vapaakielivalinta.fi

Ykköaamussa kohtasivat professori Rostila ja kansanedustaja Nylander. Tässä hätäinen koonti, kommentit eivät ole sanasta sanaan.

Rostilalta kysyttiin, miksi pakko pitäisi purkaa ja hän vastasi, että tavoitteena on
- kielitaidon monipuolistaminen
- pakon taustalla vaikuttavien näkökohtien esiinraaputtaminen [toisen kotimaisen erilaisuus käytön ja hyödyn suhteen erikielisille väestöille]
- luottamus siihen, että jokainen valitsee itse ja omalla kunnianhimolla (kuten Nylander oli vastannut, kun häneltä kysyttiin, pitääkö puoluejohtajien osata ruotsia)

Nylander ei suostunut näkemään mahdollisuutta kielitaidon monipuolistumiseen siinä, että oppilas saa itse valita opiskelemansa kielet vaan päätti turvautua näihin perinteisiin kysymyksiin:
- "Miksi maailmassa, jossa kielitaito on valtti, halutaan antaa ruotsinkielisille se kilpailuvaltti, että he osaavat enemmän kieliä kuin suomenkieliset?"
[NRR: Koska vähemmistö oppii aina yhden kielen enemmän kuin enemmistö, kaikkialla, on järjetöntä sitoa enemmistön kieliopinnot vielä tähän vähemmistökieleen, sellaista ei ole missään muualla.]
- "Miten voi olla suomenkielisille lapsille vaikeampaa opiskella enemmän kieliä kuin ruotsinkielisille?"
[NRR: Koska ruotsia ei arjessa kuule, eikä sitä useimmat tule myöhemminkään tarvitsemaan, puuttuu sekä arjen käyttöympäristö että hyötyyn perustuvat motivaatiotekijät.]

Rostila ei päässyt kuittailemaan näihin vaan hän pääsi kuvaamaan sitä, miten jämähtänyttä pakkoruotsi-debattia siirretään kohti hyvinvoinnin ja tasa-arvon debattia:
Kouluissa
- Suomenkielisten oppimistulokset ruotsissa ovat heikot ja
- toinen kotimainen ei ole samanarvoinen kieli molemmille kieliryhmille, sillä ruotsin käytettävyys arjessa ja työelämässä uupuu, mutta suomen opiskelun hyöty tulee välittömästi ruotsinkielisille niin arjessa kuin myöhemmin ammatissa, sillä jokainen ruotsinkielinen tarvitsee suomen osaamista,
- on silmänkääntötemppu kutsua ainetta samalla nimellä "toinen kotimainen", kun kyseessä on aivan eri tavoin tarpeelliset ja motivoivat kielet!
Ruotsin pakollisuudesta luopumalla tilanne oikenisi:
- vähennettäisiin oppilaiden turhautumista ruotsinopinnoissa ja samalla koko koulussa, sillä oppilaan omaa merkitystä vähättelevä retorikka poistuisi pakon ja liturgian mukana,
- kouluviihtyvyys paranisi, motivaatio rakennettaisiin oppilaan omien kokemusten ja arvostusten varaan,
- muiden kielten opiskelulle jäisi aikaa ja voimia,
- ei enää yritettäisi rakentaa oppilaassa vierasta kaksikielisyysidentiteettiä.

Rostila painotti, että ruotsin tarve on lainsäädännöllä keinotekoisesti rakennettu, se ei nouse käytännöstä. Poikien menestys kielissä on kiinni heidän omasta motivaatiostaan, joka edellyttää kieleltä aitoa käyttökelpoisuutta, siksi pojat ovat jo englannissa kirineet tytöt kiinni.

Lopuksi toimittaja kysyi, miten käy kansalaisaloitteen.

Nylander:
- Pakkoruotsin poisto lisäisi eriarvoisuutta. [Kun juuri on esitetty, miten toinen kotimainen on ihan eri kieli ruotsinkieliselle ja suomenkieliselle väestölle ja siksi tällainen ristikkäinen pakko nimenomaa lisää eriarvoisuutta ei poista sitä.]
- Pakon poistaminen olisi karhunpalvelus tietyntyyppisille perheille. [Niin ne fennoperheet, joissa opiskeltaisiin mielummin ranskaa tai saksaa tai jotain muuta sivistymätöntä tai ne luuseriperheet, joissa on kielitaidoltaan hitaasti kehittyviä tai monikielisiä lapsia, joita nyt pitää vain karaista ymmärtämään paikkansa.]
- Enemmistö kansanedustajista kannattaa ruotsin pakollisuutta "kilpailuetusyistä". [Ihan puskista tämä "kilpailuetu", mitä ihmettä tarkoittanee noin hieno sana?]

Rostila: Vaalien lähestyessä edustajat joutuvat pohtimaan, ottavatko he huomioon suomenkielisen väestön näkökulman kielipolitiikassa vaiko eivät.

Niinpä.

Rostila on saanut hyvin kiteytettyä tärkeimmät tavoitteet - ja ne on mahdollista toteuttaa
puuttumatta kahden kansalliskielen alkuperäiseen ideaan (Hallitusmuoto ja kielilaki1922)


Nylanderille: Todellinen kilpailuetuhan on jo syntymälahjana ruotsinkielisillä,
niin kauan kuin Suomi on "kaksikielinen"

Jotta heidän kilpailuetunsa säilyisi, heidän intressissään on ylläpitää keinotekoista kaksikielisyyttä-
ja sen ylläpitoon tarvitaan heidän ajattelussaan pakkotoimia- pakkoruotsia.

Minun näkemykseni mukaan taas ja jälleen kerran palataan peruskysymyksen äärelle:

"Kokonaan toinen asia on, pitääkö Suomen ylläpitää kahta virallista kieltä kuuden (2002) prosentin väestöosuutta edustavan vähemmistön takia. Eikö ruotsin ja suomenruotsalaisten etujen vaalimiseksi ole löydettävissä muita keinoja. Entä, kun ruotsinkielisten osuus yhä ohenee ja muut vähemmistöt, esimerkiksi venäjänkieliset saavuttavat saman minoriteetin tai kasvavat jopa ohi."

Nyt luku on jo alle 5 % ja vieraskielisten minoriteetti on ajanut ruotsinkielisen minoriteetin ohi!

http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoit ... starpeesta

Tarvittaisiin monia erilaisia vastauksia näihin Nylanderin toistamiin latteuksiin - keksitään näitä tukuttain ja hiotaan käyttöön:

- "ruotsi on kilpailuetu" - mikä tahansa kielitaito tai ammattitaito on kilpailuetu ruotsiin verrattuna, koska ruotsin käyttöarvo tulee puhtaasti keinotekoisista kielivaatimuksista;

- "ruotsinkielisille jää kilpailuvaltti, jos suomenkieliset eivät opiskele ruotsia" - keinotekoiset kielivaatimukset on purettava, jolloin ruotsinkielisille jää rakas ruotsinsa, kutsukoon valtiksi, ja suomenkieliset saavat valita, minkä valtin valitsevat itselleen;

- "ovatko suomalaislapset tyhmempiä kuin ruotsinkieliset, kun eivät opi ruotsia vaikka ruotsinkieliset oppivat suomen" - mikään kansakunta ei mittaa viisauttaan pienen ja itselleen merkityksettömän kielen opiskelulla, suomalaiset ovat hyviä, mutteivät niin hyviä, että nuorten voimavaroja olisi hukata epäoleellisuuksiin.

Oleellista minusta olisi saada paketoitua helposti esitettävään muotoon tuo todistus "toisen kotimaisen" tyystin erilaisesta merkityksestä ruotsinkieliselle väestölle ja suomenkieliselle väestölle.