Identiteettien hämärästä ja identiteettiparadoksista
Lähetetty: 06.04.2014 10:47
Pakkoruotsikeskustelussa identiteetti on ikuinen teema. Meillä ei muuten yleensä puhuta identiteeteistä, joten identiteettien erilaiset tasot helposti sotkeutuvat ja hämärtyvät.
Jaska taannoin väänsi rautalangasta, miten "kansallisuus (etnisyys) ja kansalaisuus (valtion jäsenyys) ovat kaksi täysin eri tasoa".
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... eraiskansa
Olen alla korostanut muuten samankaltaisten sanojen eroja liittämällä niiden perään hakasuluissa tarkenteen: kansallisuus [etninen] tai kansalaisuus [valtiollinen].
Suomenkielisten identiteeteistä Jaska kirjoittaa näin:
"Me suomenkieliset tiedostamme hyvin vahvasti sellaisen kansallisen [etnisen] identiteettimme, johon ei kuulu ruotsin kieli, vaikka sitä meidän identiteettiimme yritetäänkin ulkoapäin pakottaa. --- Meidän identiteettimme ei myöskään ole ensisijaisesti pohjoismaalainen. Pohjoismaalaisuus identiteettinä tulee suomenkielisillä aikaisintaan kolmannella sijalla, etnisen suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden jälkeen. --- Sen sijalla saattaa nykyään olla "itämerellinen" identiteetti, johon Skandinavian lisäksi kuuluu esim. Baltia (koska virolaiset ovat suomenkielisille samanlainen sukulaiskansa kuin ruotsalaiset ovat ruotsinkielisille), tai "EU-identiteetti", jossa samastutaan koko EU:hun."
Ruotsinkielisten suomalaisten identiteeteistä Jaska kirjoittaa näin:
"Ruotsinkielisten kansalaisidentiteettiin [valtiolliseen] saattaa kuulua yhteenkuuluvuus suomenkielisten kanssa (joillakuilla lisäksi jopa kaikkien skandinaavien kanssa), mutta uskoakseni monet ruotsinkieliset tiedostavat myös erot suomenkielisiin nähden, eli erillisen kansallisen [etnisen] identiteettinsä. --- Pohjoismaalaisuus identiteettinä tulee suomenkielisillä aikaisintaan kolmannella sijalla, etnisen suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden jälkeen. Ilmeisesti monilla ruotsinkielisillä nämä eritasoiset identiteetit jotenkin erikoisesti kietoutuvat yhteen: olen käsittänyt kannanotoista, että heille pohjoismaalaisuus on osa suomalaisuutta eli kansalaisuusidentiteettiä [valtiollista]. Se heille sallittakoon, mutta tehtäköön heillekin tiettäväksi, että useimmille suomenkielisille pohjoismaalaisuus ei ole millään lailla osa suomalaisuutta, ei sen paremmin kansallista [etnistä] kuin kansalaisidentiteettiäkään [valtiollista]."
Mielenkiintoisia erityistapauksia ovat esim. maahanmuuttajien identiteetit sekä suomenkielisestä kodista ruotsinkieliseen kouluun siirtyneen tai ruotsinkieliseen sukuun avioituneen identiteettien muutos.
Jaska taannoin väänsi rautalangasta, miten "kansallisuus (etnisyys) ja kansalaisuus (valtion jäsenyys) ovat kaksi täysin eri tasoa".
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... eraiskansa
Olen alla korostanut muuten samankaltaisten sanojen eroja liittämällä niiden perään hakasuluissa tarkenteen: kansallisuus [etninen] tai kansalaisuus [valtiollinen].
Suomenkielisten identiteeteistä Jaska kirjoittaa näin:
"Me suomenkieliset tiedostamme hyvin vahvasti sellaisen kansallisen [etnisen] identiteettimme, johon ei kuulu ruotsin kieli, vaikka sitä meidän identiteettiimme yritetäänkin ulkoapäin pakottaa. --- Meidän identiteettimme ei myöskään ole ensisijaisesti pohjoismaalainen. Pohjoismaalaisuus identiteettinä tulee suomenkielisillä aikaisintaan kolmannella sijalla, etnisen suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden jälkeen. --- Sen sijalla saattaa nykyään olla "itämerellinen" identiteetti, johon Skandinavian lisäksi kuuluu esim. Baltia (koska virolaiset ovat suomenkielisille samanlainen sukulaiskansa kuin ruotsalaiset ovat ruotsinkielisille), tai "EU-identiteetti", jossa samastutaan koko EU:hun."
Ruotsinkielisten suomalaisten identiteeteistä Jaska kirjoittaa näin:
"Ruotsinkielisten kansalaisidentiteettiin [valtiolliseen] saattaa kuulua yhteenkuuluvuus suomenkielisten kanssa (joillakuilla lisäksi jopa kaikkien skandinaavien kanssa), mutta uskoakseni monet ruotsinkieliset tiedostavat myös erot suomenkielisiin nähden, eli erillisen kansallisen [etnisen] identiteettinsä. --- Pohjoismaalaisuus identiteettinä tulee suomenkielisillä aikaisintaan kolmannella sijalla, etnisen suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden jälkeen. Ilmeisesti monilla ruotsinkielisillä nämä eritasoiset identiteetit jotenkin erikoisesti kietoutuvat yhteen: olen käsittänyt kannanotoista, että heille pohjoismaalaisuus on osa suomalaisuutta eli kansalaisuusidentiteettiä [valtiollista]. Se heille sallittakoon, mutta tehtäköön heillekin tiettäväksi, että useimmille suomenkielisille pohjoismaalaisuus ei ole millään lailla osa suomalaisuutta, ei sen paremmin kansallista [etnistä] kuin kansalaisidentiteettiäkään [valtiollista]."
Mielenkiintoisia erityistapauksia ovat esim. maahanmuuttajien identiteetit sekä suomenkielisestä kodista ruotsinkieliseen kouluun siirtyneen tai ruotsinkieliseen sukuun avioituneen identiteettien muutos.