Ruusuja Rostilalle - erittäin hyvää työtä ja hyvä ajoitus!

[NRR]

@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----

Kuuntelin professori Rostilan esityksen julkistamistilaisuudesta. Äänitys oli vaimea, mutta sanat sitäkin painavampia: äärimmäisen harkittua tekstiä, niin akateemista kuin inhimillisestä viisautta! Käyn tämän vielä kynän ja paperin kanssa läpi, koska rakenne on niin hyvä ja painopisteet oikeat, juuri näin on keskityttävä oleelliseen. @}--`--,----

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/suom ... /#comments

Kirjaakin olen vasta selaillut, mutta se näyttää olevan samaa äärimmäisen asiallista pohdintaa perusteluineen, taustoineen. @}--`--,----

http://www.suomenperusta.fi/wp-content/ ... pdf-11.pdf

Nyt on mahdollisuus nostaa keskustelu aivan uusille tasoille. @}--`--,----

[JV Lehtonen]

Twitterissä tosin persuvihaajat lyövät heti negatiivisen vaihteen päälle..

Ilmeisesti nimenomaan persuviha sumentaa ajattelun:

@persut haluaa lopettaa #pakkoruotsi'n koska ruotsinkieliset oppivat kieliä suomenkielisiä helpommin. Harvoin lukee mitään noin älytöntä.

MJS ‏@marjajohanna 4 t

Vuoden #Huuhaa-palkinnon voittaja on löytynyt: Perussuomalaisten pamfletti http://www.hs.fi/politiikka/a1398303541 ... f=tw-share … #seksismi #kielipolitiikka #pakkoruotsi
Pienennä

Perussuomalaisten pamfletti: Näin pakkoruotsi sortaa valtaväestöä

Perussuomalaisten ajatuspajan Suomen Perustan julkaisemassa pamfletissa pyritään osoittamaan, että pakollinen ruotsinopiskelu sortaa suomenkielisiä suhteessa ruotsinkielisiin."

Positiivista, että kyseessä on HS:n luetuin uutinen!

Jokainen saa itse päättää, mitä mieltä on! Eli tavoite on saavutettu, ajatuksia syntyy ja niitä vaihdetaan!

[TMK]

Luin nopeasti Hesarin uutisoinnin asiasta, enkä kyllä oikein voi olla samaa mieltä pamfletin kanssa. Mielestäni siinä puututtiin ainakin osaksi epäolennaisiin asioihin ja vedettiin turhaan jyrkkiä linjoja tyttöjen ja poikien välille. Isäkin, joka tunnetusti oli laiska eikä niin hyvä koulussa, oppi kuitenkin suht kivutta kolmea kieltä ja tunnen tyttöjä, joille kielet ovat vaikeita eri syistä. Miksi on aina tyttöjen syy, jos nämä menestyvät koulussa? Johtuisiko kuitenkin siitä, että tytöt enimmäkseen tekevät läksynsä ja monet pojat jättävät ne tekemättä?

[Hannu Jussi]

Koska kukaan ei kommentoinut Arko Salmisen ajatuksia Sampon blogista, siirrän ne vielä tähän luettavaksi.
siis kannattaa lukea:

"Arko Salminen
24.4.2014 04:03

2
Pakkoruotsin kannattajat ovat näköjään keksineet aivan uuden virheargumentin, jolla voi puolustaa ruotsin pakottamista: pakkoruotsia ei tarvitse poistaa, koska ei ole riittävän hyviä ehdotuksia pakkoruotsin tilalle. Tämä on yhtä huonoa vitsi, kuin sanoisi, että totalitarismia ei pidä poistaa, jos ei ole antaa riittävän hyviä ehdotuksia sen tilalle. Maailma on täynnä ehdotuksia eli esimerkkejä, millä totalitarismin voi korvata. Sitä sanotaan demokratiaksi. Maailma on täynnä esimerkkejä siitä, millä pakottamisen voi korvata. Sitä sanotaan valinnanvapaudeksi.

Pakkoruotsin poistaminen ei tarvitse mitään ehdotuksia pakkoruotsin tilalle. Se että kouluissa on yksi pakollinen tai kaksi pakollista kieltä, mutta jotka kummatkin on oppilaan vapaasti valittavissa tarjonnasta, on parempi vaihtoehto, kuin pakkoruotsi. Pakkoruotsi aiheuttaa henkistä kärsimysta, turhia kustannuksia, rekrytointivaikeuksia, vihaa suomenruotsalaisia ja ruotsia kohtaan (ja jopa Ruotsia kohtaan) ja pakkoruotsi haittaa muiden aineiden, käytännössä etenkin kielten, opiskelua. Demokratian vastaisen ja järjettömän pakon poistaminen ei vaadi "riittävän hyviä ehdotuksia", jotta se voidaan poistaa, vaan pakon poistaminen sinänsä on riittävän hyvä ehdotus.

Koulussa ei voi olla pakollisena sellaista ainetta, jolle ei löydy perusteita koulun päämääristä (sivistys, oppilaan kehittäminen, ammattitaito, tiede jne.), mutta nyt yhtäkkiä perusteettoman pakon poistaminen tarvitseekin tilalle jotain "riittävän hyvää", ennen kuin sen poistamista voi kannattaa. Ei tarvitse. Se riittävän hyvä vaihtoehto on jo olemassa: mikä tahansa jo olemassa oleva kouluaine, jota oppilas haluaa opiskella. Toki ruotsiakin saa opiskella, mutta suurimmalle osalle suomenkielisistä ruotsista ei ole mitään hyötyä tai on ainakin vähemmän hyötyä, kuin monista muista kielistä.

Suomenkieliset opiskelevat ruotsia suomenruotsalaisten takia, kuten nimitys "toinen kotimainen" meille kertoo. Pakkoruotsi on suomenruotsalaisten keksintö ja sen tarkoitus on antaa suomenruotsalaisille hyvitys siitä, että he ovat vähemmistö; että Suomesta ei tullut kungingaskunta, jossa suomenruotsalaiset ovat kuninkaallisia, vaan suomenruotsalaisten harmiksi Suomesta tuli demokratia, jossa suomenkieliset ovat enemmistö.

Tämä suomenkielisten enemmistöasema on poistettu kielipolitiikasta RKP:n toivomuksesta ja tilalle on laitettu "toinen kotimainen" eli demokratia on poistettu. Nyt sitten jotkut selittelevät, että demokratian tuominen Suomen kielipolitiikkaan tarvitsee jotain "riittävän hyvää tilalle", ennen kuin demokratia voidaan hyväksyä. Demokratia itsessään on se "riittävän hyvä" eli se, että enemmistö tunnustetaan enemmistöksi ja enemmistö voi opiskella sitä, mistä on hyötyä eikä sitä, mitä vähemmistö haluaa.

Jos nyt joku Petra Nyqvistin kaltainen irvileuka, jonka puheet ovat hyvin tyyppillistä suomenruotsalaisten puhetta ("enhän minä pakkoruotsia kannata, mutta ei pakkoruotsia pidä poistaa, koska..." ja sitten keksitään jokin tekosyy nykytilan säilyttämiselle), vaatii jonkin konkreettisen vaihtoehdon, niin vaihtoehto on se, että peruskoulusta korkeakouluun on kaksi pakollista kieltä (tunteja enemmän tai vähemmän, riippuu koulun kokonaistuntimäärästä ja on myös pedagoginen asia), jotka on vapaasti valittavissa ainakin kielistä en, ru, sa, ve, ra ja es. Ruotsinkieliset palvelut taas järjestetään siten, kuin kaikki muutkin julkiset palvelut järjestetään ja kuten kielilaissa säädetään, eli vastuu palveluista on viranomaisilla itsellään. Kielitaitolaki sekä korkeakoulujen virkamiesruotsi tulee siis poistaa.

Oletteko pakkoruotsittajat sitä mieltä, että Suomen terveydenhuollon huono tila johtuu siitä, että jokaista suomalaista ei ole pakotettu opiskelmaan hoitajaksi tai lääkäriksi ja tilanne korjataan sillä, että jokainen pakotetaan opiskelmaan hoitajaksi tai lääkäriksi? Vai onko ruotsi kieli, joka on jotenkin muiden kielten yläpuolella? Mikään tilastotfakta ei tue tällaista eli ruotsin kielen erityisasema on vain päänne sisällä ja halutte pakottaa sen vailla logiikkaa ja faktoja olevan päänne sisällön muille ihmisille.

Kuinka moni ymmärtää kielitaitolaista sen, että se määrää, että Suomessa on oltava jokaista ruotsinkielistä kohden 18-kertainen määrä valtion virkamiehiä, mitä on jokaista suomenkielistä kohden? Kun jokaiselta vaaditaan ruotsin ja suomen taitoa, mutta ruotsinkielisiä on vain 5 %, on tämä lopputulos eli suhde. Jos otetaan maahanmuuttajat mukaan, kuten pitääkin, on suhdeluku 20.

Petra Nyqvistin ja hänen kaltaistensa pakkoruotsittajien (= ihminen, josta on kivaa, kun hänen asenteensa pakotetaan muille ihmisille) mielestä pitää kuitenkin olla jokin "riittävän hyvä ehdotus" tilalle, ennen kuin kielitaitolaki voidaan poistaa. Ei tarvitse. Kielitaitolain poistaminen on se "hyvä ehdotus". Jos Suomessa olisi esim. kuolemantuomio, niin Petra Nyqvist ja hänen kaltaistensa omien asenteidensa pakottajat sanoisivat, ettei kuolemantuomiota pidä poistaa, ennen kuin on jokin "riittävän hyvä ehdotus" antaa tilalle. Kuolemantuomion vaihtoehto on vankila ja pakkoruotsin vaihtoehto on koulu eli mikä tahansa muu kouluaine ruotsin tilalla. Jos aineen pitää olla kieli, niin maailman eri kielistä noin kymmentä tarvitaan Suomessa (en, sa, ve, ra, es, it, por, kii, jap), joten on, mistä valita. Kieltenopettajiakin tulee muutaman vuoden sisällä lisää yliopistosta heti, kun pakkoruotsi poistuu. Kuntien talous- tai opetusresurssitkaan ei ole se ongelma, sillä pakkoruotsi on se, joka vie ne kuntien resurssit.

Rahaa säästyy, aikaa säästyy, viha vähenee, sivistys lisääntyy, kielten osaaminen monipuolistuu jne., mutta ei, pakkoruotsin poistamista ei voi kannattaa, koska ei ole antaa mitään "riittävän hyvää ehdotusta" pakkoruotsin tilalle. Kuinka alas te pakkoruotsin kannattajat oikein aiotte vajota näissä virheargumenteissanne - ja ylipäätään ihmisenä? Vai onko demokratian vastustamisesta tullut jossain vaiheessa arvo maailmassa?

PS. Ruotsi kieli on ruma kieli"

[Hannu Jussi]

Ruusuja Rostilalle.

Juuri niin hieno ja laadukas kuin yleensäkin Rostilalta.

[NRR]

Luin nopeasti Hesarin uutisoinnin asiasta, enkä kyllä oikein voi olla samaa mieltä pamfletin kanssa. Mielestäni siinä puututtiin ainakin osaksi epäolennaisiin asioihin ja vedettiin turhaan jyrkkiä linjoja tyttöjen ja poikien välille. Isäkin, joka tunnetusti oli laiska eikä niin hyvä koulussa, oppi kuitenkin suht kivutta kolmea kieltä ja tunnen tyttöjä, joille kielet ovat vaikeita eri syistä. Miksi on aina tyttöjen syy, jos nämä menestyvät koulussa? Johtuisiko kuitenkin siitä, että tytöt enimmäkseen tekevät läksynsä ja monet pojat jättävät ne tekemättä?

Hesarin uutisointi on tietysti sekava, koska kirjoittajalla ei itsellään ole otetta kielikysymykseen, hän sekoittaa painavammat ja keveämmät linjat, ei oikein osaa yhdistellä loogisia päätelmiä eikä lopputulos tee oikeutta millekään. Toimittajan olisi pitänyt ainakin lukea kirja ensin. Minä pidin artikkelin lopun lainauksista erityisesti, vaikka nekin ovat jääneet liian irrallisiksi:

"Kysymys on lähes viisikymmentä vuotta kestäneestä yhteiskunnallisesta kokeilusta, johon ajauduttiin ja jonka kohteena maan suomenkielinen väestö on ollut."

"Suomenkielisillä on poikkeuksellinen kielikuorma verrattuna muihin Euroopan kansoihin."

---

Tietysti Rostila itse olisi laatinut paremman koosteen. Ja voihan niitä tehdä täälläkin. Tätä kirjaa käytän kuitenkin jatkossa taustaviitteenä.

[NRR]

Otteita ensimmäisestä luvusta


- Valtion politiikassa kaksi kansalliskieltä esitetään mahdollisuuksina ja hyötyinä --- Näkemättä jää ruotsin pakollisuuden yksilöille ja suomenkieliselle yhteisölle aiheuttamat hyvinvointitappiot. Miksi näin? Taustalla näyttäisi olevan selvästi vanhentunut ajatus pohjoismaisesta yhteisöstä ja yhteistyöstä ja sen merkityksestä.
@}--`--,----


- Suomen kielipolitiikan iso ja suurelta osin vaiettu kysymys koskee suomenkielisten todellista ruotsin osaamisen tarvetta. Sekä suomenkielisillä että ruotsinkielisillä toisen kotimaisen osaamisen tarve koostuu periaatteessa kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on käytännöllinen osaamisen tarve (kielen käytettävyys) ja toinen osa on lailla säädetty osaamisen tarve. Suomenkielisten kohdalla toisen kotimaisen (ruotsin) osaamisen tarve perustuu keskeisesti lakeihin ja tutkintoja koskeviin säädöksiin. Säädöksiin perustuva ruotsin osaamisvaatimus on selvästi suurempi kuin käytännöllinen ruotsin osaamisen tarve. Ruotsinkielisen kohdalla tällaista epäsuhtaa ei ole.
@}--`--,----


- Kieliryhmien erilaisesta kohtelusta ei puhuta virallisissa yhteyksissä, vaan kysymys ohitetaan, kielletään ja torjutaan. Tätä varten kehitetään aaterakennelmia ja opinkappaleita, joiden avulla epäsuhtaa yritetään ”noitua” näkymättömiin. Uusin esimerkki on yritys johtaa perustuslaista maan suomenkielistä väestöä varten sellainen yleissivistyksen käsite, johon sisältyy ruotsin osaaminen. Muualla maailmassa yleissivistys liitetään yleisiin käytännöllisiin osaamistarpeisiin tai siihen, että yksilö saa yhteyden koko ihmiskunnan kulttuuriin ja sen saavutuksiin.


- Käytettävyyttä ja arkea ajatellen useimmille suomenkieliselle ruotsi ei ole ”toinen kotimainen”, vaan vieras kieli muiden kielten rinnalla. Ongelman asiasta tekee se, että suomea puhuvien etäisyys virallisesta kielipoliittisesta käsityksestä on suurempi kuin ruotsia puhuvien. Suomenkielisten ”toisen kotimaisen” käytettävyyttä koskeva todellisuus on niin kaukana virallisesta käsityksestä, että suomenkielisten näkökulmasta virallinen totuus on pikemminkin kuvitelma kuin todellisuutta.
@}--`--,----


- Tarpeellista kielitaitoa määriteltäessä tulee lähtökohdaksi ottaa yksilöiden itse ilmaisemat tarpeet --- Nämä tarpeet nousevat yksilöiden ja perheiden reaalitodellisuudesta, johon kuuluvat työelämän ja talouden kehitys, yhteiskunnan ja kulttuurin kehitys sekä kansainvälinen vuorovaikutus ja sen vaatimukset. Suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön tarpeita ”eri kieliä puhuvien kontaktien määrän ja laadun muuttuessa” tulisi tarkastella samoilla perusteilla. Perusteena tulisi olla kielten, myös toisen kotimaisen kielen, oppimisesta saavutettava käytännöllinen hyöty ja yleissivistys osallisuutena ihmiskunnan tieteen ja taiteen saavutuksiin. Käytännöllisen hyödyn yksilöt ja perheet osaavat parhaiten itse tunnistaa ja valita tältä pohjalta opiskeltavat kielet.
@}--`--,----


- Aina ei enää edes muisteta, että toisen kotimaisen kielen määrääminen pakolliseksi sekä peruskoulussa että lukiossa ”on ollut puhtaasti poliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia”. Kysymys on lähes viisikymmentä vuotta kestäneestä yhteiskunnallisesta kokeilusta, johon ajauduttiin ja jonka kohteena maan suomenkielinen väestö on ollut.
@}--`--,----


- Ruotsinkieliset suomalaiset ja suomenkieliset suomalaiset ovat yhtä järkeviä olentoja, jotka kykenevät tarkastelemaan kielten opiskelua omalta kannaltaan yhtä järkevästi. --- Suhtautumista ruotsin tai suomen opiskeluun ei määritä ensisijaisesti esimerkiksi niin sanottu kieli-ilmapiiri. Kieli-ilmapiiri johtuu enemmän ihmisten kokemuksista kuin on niiden syy. --- Kyse on kielen opiskeluun käytetyn panostuksen sekä käytettävissä olevien ajallisten ja muiden resurssien suuntaamisen mielekkyydestä ajatellen mahdollisia hyötyjä, rajoituksia tai haittoja. --- Virallinen käsitys Suomen kahdesta kansalliskielestä lähtee siitä, että kotimaiset kielet ovat molemmille kieliryhmille yhtä tärkeitä käytännössä, mikä perustelee kotimaisten kielten pakollisuutta. Kun virallinen totuus on alkanut horjua, sitä on pitänyt terästää. Poliittisen järjestelmän ohjauksessa julkinen hallinto, kuten kouluviranomaiset, ovat ryhtyneet tekemään pitkälle meneviä tulkintoja suomen ja ruotsin asemasta kansalliskielinä.
@}--`--,----


- Missä tehtävissä oikeasti tarvitaan ruotsin osaamista? Kielipolitiikan kuvitelmat ja todellisuus ovat kaukana toisistaan, ja siksi todellisuus yritetään saada näyttämään mieleiseltä. Esimerkkien valossa osoitetaan, miten valtion viranomaiset suurentelevat järjestelmällisesti ruotsin osaamisen tarvetta yhteiskunnassa ja työelämässä.
@}--`--,----


- Mitä tarkoittaa Suomen valtion kaksikielisyys niin, että otetaan huomioon myös suomenkielisten näkökulma ja tarpeet? Onko Suomen muututtava yksikieliseksi valtioksi, jolloin ruotsilla olisi vähemmistökielen asema? Tulevaisuutta on vaikea tietää. Varmaa on vain se, että ruotsin asema kansalliskielenä voi säilyä, jos suomenkielisille suodaan kielten opiskelua koskeva vapaus.
@}--`--,----

[NRR]

Rostilan kirjan kakkosluvussa on jakso, jossa kuvataan muiden maiden kieltenopetusta (alkuperäinen teksti sisältää viitteitä):

Viime vuosina eurooppalaiseen kielipolitiikkaan on ajettu periaatetta, jonka mukaan koko ikäluokka opiskelee kahta itselle vierasta kieltä. Näin useissa Euroopan maissa peruskouluikäisten on opiskeltava kahta itselle vierasta kieltä. Joissakin maissa on nimetty yksi pakollinen kieli, ja useimmiten tämä kieli on englanti. ---

Onkin tärkeää tehdä ero pakollisten kielten (määrän) ja nimettyjen pakollisten kielten välillä. --- nimetty pakollisuus on hyvin harvinaista, eikä se koske – Suomea lukuun ottamatta – oman maan vähemmistökieltä.
@}--`--,----

--- Suomenkielisten ongelma Suomessa on se, että -- Toista kieltä ei voi itse valita, kuten muissa maissa. Niissä Euroopan maissa, joissa pakollisia opiskelijalle vieraita kieliä on nimetty, nämä kielet ovat suuria eurooppalaisia tai maailman kieliä, kuten englanti ja ranska. Vain todella harvoissa poikkeustapauksissa toinen pakollinen kieli on nimetty. Vähemmistön kieltä, ellei tämä ole suuri kieli, ei opiskella pakollisena nimettynä kielenä missään. Esimerkiksi Belgiassa hollanninkielisen väestön on opiskeltava ranskaa, mutta ranskankielisen enemmistön ei ole pakko opiskella hollantia.
@}--`--,----

Onko edellä todetusta poikkeuksia?

- Pienessä Luxemburgissa, joka on suurten eurooppalaisten valtioiden Saksan ja Ranskan ympäröimä, puhutaan kotikieltä, joka on lähellä toisen naapurimaan kieltä, ja siellä opiskellaan sekä ranskaa että saksaa pakollisina kielinä.
- Islannissa on englannin lisäksi myös tanska (nimetty) pakollinen kieli. Tanska on koko Islannin väestölle samassa määrin tuttu tai vieras kieli – ja itse asiassa kuitenkin islannin sukuinen kieli. Lisäksi maa on pienuutensa vuoksi riippuvainen tanskalaisesta korkeammasta koulutuksesta. Islanti on Suomeen nähden vertailukelvoton, koska Suomessa ruotsi on pienen vähemmistön äidinkieli ja Suomessa on omakielinen laaja korkeakoululaitos.
- Irlannissa iirin kieli on nimetty pakollinen kieli. Iirin kieli on perinteen näkökulmasta irlantilaisten oma alkuperäinen äidinkieli. Tästä ei ole alkuperäisten irlantilaisten keskuudessa mitään kiistaa. Iirin kieli on siten täysin riidattomasti äidinkieleksi rinnastettavissa oleva kieli, jonka irlantilaiset historiallisista (kolonialistisista) syistä ovat menettäneet. Iirin kielen opiskelu liittyy siis etnis-kulttuurisiin pyrkimyksiin elvyttää
omaa perinnettä. Kukaan ei väitä, että ruotsi olisi tässä merkityksessä suomea puhuvan väestön alkuperäinen kieli.

---

Opiskellakseen kahta maailmankieltä suomenkielisen on opiskeltava kolmea itselle vierasta kieltä. Mikään muukielellinen väestö ei ole vastaavassa asemassa.
@}--`--,----

---

Erityisesti suomenkielisten poikien kannalta tilanne on Ruotsiin verrattuna raskas. Suomenkielinen poika ei saa oppivelvollisuuttaan suoritetuksi opiskelematta kahta itselle vierasta kieltä koulun loppuun asti. Ruotsalaisen pojan sen sijaan ei ole pakko opiskella (toista) itselle vierasta kieltä, ja mikäli hän valitsee opiskelun, hän voi sen myös vapaasti lopettaa, mikäli aine tuntuu raskaalta. Näin moni myös tekee. Esimerkiksi lukuvuonna 2010–2011 kuudennen vuosiluokan pojista Ruotsissa 69,7% opiskeli englannin lisäksi jotain vierasta kieltä, mutta 9. vuosiluokan pojista vain 61,4 %. Pudotusta on siis peräti 8,3 prosenttiyksikköä. Lukujen voidaan tulkita kertovan suuntaa-antavasti keskeyttäneiden määrästä. ---

Kun muualla Pohjoismaissa otetaan joustavasti huomioon opiskelijoiden taipumukset ja motivaatio kielten opiskeluun, niin Suomessa koululaisia ja vanhempia pakotetaan ja syyllistetään. Koulun kielteinen asenne kohdistuu erityisesti poikiin. ---
@}--`--,----

Suomen koulun kielipainotteinen raskaus on monien kohdalla arveluttava asia, kun ajatellaan muiden tärkeiden aineiden, kuten äidinkielen, osaamista. Esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista vaihtaa toisen vieraan kielen opinnot oman äidinkielen lisätunteihin. Äidinkieli on monin tavoin kulttuurin perusta, merkitysten ensisijainen kantaja ja välittäjä. Kuten Kari Sajavaara on todennut, ”oppiminen ja henkinen kasvu perustuvat ratkaisevasti äidinkielen hallintaan. Äidinkielestä riippuu pitkälti se, miten ihminen kykenee tietojen hankintaan, analysointiin ja käsittelyyn ja miten hän pystyy ilmaisemaan, argumentoimaan, tulkitsemaan ja arvioimaan tietoja. Äidinkieli on myös se perusta, jolle rakentuu ihmisen identiteetti kulttuurisena toimijana.” Suomenkielisillä on perusteltu syy olla huolissaan paitsi äidinkielen heikoista oppimistuloksista peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana myös ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten ratkaisevasta heikkenemisestä. ---

[NRR]

Kirjan kakkosluvussa käsitellään myös kielten oppimisen motivaatiota ja tässä tulee tyttöjen ja poikien ero näkyviin:

Itselle vieraan kielen opiskelun taustalla voi periaatteessa olla
- integratiivisia, yhteen liittymisen pyrkimyksiä tai
- instrumentaalisia [välineellisiä] pyrkimyksiä.
Integratiivisia tekijöitä ovat muun muassa halu samaistua asianomaista kieltä puhuviin, tutustua heihin, perehtyä kieltä käyttävien kulttuuriin tai muuttaa maahan, jossa kieltä käytetään. Usein yhteenliittymisen motiivi, kuten esimerkiksi halu löytää toisia kieliä puhuvia ystäviä tai tutustua toisiin maihin ja toisiin kulttuureihin, voi huomattavasti luontevammin kuin välineelliset tavoitteet virittää kieliin kohdistuvan kiinnostuksen.

Kulttuuriset perustelut vetoavat selvemmin tyttöihin. Niinpä ranskan kieltä opiskelevat selvästi keskimääräistä enemmän tytöt, kun taas poikien kiinnostus saksaan voi kytkeytyä haluun pyrkiä opiskelemaan teknisille aloille.

Instrumentaalis[ia] tavoitteita ovat muun muassa valmistautuminen ammattiin, yhteiskunnallinen liikkuvuus, älyllisten toimintojen kehittäminen tai tiedonhakumenetelmien hallinta. --- Välineellisiä tavoitteita muodostuu kuitenkin myös niiden aitojen käytänteiden pohjalta, joissa kieli toimii ihmisten välisen vuorovaikutuksen välineenä ja joissa ihminen on osallisena johonkin sellaiseen, minkä kokee merkitykselliseksi.

--- Kokemus englannin kielen käytännöllisestä hyödyllisyydestä on lisääntynyt. Tällöin ilmeisesti kielen omaehtoinen, sisäsyntyinen välineellinen merkitys on samalla vahvistunut --- Samalla pojat ovat englannin opiskelussa kuroneet kiinni tyttöjen etumatkan ja menneet jopa ohi. Sukupuolten erojen tasoittuminen oppimistuloksissa viittaa siihen, että englanti on saavuttanut eräänlaisen ”toisen” kielen aseman. Englannin käyttö koetaan niin merkitykselliseksi ja mielekkääksi, että kieli avautuu tarkoituksenmukaiseksi yhteydenpidon välineeksi myös pojille.
@}--`--,----

Englannista on tullut selvemmin toiminnan välikappale, eikä se ole enää samalla tavoin vieras kieli kuin ruotsi, saksa tai ranska.

--- Viime vuosikymmeninä ei ole tehty perusteellisia tutkimuksia ruotsin opiskelun motiiveista. Maija-Liisa Nikki teki parikymmentä vuotta sitten (vuosina 1988–1994) tutkimuksen aiheesta. Tuloksia voidaan pitää edelleen pätevinä. Tulokset kertovat, että huomattava osa suomenkielisistä oppilaista, erityisesti pojista, ei ole kovin motivoituneita opiskelemaan ruotsia. Neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan esitti Nikin tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.
@}--`--,----

--- Ruotsin kielen opiskelun välttämättömyydestä esitetyt perustelut jäävät useimmille suomenkielisille etäisiksi, koska välitöntä kokemusta ruotsin kielen käyttämisestä arkielämässä ei ole. --- kenties lähes jokainen suomenkielinen ihminen, allekirjoittaa sen käsityksen, että Suomessa on mahdollista käytännössä elää ja tehdä työtä ruotsia osaamatta ja että näin voi tehdä koko ikänsä. Tästä näkökulmasta useimmat tarvitsevat ruotsia vain todistuksen saamiseen.
@}--`--,----

--- valtiollisen määritelmän mukaisessa asetelmassa suomenkielisten tulisi saavuttaa kieliosaaminen, jota vailla he ovat puutteellisia tai riittämättömiä suomalaisia. Miten suomenkieliset suhtautuvat tähän? Tilanne on ilmeisesti ristiriitainen. Joka tapauksessa identiteettimääritelmä, jonka mukaan ruotsin kieli kuuluu suomalaisten identiteettiin, on suhteellisen etäinen eikä kokemuksellisesti elävä. ---
@}--`--,----

Ruotsinkielisten kiinnostus suomeen kytkeytyy luonnollisesti arkitoimintaan ja käytännön pärjäämiseen sekä ammatilliseen etenemiseen maassa, jossa 90 % väestöstä on äidinkieltään suomenkielisiä. Suomen tarpeellisuutta ei tarvitse perustella eikä todistella. --- Pohjanmaan maaseutujen ruotsinkieliset, jotka eivät aina tiedosta suomen kielen hyödyllisyyttä, ovat jossain määrin poikkeus.

--- Perusteellisempia, puolueettomia tutkimuksia aiheesta ei kuitenkaan ole Nikin jälkeen ilmeisesti tehty, vaan aihetta on käsitelty enemmänkin selvitysluontoisesti ja varovaisesti, rikkomatta kielipolitiikan ympyröitä.

[NRR]

Kirjan kolmannessa luvussa Rostila käy läpi mm. sitä, miksi emme saa todenmukaista tietoa ruotsin kielen tarpeesta/tarpeettomuudesta:

- [Pakkoruotsi]Kokeiluun ryhdyttiin lähes 50 vuotta sitten ilman pedagogista ja koulutuspoliittista harkintaa, sellaisen poliittisen pelin tuloksena, jossa panoksena olivat suomenkielisten edut ja tarpeet. Toisen kotimaisen pakollisuus on jo niin vakiintunut osa suomalaista yhteiskuntaa, että järjestelmän kyseenalaistaminen vaatii riippumatonta mieltä.

Tutkimus
@}--`--,----

- Suomi on sulkenut yhä tiiviimmin ovet kielipolitiikan realisteilta. Rahoituksesta kilpailevat tutkijat ja tutkimuslaitokset eivät haasta virallista totuutta. Tämä on ymmärrettävää, koska niukkenevien resurssien oloissa akateeminen tutkimus on pakotettu etsimään rahoitusta. Valtiolla ja ruotsinkielisillä säätiöillä on valta sitoa tai päästää. Mikään taho ei tarkastele kielipolitiikkaa kokonaisvaltaisesti suomenkielisen väestön kannalta. Sellaista käsitettä kuin suomenkielinen väestö, saati käsitettä ”suomea puhuva kansa”, ei viranomaisille ja tutkijoille oikeastaan ole olemassa. Tässä tilanteessa kenelläkään ei näytä olevan moraalista, eettistä tai teoreettista intressiä ottaa huomioon suomenkielisten sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita.

Perustuslain outo tulkinta
@}--`--,----

- Suomalaisen yleissivistyksen määrittely perustuslakia lukemalla niin, että yleissivistykseen kuuluu kummankin kansalliskielen osaaminen, on yksipuolista, suoraviivaista ja tarkoitushakuista. Peruslakiin sijoitetaan näin omia toiveita ja päämääriä, joita lain säätäjillä ei ollut, ja ohitetaan vaihtoehtoiset tulkinnat. Ainoana vaihtoehtona esitetty tulkinta rajoittaa tarpeettomasti suomenkielisten oikeuksia, kuten sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden tunnistamista.

- Perustuslaki käsittelee kansalaisten perusoikeuksia. Laki ei käsittele, eikä ole tarkoitettu käsittelemään, yleissivistyksen alaa tai määrittelyä.

- On kaukaa haettua johtaa perustuslaista yleissivistyksen määritelmää ja esittää se käytännössä suomenkielistä väestöä koskevaksi velvoitteeksi. Tulkinta on tarpeettoman rohkea.

- Yksilönäkökulmasta myös persoonan koskemattomuus sisältää oikeuden määrittää omaa identiteettiä. Tätä kielellisiä oikeuksia koskeva säädös ei voi loukata. Perustuslain tulkinnoissa, joissa ruotsi katsotaan lain nojalla yleissivistykseksi, rajoitetaan tarpeettomasti sekä suomenkielisen väestön kulttuuristen ja yhteiskunnallisten tarpeiden tunnistamista että yksilöitä koskevia oikeuksia.

- Peruskoulujärjestelmään siirtymistä valmisteltaessa ruotsin osaamista ei pidetty kaikille kuuluvana yleissivistyksenä, vaan ainoaksi
kaikille pakolliseksi (itselle) vieraaksi kieleksi kaavailtiin englantia. Jos ruotsi ei ollut kaikilta vaadittavaa yleissivistystä yli 50 vuotta sitten, miten se olisi sitä nykypäivänä, kun kansalaisille asettuu esimerkiksi juuri kielitaidosta entistä moninaisempia osaamisvaatimuksia? Yleensäkin osaamisvaatimukset koko ajan kasvavat. Ruotsi otettiin lopulta opetussuunnitelmaan poliittista eikä peruslaillisista syistä.


OPH ja tarkoitushakuinen lähteiden käyttö ja tulkinta
@}--`--,----

- Opetushallituksen laatimassa kansalliskieliselvityksessä katsotaan, että ruotsin (ja suomen) nimeämisestä kansalliskieliksi seuraa kyseisten kielten osaamisen kuuluminen jokaisen suomalaisen yleissivistykseen ja siten jokaiselle koululaiselle opetettaviin oppiaineisiin.

- Opetushallituksen laatimassa kansalliskieliselvityksessä todetaan: ”Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n tutkimus osoitti, että 65 %:ssa yrityksistä ruotsin kielen taito oli vuonna 2005 työhönottoedellytys”. Opetushallitus antoi ensinnäkin ymmärtää, että 65 prosenttia yrityksistä on sellaisia, että niihin ei ole asiaa, jos ei osaa ruotsia. Tosiasiassa EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelussa yrityksiä pyydettiin ilmoittamaan kielet, joiden taitoa painotetaan uusia henkilöitä palkattaessa. Kyseisissä yrityksissä ruotsin kielen taito oli (yksi) rekrytointikriteeri. On vilpillistä sanoa, että ruotsin taito oli näissä yrityksissä työhönottoedellytys. Niinpä EK:n selvityksessä todetaan venäjän kielen taidosta rekrytointikriteerinä: ”Vuonna 2009 venäjän kielen taitoa painotti rekrytointikriteerinä 29 prosenttia vastaajayrityksistä.” Opetushallituksen tapaan tulkiten tämä tarkoittaisi, että lähes joka kolmannessa yrityksessä venäjän taito olisi työhönottoedellytys. Aika moni yritys olisi ollut tukalassa asemassa, olisiko saanut lainkaan työntekijöitä?

- Opetushallituksen kansalliskieliselvityksen arvio ruotsin osaamisen tarpeesta on skandaalimaisen harhaanjohtava.

- Toiseksi Opetushallitus vaikeni käytettävissään olleesta ajantasaisemmasta tiedosta. EK:n selvityksessä vuodelta 2010 nimittäin sanotaan: ”Kuten myös EK:n aiemmissa selvityksissä, ruotsin kieli oli vuonna 2009 toiseksi tärkein kielivaatimus, vaikkakin ruotsin painotus rekrytointikriteerinä on vähentynyt merkittävästi. Ruotsia painotti nyt puolet kyselyyn vastanneista yrityksistä, kun aiemmassa vuoden 2005 tiedustelussa osuus oli 65 prosenttia.” Uudemman tiedon jättäminen kertomatta ei ollut tarkoittamaton erehdys, vaan tarkoitushakuista vääristelyä. Opetushallituksen selvitys nimittäin jatkuu: ”Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n tutkimus osoitti, että 65 %:ssa yrityksistä ruotsin kielen taito oli vuonna 2005 työhönottoedellytys. (...) EK:n vastaavassa kyselyssä vuonna 2009 ruotsin kielen tarve rekrytoinnissa vaihteli toimialoittain.” Kansalliskieliselvitys kertoi, että kriteeriä painotti vuonna 2005 useampi yritys kuin vuonna 2004, mutta vaikeni vuotta 2009 koskevasta uudemmasta tiedosta, vaikka selvityksen tekijät olivat tietoisia uudemmasta selvityksestä. Opetushallituksen selvitys toteaa työntekijöistä, johtajista ja asiantuntijoista sekä pienyrittäjistä, että kielitaidon tarpeen aiheuttaa Suomessa asuvien ruotsinkielisten palveleminen heidän omalla kielellään ja pohjoismaisten yhteyksien hoitaminen, ja tekee sitten näitä ammatteja koskevan yhteenvedon: ”Näissä ammateissa molempien kansalliskielien osaaminen ja käyttö työkielenä ei perustu perustuslakiin tai kielilainsäädäntöön vaan on ammatissa toimimisen edellytys.”

- Vuosituhannen vaihteessa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että ruotsin osaamisen tarve työelämässä ei ollut ratkaisevasti suurempi kuin saksan osaamisen tarve. Tutkimukset viittaavat siihen, että kaikissa yrityksissä tarvittiin englantia (100 %), lähes kaikissa saksaa (67 %) ja noin puolessa yrityksistä ruotsia (52 %). Kuten arkihavainnot vahvistavat, englannin tarve on eri kokoluokassa kuin mikään muun kielen tarve. Toisessa tutkimuksessa useampi kuin seitsemän kymmenestä työntekijästä tarvitsi useimmissa yrityksissä englantia. Ruotsia tarvittiin jonkin verran 90 prosentissa yrityksiä, mutta tarve koski vain suhteellisen rajallista joukkoa eli 1–3 työntekijää kymmenestä. Kenenkään mieleen ei tulisi vaatia saksaa pakolliseksi kieleksi. Missään nimessä ruotsin osaaminen ja käyttö työkielenä ei ole ammatissa toimimisen edellytys palvelualojen työntekijöillä, asiantuntijoilla, pienyrittäjillä tai johtajilla.

- Näyttää siltä, että koulutoimesta vastaavat viranomaiset suurentelevat järjestelmällisesti ruotsin osaamisen tarvetta. Toiminta on tarkoitushakuista ja sikäli skandaalimaista, että vilpillistä tulkintaa harjoittaa virkavastuulla toimiva valtion viranomainen.
@}--`--,----

[NRR]

Neljännessä luvussa on kohta, jossa kootaan vielä sitä, miten "toisen kotimaisen" opetus kääntyy väitetystä tasa-arvosta suomenkielisten (ja vaikkei sitä erikseen mainita, myös uussuomalaisten) selkeäksi tappioksi:


Ruotsin opiskelu jakaa --- suomenkielisiä sosiaalisesti. Tilastojen perusteella ruotsin opiskeluun liittyy paitsi sukupuolittainen myös opintopolkuja (ammatillinen väylä vai akateeminen väylä) koskeva eriytyminen.
---
Oppimistulokset ruotsin kielessä ovat suhteellisen vaatimattomat.

On arvioitu, että vain kolmannes ruotsia B-kielenä peruskoulussa opiskelleista kykenee käytännössä hyötymään opinnoistaan puhutun kielen tilanteissa. Lisäksi poikien tulokset ovat huomattavasti heikommat kuin tyttöjen. Sama asetelma toistuu myös muilla kouluasteilla. Suomenkielisten ruotsin kielen osaaminen on heikkoa paitsi peruskoulussa myös lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa.

Ammatillisen koulutuksen aikana kaikki opiskelijat eivät pysty saavuttamaan ruotsin kielessä korkea-asteen opintoihin vaadittavaa tasoa, ja jatko-opintokelpoisuus näyttäisikin ruotsin kielen osalta puuttuvan jopa suurimmalta osalta ammattikoulun opiskelijoista. Tämä heikko lähtötaso heijastuu taas ammattikorkeakoulun ruotsin oppimistuloksiin, sillä lähes puolet ammattikorkeakoulujen opiskelijoista ei ole opintojensa päätyttyä saavuttanut ammattikorkeakoulujen ruotsin opintojen lähtötasoa vastaavaa osaamista.

Myös suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden ruotsin kielen taitotaso on laskenut 2000-luvulla ja heikot ruotsin kielen taidot omaavien opiskelijoiden osuus on kasvanut.

Suomenkielisten ja ruotsinkielisten eriarvoisuus, johon kotimaisten kielten pakollisuus johtaa, heijastuu muun muassa opintopoluilla etenemiseen.

Suomenkielisten heikko ruotsin kielen taito vaikeuttaa opintoja korkeakouluissa ja yliopistossa. Pakollinen ruotsi saattaa suomenkieliset siten epäedulliseen asemaan suhteessa ruotsinkielisiin sekä haittaa lisäksi erityisesti suomenkielisiä poikia ja niitä, joiden vanhemmilla on vähän koulutusta.

Oppimistulosten valossa tarkastellen pakolliset ruotsin opinnot ovat siis suurelle osalle koululaisia ja opiskelijoita, ja jopa enemmistölle pojista, turhauttava kiusa ja vaikuttavat pääsyyn ylemmälle asteelle ja halutuille aloille, kuten opiskelemaan oikeustieteitä tai kauppatieteitä.
@}--`--,----

Ruotsinkielisten tilastoidut suomen kielen oppimistulokset ovat sen sijaan kaikilla kouluasteilla hyvät: heillä ei siis ole tätä ”toisen kotimaisen” kielen rasitetta opintourallaan. Parempien jatko-opintomahdollisuuksien vuoksi jotkut suomenkieliset valitsevat lapsilleen kaksikielisyyden tai ruotsinkielisyyden. Vanhemmat ovat tietoisia siitä, että ruotsinkieliseen korkea-asteen koulutukseen on helpompi päästä kuin suomenkieliseen. Valtion tulisi kuitenkin kunnioittaa suomenkielisen väestön yhtenäisyyttä eikä ohjata koulutuspolitiikalla suomenkielisiä äidinkielensä vaihtamiseen. @}--`--,----

Ruotsin pakollisuus varjostaa koulutuksen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kannalta oleellisempien seikkojen huomioimista.
---
Lisäksi vallitseva kielipolitiikka merkitsee muitakin kuin suoraan opiskeluun liittyviä hyvinvointihaittoja suomenkielisille. Näitä ovat esimerkiksi ruotsin kieltä koskevat ylimitoitetut osaamisvaatimukset julkisissa tehtävissä sekä suomenkielisten näkökulmasta piittaamaton ruotsin kielen aseman ylläpito pohjoismaisessa yhteistyössä. @}--`--,----

Toisen kotimaisen kielen pakollisuus kohdistuu siis rasituksena (pakollinen, ei hyödylliseksi koettu kieli) suomenkielisiin, mutta ei ruotsinkielisiin (pakollinen, mutta hyödylliseksi koettu kieli). Vaikka suomen kielen merkitys maamme ruotsinkielisille on kokonaan toisenlainen kuin ruotsin merkitys suomenkielisille, silti toisen kotimaisen kielen opetusta kummallekin ryhmälle perustellaan tasa-arvolla.
@}--`--,----

Kotimaisten kielten kuuluminen jokaiselle koululaiselle opetettaviin oppiaineisiin ottaa siten huomioon ruotsinkielisten tarpeet, mutta ei suomenkielisten tarpeita, eikä siten kohtele kieliryhmiä tasapuolisesti.

Toisen kotimaisen kielen määrääminen pakolliseksi sekä peruskoulussa että lukiossa oli puhtaasti poliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia suomenkielisten kohdalla. Ratkaisu loukkaa tältä osin perustuslakia.

Tämän raportin vertailu paljastaa, että suomenkieliset ja ruotsinkieliset koululaiset ja opiskelijat näkevät ”toisen kotimaisen” opiskelun hyödyllisyyden täysin päinvastaisesti. Tämä tulisi ottaa vakavasti eikä kuitata nuoren havaintoja ja kokemusta asenteina.
@}--`--,---- Ihmisten elämänkäytännöt ja niihin kytkeytyvä järkeväksi mielletty toiminta ohjaa asenteita kieliin, eikä niinkään toisinpäin. Opiskelumotivaation vahvistamiseksi ja myönteisten asenteiden kannalta on erittäin tärkeää, että jokainen saa valita, mitä kieliä opiskelee.

[Uusi kielipolitiikka]

Nostetaanpa tämä 2014 julkaistu uudelleentarkasteluun.

Avainsanoja:

Kielen tarve

Perustuslain vastainen

toisen kotimaisen" opetus kääntyy väitetystä tasa-arvosta suomenkielisten (ja vaikkei sitä erikseen mainita, myös uussuomalaisten) selkeäksi tappioksi:

Lukekaapa koko ketju hyvänä kertauksena.

Lopputuloshan oli 2015 eduskunnan äänestyksessä, että "ruotsi kuuluu suomalaisen yleissivistykseen.."

Sen jälkeen on ollut ainakin kolme sivistymätöntä pääministeriä..

[TK]

Suomenkielisille ainut kotimainen kieli, ainut äidinkieli on suomen kieli. Puheet jostain "toisesta kotimaisesta" ovat kuin tuulesta tempaistua juttuja, eivät millään lailla todellisuutta.

Rostilan kirjoitukset ovat kyllä hyviä. Nyt vain olisi mielestäni syytä terävöittää kielipoliittisia tekstejä. Millaisia tekstejä suomenkieliset haluavat ja ymmärtävät?

Mistä pakkoruotsi kumpuaa? Rkp:n freudenthalilaisesta rotuteoriasta ja svekomaniastako? Onko suomenkielisiä vedätetty pakkoruotsin kanssa aika inhalla tavalla? Ja vedätys jatkuu. Kauanko sen annetaan jatkua?

[pjl69]

Toinen kotimainen on propagandatermi, jolla pyritään häivyttämään fakta että kyseessä on vieras kieli siinä missä englanti, ranska, saksa tai espanjakin. Aivan kuin kutsumanimi muuttaisi kielen helpommaksi ja vähemmän työlääksi oppia.

[Uusi kielipolitiikka]

Maija-Liisa Nikki teki parikymmentä vuotta sitten (vuosina 1988–1994) tutkimuksen aiheesta. Tuloksia voidaan pitää edelleen pätevinä. Tulokset kertovat, että huomattava osa suomenkielisistä oppilaista, erityisesti pojista, ei ole kovin motivoituneita opiskelemaan ruotsia.

Neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan esitti Nikin tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.

Siis 1990 neljä viidestä peruskoululaisesta
Neljä viidestä heidän vanhemmistaan..

Pakkoruotsin vastustus on siis vähintään kolmen sukupolven yhteinen asia.

Neljäskään peruskoulua käyvä sukupolvi ei enää tuohon simputukseen halua alistua.

Vuoden 1990 peruskoululaiset ovat nyt
lähes 50-vuotiaita.

Heidän vanhempansa ovat eläkeläisiä..

Kaikkien ikäluokkien yhteinen asia.