopuli on laumaeläin, ja sanan käyttäminen toimittajista juontaa juurensa siihen, että raskaan sarjan toimittajan tai toimittajien sanottua jostain asiasta mielipiteensä, muut toimittajat kirjoittivat samalla tavalla."
Tällä hetkellä tapa kirjoittaa/puhua pakkoruotsista mediassa on selvästi sopulihommaa. Haukkuisin pahemmin, jos en muistaisi, että eräänlainen sopuli olen ollut itsekin. Myös akateemiset pikkuopportunistit heittäytyvät sopuleiksi asioissa, joissa heillä on mahdollisuus kuvitella hetkeksi nousevansa rahvassopulien joukosta eliittisopuliksi. Tähän pitäisi vain keksiä jokin kauniimpi selitys, jottei saisi pakkoruotsisopuleita vain tiukentamaan kantojaan.

[NRR]

Helsingissä järjestettiin keväällä seminaari nimeltä "Pro pojat – koulun kautta elämään". Seminaari kuulemma syntyi huolesta poikien tulevaisuudesta: lukioissa ja korkeakouluissa pojat ovat vähemmistönä ja Helsingin yliopiston opiskelijoista vain 36 % on poikia. Seminaarista kertovassa artikkelissa viitataan mm. tyttöjen ja poikien erilaiseen ja eriaikaiseen murrosikään. Erilaisia taipumuksia ei ole uskallettu ottaa esiin.
http://www.osaajalehti.fi/2014/04/23/pr ... pisopimus/

Naisten vapautuminen ja urasuuntautuminen on ollut hieno osa historiaa. Kuka olisi arvannut, että jostain niin hienosta ja välttämättömästä muutoksesta voi seurata myös epäkohtia. Koulutus perustuu nyt niin rajusti arvosanoilla kilpailuun, että todellisuudessa koulua kehitetään vain koululahjakkaiden tyttöjen ehdoilla.

Koulujen kielellinen painotus, jossa ei kuitenkaan tueta niitä, joilla oman äidinkielen oppiminenkin on vaikeaa, on mielestäni keskeinen ongelma. Pakkoruotsi on oikea "tyttöruotsi".

Nyt yo-kirjoituksista nähdään, että vain komannes pojista kirjoittaa ruotsin, jota kaikilta kuitenkin vaaditaan osana ammattikorkea- tai yliopisto-opintoja. Tilanne on surkea ja syyllisiksi on lähinnä nimetty pojat sekä poikien vanhemmat - ei toki tuossa seminaarissa.

Ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi vain "asennekasvatusta". Lisää ja varhaisemmin ruotsia, jotta "asenteet" muka eivät estäisi oppimista. Nimenomaan poikien asenteita paheksutaan: mitäs pelaavat palloilla tai tietokoneilla ja vielä mopoilevat tulevaisuutensa tärviölle.

Taistelu pakkoruotsin puolesta näyttäytyy minulle myös taisteluna naisten etulyöntiaseman puolesta.

Nimenomaan eduskunnan ei-rikp-läiset naiset avasivat sanaiset arkkunsa puolustaakseen pakkoa:
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru /sd
Raija Vahasalo / kok
Outi Mäkelä / kok
Leena Harkimo / kok
Anne-Mari Virolainen / kok
Silvia Modig / vas
Eila Tiainen / vas
Tytti Tuppurainen / sd
Tuula Peltonen / sd
Satu Haapanen / vihr (ruotsiksi)

Miehistä liikkeellä oli lähinnä:
Kimmo Sasi / kok
Risto Kalliorinne / vas
Peter Östman / kd
Simo Rundgren / kesk
ja vähän sinne päin olivat Jari Myllykoski / vas (ei oikein tiedä, tarvitseeko kaikki ruotsia vai ei) ja Oras Tynkkynen / vihr (vetäytyi blogissaan epätietoiseksi)

Vuoden takaisessa gallupissa mielenkiintoista oli se, miten miehet ovat jo hylänneet pakkoruotsin:
Miehistä 71%
Naisista 55%
vapaaehtoisuuden kannalla.

Kun leimataan suomenkielisiä tyhmiksi ja laiskoiksi, kyse on pohjimmiltaan suomalaisten miesten leimaamisesta. Rostila oli rohkea nostaessaan kirjassaan poikien oikeudet esiin - ja kyllä tästä on tullut ivailuja.

Suhtautuminen kulkee ilmeisesti spiraalina. Joskus naurettiin naisten osallistumista korkampaan opiskeluun, nyt nauretaan miehille. Olisiko jo aika miettiä ratkaisuja, jotka olisivat reiluja kaikille.

Rostila kirjassaan:

Erityisesti suomenkielisten poikien kannalta tilanne on Ruotsiin verrattuna raskas. Suomenkielinen poika ei saa oppivelvollisuuttaan suoritetuksi opiskelematta kahta itselle vierasta kieltä koulun loppuun asti. Ruotsalaisen pojan sen sijaan ei ole pakko opiskella (toista) itselle vierasta kieltä, ja mikäli hän valitsee opiskelun, hän voi sen myös vapaasti lopettaa, mikäli aine tuntuu raskaalta. Näin moni myös tekee. Esimerkiksi lukuvuonna 2010–2011 kuudennen vuosiluokan pojista Ruotsissa 69,7% opiskeli englannin lisäksi jotain vierasta kieltä, mutta 9. vuosiluokan pojista vain 61,4 %. Pudotusta on siis peräti 8,3 prosenttiyksikköä. Lukujen voidaan tulkita kertovan suuntaa-antavasti keskeyttäneiden määrästä. ---

Kun muualla Pohjoismaissa otetaan joustavasti huomioon opiskelijoiden taipumukset ja motivaatio kielten opiskeluun, niin Suomessa koululaisia ja vanhempia pakotetaan ja syyllistetään. Koulun kielteinen asenne kohdistuu erityisesti poikiin. ---
@}--`--,----

Suomen koulun kielipainotteinen raskaus on monien kohdalla arveluttava asia, kun ajatellaan muiden tärkeiden aineiden, kuten äidinkielen, osaamista. Esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista vaihtaa toisen vieraan kielen opinnot oman äidinkielen lisätunteihin. Äidinkieli on monin tavoin kulttuurin perusta, merkitysten ensisijainen kantaja ja välittäjä. Kuten Kari Sajavaara on todennut, ”oppiminen ja henkinen kasvu perustuvat ratkaisevasti äidinkielen hallintaan. Äidinkielestä riippuu pitkälti se, miten ihminen kykenee tietojen hankintaan, analysointiin ja käsittelyyn ja miten hän pystyy ilmaisemaan, argumentoimaan, tulkitsemaan ja arvioimaan tietoja. Äidinkieli on myös se perusta, jolle rakentuu ihmisen identiteetti kulttuurisena toimijana.” Suomenkielisillä on perusteltu syy olla huolissaan paitsi äidinkielen heikoista oppimistuloksista peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana myös ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten ratkaisevasta heikkenemisestä. ---

Kirjan kakkosluvussa käsitellään myös kielten oppimisen motivaatiota ja tässä tulee tyttöjen ja poikien ero näkyviin:

Itselle vieraan kielen opiskelun taustalla voi periaatteessa olla
- integratiivisia, yhteen liittymisen pyrkimyksiä tai
- instrumentaalisia [välineellisiä] pyrkimyksiä.
Integratiivisia tekijöitä ovat muun muassa halu samaistua asianomaista kieltä puhuviin, tutustua heihin, perehtyä kieltä käyttävien kulttuuriin tai muuttaa maahan, jossa kieltä käytetään. Usein yhteenliittymisen motiivi, kuten esimerkiksi halu löytää toisia kieliä puhuvia ystäviä tai tutustua toisiin maihin ja toisiin kulttuureihin, voi huomattavasti luontevammin kuin välineelliset tavoitteet virittää kieliin kohdistuvan kiinnostuksen.

Kulttuuriset perustelut vetoavat selvemmin tyttöihin. Niinpä ranskan kieltä opiskelevat selvästi keskimääräistä enemmän tytöt, kun taas poikien kiinnostus saksaan voi kytkeytyä haluun pyrkiä opiskelemaan teknisille aloille.

Instrumentaalis[ia] tavoitteita ovat muun muassa valmistautuminen ammattiin, yhteiskunnallinen liikkuvuus, älyllisten toimintojen kehittäminen tai tiedonhakumenetelmien hallinta. --- Välineellisiä tavoitteita muodostuu kuitenkin myös niiden aitojen käytänteiden pohjalta, joissa kieli toimii ihmisten välisen vuorovaikutuksen välineenä ja joissa ihminen on osallisena johonkin sellaiseen, minkä kokee merkitykselliseksi.

--- Kokemus englannin kielen käytännöllisestä hyödyllisyydestä on lisääntynyt. Tällöin ilmeisesti kielen omaehtoinen, sisäsyntyinen välineellinen merkitys on samalla vahvistunut --- Samalla pojat ovat englannin opiskelussa kuroneet kiinni tyttöjen etumatkan ja menneet jopa ohi. Sukupuolten erojen tasoittuminen oppimistuloksissa viittaa siihen, että englanti on saavuttanut eräänlaisen ”toisen” kielen aseman. Englannin käyttö koetaan niin merkitykselliseksi ja mielekkääksi, että kieli avautuu tarkoituksenmukaiseksi yhteydenpidon välineeksi myös pojille.
@}--`--,----

Englannista on tullut selvemmin toiminnan välikappale, eikä se ole enää samalla tavoin vieras kieli kuin ruotsi, saksa tai ranska.

--- Viime vuosikymmeninä ei ole tehty perusteellisia tutkimuksia ruotsin opiskelun motiiveista. Maija-Liisa Nikki teki parikymmentä vuotta sitten (vuosina 1988–1994) tutkimuksen aiheesta. Tuloksia voidaan pitää edelleen pätevinä. Tulokset kertovat, että huomattava osa suomenkielisistä oppilaista, erityisesti pojista, ei ole kovin motivoituneita opiskelemaan ruotsia. Neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan esitti Nikin tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.
@}--`--,----

--- useimmat tarvitsevat ruotsia vain todistuksen saamiseen.
@}--`--,----

[TK]

Ovatko pojat teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä rohkeampia kuin tytöt, kun he uskaltavat suhtautua pakkoruotsiin tyynen realistisesti ja jättää pakkoruotsin sivuseikaksi koulussa? Ovatko tytöt helpommin aivopestävissä/peloteltavissa nuoruuden vuosina?

Pakkoruotsia perustellaan useimmiten sillä, että Suomella on kaupankäyntiä Ruotsin kanssa ja että virkamiehiltä edellytetään pakkoruotsin todistusta virkoja haettaessa (vaikka ruotsia ei todellisuudessa koskaan tarvitsisi eikä edes kuulisi puhuttavan ruotsia missään). Lankeavatko tytöt poikia helpommin tähän ansaan?

Kuinka moni suomenkielinen löytää sellaisen työn Ruotsin kanssa käytävän kaupan alalta, jossa työkielenä ei olisi englanti?
Kuinka monesta suomenkielisestä tulee virkamies näennäisesti kaksikielisellä alueella? Esim. "kaksikielisestä" kunnasta Vantaa http://www.vantaa.fi/tietoa_vantaasta Kuten esim. Vantaan väestötiedoista selvästi ilmenee, niin muunkielisiä on moninkertainen määrä suruihin verrattuna.

Pakkoruotsin opettajien pitäisi kertoa oppilailleen, kuinka vähän Manner-Suomessa on surukielisiksi rekisteröityneitä. Heitä on vain noin 260 000! Ja tästä 260 000:n surun porukasta suurin osa puhuu hyvin suomea! Tämä luku pitäisi suhteuttaa Suomen 5,5 miljoonan ihmisen kokonaismäärään. Ovatkohan pojat tyttöjä paremmin perillä tästäkin asiasta.

[Eero Nevalainen]

Toisaalta tässä voi ajatella asiaa niin, että pistän uskoni näihin väärinajatteleviin insinööripoikiin joista tulevaisuudessa ehkä sitten tulee "minuja", vaikka ruotsin hyvin menestyksekkäästi kirjoitinkin. Ideana on siis se, että meillä on jatkossa väkisinkin virallisesti "sorrettu" väestöryhmä joka kuitenkin muuten pärjää ihan hyvin -- ja joka toivon mukaan äänestää sitten kuten odottaisin.

Miten näitä ruotsia kirjoittamattomia poikia voisi järjestelmällisesti auttaa pääsemään juuri englannin kautta kaikkeen siihen kiinni, mihin he kykenevät?

[Eero Nevalainen]

Ovatko pojat teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä rohkeampia kuin tytöt, kun he uskaltavat suhtautua pakkoruotsiin tyynen realistisesti ja jättää pakkoruotsin sivuseikaksi koulussa? Ovatko tytöt helpommin aivopestävissä/peloteltavissa nuoruuden vuosina?

En ole koskaan tahtonut kuulostaa sovinistilta, mutta koska NRR on kanssani samaa mieltä, niin näinhän se nyt vaan on. Tytöt ovat sekä sovinnaisempia että kielellisesti lahjakkaampia, jolloin heille tämä "ruotsi on helppoa ja kivaa joten kaiken opiskelun pitää olla ruotsia"-argumentti uppoaa helpommin. Nämä ovat niitä Höblän mainitsemia "itsenäisesti ajattelevia tyttöjä", jotka siis toistelevat pakkoruotsiargumentteja kaikkein sujuvimmin ulkoa..

[NRR]

Ovatko pojat teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä rohkeampia kuin tytöt, kun he uskaltavat suhtautua pakkoruotsiin tyynen realistisesti ja jättää pakkoruotsin sivuseikaksi koulussa? Ovatko tytöt helpommin aivopestävissä/peloteltavissa nuoruuden vuosina?

En ole koskaan tahtonut kuulostaa sovinistilta, mutta koska NRR on kanssani samaa mieltä, niin näinhän se nyt vaan on. Tytöt ovat sekä sovinnaisempia että kielellisesti lahjakkaampia, jolloin heille tämä "ruotsi on helppoa ja kivaa joten kaiken opiskelun pitää olla ruotsia"-argumentti uppoaa helpommin. Nämä ovat niitä Höblän mainitsemia "itsenäisesti ajattelevia tyttöjä", jotka siis toistelevat pakkoruotsiargumentteja kaikkein sujuvimmin ulkoa..

Naiset eivät aina ja kaikkialla suhtaudu myönteisemmin ruotsiin. "Tampereen teknillisen yliopiston teekkarit suhtautuivat kielteisimmin ruotsin opiskeluun. Tulos oli odotettu sikäli, että miehet ja tekniset alat ovat aiemminkin tiedetty kriittisiksi. Tällä kertaa vastaajajoukon miesvaltaisuus ei selittänyt tulosta, sillä teekkarivastaajien joukossa oli tasaisesti molempia sukupuolia. Myös teekkarinaiset suhtautuvat muita kielteisemmin ruotsin opiskeluun. Tampereen teknillisestä yliopistosta kohderyhminä olivat automaatio-, kone- ja materiaalitekniikan tiedekunta sekä tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta."
http://aikalainen.uta.fi/2013/12/02/pak ... kelijoita/

Nähdäkseni naisten "kritiikittömyys" pakkoruotsia kohtaan syntyy osin miellyttämisenhalusta, osin halusta tuntea olevansa "sivistynyt ja kultturelli" ja osin (eikä tämä ole se pienin osuus) silkasta opportunismista, jossa asiaa koskaan sanoittamatta ymmärretään, että oma ruotsinnumero ja helppous suorittaa virkaruotsi ja mukautua ruotsi-on-rikkautta -puheeseen parantaa jonkin verran tai jopa oikein paljon omia mahdollisuuksia mahdollisella virkauralla - ja naisista iso osa päätyy hommiin, joihin mennään ensisijassa papereilla. Pakkoruotsimyönteisyys voi siis olla myös naissukupuolen kannalta järkevää edunvalvontaa.

[NRR]

Miten näitä ruotsia kirjoittamattomia poikia voisi järjestelmällisesti auttaa pääsemään juuri englannin kautta kaikkeen siihen kiinni, mihin he kykenevät?

Kyllähän he pärjäisivät alalla kuin alalla ja englanniksi tietenkin - mutta heidän on joka tapauksessa selvitettävä se virkapakkoruotsi - ja juuri siksi korkeakoulujen kielikeskukset ovat huudelleet hätäänsä. Esimerkiksi Satakunta-lehdessä 8.5.2012 oli kuvattu paikallisen ammattikorkean tilannetta: "opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. --- Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri." Näin vastaa siis ammattikorkean henkilökunta, joten en epäile heidän asiantuntemustaan, mutta mitään virallista tietoa ei näistä ole.

[TMK]

Nähdäkseni naisten "kritiikittömyys" pakkoruotsia kohtaan syntyy osin miellyttämisenhalusta, osin halusta tuntea olevansa "sivistynyt ja kultturelli" ja osin (eikä tämä ole se pienin osuus) silkasta opportunismista...

Jos nyt jätettäisiin tämä naisten haukkuminen. Ihan yhtä hyvin ruotsissa menestyminen voi johtua ihan siitä, että kun sitä nyt on kuitenkin pakko opiskella, niin helpommalla pääsee, jos sen lukee kunnolla, jotta osaa tarpeeksi seuraavassakin koulussa. Lisäksi naiset saavat tarpeeksi helposti muutenkin "hankalan" maineen, vaikka vastaavaa käytöstä miehillä pidetään hyveenä. "Pojat ovat poikia", mutta annas olla, jos tytöt yrittävät samaa...

Nimim. Opettajan puolelta sukupuolisyrjintää kokenut.

[NRR]

Nähdäkseni naisten "kritiikittömyys" pakkoruotsia kohtaan syntyy osin miellyttämisenhalusta, osin halusta tuntea olevansa "sivistynyt ja kultturelli" ja osin (eikä tämä ole se pienin osuus) silkasta opportunismista...

Jos nyt jätettäisiin tämä naisten haukkuminen. Ihan yhtä hyvin ruotsissa menestyminen voi johtua ihan siitä, että kun sitä nyt on kuitenkin pakko opiskella, niin helpommalla pääsee, jos sen lukee kunnolla ---

Totta tämäkin. Pakkoruotsi vain on niin mieletön kuvio, että se on "osallistuttanut" meitä laajoin joukoin - erityisesti suomenruotsalaisia, erityisesti ns. poliittiseen eliittiin kuuluvia ja - selkeästi myös naisia.

Osa meistä kielivapauden kannattajista varmaan valitsee tietoisesti asenteen, jossa välttää sanomasta mitään poikkipuolista kenestäkään ja säilyttää tyyneytensä toistaessaan kerran toisensa jälkeen kielivapauden perusteita ja pakon kritiikkiä. Kunnioitan ja komppaan.

Mutta minä en taida kuulua enää heihin. Minua kiinnostaa myös se, millaiset mekanismit ovat pakon puolustamisen taustalla.

PS. Ehkä hyvin monet kokevat sukupuolisyrjintää jossain elämän vaiheessa, sukupuolesta riippumatta.