vapaakielivalinta.fi

Keskustelu eduskunnassa oli taas sellaista ohipuhumista. Siellä vältettiin vastaamasta vapaaehtoisen ruotsin taustalla oleviin perusteisiin.
Vapaaehtoista ruotsiahan vaaditaan, koska erityisesti
- kieltenopiskelun ei tule olla alisteista kielipolitiikalle, varsinkaan pienen vähemmistön ohjailemalle kielipolitiikalle
- valtaosalla suomenkielisistä ei ole hyötyä ruotsin osaamisesta ja käyttämättömänä se unohtuu
- maassa tarvitaan laajempaa kielivarantoa, ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja siteitä kielten suhteen
- kieliopintojen määrä ei voi olla kohtuuton, kolmea vierasta kieltä ei voi vaatia
- monen kohdalla jo kaksi vierasta kieltä on liikaa ja erityisesti maahanmuuttajat, erityisoppilaat tai esim. matemaattisesti suuntautuneet tarvitsevat omat painotuksensa kieliopinnoissa
- suomenkielisillä/uussuomalaisilla on oikeus myös ruotsinkielettömään identiteettiin
...

JVL kehoitti katsomaan tarkemmin Modigin vuorosanoja. Katsotaan siis, miten Modig vastaa näihin ajatuksiin (otsikointi omaani).

- kieltenopiskelun ei tule olla alisteista kielipolitiikalle
Silvia Modig /vas antaa ymmärtää, että kieltenopiskelun nimenomaan tulee olla alisteista kielipolitiikalle tai oikeammin identiteettipolitiikalle kielipolitiikan ytimessä:
Arvoisa puhemies! Kun me pohdimme kielten opiskelua, niin kielen merkitys pitää nähdä hyvin laajasti. Kielitaito ei ole pelkästään käytännön kielitaitoa, vaan sillä on paljon syvempi merkitys ihmiselle. Kieli on osa identiteettiä, se on osa historian ymmärrystä ja siten myös osa tulevaisuuden hahmottamista.

- valtaosalla suomenkielisistä ei ole hyötyä ruotsin osaamisesta ja käyttämättömänä se unohtuu
Silvia Modig /vas puhuu siitä, miten hänen kaksikielisyytensä on ollut hyödyksi hänelle ja vakuuttaa, että vaikkei kaikilla olisikaan käytännössä hyötyä ruotsista kielitaitona, jokaisen "ajattelu" kehittyy pakkoruotsin myötä:
Itse minä olen äidinkieleltäni suomenkielinen, mutta identiteetiltäni kaksikielinen. Ruotsin kielestä on ollut minulle suurta hyötyä niin opiskelussa kuin työelämässä, politiikasta puhumattakaan. Suurin merkitys sillä kuitenkin on ajattelun kehityksessä. Kyky ymmärtää toista kieltä avaa myös mahdollisuuden ymmärtää toista kulttuuria ja siten myös omaansa paljon syvemmin.

- maassa tarvitaan laajempaa kielivarantoa, ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja siteitä kielten suhteen
Silvia Modig /vas toistaa virheellisen väitteen, että yo-ruotsi poistettiin muiden kielten tieltä - ei se poistettiin kielipainotuksen ja reppujen vähentämiseksi:
Pidän myös tärkeänä, että opiskeltavien kielten määrä ei vähene, vaan päinvastoin, että se kasvaisi. En näe, että ruotsista luopuminen lisäisi muiden kielten opiskelua, koska näin ei käynyt, kun esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa luovuttiin pakollisesta ruotsin kirjoittamisesta. (Kimmo Kivelä: Kurssit jäi!) Päinvastoin, kielten opiskelu väheni.

- suomenkielisillä/uussuomalaisilla on oikeus myös ruotsinkielettömään identiteettiin
Silvia Modig /vas antaa ymmärtää, että pakkoruotsista luopuminen olisi merkittävä (=uhkaava?) muutos identiteetissämme, sillä sen myötä luovuttaisiin kaksikielisyydestä (jota hän ei määrittele eikä erota yksilöiden todellisesta kaksikielisyydestä, jota on runsaammin muilla yhdistelmillä kuin su-ru):
Suomi on kaksikielinen maa, ja minä pidän itse tätä erittäin arvokkaana. Muutos kaksikielisyydessämme on merkittävä muutos meidän identiteetissämme. Pakollisen ruotsin opiskelusta luopuminen on paljon monisyisempi kysymys kuin monet pakkoruotsin vastustajat haluavat antaa ymmärtää. Kun minä itse yritän hahmottaa sitä tiekarttaa, jolla aloitteen esittämiin tavoitteisiin päästään, nousee esiin kyllä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten varmistetaan tasavertainen mahdollisuus kaikille opiskelun ja työelämän kannalta, kun olisimme tilanteessa, jossa osa on opiskellut ruotsia ja osa ei. Jos minä olisin kokoomuslainen, sanoisin tätä todella vaativaksi harjoitukseksi.

- kieliopintojen määrä ei voi olla kohtuuton, kolmea vierasta kieltä ei voi vaatia
Silvia Modig /vas puhuu siitä, että hänen on ollut helpompi oppia kieliä, mitä enemmän hän on niitä lukenut (vihjaako hän todella, että sama toimii mm. maahanmuuttajille, erityisoppilaille ja niille, jotka haluavat painottaa ei-humanistista osaamista - oppimisen ongelmathan hän tunnustaa, koska ottaa ratkaisuehdotukseksi ruotsin, jota vain luetaan muttei suoriteta):
Tiedän omasta kokemuksesta, että uusien kielten oppiminen on sitä helpompaa, mitä useampaa kieltä valmiiksi osaa. Siksi argumentti, että ruotsin opiskelu kaventaisi nuorten kielitaitoa, ei ole mielestäni perusteltu. Näen asian päinvastoin. On silti pohtimisen arvoista, miten ruotsin kielen opiskelua voidaan kehittää. Ajatus siitä, että nuorten jatko-opiskelu vaikeutuu huonon ruotsin numeron takia, ei ole minkään pyrkimystemme mukaista. Keskustelussa on noussut esiin ajatuksia ruotsin opiskelun kehittämisestä muun muassa siten, että ruotsin opinnot arvioitaisiin ainoastaan hyväksyttyinä tai suoritettuina. Mielestämme nämä ovat pohtimisen arvoisia asioita, joihin tulee valiokuntakäsittelyssä kiinnittää erityistä huomiota. Meidän on kuultava selvitykset siitä, miten tämmöinen muutos vaikuttaisi opiskelumotivaatioon tai menestymiseen opinnoissa.

Silvia Modig /vas tiivistää koko muiden lasten kielitaitoa koskevan näkemyksensä: Itse toivon näkeväni jatkossakin kaksikielisen Suomen.

Tämä on siis vastaus, kun enemmistö fiksuista ja koulutetuista kanssaihmisistä haluaa lapsilleen vapaamman kielivalinnan.
Joka kohdassa ohitus ja mutu ja liturgia.

Mitä se kaksikielisyys on,
joka pysyy pystyssä vain pakkokielen avulla ja
jossa tuon pakkokielen osaaminen on todella heikkoa ja
jossa valtaosa kansalaisista haluaisi luopua tuosta pakkokielestä?
Mikä on se identiteetti, jota niin kiihkeästi halutaan kasvattaa muiden lapsissa?
Vai onko tämä vain näennäistä selittelyä.
Onko kyse sittenkin vain pienen kielellisen ja/tai poliittisen eliitin eduista, joita verhotaan tähän tunnepuheeseen ja identiteettiliturgiaan?

Modigilta jää huomaamatta, että identiteetti muuttuu koko ajan,
yksilön identiteetti ja myös kansakunnan identiteetti.
1800-luvun ruotsinkielinen identiteetti muuttui "kaksikieliseksi";
nyt sen ei anneta muuttua suomenkieliseksi!

Suurin osa suomalaisista on identiteetiltään yksikielisesti suomenkielisiä,
mutta poliittinen eliitti on identiteetiltään kaksikielistä

Miten kummassa kansakunnan identiteetin voi määritellä pieni eliitti ?
Pohjois-Koreassa kyllä, mutta ei pohjoismaissa!

Kansakunnan identiteetti on kansalaisten identiteettien summa!

Ei identiteettiä voi ylhäältä alas sanella, Modig!

Yritys on kyllä kova, mutta aivopesu ei onnistu!

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS ... 5264256591

Modig vastaa:

"Identiteetti oli kyllä sivuasia, pääasia on nuorten kielitaito."

JVL:
Kiitos täsmennyksestä, ruotsiin pakottamista ei siis voi perustella "kansakunnan tai kansallisella tai norden identiteetillä".

JV Lehtonen kirjoitti:Modig vastaa:
"Identiteetti oli kyllä sivuasia, pääasia on nuorten kielitaito."

JVL:
Kiitos täsmennyksestä, ruotsiin pakottamista ei siis voi perustella "kansakunnan tai kansallisella tai norden identiteetillä".

Hienoa, että kansanedustaja vastaa, mutta nyt täytyy kyllä kysyä, kirjoittiko Modig puheenvuoronsa itse ja kuunteliko, mitä sanoi.

Nämä kaksi RKP:n lempiteemaa "identiteettimme vaatii ruotsia" ja "vapaaehtoinen yo-ruotsi ei lisännyt kieltenopiskelua" [NRR: koska sen tarkoitus oli vähentää kielipainotusta] näkyivät nyt ennen kaikkea Vasemmistoliiton Modigin ja hänen puoluetoverinsa Tiaisen kommenteissa - aika yllättävää:

Tässä ne kommentit, joissa identiteetti nousi pakkoruotsin perusteeksi:

- Stefan Wallin /r (vastauspuheenvuoro): --- Låt oss därför lära av varandra, respektera varanda och inse att språket, våra båda vackra nationalspråk, är identitetens hjärta, en del av vår självbild och hela nationens port ut till resten av världen.

- Eila Tiainen /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Minä olen suomenkielinen mutta jotenkin koen, että minun identiteettini on kuitenkin kaksikielinen, ja se tulee siitä, että olen ollut aina kiinnostunut historiasta ja kulttuurista ja koen jotenkin olevani pohjoismaalainen. Sen takia kannatan tätä ruotsin kielen opiskelua, että se avaa meille kulttuurin ja sivistyksen mutta myös näille työmarkkinoille ovia enemmän kuin se, että meillä ei olisi tätä ruotsin kielen opetusta.

- Silvia Modig /vas (vastauspuheenvuoro): --- Men sedan, ärade talman, det är ju också en fråga om identitet. Jag känner helt precis lika som ledamot Wallin. Jag har varit överraskad av hur många gånger jag har måst i den här salen försvara min rätt till min egen identitet. --- Kieli on osa identiteettiä, se on osa historian ymmärrystä ja siten myös osa tulevaisuuden hahmottamista. --- Suomi on kaksikielinen maa, ja minä pidän itse tätä erittäin arvokkaana. Muutos kaksikielisyydessämme on merkittävä muutos meidän identiteetissämme. Pakollisen ruotsin opiskelusta luopuminen on paljon monisyisempi kysymys kuin monet pakkoruotsin vastustajat haluavat antaa ymmärtää. Kun minä itse yritän hahmottaa sitä tiekarttaa, jolla aloitteen esittämiin tavoitteisiin päästään, nousee esiin kyllä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten varmistetaan tasavertainen mahdollisuus kaikille opiskelun ja työelämän kannalta, kun olisimme tilanteessa, jossa osa on opiskellut ruotsia ja osa ei. Jos minä olisin kokoomuslainen, sanoisin tätä todella vaativaksi harjoitukseksi. --- Itse minä olen äidinkieleltäni suomenkielinen, mutta identiteetiltäni kaksikielinen. ---

Väitteet siitä, että yo-ruotsin poiston olisi pitänyt lisätä kielten opiskelua, mutta ei kuitenkaan lisännyt, joten vapaaehtoisuus ei kannata:

Mikaela Nylander /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä aloite on tullut meille käsiteltäväksi tänne eduskuntaan. Keskeinen argumentti, jolla aloitetta pyritään viemään eteenpäin ja jolla vuonna 2005 motivoitiin myös toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa, on, että näin vapautetaan resursseja, jotka voidaan kohdentaa muiden kielten opiskeluun. Tämä argumentti on osoittautunut virheelliseksi. Toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa ei ole lisännyt kielten opiskelua. Tilastojen valossa kehitys näyttää olevan täysin päinvastainen.

Eila Tiainen /vas (vastauspuheenvuoro): --- väite siitä, että ruotsin opiskelu vie muilta kieliltä mahdollisuuden, ei pidä paikkaansa. Kun ruotsin kielen pakollisuus poistui ylioppilaskokeista, niin se ei suinkaan lisännyt kielten opiskelua vaan päinvastoin vähensi. Tämä on minusta aika merkillinen asia, joten meidän pitäisi enemmän kiinnittää huomiota tähän opettamiseen ja opetusmenetelmiin ja kenties sitten tähän arviointiin.

Silvia Modig /vas (vastauspuheenvuoro): --- Minä en usko, että ruotsista luopumalla me saisimme meidän nuoret opiskelemaan useampia kieliä. Näin ei käynyt, kun ylioppilaskirjoituksissa luovuttiin pakollisesta ruotsista. --- [toinen puheenvuoro] "En näe, että ruotsista luopuminen lisäisi muiden kielten opiskelua, koska näin ei käynyt, kun esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa luovuttiin pakollisesta ruotsin kirjoittamisesta. (Kimmo Kivelä: Kurssit jäi!) Päinvastoin, kielten opiskelu väheni."

Leena Harkimo /kok: --- Muistutuksena vielä, että kun ruotsin kielestä tuli vapaaehtoinen ylioppilaskirjoituksissa, vähentyi ruotsin kielen kirjoittamisen lisäksi myös saksaa, ranskaa, venäjää opiskelevien lukumäärä.

Nylander jopa väitti, että ruotsin yo-kokeen pakollisuudesta luopuminen olisi johtunut siitä, että haluttiin painottaa muita kieliä. Näin ei ollut. Perusteet remontille yo-kokeissa on lueteltu eduskunnan ja hallituksen julkisissa keskusteluissa 2005, löytyvät eduskunnan arkistoista - kyse EI ollut muiden kielten painottamisesta vaan kielipainotuksen vähentämisestä, reppujen karsimisesta, opintoaikojen pitenemisen estämisestä ja ammattikouluväylää kirjoituksiin tulevien kirjoitusten turvaamisesta.

Erityisesti minua ihmetyttää, että Vasemmistoliitto ei ole tietävinään, että tuo pakollisen yo-ruotsin poistaminen oli oleellinen osa ammattikouluväylää kirjoittavien tien avaamista! Luulisi olevan lähellä heidänkin sydäntään! - Voisitko kysyä tätäkin JVL?

Marraskuussa 2010 pakkoruotsi-illoissa, ei kukaan puhunut identiteetistä. Siitä ei myöskään kirjoitettu missään lehdissä.
Silloin puhuttiin "lagen säger" lagen, lagen ja myös vaatimus palveluun oli kova. "Me tarvitsemme palvelua".
Nyt on sanoja vaihdettu, mutta sisältö on sama.

Henriksson & co. on jo vuosia ollut lähettämässä suomenkielisiä ulkomaille, mutta ensin pitää oppia se huono ruotsi. "Ei sitä koskaan tiedä...."

Nyt olisi hyvä saada jostain tilastotietoa siitä, mihin maihin suomenkieliset menevät opiskelemaan. Käsitykseni on, että hyvin harva menee Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin. Mielenkiintoista olisi myös saada tilastotietoa siitä, missä maissa nuoret ovat vaihto-oppilaina. Ruotsi ei taida olla suosittu edes vaihto-oppilasvuosina.

Hannu Jussi kirjoitti:Marraskuussa 2010 pakkoruotsi-illoissa, ei kukaan puhunut identiteetistä."

Häly ehkä esti puhumasta, sillä jo keväällä 2010 Lipponen oli tempaissut useammassa haastattelussa väittämällä, että "Ruotsalaisen perinnön unohtaminen tuhoaa Suomen kansallisen identiteetin". Täälläkin hengästyneinä mietimme, kuinka moni kansa joutuu opiskelemaan jonkin itselleen vieraan kielen säilyttääkseen kansallisen identiteettinsä? Ei tykännyt kansa keskustelupalstoillakaan. Lipponen on sitkeästi jatkanut samaa teemaa, viimeksi hesarissa (6.5.2014 Ruotsin kieli on osa identiteettiämme http://www.hs.fi/mielipide/Ruotsin+kiel ... 9267019551).

Heti ensimmäisissä viesteissä tällä foorumilla 2008, on jo viitteitä siitä, että ruotsinkielisellä puolella oli identiteettimäärittely otettu käyttöön ja fiksut ruotsinkieliset arvostelivat tätä: "Jos vähänkin löytyy ruotsin sisälukutaitoa, kannattaa yrittää tavailla vantaalaisen Gösta Wahlströmin Debatt-kannanotto eilisestä HBL:stä (la 22.11.2008). Otsikkona on "Unna finnarna att välja språk" (Suokaa suomalaisille oikeus valita kieli/kieliä). Hänen mielestään ei ole myöskään RKP:n ja Folktingetin asia määritellä, miten suomenkielisten on ymmärrettävä identiteettinsä. Tässä todellinen liberaali"

Selvä.
Minun eteeni, edes sukulaisteni kanssa puhuessani, ei ole koskaan tullut tuo sana. Tosin viime vuonna luin Hbl:ssä, että jollekin ruotsinkieliselle menee koko ikä identiteettinsä löytämiseen.
Olen ihmetellyt myös sitä erityisesti suru-kulttuuria ja kysellyt siitäkin. Vihdoin minulle on kerrottu, että tyypillistä suru-kulttuuria on Svenska teatern, ja ruotsinkieliset kirjailijat.

Hannu Jussi kirjoitti:Selvä.
Minun eteeni, edes sukulaisteni kanssa puhuessani, ei ole koskaan tullut tuo sana.

Eihän se arkijärkeen kuulukaan

Mutta akateemisiin pohdintoihin se kuuluu. Professorit Fred Karlsson ja Henrik Meinander sekä europarlamentaarikko Henrik Lax kirjoittivat tammikuussa 2011 Hesarin yleisönosastossa kielistrategian tarpeesta. Pohjustaessaan folktingetin vaatimaa kielistrategiaa (monta kuukautta ennen vaaleja ja folktingetin vaatimuksen pääsyä hallitusohjelmaan), he tulivat avanneeksi identiteettipuhetta:

"Mustavalkoinen eipäs juupas -keskustelu pakkoruotsista on vääristänyt kielipoliittisia ja kansallisiakin perspektiiviejämme. Ensisijaisestihan pitäisi olla kyse siitä, miten haluamme hahmottaa identiteettimme ja paikkamme nopeasti muuttuneessa maailmassa. Millaisia kansakuntamme keskeisten maantieteellisten suuntausten tulisi olla ja kuinka ne pitäisi toteuttaa? --- Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Ja minua mietityttää se, miten tämä liturgia on nyt kahden vasemmistoliittolaisen teksteissä.

mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Niin, olemme 27-kielisen EUn 95%:sti suomenkielinen jäsenmaa, Suuren Venäjän naapuri ja osa yleistä globalisaatiota!

Kyllä pitää olla aika fakiiri, kun tästä kontekstistä saa oikeutuksen pakolliselle suomenruotsille!

(Tai sitten loistavan menneisyyden kaipuuseen, nostalgiaan taipuvainen hiipuva herrakansa

Sisään ja taaksepäin - vai ulos- ja eteenpäin!

Ei 2010-luvulla enää ole mahdollista muodostaa yhtä ainoaa oikeaa kansallista identiteettiä!

Paikallisidentiteettiin ruotsi joillakin alueilla kuuluu, mutta ei suurimpaan osaan Suomea.
Sitä voi siis vahvistaa paikallisesti, vrt murteet paikallisidentiteetin rakentajana.

EU-kontekstissa pitää kielten osalta nähdä ALUEET!
Kielethän eivät noudata maiden rajoja, joten ruotsinkielisiä alueita on Ruotsin lisäksi
Suomen länsiosassa ja suomenkielistä aluetta on paitsi Suomessa myös Ruotsin itäosassa.

Siksi olisi hyvä miettiä EU-kontekstissä yhteinen politiikka sille, miten kielialueilla kielelliset
oikeudet toteutuvat.

Periaatteessa Euroopan Neuvoston vähemmistösopimuksen 18 Artikla edellyttää naapurimaiden
kahdenvälisiä sopimuksia vähemmistöjen kohtelussa.

http://formin.finland.fi/public/default ... ntid=67435

Article 18

1 The Parties shall endeavour to conclude, where necessary, bilateral and multilateral agreements with other States, in particular neighbouring States, in order to ensure the protection of persons belonging to the national minorities concerned.

JV Lehtonen kirjoitti: Niin, olemme 27-kielisen EUn 95%:sti suomenkielinen jäsenmaa, Suuren Venäjän naapuri ja osa yleistä globalisaatiota!
Kyllä pitää olla aika fakiiri, kun tästä kontekstistä saa oikeutuksen pakolliselle suomenruotsille!

Ja aivan erityinen fakiiri on oltava, jos Vasemmistoliiton edustajat kunnostautuvat kaikkein RKP-henkisimpänä pakkoruotsipuolueena.

Taannoin Suomalaisuuden Liiton tilaaman kyselyn mukaan puoluekantansa ilmoittaneista vapaaehtoisuuden kannattajia eri puolueista löytyi seuraavasti:
Perussuomalaiset 78%
Vasemmistoliittolaiset 69%
Sosiaalidemokraatit 67%
Keskusta 65%
Kokoomus 54%
...

Siis heti perussuomalaisten jälkeen eniten ruotsin vapaaehtoisuutta kannattavat vasurit - mutta heidän edustajansa tietävät taas kerran kansaa paremmin...

Eduskunnan lähetekeskustelussa jatkuvasti todistetiin että suomi on kaksikielinen maa jossa molemmat kielet ovat yhtä tärkeitä ja vahvoja riippumatta siitä miisä päin maata sitä asuu tai tulee asumaan.

Kieltä puhuvien suhde on kuitenkin n. 95% / 5% eli suunnilleen sama kuin puhtaan pirtun ja keskioluen alkoholipitoisuuksien suhde. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että lasillisen keppanaa tai puhdasta pirtua vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla. Sitähän kun ei koskaan tiedä kummasta lasista sitä illanmittaan tulee hörpättyä.

Etsin kansanedustajien blogeista mahdollisuutta antaa palautetta pakkoruotsikeskustelusta. Siksi nostan uudelleen myös tämän ketjun.

Koska Modigin pakkoruotsin puolustus oli erityisen ongelmallinen aina virheellistä lähtökohtaa myöten etsin hänen sivuiltaan edustajan omaa esittelyä aiheesta. Ei ollut. Luottavatko vasemmistoliittolaiset siihen, etteivät heidän äänestäjäkuntansa, jonka valtaosa on pakkoruotsikriittisiä, kuuntele eduskuntakeskusteluja?
http://www.silviamodig.fi/

Toiseen koulukeskusteluun, keskusteluun Eta-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista, edustaja on ottanut kantaa myös sivuillaan. Tässä keskustelussa hän on mm.
- seurannut kokeilua kotimaassa ja kommentoi sen väliraporttia
- hakenut täsmällisiä lukuja hinnoista ja tarpeista
- hakenut esimerkkiä Ruotsista, Tanskasta, Alankomaista, Kanadasta
- kyseenalaistaa sen, miksi samat tavoitteet nostetaan "keskusteluun kerta toisensa jälkeen, vaikka niitä puoltavat väitteet on todistettu pätemättömiksi?"

Miksei pakkoruotsikeskustelussa olisi voinut olla mukana samalla perehtyneisyydellä ja samalla avoimuudella? Tämä pakkoruotsihan koskettaa jokaikistä suomalaista.

Kenelle Modigin eduskuntapuheenvuoro oikeastaan oli tarkoitettu?

Vuonna 2011 Modig kirjoitti: "PN:lla on myös ensi vuonna reilut 130 miljoonaa euroa rahaa edistää erilaisin ohjelmin ja projektein esimerkiksi energiatehokkuutta, koulutus- ja tutkimusmahdollisuuksia naapurimaiden kansalaisille ja kulttuuriyhteistyötä. --- Ensi vuonna pääsenkin vaikuttamaan sitten toden teolla, kun minut valittiin ensi vuodeksi koko neuvoston varapresidentiksi. Presidenttinä toimii Kokoomuksen Kimmo Sasi. Pääsen suoraan osallistumaan valmisteluun eli päättämään muiden kanssa, mitä asioita PN:ssa käsitellään. Aikamoinen haaste ja kunnianosoitus tuoreelle kansanedustajalle!"