ei demokratiaa: Nato, Karjala, ilmastomuutos ja pakkoruotsi?
Lähetetty: 16.03.2014 10:45
Eräs avioliittolain mahdollisen muutoksen hermostuttama kirkonmies kirjoitti näin:
"Entä mitä jos enemmistö (mikä usein tarkoittaa Suomen gallupin haastattelemaa tuhatta kansalaista) ei aina olekaan absoluuttisen oikeassa? Mitä jos enemmistön mielipide EU:n ilmastopolitiikasta, Natoon liittymisestä, Karjalan palauttamisesta tai pakkoruotsin lopettamisesta ei olekaan Suomen kannalta paras?"
Tämä on haasteellinen rinnastus. Tietysti demokratiassa on se mahdollisuus, ettei enemmistö ole "absoluuttisesti oikeassa", mutta oleellista on se
- kenen asiantuntemukseen missäkin asiassa voidaan nojata
- millaisia ratkaisuja vastaavissa tilanteissa tehdään muualla ja
- ohitetaanko enemmistön mielipide liturgialla vai käydäänkö asiasta aito keskustelu ja
- miten helppoa on muuttaa tilannetta, jos ratkaisu syystä tai toisesta ei toimikaan ja
- näin demokratialle annetaan eväitä toimia, demokratia vaatii työtä.
Pakkoruotsin ei pitäisi olla osa ulkopolitiikkaa tai puolustuspolitiikkaa kuten Natoon liittyminen tai Karjalan palauttaminen.
Pakkoruotsi ei liioin ole kiistanalaista ympäristötiedettä ja -politiikkaa kuten EU:n ilmastopolitiikka.
Pakkoruotsi on yksilöitä koskeva velvoite, johon (kuten JVL osoitti) ei ole saatavissa edes samanlaisia rajauksia ja vapautuksia kuin asevelvollisuuteen.
Suomalaisen pakkoruotsin ehdottomuuteen yltävät järjestelyt ovat tuntemattomia muualla maailmassa. Toisaalta kielivapaus voidaan kokeilun jälkeen myös purkaa, mikäli jokin toistaiseksi tuntematon heinäsirkkalaji uhkaisi nimenomaan pakkoruotsitonta Suomea.
Miten pakkoruotsi voidaan nostaa osaksi tuollaista listaa?
Pakkoruotsikysymys luotaa huimalla tavalla käsitystämme demokratiasta. Miksei Suomessa luoteta demokratiaan ja valistuneiden kansalaisten oikeuksiin?
"Entä mitä jos enemmistö (mikä usein tarkoittaa Suomen gallupin haastattelemaa tuhatta kansalaista) ei aina olekaan absoluuttisen oikeassa? Mitä jos enemmistön mielipide EU:n ilmastopolitiikasta, Natoon liittymisestä, Karjalan palauttamisesta tai pakkoruotsin lopettamisesta ei olekaan Suomen kannalta paras?"
Tämä on haasteellinen rinnastus. Tietysti demokratiassa on se mahdollisuus, ettei enemmistö ole "absoluuttisesti oikeassa", mutta oleellista on se
- kenen asiantuntemukseen missäkin asiassa voidaan nojata
- millaisia ratkaisuja vastaavissa tilanteissa tehdään muualla ja
- ohitetaanko enemmistön mielipide liturgialla vai käydäänkö asiasta aito keskustelu ja
- miten helppoa on muuttaa tilannetta, jos ratkaisu syystä tai toisesta ei toimikaan ja
- näin demokratialle annetaan eväitä toimia, demokratia vaatii työtä.
Pakkoruotsin ei pitäisi olla osa ulkopolitiikkaa tai puolustuspolitiikkaa kuten Natoon liittyminen tai Karjalan palauttaminen.
Pakkoruotsi ei liioin ole kiistanalaista ympäristötiedettä ja -politiikkaa kuten EU:n ilmastopolitiikka.
Pakkoruotsi on yksilöitä koskeva velvoite, johon (kuten JVL osoitti) ei ole saatavissa edes samanlaisia rajauksia ja vapautuksia kuin asevelvollisuuteen.
Suomalaisen pakkoruotsin ehdottomuuteen yltävät järjestelyt ovat tuntemattomia muualla maailmassa. Toisaalta kielivapaus voidaan kokeilun jälkeen myös purkaa, mikäli jokin toistaiseksi tuntematon heinäsirkkalaji uhkaisi nimenomaan pakkoruotsitonta Suomea.
Miten pakkoruotsi voidaan nostaa osaksi tuollaista listaa?
Pakkoruotsikysymys luotaa huimalla tavalla käsitystämme demokratiasta. Miksei Suomessa luoteta demokratiaan ja valistuneiden kansalaisten oikeuksiin?