Surullinen unelma, jossa ei järkipuheella ole sijaa

[Hillevi Henanen]

Som svar på "varför försvarar de svenskspråkiga tvångssvenskan?
svarar jag rätt och slätt: Vi vill att Finland förblir tvåspråkigt, som det alltid hart varit.

Vårt önskemål är inte att förtvina bort undet majoritetens och nya invandrarminoriteters tryck, utan vi vill växa tillbaka till det vi var för 200 år sedan 20%, och att svenskan skall ha en stark ställning i hela kustområdet från Karleby till Viborg. På lång sikt alltså.

Vi vill att Finland skall förankras som ett land med nordiskt identitet, inte till något gränsområde som hänger löst mellan Västeuropa och Ryssland.

Vastauksena kysymykseen "miksi ruotsinkieliset puolustavat pakkoruotsia?
vastaan selkeästi ja yksinkertaisesti: Haluamme, että Suomi pysyy kaksikielisenä, kuten se on aina ollut.
Toiveenamme on, että emme kuihdu pois enemmistön ja uusien maahanmuuttajavähemmistöjen paineessa, vaan haluamme kasvaa takaisin siihen mitä olimme 200 vuotta sitten 20%, ja että ruotsilla pitää olla vahva asema koko rannikkoalueella Kokkolasta Viipuriin. Pitkällä tähtäimellä siis.
Haluamme, että Suomi ankkuroituu maaksi, jolla on pohjoismainen identiteetti, eikä joksikin raja-alueeksi jokka roikkuu löysästi Länsi-Euroopan ja Venäjän välissä.

Vilpitön kirjoitus, josta tuli paha mieli.

Kuka tienaa tämän tilanteen pitkittämisestä? Kenen etu se voi oikeasti olla?

[NRR]

Tässä Svenska ylen keskustelussa eikö niin:
http://svenska.yle.fi/artikel/2014/03/3 ... i-skolorna

Kyse on ruotsinkielisten maailmankuvan manipuloinnista. Taannoin tv:ssä tuli suomenruotsalaisen viulistin ja kapellimestarin haastattelu, jota kuunnellessa oli pakko ihailla tämän muusikon tarkkanäköistä havainnointia. Muusikko sanoi suoraan, että ruotsinkielisillä on unelma Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelma ei olekaan totta. Tämä on väistämättä pettymykseen johtava unelma Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia, on se voima, joka saa monet ruotsinkieliset äänestämään kielitalibaneja ja myös syyttämään ruotsivihasta kaikkia niitä, jotka eivät tunnusta tämän unelman oikeutusta vaan puhuvat muiden kieliryhmien oikeudesta valita itselleen tärkeät kielet.

[Hillevi Henanen]

Siinäpä keskustelussa juuri. Aíheeseen on nyt tullut 80 kommenttia, ja lienee selvää miksi aihetta ei edes tuoda ylen pääasiallisten rahoittajien saataville suomenkieliselle puolelle.

[NRR]

Vastauksena kysymykseen "miksi ruotsinkieliset puolustavat pakkoruotsia?"
vastaan selkeästi ja yksinkertaisesti: Haluamme, että Suomi pysyy kaksikielisenä, kuten se on aina ollut.
Toiveenamme on, että emme kuihdu pois enemmistön ja uusien maahanmuuttajavähemmistöjen paineessa, vaan haluamme kasvaa takaisin siihen mitä olimme 200 vuotta sitten 20%, ja että ruotsilla pitää olla vahva asema koko rannikkoalueella Kokkolasta Viipuriin. Pitkällä tähtäimellä siis.
Haluamme, että Suomi ankkuroituu maaksi, jolla on pohjoismainen identiteetti, eikä joksikin raja-alueeksi jokka roikkuu löysästi Länsi-Euroopan ja Venäjän välissä.

Aivan huikeasti piirretty profiili siitä, millaisen maailmankuvan ruotsinkielisten koulujen "identiteettityö" onnistuu rakentamaan.

Hyvä, että joku näin rehellisesti sen sanoo.

[Hillevi Henanen]

Jep, tunnistin kuvion heti näillä sivuilla tutuksi tulleeksi ilmiöksi, eli hyvin olette analysoineet tilanteen. Siksi juuri halusin sen nostaa tänne kun se tuli vastaan. Pahaa mieltä ei aiheuttanut kirjoittajan rehellinen mielipide, vaan koko tilanteen mahdottomuus.
Vuosi sitten olisin vielä tarttunut epäoleelliseen ja lähinnä neuvonut kirjoittajaa ensi töikseen ottamaan torrakon kouraansa ja suunnistamaan Viipuria valloittamaan unelmansa toteuttaakseen - ja kuitannut koko kirjoituksen sillä.

[NRR]

Nyt tuon alkuperäisen jutun laatinut toimittaja (ei siis tämä lainattu kommentoija) avautuu tunteistaan. Hän kertoo aina rakastaneensa väittelyä ja että väittely on ehdelleen helppoa, jos vaikka puhutaan siitä, pitäisi ruotsissa olla neutrimuoto sanalle hän, mutta pakollisen ruotsin kohdalla tilanne on toinen. Siinä hän ei voi olla neutraali, sillä kyse on hänen identiteetistään. Hän on kasvanut täysin ruotsinkielisessä kodissa ja ruotsi on hänen tunnekielensä. Hän ei osaa keskustella pakkoruotsista haastattelemiensa lukiolaisten tapaan. Jotta debatti sujuisi, se ei saisi tuntua uhkaavalta ja nimenomaan pakkoruotsin kohdalla hänestä tuntuu, että pakon vastustajat ajavatkin jotain muuta, ehkä kieltävät hänen äidinkielensä käytön kokonaan, jos nyt tässä asiassa annetaan periksi. Hän ei aluksi uskaltanut edes lukea kaikkia kommentteja juttunsa lopussa mutteivät ne sitten lopulta tuntuneetkaan niin pahalta. Eivät ne tosin kohdanneet toisiaan, ja toimittaja katsookin, että tarvitaan keskustelufoorumeja, joissa kaikki voivat osallistua.

Tässä oleellinen osa tekstiä, pahoittelen käännöksen puuttumista:

Frågan om vi ska införa ordet hen i svenska språket är så till vida enkel att jag kan välja sida. Men det är annat med den obligatoriska svenskan i skolorna som jag skrev om tidigare i veckan. Där står jag upp till nacken i kall lera i skyttegraven med hjälmen nerdragen i pannan som rynkas i misstänksamma små veck.

Till svenskans ställning i Finland kan jag inte förhålla mig neutralt, eftersom det handlar om min identitet på djupet. Jag växte upp i en tvåspråkig miljö i Esbo och Grankulla, men hemma talade vi bara svenska. Svenskan är mitt känslospråk, i dag mitt arbetsspråk och frågan om vilken svensk service vi ska ha ett ständigt viktigt ämne i nyhetsbevakningen.

Precis som de gymnasielever jag intervjuade i Etu-Töölön lukio, skulle jag gärna diskutera om vi ska ha en obligatorisk svenska i skolorna. Se in i framtiden och fundera över vad finlandssvenskheten ska vara. Men jag vet inte hur.

För att en debatt ska fungera får den inte kännas hotfull. Det måste finnas en grundläggande respekt. Och det tycker jag saknas i många fall. Saker ska skämtas bort med lite roliga formuleringar som motparten sedan blir kränkt av. Och den som en gång känt sig kränkt blir lätt defensiv och vågar inte ta in vad motparten säger.

Svenskan ställning är extra sårig att ta i. Hur ska jag våga bilda en åsikt om den obligatoriska svenskan när jag är rädd för att de som vill ha valfri svenska egentligen är ute efter något annat. Kanske de inte vill låta mig använda mitt modersmål alls om vi nu ger efter i den här frågan.

När det ramlar in riktigt många kommentarer på en artikel känns det kusligt att som skribent sätta igång med att läsa dem. Jag vågade först inte titta på alla åsikter efter min artikel om kampanjen mot svenskundervisningen. Vad kunde det gömma sig där?

Men när jag väl läste alla hundra kommentarer var det inte alls så illa. Jag började urskilja olika åsikter, från båda sidorna av saken. De kanske inte möts. Inte helt. Det är långt från den syntes och sanning jag drömmer om.

Jag är glad att över att ha skrivit en artikel där alla kan mötas under ordnade former, med en moderator som tar bort de mest kränkande kommentarerna. Vi behöver mer än någonsin allmänna diskussionsforum som samlar alla i samhället.

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/04/0 ... gen-debatt

[Hillevi Henanen]

När det ramlar in riktigt många kommentarer på en artikel känns det kusligt att som skribent sätta igång med att läsa dem. Jag vågade först inte titta på alla åsikter efter min artikel om kampanjen mot svenskundervisningen. Vad kunde det gömma sig där?

Men när jag väl läste alla hundra kommentarer var det inte alls så illa. Jag började urskilja olika åsikter, från båda sidorna av saken. De kanske inte möts. Inte helt. Det är långt från den syntes och sanning jag drömmer om.

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/04/0 ... gen-debatt

Kun johonkin artikkeliin tulee oikein paljon kommentteja, tuntuu kirjoittajana kammottavalta ruveta lukemaan niitä. En ensin uskaltanut katsoa kaikkia mielipiteitä artikkeliini kampanjasta ruotsinopetusta vastaan. Mitä siellä mahtaa olla?

Mutta kun sitten luin kaikki sata kommenttia, eivät asiat olleet niin huonosti ollenkaan. Aloin erottaa erilaisia mielipiteitä asian molemmilta puolilta. Ne eivät ehkä kohtaa. Eivät kokonaan. Ollaan kaukana siitä synteesistä ja totuudesta josta haaveilen.

Tällaisia tuntoja siellä toisella puolella. Mielenkiintoista. Noita pelkoja vain on niin vaikea käsittää! Silti minua kyrsii tuo otsikointi.

Ensin kuvitellaan mörköjä sinne ja mörköjä tänne, ja sitten ripustaudutaan pakkoruotsin betoniseen pelastusrenkaaseen.

[NRR]

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/04/0 ... gen-debatt

Kun johonkin artikkeliin tulee oikein paljon kommentteja, tuntuu kirjoittajana kammottavalta ruveta lukemaan niitä. En ensin uskaltanut katsoa kaikkia mielipiteitä artikkeliini kampanjasta ruotsinopetusta vastaan. Mitä siellä mahtaa olla?

Mutta kun sitten luin kaikki sata kommenttia, eivät asiat olleet niin huonosti ollenkaan. Aloin erottaa erilaisia mielipiteitä asian molemmilta puolilta. Ne eivät ehkä kohtaa. Eivät kokonaan. Ollaan kaukana siitä synteesistä ja totuudesta josta haaveilen.

Tällaisia tuntoja siellä toisella puolella. Mielenkiintoista. Noita pelkoja vain on niin vaikea käsittää! Silti minua kyrsii tuo otsikointi.

Ensin kuvitellaan mörköjä sinne ja mörköjä tänne, ja sitten ripustaudutaan pakkoruotsin betoniseen pelastusrenkaaseen.

Sinulla on taito sanoa asiat niin humoristisen täsmällisesti, kiitos

Kirjoitin eilen itsekin useampia viestejä näihin Svenska ylen keskusteluihin, mutta niitä ei ilmeisesti enää päivitetä tai ainakaan minun kommenttejani ei julkaista.

Kirjoitin tähän toimittajan omaan mietelmäketjuun vastauksen siitä, miten jonkin hen-keskustelu voi olla iloisesti ikuista, antaa näkökulmia ja mahdollisuuksia identiteettipohdintoihin ja sellaisenaan tuoda vapautta valintoihin ja käytäntöihin - mutta että pakkoruotsi ei ole sellainen ikuisuuskeskustelu, jossa voidaan keskittyä suomenruotsalaisten pelkoihin ja toiveisiin ja identiteettiin. Pakkoruotsi on todellinen riesa muille kieliryhmille (toki erilainen riesa kielilahjakkaille, maahanmuuttajille, kielellisen vaikeuden omaaville ja monikielisille perheille). Tätä asiaa ei ole mahdollista "hoitaa" antamalla suomenrutosalaisten vanuttaa ja vatkata omaa näkökulmaansa ja ajatella itseään ja tulevaisuuttaan. Kyse on sen muun 95%:n tarpeista ja oikeuksista.

Mutta tätä ei ole tajunnut yksikään suomenruotsalainen, jonka olen tämän teeman puitteissa keskusteluissa kohdannut. He eivät voi ymmärtää, että pakkoruotsissa olisi mitään negatiivista kenellekään. He eivät voi ymmärtää, että asialla voisi olla jotenkin kiire. He haluavat vain puhua itsestään ja omista tunnoistaan ja verrata kaikkia muita itseensä, kun heilläkin on se pakkosuomi ja sitten on tämä Norden...

[JV Lehtonen]

Oma pikainen diagnoosini ankkalammikon epidemiaan on "kollektiivinen narsistinen identiteettihäiriö, vrt.
Narsistinen persoonallisuushäiriö
Alatyyppi elitistinen (edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa)

"Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.[4]

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisesti kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä

DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[6]

suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
vaatii korostunutta ihailua;
mielestään oikeus erityiskohteluun;
muiden hyväksikäyttö;
empatian puute;
kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
ylimielisyys ja röyhkeys."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistine ... 4iri%C3%B6

[NRR]

Oma pikainen diagnoosini ankkalammikon epidemiaan on "kollektiivinen narsistinen identiteettihäiriö" --- häiriölle ovat ominaisia ---
suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
vaatii korostunutta ihailua;
mielestään oikeus erityiskohteluun;
muiden hyväksikäyttö;
empatian puute;
kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
ylimielisyys ja röyhkeys.

Kovia sanoja, mutta valitettavasti rinnastukset ovat pakkoruotsikeskustelussa näkyvissä.

Mitä tämä toimittajaleidi kirjoittaakaan: Pakkoruotsikeskustelussa "seison niskaa myöten kylmässä liejuisessa poterossa kypärä vedettynä syvälle yli mietteliäästi rypistyvän otsan. Ruotsin kielen asemaan Suomessa en voi suhtautua puolueettomasti, koska se koskettaa syvästi identiteettiäni. --- Ruotsin on tunnekieleni, työkieleni tänään ja uutisseurannassa pysyvästi tärkeää on kysymys siitä, mitä ruotsinkielisiä palveluja saamme. --- haluaisin mielelläni keskustella siitä, pitäisikö kouluissa olla pakollista ruotsia vai ei. Haluaisin katsoa tulevaisuuteen ja pohtia, mitä suomenruotsalaisuuden tulisi olla. Mutta en tiedä miten. Jotta keskustelu voisi toimia, se ei saa tuntua uhkaavalta. Pitäisi vallita perustavaa laatua oleva kunnioitus. Ja se minusta puuttuu."

Kyse on 95% enemmistön lapsia ja nuoria koskevasta pakosta peruskoulusta yliopistoon, jolle ei ole laajuudessa eikä ehdottomuudessa vertaa missään ja joka viivästyttää, vaikeuttaa ja kaventaa näiden lasten ja nuorten opintoja ja jota näiden vanhemmat vastustavat.

Ja mistä toimittajaleidi haluaa puhua: "MINUN identiteettini", "MINUN tunnekieleni", "MINUN työkieleni", "MEIDÄN palvelumme", "mitä SUOMENRUOTSALAISUUDEN tulisi olla", "MINUSTA tuntuu uhkaavalta", ...

Ja sitten hän puhuu perustavaa laatua olevan kunnioituksen puutteesta. Tarkoittaisiko hän sitä, että 95% enemmistön lasten ja nuorten toiveiden ja tarpeiden ohittaminen tällä MINÄ-puheella olisi osoitus perustavaa laatua olevan kunnioituksen puutteesta?

[JV Lehtonen]

Kovia sanoja.. ?

Minulla on kokemuspohjaa, jonka perusteella voin puhua "suulla suuremmalla".

Asuin aikoinaan Neuvostoliitossa, missä minulla oli ulkomaalaisena privilegioita.
Muistan omat reaktioni, kun jouduin alueelle, missä privilegiot eivät olleet enää voimassa.
Jouduin toisinaan jonottamaan aivan samalla tavalla kuin neuvostokansalaiset,
en päässyt jokaiseen kapakkaan jonon ohi, minulta kysyttiin henkilöllisyystodistusta jne.

Ulkomaalaisillahan oli pääsääntöisesti omat asuntoalueet, kaupat, valuuttabaarit jne.

Joutuessani privilegioalueen ulkopuolella, minua todella harmitti:

"Eivätkö he tajua minun olevan erityinen, etuoikeutettu ulkomaalainen.
Eivätkö he tajua, että minua pitää kohdella paremmin, kunnioittavasti, ihailevasti."

Kunnioituksen ansaitsemiseen ei kaikkialla riittänytkään se, että olin ulkomaalainen.
Kunnioituksen ansaitsemiseen tarvittiin se,
että laskeutuu vertaistasolle, alas jalustalta.

Silloin saatoin elää neuvostoyhteiskunnassa joutumatta konfliktiin!

Osa opiskelukavereistani vei homman vielä pitemmälle,
he halusivat olla niin neukkuihmisen näköisiä kuin mahdollista!
Näin he pääsivät sisään tavallisen kansalaisen elämään, pois privilegioiden kahleista.

Neuvostoliitossa asuminen oli hieno kokemus, eräänlainen matka itseen, omaan narsismiin.

Suomenruotsalaisilla tuo tutkimusmatka on vielä kesken.

Heiltä puuttuu kokemus syrjittynä olemisesta, he ovat ainoa ryhmä,
joka on aina ollut korkeinta kastia.

Sellainen asema ajaa väkisinkin kollektiiviseen narsismiin..

Siksi tekisi hyvää tulla alas jalustalta.
Nyt todellakin toistuu "minä, minä, minä" heidän retoriikassaan.

Kannattaa tulla ulos sieltä poterosta!

Päinvastoin kuin väitetään, me muutosvoimat
emme ole poterossa, me olemme täällä maan pinnalla odottamassa,
että siili tulee poterostaan.

Onko se uhkaavaa ? Onko se kunnioituksen puutetta ?

Se on asennekysymys:

Jos pohjoismainen ja eurooppalainen kielipolitiikka on uhka,
ehkä sitten on paras jäädä sinne poteroon..

Me jatkamme elämäämme with or without you,
minimoimme ruotsin aiheuttaman rasituksen joka tapauksessa.

Kannattaa kuitenkin miettiä kahdesti, miten brändää itsensä:

Narsistiksi, kehityksen esteeksi, menneisyyden vangiksi vai joksikin muuksi.

Pakkoruotsi on yksi osa suomenruotsalaisten brändinrakentamista.

Millaisen brändin he aikovat itsestään rakentaa ?

[NRR]

Asuin aikoinaan Neuvostoliitossa, missä minulla oli ulkomaalaisena privilegioita.
Muistan omat reaktioni, kun jouduin alueelle, missä privilegiot eivät olleet enää voimassa.
Jouduin toisinaan jonottamaan aivan samalla tavalla kuin neuvostokansalaiset,
en päässyt jokaiseen kapakkaan jonon ohi, minulta kysyttiin henkilöllisyystodistusta jne. ---

"Eivätkö he tajua minun olevan erityinen, etuoikeutettu ulkomaalainen.
Eivätkö he tajua, että minua pitää kohdella paremmin, kunnioittavasti, ihailevasti."

--- Neuvostoliitossa asuminen oli hieno kokemus, eräänlainen matka itseen, omaan narsismiin.

Suomenruotsalaisilla tuo tutkimusmatka on vielä kesken.

Heiltä puuttuu kokemus syrjittynä olemisesta, he ovat ainoa ryhmä,
joka on aina ollut korkeinta kastia.
---
Kannattaa kuitenkin miettiä kahdesti, miten brändää itsensä:

Narsistiksi, kehityksen esteeksi, menneisyyden vangiksi vai joksikin muuksi.

Pakkoruotsi on yksi osa suomenruotsalaisten brändinrakentamista.

Millaisen brändin he aikovat itsestään rakentaa ?

Aika huikea näkemys. Kiitos.

[Eero Nevalainen]

Haluamme, että Suomi ankkuroituu maaksi, jolla on pohjoismainen identiteetti, eikä joksikin raja-alueeksi jokka roikkuu löysästi Länsi-Euroopan ja Venäjän välissä.

Tämähän se ongelma nimenomaan on -- suomenruotsalaiset ovat ladanneet siihen ruotsinkieleen riippuvaiseksi sellaisen identiteetin, että näin suomenkielisenä kieltämättä tuota on jotenkin ikävää kuunnella. Siinä kun sanotaan aika selvästi että me edustamme sitten sitä jotain vääränlaista, heidän mielestään kielteistä "raja-aluetta" sivistyksen ja barbarian välillä. Rasismi ei ole tuosta suoraan sanottuna kaukana.

Minä yritän niin kovasti oman oikeustajuni takia ymmärtää ruotsinkielisten identiteettipuhetta, koska en tavallaan koe oikeutetuksi puuttua siihen miten ihmiset itsensä kokevat. Mutta toisaalta siitä seuraa myös se, että odotan itseni olevan osapuoli näissä keskusteluissa -- ja sitten selkeneekin, että minä joko en ole ollenkaan olemassa, tai sitten edustan jotain sellaista mitä he demonisoivat ja eivät toisaalta kykene millään tasolla arvostamaan. Siinä on aika tiukalla se että pystyy hyväksymään heidän tuntemuksensa, vaikka he itse eivät oikeastaan mitenkään ansaitsisi sitä, kun ajattelee miten he kohtelevat toisia. Tuossa vilpittömässä narsistisessa sokeudessa on jotain hyvin pelottavaa.

[Hillevi Henanen]

Se on asennekysymys:

Jos pohjoismainen ja eurooppalainen kielipolitiikka on uhka,
ehkä sitten on paras jäädä sinne poteroon..

Me jatkamme elämäämme with or without you,
minimoimme ruotsin aiheuttaman rasituksen joka tapauksessa.

Kannattaa kuitenkin miettiä kahdesti, miten brändää itsensä:

Narsistiksi, kehityksen esteeksi, menneisyyden vangiksi vai joksikin muuksi.

Pakkoruotsi on yksi osa suomenruotsalaisten brändinrakentamista.

Millaisen brändin he aikovat itsestään rakentaa ?

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/04/0 ... gen-debatt
Keskustelun hännille on eilen ilmestynyt kommentti, josta näkyy, että sivustoa seurataan tarkkaan, ja että vertaus narsisimiin on osunut. Empatian puutekin on havaittu, ja koristeltu homma vielä rasismilla, mistä lienevät löytäneet.

[NRR]

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/04/0 ... gen-debatt
Keskustelun hännille on eilen ilmestynyt kommentti, josta näkyy, että sivustoa seurataan tarkkaan, ja että vertaus narsisimiin on osunut. Empatian puutekin on havaittu, ja koristeltu homma vielä rasismilla, mistä lienevät löytäneet.

Minun kahta asiallista kommenttiani ei julkaistu, mutta tuo kiukunpurkaus väitteineen julkaistaan. Eikä näillä mustamaalaajilla ole rohkeutta kirjautua tänne ja esittää asiaansa täällä - ei tietenkään, koska täällä pitäisi olla perusteltuja näkemyksiä, noihin ärhentelyihin riittää pelkät vihjailut kaikesta pahasta, mitä kielivapauden kannattajat muka oikeasti haluavat.

Taas kerran kirjoittaja väittää, ettei pakkoruotsi ole ruotsinkielisten aikaansaama, koska heitä on vain kuusi prosenttia (oikeastaan alle viisi prosenttia mannermaalla mutta tässä he aina haluavat olla hiukan suurempia kuin ovatkaan). Näin he eivät muka pystyisi pitämään kielipolitiikkaan hyppysissään. Todellisuus kuitenkin kertoo muuta.

Jos muiden kieliryhmien poliitikot hoitaisivat pakkoruotsituksen, RKP:n ei olisi tarvinnut tehdä kaikkea tätä:

- RKP laati pakkoruotsin peruskouluun 1968.
- RKP opetusministeri toi pakkoruotsin yliopistolle ja korkeakouluihin 1978.
- RKP on vastustanut jokaista yritystä lieventää pakkoa.
- RKP tilasi lisää pakkoa laadittamalla hallitusohjelman kielipoliittisen osion jo ennen vaaleja 2011.
- RKP ei tyytynyt asiantuntijoiden tuntijakoon peruskouluille vaan ilmoitti ryhtyvänsä hallituksen suljettujen ovien takana hakemaan pakkoruotsin varhaistusta alakouluihin ja sai haluamansa 2012.

Kun RKP nyt on tehnyt kaiken tämän ja paljon muuta pakkoruotsin eteen, täytyy hyväksyä se, etteivät muut kieliryhmät osaa RKP:n mielestä pakkoruotsittaa itse.