Liturgiaa pakkovenäjästä

[NRR]

Yksi pakkoruotsittajien lempislogan näyttää olevan: "mielummin pakkoruotsi kuin pakkovenäjä".

Tämän sloganin sai jälkikasvuni kuulla äidinkielen opettajaltaan esittäessään mielipiteitään pakkoruotsista. Ja tämä hiljensi nuoren, koska kyse on niin hämmentävästä näkemyksestä sen tullessa aikuiselta ihmiseltä. Nuori ei hämmennykseltään ymmärrä keskustelun harhauttamista ja sitä, miten ruotsi ja venäjä nyt olisivat vain vaihtoehtoina, mutta salaperäisesti hymyillen opettaja voi päättää keskustelun tähän.

Kieroudessaan tämän teeman ympärillä on käyty nerokas näytelmä, joka alkoi viitisen vuotta sitten.

Nimittäin ajatus pakkovenäjästä pakkoruotsin vaihtoehtona on alkujaan professori Meinanderin, hänen joka esimerkiksi oli hesarin avoimessa kirjeessä nostamassa esiin kieltenopetusta poliittisena oppiaineena ja hakemassa tunnustusta pakkoruotsia tukevalle "kansallisruotsistrategialle": "Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Samoihin aikoihin professori Meinander esitti ajatuksen pakkovenäjästä pakkoruotsin vaihtoehtona ja Vihreiden Heidi Hautala tuki sitä. Ehdotuksen mukaan lukiossa voisi olla vaihtoehtoina pakollinen ruotsi tai pakollinen venäjä. Jokainen valitsisi jomman kumman, mutta valittu kieli pitäisi myös kirjoittaa ylioppilaskokeissa (= pakollinen ruotsin yo-koe saataisiin palautettua kuten RKP toivoo). Hautalan mielestä tällainen järjestely vahvistaisi sekä ruotsin että venäjän kielen asemaa. Hän myös huomautti, että ruotsin kirjoittaminen on nykyään vapaaehtoista, mikä on heikentänyt kielen asemaa entisestään.

No herkullinen asetelmahan tuo olisi pakkoruotsin ymmärtäjien näkökulmasta. Sehän sementoisi Suomen aseman maana, jolla on tasan kaksi merkittävää kieltä ja samaistumiskohdetta: ruotsi ja venäjä.

Talan blogissa eräs pakkoruotsin ymmärtäjä nosti nyt esiin tämän venäjäkortin:
- "Kielet ratkaisevat sen, että mihin maahan ja kansaan me haluamme samaistua pienenä kansakuntana? Toisille se on Venäjä, joka hamuaa maita ja mantujamme, toisille se on Ruotsi tai Viro, joiden kanssa käymme tervettä kisaa elintasomme hyvyydestä! Olkaamme ylpeästi suomalaisia unohtamatta historiaamme, eli kuka tarjoaa vapauden ja kuka Siperian?"

Tässä oli sentään nostettu Viro kolmanneksi, mutta kieltenopetuksen lähtökohtana ajatus on kestämätön eikä vastaa kansalaisten toiveita eurooppalaisista tärkeistä kielistä.

Onneksi tähän kommenttiin tuli varsin napakka vastaus:
- "Onhan ainakin teoriassa olemassa sellainenkin mahdollisuus, ettei suomalaisuus olisikaan sairaus eikä siitä tarvitsisi yrittää väkisin eheyttää ruotsalaiseksi tai venäläiseksi. Silloin vieraita kieliä voitaisiin käyttää niiden alkuperäisessä tarkoituksessa, eli kommunikoinnissa vieraskielisten kanssa ja niitä opetettaisiin sen mukaan, kuin tarvetta ja opiskeluintoa niille on. Silloin historiaa opetettaisiin historiantunnilla ja uskontoa ja politiikkaa tarpeen mukaan muualla, mikäli sen katsotaan olevan opiskelijan itsensä kannalta hyödyllistä. Muut kun eivät tässä asiassa oikeasti ole asianosaisia vaikka niin yrittävät miljardibudjetilla väittää."

[JV Lehtonen]

Meillä on RKP:n vuosikymmeniä kestäneen kielidiktatuurin tuloksena tosiaan unohdettu,
että kieli voi olla MYÖS kommunikaation väline