Rostila: Valtiolta vaadittavat toimenpiteet
Lähetetty: 24.04.2014 20:04
Suomen valtiolta on vaadittava seuraavia toimenpiteitä:
1.
Vapaus valita kansalliskieli. Ruotsin kielen opiskelu on muutettava vapaaehtoiseksi.
On luovuttava kielikoulutuspolitiikasta, jossa ruotsi on nimetty pakollinen kieli.
Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei tule vaatia ruotsin kielen opiskelua pakollisena kielenä.
2.
Valinnan vapaus on toteutettava tasaveroisista mahdollisuuksista huolehtien.
Kieli- ja koulutuspolitiikan pitää turvata, että ne kansalaiset, jotka eivät opiskele ruotsia,
eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin.
Julkiset palvelu- ja viranomaistehtävät on järjestettävä niin,
että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia näissä tehtävissä.
Virkamiesruotsista on luovuttava tutkinnoissa ja työhönotossa.
3.
Ruotsinkieliset palvelut turvataan ruotsia äidinkielenään puhuvalla henkilöstöllä tai henkilöstöllä,
jonka ruotsin kielen taito perustuu vapaaehtoiseen opiskeluun.
Lisäksi palvelujen tarjoamisessa tulisi käyttää
nykyistä monipuolisemmin ja tehokkaammin tekniikan suomia mahdollisuuksia.
Kaikissa viranomaisorganisaatioissa on oltava ruotsia osaavia,
mutta osaamisvaatimus on määriteltävä tehtäväkohtaisesti eikä yleisesti.
4.
Suomen valtion on asetettava tavoitteeksi,
että kaikki pohjoismaalaiset voivat kommunikoida keskenään ensisijaisesti englanniksi
(vrt. Pohjoismaiden ministerineuvoston [2007, 42] tavoite skandinaavisista kielistä kanssakäymisen välineenä).
5.
On muodostettava valtion tukema järjestö, jolla on virallinen asema
ja jonka tehtävänä on tunnistaa ja pitää esillä
suomenkielisten yhteiskunnallisia ja sivistyksellisiä tarpeita
kielipolitiikassa ja kielikoulutuspolitiikassa
poliittisista suhdanteista riippumatta.
1.
Vapaus valita kansalliskieli. Ruotsin kielen opiskelu on muutettava vapaaehtoiseksi.
On luovuttava kielikoulutuspolitiikasta, jossa ruotsi on nimetty pakollinen kieli.
Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei tule vaatia ruotsin kielen opiskelua pakollisena kielenä.
2.
Valinnan vapaus on toteutettava tasaveroisista mahdollisuuksista huolehtien.
Kieli- ja koulutuspolitiikan pitää turvata, että ne kansalaiset, jotka eivät opiskele ruotsia,
eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin.
Julkiset palvelu- ja viranomaistehtävät on järjestettävä niin,
että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia näissä tehtävissä.
Virkamiesruotsista on luovuttava tutkinnoissa ja työhönotossa.
3.
Ruotsinkieliset palvelut turvataan ruotsia äidinkielenään puhuvalla henkilöstöllä tai henkilöstöllä,
jonka ruotsin kielen taito perustuu vapaaehtoiseen opiskeluun.
Lisäksi palvelujen tarjoamisessa tulisi käyttää
nykyistä monipuolisemmin ja tehokkaammin tekniikan suomia mahdollisuuksia.
Kaikissa viranomaisorganisaatioissa on oltava ruotsia osaavia,
mutta osaamisvaatimus on määriteltävä tehtäväkohtaisesti eikä yleisesti.
4.
Suomen valtion on asetettava tavoitteeksi,
että kaikki pohjoismaalaiset voivat kommunikoida keskenään ensisijaisesti englanniksi
(vrt. Pohjoismaiden ministerineuvoston [2007, 42] tavoite skandinaavisista kielistä kanssakäymisen välineenä).
5.
On muodostettava valtion tukema järjestö, jolla on virallinen asema
ja jonka tehtävänä on tunnistaa ja pitää esillä
suomenkielisten yhteiskunnallisia ja sivistyksellisiä tarpeita
kielipolitiikassa ja kielikoulutuspolitiikassa
poliittisista suhdanteista riippumatta.