Torstai on toivoa täynnä, kansalaisaloite eduskunnassa :)

[JV Lehtonen]

Huomasitteko kuinka monta kertaa suomenkielisille sanottiin, että voivat lähteä Suomesta muualle opittuaan pakkoruotsin. Töihin Norjaan tai Ruotsiin, jossa on työpaikkoja... tai opiskelemaan muualle.

Jos tämä olisi hyvä tai kannattava asia, niin luulisi hyvän kielitaidon omaavan surun lähtevän jonnekin Nordeniin.

Entä se kuuluisa vapaa liikkuvuus EUssa ? Ei siellä Euroopassa ruotsilla mitään tee.
Tulee vaikutelma, että eliitti elää edelleen vuotta 1974 tai jotain..

[Hannu Jussi]

Ruotsinkieliset kuulemma pärjäävät myös Brysselissä omalla äidinkielellään. No varsinkin keskustellessaan muiden Pohjoismaalaisten kanssa intiimisti sitä small talk´ia.

Vähän niin kuin Elisabet Rehn, joka kertoi tuttavansa syvimmässä Afrikassa olleen niin helpottunut, kun sieltä löytyi ruotsalainen koulu hänen lapsilleen. Ei tainnut olla Nigeriassa.

[TMK]

Huomasitteko kuinka monta kertaa suomenkielisille sanottiin, että voivat lähteä Suomesta muualle opittuaan pakkoruotsin. Töihin Norjaan tai Ruotsiin, jossa on työpaikkoja... tai opiskelemaan muualle.

Jos tämä olisi hyvä tai kannattava asia, niin luulisi hyvän kielitaidon omaavan surun lähtevän jonnekin Nordeniin.

Ahvenanmaalta ilmeisesti lähtevätkin. En kyllä sitten tiedä, miksi se olisi erityisen toivottavaa valtiovallan taholta.

[JV Lehtonen]

"Keskustelussa on noussut esiin ajatuksia ruotsin opiskelun kehittämisestä muun muassa siten, että ruotsin opinnot arvioitaisiin ainoastaan hyväksyttyinä tai suoritettuina. Mielestämme nämä ovat pohtimisen arvoisia asioita, joihin tulee valiokuntakäsittelyssä kiinnittää erityistä huomiota. Meidän on kuultava selvitykset siitä, miten tämmöinen muutos vaikuttaisi opiskelumotivaatioon tai menestymiseen opinnoissa. Itse toivon näkeväni jatkossakin kaksikielisen Suomen. "

Tämäkin olisi suuri helpotus niille, joilla on nyt kielellisiä ongelmia - mutta opettajat tulevat kertomaan, että on äärettömän vaikea jossei mahdotonta vetää opetusta, jossa sekä kympin saajat että S-merkinnällä eteenpäin kahlaavat ovat rinnan samassa ryhmässä. Tämä voidaan ratkaista laatimalla ruotsista kaksi eri oppimäärää "kansalaisvelvoiteruotsi" ja "kaksikielisyysruotsi", jossa edellisessä keskitytään "ymmärtämään miten ruotsista tuli maan toinen kansalliskieli" ja jälkimmäisessä opiskellaan kielitaitoa ja arvosanoja tavoitellen.

Näköjään mikä tahansa käy, kunhan ei jouduta vapaaseen kielivalintaan.

Mutta A-ruotsistahan saisi arvosanan normaalisti!

Sitä lukee noin 10 %,
määrä ei tule lisääntymään pakotetun ruotsin oloissa..

Vapaan kielivalinnan oloissa se lisääntyisi selvästi..
Eli EK:n tavoite ruotsia aidosti osaavista toteutuisi..

Tämä Modigin ehdotus voisi olla jonkinlainen kasvojenpelastuskompromissi!

Mikä on pitkittäjien tavoite:

100 % ideologinen ruotsi vai
15- 20 % ruotsia hyvin osaava joukko esim. vientitehtäviin ja
kaksikieliseen hallintoon ?

[jänkäkoira]

Vesa-Matti Saarakkala /ps (vastauspuheenvuoro)
...Voimme siis nyt valita täällä eduskunnassa, haluammeko sopeutua kansan enemmistön vaatimuksiin hyvällä ja rakentavasti vaiko emme. Mutta emme voi millään tekosyyllä väistää väistämätöntä. Minusta on selvä asia, että on tullut aika tunnustaa tosiasiat ja korjata asiantila, joka ei vastaa kansan enemmistön tahtoa. Voimme valita, tapahtuuko muutos kansalaisaloitteen perusteella vai aikanaan vaalien kautta, sillä asia on ja pysyy esityslistalla. Jälkimmäinen vaihtoehto sopii sekin perussuomalaisille vallan mainiosti.

Vaikka en vielä toistaiseksi ole perussuomalaisia missään vaaleissa äänestänyt, niin kyllä tuossa puheenvuorossa on totuuden siemenet jo hyvää vauhtia itämässä.

[JV Lehtonen]

http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/va ... ge=jasenet

Toivottavasti sivistysvaliokunta ottaa asian vakavammin kuin "ministeri"..
Kokoonpano lupaa vilkasta keskustelua!

Kuuleminen on julkinen.

[TK]

Surujen ja muiden pakkoruotsittajien puheenvuoroista jäi mieleen lapsellinen vaikutelma. Oli kuin entisajan koululaiset olisivat luetelleet ulkoaoppimiaan asioita ilman, että ymmärtäisivät, mitä puhuvat. Äärettömän surullisen kuvan sai näiden kansanedustajien henkisestä vireydestä ja kykenemättömyydestä tekemään todellisuuden vaatimusten mukaisia päätöksiä. Todella huolestuttavaa.

[NRR]

Surujen ja muiden pakkoruotsittajien puheenvuoroista jäi mieleen lapsellinen vaikutelma. Oli kuin entisajan koululaiset olisivat luetelleet ulkoaoppimiaan asioita ilman, että ymmärtäisivät, mitä puhuvat. Äärettömän surullisen kuvan sai näiden kansanedustajien henkisestä vireydestä ja kykenemättömyydestä tekemään todellisuuden vaatimusten mukaisia päätöksiä. Todella huolestuttavaa.

Niin, vapaaseen kielivalintaan liittyvässä pohdinnassa nämä konkaripolitiikot ovat kuin lapsia ja teinejä.

Kaikki ihmiset ovat uuden asian edessä ohjauksen tarpeessa. Akateemiset, poliittisesti aktiiviset ihmiset ovat tosi hämmentyneitä uudessa kielipoliittisessa tilanteessa, kun kaksikielisyysliturgia alkaa rakoilla. He sanovat nyt asioita, joita harmittelevat myöhemmin. He tunnistavat kyllä myöhemmin argumentointivirheensä, mutta tänään "onhan meillä pakkokemiaakin" -rulaa.

[JV Lehtonen]

Voisin liittyä Vapaa kielivalinta -yhdistykseen, mikäli yhdistyksen tavoitteisiin lisätään myös identiteetin vapaus eli
kielivapaus siinä mielessä, että ruotsiton suomalaisuus hyväksytään suomalaisuudeksi

Se olisi yksi suomalaisuus suomalaisuuksien joukossa.

Valtion kaksikielisyysideologia ei tätä tulkintaa hyväksy:

olen siis kansalaiskelvoton hylkiö eliitin silmissä ja
minut pitää eheyttää pakko-opettamalla minulle ruotsia.

Voisiko kielivalinta-käsitettä laajentaa tähän suuntaan ? Siis mielen ja ajatuksen sekä identiteetin vapaus!

Ruotsiton suomalainen - valtion vihollinen ja ajatusrikollinen ?

Edit: Suomalaisuuden liitto on se järjestö, joka hyväksyy ruotsittoman suomalaisuuden
yhtenä suomalaisuuden muotona muiden suomalaisuuksien joukossa..
Ilmankos sen kimppuun käydään niin aggressiivisesti eliitin ja sen hännystelijöiden taholta!

[esa aallas]

Kuuluiko Duncker Donnerin ”tyhmien divisioonaan” ?
Ylen radion tämänpäiväisestä Ykkösaamusta ansiokkaan teoksen mm. Otto Wille Kuusinen ystävästä Elmer Diktoniuksesta kirjoittaneen Jörn Donnerin eduskuntakommentin ”tyhmien divisioonasta ” kuultuani, palasi mieleeni Mika Waltarin kirjoitus Suomalainen hymy. (1942)
Waltari kuvaa savolaisen sotilasvirkatalon köyhän upseerin , viisivuotiaana Savon jääkärirykmentin rulliin merkityn ristiinalaisen Joakim Sakarias Dunckerin kautta Länsipohjassa , Uumajassa, siis Ruotsin puolella heinäkuun 5. päivänä 1809 käydyn Suomen sodan viimeistä taistelua, johon suomalaiset joukot osallistuivat.
Länsipohjassa ei taistella enää voiton, vaan velvollisuuden takia , sillä Suomi -kotimaa- on mennyttä. Vaikka Savossa on jo heinä nostettu seipäille ja Dunckerin poika lienee oppinut kävelemään, piiskaa ylimielinen Sandels ratsun selästä ilkkuenkin Dunckerin väsyneitä , nurjamielisiä savolaisia taistoon.
Dunckerin hampaat narskahtava yhteen ja silmissä leimahtaa. Karvaammin kuin koskaan ennen hän tietää nyt ettei Sandels ole mitään menettänyt . ”Sandels Ruotsin mies, Ruotsissa syntynyt ja kasvanut, jolle onneton Suomen sota on tuonut maineen sädekehän, hänen tarvitsematta henkilökohtaisesti menettää mitään.”
Taistossa ylivoiman puolelle kallistuvan voiton seurauksena kenraaliksi ja kreiviksi myöhemmin korotettava Sandels antaa perääntymiskäskyn. Mutta Duncker ja kourallinen Savon miehiä jää hänen kanssaan todistamaan maailmalle , että syytettäköön suomalaisia mistä hyvänsä , mutta ei pelkuruudesta -leikilläänkään.
Seuraavana päivänä heittää Duncker henkensä kuolinhaava rinnassaan. Soturikasvonsa jo sulanneena katkeruuden poistavaan hymyyn. Maailman katoavalle kunnialle hymyillen, kruunaten kuolemallaan unohtumattomasti Suomen armeijan jäännösten viimeisen taistelun Ruotsin maanperällä.
Suomalaista hymyä taas lukiessani nousi mieleeni myös - Döbelninkadulla vuokratalossa varttuneena evakonpoikana, Dunckerinkadun päiväkotia ennen ruotsista vapaata kansakoulua käyneenä, ranskaa Ressun 1. luokalta alkaen , sitten saksaa, ruotsiakin, jonka sijaan olisin halunut italian, lukeneena - ja vielä yliopistossa oppialalla välttämättömän englannin päntänneenä - Donnerin hämäläiskollegan Hannu Salaman näkemys suomenruotsalaisen kulttuuriväen synnynnäisestä ylenkatseesta.

Ps.Waltarin kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan kokoelmasta Vallaton Waltari, 1957)
Alla ko. Donnerin puheenvuoro
Jörn Donner /r:  Arvoisa puhemies! Aloitan tämän lupaa kysymättä latinan kielen sitaatilla, kaksi sanaa: "Sancta simplicitas!" Kerron sitten lopussa, mitä se merkitsee.
Bertolt Brecht kirjoitti aikoinaan, että Suomen kansa vaikenee kahdella kielellä. Nythän tämä ei enää pidä paikkaansa. Suomen kansa höpisee jatkuvasti kännyköiden avulla suomeksi, hieman englanniksi ja ruotsiksi.
Tyhmyys ja ennakkoluulot ovat riesana jokaisessa yhteiskunnassa, meilläkin. Jos kuvitellaan, että maamme tulevaisuus turvataan paremmin poistamalla eräs tärkeä osatekijä, ruotsinkielisyys, suomenkielisestä opetuksesta, voidaan samalla heittää roskakoppaan koko se sivistyksellinen perinne, joka piti meidät hengissä Venäjän sortopolitiikan aikana ja sai kansan melkein sataprosenttisesti puolustamaan tasa-arvoa ja demokratiaa talvisodan aikana.
Suomen kieltä on historian aikana sorrettu täällä ja naapurimaassa Ruotsissa. Pohjois-Ruotsissa maan politiikka ajoi suomenkieliset ahtaalle. Jotkut piirit Suomessa yrittivät aikoinaan menestyksettä ajaa jatkuvaa ruotsin kielen hegemoniaa. Mutta niiden joukosta, jotka taistelivat suomen kielen asemasta, löytyvät sekä isoisäni, fennomaaniprofessori Otto Donner että isäni Kai Donner. He olisivat hämmennyksen vallassa katsoneet tätä tyhmien divisioonaa, joka kolkuttelee eduskunnan ovea ja luulee taistelevansa edistyksen puolesta. He ovat pimeän puuhamiehiä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Onpa ylimielistä puhetta!)
Jonain päivänä, siitä olen vakuuttunut, ruotsin kielen pakollisuus voi kadota. Mutta, kuten jo mainitsin repliikissä, tiedän, että hyvin nuorena oppii kieliä nopeasti ja helposti. Toivoisin uudistusta, josta mainitsin, jonka mukaan 6-7-vuotiaat saavat oppia kieliä, ei englantia, sen he oppivat kuitenkin, mutta ruotsia, venäjää, ranskaa, saksaa, espanjaa. Sitä ei koskaan tulla katumaan.
Ja lopuksi käännös siitä latinan kielen sitaatista, arvoisa puhemies. Se käännetään sanoilla: "Pyhä yksinkertaisuus!" - Kiitos.

[Indigo]

Niin, Jörkan hartain toive varmaan olisi, että meille pimeän puuhamiehille (63%) saataisiin jostain kaadettua ruotsinkielisen sivistyksen valoa paksuihin kalloihimme. Kyllä, kyllä, historia kannattaa tuntea, mutta siinä ei kannata elää.

[Hillevi Henanen]

Pakkoruotsittajat olivat selvästi sopineet strategiasta etukäteen, koska yllättäen puheenvuoroissa ei nyt ollenkaan ollut kysymys pakkoruotsin ollako-vai-eikö-olla-tilanteesta, vaan ainoastaan siitä, että miten ja kuinka aikaisin.

Tässä siis tuodaan uutena asiana kehiin juttua, joka on ollut vuosikymmeniä olemassa jo vanhassa keskikoulussa. Ruotsi aloitettiin ekalla luokalla (vastaa nyk. 5. luokkaa), ja se oli aloituskieli. Englanti/saksa tuli sitten seuraavana vuonna.
Suomen Yleisradiosta kuunneltiin uutiset, Pekka Lipposen (pullistelusta päätellen Paavo Lipposen esi-isä) seikkailut, ja lauantain toivotut ja myöhemmin kamarin nurkkaan ilmestyi jossain vaiheessa 60-luvun alussa mustavalkoinen TV.

Ruotsin kieleen ei silloinkaan ollut mitään kosketusta koulun ulkopuolella, ja aurinko nousi jo silloin hampaat irvessä niinä aamuina kun ruotsia oli lukujärjestyksessä. Kosketuspintaa englantiinkin oli hyvin vähän, mutta se vähä kiinnosti sitten senkin edestä. Musiikki oli nuorelle tärkeää silloinkin, ja englanninkielisten laulujen sanoja käännettiin sanakirja kourassa innolla.

Jo silloin, 50-luvun loppupuolella, englannin osaaminen meni kohisten ruotsin ohi, ja motivaatio ruotsin opiskeluun puuttui kun kielellä ei ollut mitään käyttöä arjessa. Olin varmaan aikaani edellä kun ruotsin ehdot olivat katkaista koulu-urani. Toisella ja viimeisellä yrittämällä rimaa hipoen kuitenkin selvisin, enkä tottavie ollut ainoa siinä pinteessä. Ne, joilta ei ehtojen suorittaminen kesän aikana onnistunut, kävivät sitten koko luokan uudelleen.

On myös muistettava, että oppikouluun oli pääsykokeet, ja vain parhaimmat pääsivät sisään. Toki myöskin lahjakkaita lapsia jäi oppikoulun ulkopuolelle mm taloudellisista syistä.

Nytkö tätä aikaistamista ruvetaan siis valiokunnassa sorvaamaan uutena asiana, ja koko ikäluokalle?

[TMK]

Ruotsin kieleen ei silloinkaan ollut mitään kosketusta koulun ulkopuolella, ja aurinko nousi jo silloin hampaat irvessä niinä aamuina kun ruotsia oli lukujärjestyksessä. Kosketuspintaa englantiinkin oli hyvin vähän, mutta se vähä kiinnosti sitten senkin edestä. Musiikki oli nuorelle tärkeää silloinkin, ja englanninkielisten laulujen sanoja käännettiin sanakirja kourassa innolla.

Isäni oli vanhempaa sukupolvea ja olen ajatellut, että siihen aikaan ruotsi nyt vielä oli ihan järkevää. Harvempi kovin paljon pitemmälle matkusti, jos matkusti ollenkaan, eikä muihinkaan kieliin ollut mitään kosketusta. Tietenkin vanhempana englanti olisi sitten ollut hyödyllistä, mutta mistä sitä silloin niin tiesi, eikä varmasti ollut myöskään opettajia, koska saksa oli ollut niin vahva ennen sotia.

[Hillevi Henanen]

Isäni oli vanhempaa sukupolvea ja olen ajatellut, että siihen aikaan ruotsi nyt vielä oli ihan järkevää. Harvempi kovin paljon pitemmälle matkusti, jos matkusti ollenkaan, eikä muihinkaan kieliin ollut mitään kosketusta. Tietenkin vanhempana englanti olisi sitten ollut hyödyllistä, mutta mistä sitä silloin niin tiesi, eikä varmasti ollut myöskään opettajia, koska saksa oli ollut niin vahva ennen sotia.

Radion puolella oli Suomen yleisradio ja töllössä ainakin alussa myös vain yksi kanava, mutta sen mukana kumminkin tulivat tekstitetyt englanninkieliset ohjelmat, ja ainakin alkuun ne kaikki katsottiin tarkkaan, ja oli komeata löytää tuttuja sanoja. Siitä alkoi englannin voittokulku tavisten elämässä.

[Hannu Jussi]

HBL pääkirjoitus tänään 17.5.2014

För det tvåspråkiga Finland
Riksdagens första debatt om medborgarinitiativet att slopa den obligatoriska svenskan lovar gott för den fortsatta behandlingen.
”Både den hätska tonen och det faktum att medborgarinitiativet förknippas med Sannfinländarna påverkade antagligen de andra partiernas reaktioner och därmed tonen
i debatten. ”
DE SOM HOPPADES att behandlingen av medborgarinitiativet som föreslår att den obligatoriska svenskan ska slopas i skolan skulle leda till en konstruktiv debatt behövde inte bli besvikna. Remissdebatten på torsdagskvällen blev ett slags manifestation för det tvåspråkiga Finland. Ett tecken på det var att påfallande många ledamöter höll en del, eller hela, sitt anförande på svenska. Det gällde också ledamöter som annars inte brukar använda svenska offentligt.

Debatten handlade inte alls enbart om svenskan utan också om betydelsen av språkkunskaper, den allmänbildande skolan och vad ökad valfrihet innebär i det sammanhanget. VäLDIGT MåNGA efterlyste också nya metoder i språkundervisningen i allmänhet och att undervisningen i svenska ska inledas betydligt tidigare än nu i synnerhet. För tillfället är regeln i finska skolor att svenskan kommer in i sjunde årskursen, då eleverna är tretton. Den nya läroplanen för grundskolan, som stegvis införs från och med hösten 2016 innebär att undervisningen tidigareläggs med ett år.
Det är bra, men inte tillräckligt, särskilt som totalantalet timmar inte samtidigt växer. Kutymen i de finlandssvenska skolorna är att finskan kommer in redan i tredje årskursen. Förmågan att lekande lätt anamma ett nytt språk är allra störst i ännu yngre åldrar och det är dumt att inte ta den tiden tillvara. DET FINNS ALL orsak att glädjas över att de flesta som deltog i riksdagens remissdebatt från alla partier, utom Sannfinländarna, talade för undervisningen i svenska. I så gott som alla partier finns det också ledamöter som vill avskaffa obligatoriet, men de är i minoritet. Inom Centern höjs visserligen många röster för att det regionalt vore möjligt att avskaffa obligatoriet.
Om riksdagsdebatten var konstruktiv så kan man tyvärr inte säga detsamma om medborgarinitiativet. Det är lätt att hålla med om att den mer eller mindre väldolda agendan för initiativet är att komma åt Finlands tvåspråkighet. Både den hätska tonen och det faktum att medborgarinitiativet förknippas med Sannfinländarna, som har starka positioner i såväl Finskhetsförbundet som föreningen Vapaa kielivalinta, påverkade antagligen de andra partiernas reaktioner och därmed tonen i debatten. Hätskheten leder till en polarisering som inte gagnar någon – i längden gagnar den inte heller svenskan eller tvåspråkigheten även om den grova skiljelinjen just nu tycks gå mellan Sannfinländarna och de övriga partierna. FöRHOPPNINGSVIS KAN medborgarinitiativet och en grundlig riksdagsbehandling rensa luften. Det allra viktigaste vore ändå att viljan att tidigarelägga och göra undervisningen i svenska mer motiverande faktiskt skulle ge konkreta resultat.
Susanna Ginman