vapaakielivalinta.fi

Missä kirjoitetaan tämän pakkoruotsinäytelmän liturgiat?

Kesän 2012 Kokoomuksen puoluekokouksessa Jyrki Katainen käytti ponnekkaan puheenvuoron kaksikielisyyden puolesta: "Minulle tämä ruotsin ja suomen kielen oppivelvollisuus on kansallisuuskysymys", Katainen sanoi. "Suomi on kaksikielinen maa, meillä on yksi kansa ja kaksi kieltä. Mikä on sellainen vahva kansakunta, jossa ihmiset eivät edes yritä ymmärtää toisiaan?" Kataisen mukaan molempien kotimaisten kielten opiskelu on suomalaisen yleissivistyksen kulmakivi. "Kokoomus on valinnan vapauden puolesta, mutta yhteiskunnassa on myös velvollisuuksia", Katainen sanoi puoluekokoukselle.
http://www.hs.fi/politiikka/Katainen+pi ... 5575029742

HBL oli kirjannut Kataisen puheesta hiukan erilaisia kohtia: Katainen sade att det är en del av den nationella identiteten att vi lär oss de båda inhemska språken. - Valfrihet i all ära, men allt kan inte vara valbart. Vi kan inte heller välja bort att betala skatter. I varje fungerande samhälle finns det också förpliktelser. Vi ska inte förneka våra rötter, vi ska hålla folket enigt.
http://hbl.fi/nyheter/2012-06-17/katain ... -i-forsvar

Siis Katainen sanoi, että on osa kansallista identiteettiämme, että opiskelemme molempia kotimaisia kieliä.
- Kaikki kunnia valinnanvapaudelle, mutta kaikki ei voi olla valinnaista. Emme voi myöskään valita pois veroja. Jokaisessa toimivassa yhteiskunnassa on myös velvollisuuksia. Meidän ei tule kieltää juuriamme, pitäkäämme kansa yhtenäisenä.

Kataisen mielestä siis pakkoruotsi oli
- kansallisuuskysymys
- suomalaisen yleissivistyksen kulmakivi
- osa suomenkielisten kansallista identiteettiä
- suomenkielisten verojen kaltainen velvollisuus, joka liittyy yhtenäisenä pidettävän kansakunnan "juuriin"
(tässä ei puhuttu sentään "oikeudesta")

Tässä on pakkoruotsin avulla tullut määriteltyä sellaisia käsitteitä kuin kansallisuus, suomalaisuus, yleissivistys, suomalainen yleissivistys, kansallinen identiteetti, suomalaisten kansallinen identiteetti, kansakunnan juuret, suomalaisten juuret, kansakunnan velvollisuudet, suomenkielisten velvollisuudet.

Näitä samoja liturgikkoja näyttää käytetyn kansalliskielistrategian laadinnassa.

Ketkä ja missä ja milloin ovat laatineet nämä määrittelyt?

Missä ovat suomalaiset identiteettitutkijat ja heidän arvioinsa tästä liturgiasta?

Tammikuussa 2011 - ennen vaaleja, ennen Ahtisaaripaperin siirtymistä osaksi hallitusohjelmaa, ennen kielistrategiatyötä - professorit Fred Karlsson ja Henrik Meinander sekä europarlamentaarikko Henrik Lax kirjoittavat Hesarin yleisönosastossa ympäripyöreästi toimivan kielistrategian tarpeesta Suomessa. Eväitä strategiaan saataisiin Ahtisaaren johtaman poliittisen työryhmän tulevasta raportista ja vielä julkaisemattomista selvityksistä, joita ovat laatineet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Opetushallitus (nämä nimet kuulostavat jo tuolloin minusta pahaenteisiltä).

Mielenkiintoisinta olivat tuolloinkin tekstin kytkökset identiteettipuheeseen:

- "Mustavalkoinen eipäs juupas -keskustelu pakkoruotsista on vääristänyt kielipoliittisia ja kansallisiakin perspektiiviejämme. Ensisijaisestihan pitäisi olla kyse siitä, miten haluamme hahmottaa identiteettimme ja paikkamme nopeasti muuttuneessa maailmassa. Millaisia kansakuntamme keskeisten maantieteellisten suuntausten tulisi olla ja kuinka ne pitäisi toteuttaa?
- "Kaipaamme nämystä kansalliskieltemme elintilan turvaamisen edellytyksistä, jotta suomalaisille voitaisiin varmistaa kestävät kielten opiskelumahdollisuudet. Kansallisen kielipääoman vaaliminen on koko kansan asia."
- "Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Ihan kohtuullisesti kansaa ja identiteettiä jo ennen kielistrategiaa ja Kataisen puheita.

Meillä voivat tuon tason ammattilaiset ja vaikuttajat kirjoittaa maan luetuimpaan lehteen omalla nimellään, että heistä kyllä pitäisi "pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikka" toteuttaa heille kotoista Nordenia kaikille tuputtaen ja että heidän tuntemuksensa ovat riittävän yleispäteviä sanelemaan koko kansalle "käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua" ja tällä perusteella kaikkien muiden maassa asuvien lapsilla tulee olla pakkoruotsi peruskoulusta yliopistoon - vaikkei vastaavaa putkea ole missään maailmassa.

Toisaalta esimerkiksi Karlsson on itse asiassa ollut aika kriittinen pakkoruotsin nykyisen määrän suhteen ja saanut mysgubbe-leiman omiltaan avoimella suhtautumisellaan. Ja silti, kun tullaan identiteettiin, niin...

Magman käyttämä monikulttuurisuustutkija Saukkonen on itse asiassa kirjoittanut myös kansallisvaltioiden identiteettipolitiikasta. En aiemmin edes tiennyt, että sellaista on olemassa.

Tässä joitakin kuuluja kommentteja ruotsin kielestä osana identiteettiämme:

Hesarin vieraskynässä 28.9.2009 presidentti Ahtisaari kirjoitti:
”Ruotsin kielen merkitys pohjoismaisen identiteetin rakennusaineena on keskeinen. --- Pohjoismainen identiteetti taas on avainasia suomalaisuuden avaramman ymmärtämisen kannalta. --- Kertomalla olevansa pohjoismaalainen – tai käytännöllisemmin skandinaavi – voi suurimmassa osassa maailmaa luoda positiivisen mielikuvan itsestään. --- Meidän on paljon työläämpää ymmärtää itseämme ja omaa historiaamme, ellemme kykene tutustumaan siihen sillä kielellä, jolla pääosa historiaamme ja kansallista identiteettiämme on luotu.”

Hesarin mielipidesivulla 17.6.2010 Paavo Lipponen kirjoitti:
”Suomen kaksikielisyydessä on kysymys kulttuurin ja identiteetin puolustamisesta. --- Suomalaista identiteettiä on mahdotonta kuvitella ilman ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä. --- Anglosakseja emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis pohjoismaalaisia.”

Hesarin ”Me puhumme ruotsia” –sarjassa 3.8.2010 Hanasaaren Ruotsalais-Suomalaisen Kulttuurikeskuksen johtaja Gunvor Kronman kirjoitti:
”Miten käy Suomelle pohjoismaisessa yhteistyössä, kun ruotsin taito rapistuu? --- Konsernikieli voi olla englanti, mutta epävirallisessa kanssakäymisessä skandinaaviskasta vaikuttaa edelleen olevan etua monilla yhteispohjoismaisilla työpaikoilla. --- mielipidemittaukset: suomalaiset haluavat vaalia ja kehittää pohjoismaista yhteiskuntamallia sekä vahvistaa pohjoismaista identiteettiään - jopa innokkaammin kuin muut pohjoismaalaiset. Ruotsalaisen historioitsijan Gunnar Wetterstrandin taannoinen esitys Pohjoismaiden yhdistyneistä kansakunnista voisi tässä ilmapiirissä saada aivan uutta nostetta.”

HBL:n haastattelussa 17.9.2010 ulkoministeri Stubb tunnelmoi kaksikielisyysidentiteetillä tähän tapaan:
”Jag är övertygad om att konsensus i språkfrågan fortfarande råder. Tvåspråkigheten är en del av vår identitet, ett slags finländarnas DNA. Och det stryker man inte bort i en handvändning.”
Siis kaksikielisyys (ilmeisesti yhdistelmällä suomi&ruotsi) kuuluu identiteettiimme, nyt kyse on suomenmaalaisesta identiteetistä tai suomenmaalaisesta DNA:sta.

Esimerkiksi demareissa vaikuttava filosofian tohtori, yliopiston lehtori, dosentti ja kansalaisaktivisti Thomas Wallgren päätyy Hesarin vaalikoneessa vastustamaan pakollisen ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi: "Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus [! - filosofi taatusti tunnistaa sanojen oikeus ja velvollisuus eron] ruotsin kielen oppimiseen. Valinnaisuuden lisääminen kouluissa johtaa helposti heikompien oppilaiden tulosten heikkenemiseen ja eriarvoistumiseen."

Kun valtiomiehet, nobelistit ja filosofit muotoilevat ajatuksensa tähän malliin, ei oikein tohdi olettaa, että he valehtelevat itselleen ja muille tarkoitushakuisesti. Jotain heidän identiteetilleen on tapahtunut - jotain sellaista, mikä saa heidät luulemaan, että heidän ajatusmaailmastaan käsin voisi sanella rahvaan identiteetin.

Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi ja Suomen perustuslain "virallinen" tulkinta Suomen Kuvalehdestä 34/2010:

”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain, ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa [näin ei Kanadassa ole, mutta ei anneta todellisuuden haitata]. Eli eräänlainen sivistyksen velvoite siitä seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”

Siis kerrataan. Suomen perustuslaki muka velvoittaa meidät
- osaamaan suomea ja ruotsia,
- ymmärtämään, miten nämä kielet ovat kansalliskieliä,
- näkemään Suomen pohjoismaisessa kontekstissa!

RKP:n Henrikssonin siirtyessä oikeusministeriksi hän kutsui Suksen oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön kehittämispäälliköksi.

Ilmari Rostila muuten kommentoi tätä Suksen lausuntoa täällä palstalla: "Perustuslaista seuraa siis Suksen mukaan kansalaiselle erityisen ’sivistyksen’ velvoite, joka koskee maassa puhuttujen kahden kielten historiallista kehkeytymistä kansalliskieliksi, ja lisäksi perustuslaista seuraisi myös sellaisen ’sivistyksen’ velvoite, jossa kansalaisen tulee osata nähdä Suomi (Suomen valtio?) pohjoismaisessa kontekstissa. Professorin mukaan perustuslaki siis velvoittaa kansalaiset ymmärtämään ja hyväksymään tietyn omaa (etnistä) identiteettiään koskevan historiantulkinnan ja lisäksi Suomen valtiota koskevan erityisen tulkinnan??!! Tämä vaikuttaa ennenkuulumattomalta. Onko olemassa kansainvälisiä vertailukohtia? Onko olemassa maata, jonka perustuslaki velvoittaisi kansalaisia omaa itseä ja ryhmää koskevaan historiantulkintaan."

Perustuslaki ei anna kattavaa luetteloa kansalaisten velvollisuuksista.
Perustuslaissa säädetään mm. maanpuolustusvelvollisuudesta ja verovelvollisuudesta.

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeu ... lvollisuus

Kansalaisten velvollisuuksista perustuslaissa ei juuri ole nimenomaisia säännöksiä. Poikkeuksena tästä on maanpuolustusvelvollisuus. Velvollisuus on säädetty hyvin yleisluontoisesti kattaen Suomen kansalaiset mm. ikään, uskonnolliseen vakaumukseen, palveluskuntoisuuteen tai sukupuoleen katsomatta. Rauhan aikana varaudutaan täysimittaiseen maanpuolustukseen asevelvollisia koskevin tavallisen lain sääntelyin.

Maanpuolustusvelvollisuuden toteuttamistavoista perustuslaki valtuuttaa säätämään tavallisella lailla.


Perustuslain 127.2 §:n mukaan oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus
osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla.

Niinpä niin! Suksi suksikoon vaikka Ahvenanmaalle höpisemään!
Jopa perustuslain ainoasta erikseen nimeämästä velvollisuudesta voi saada vapautuksen-
mutta pakkoruotsista ei!

JV Lehtonen kirjoitti: Perustuslaissa säädetään mm. maanpuolustusvelvollisuudesta ja verovelvollisuudesta.
---
Jopa perustuslain ainoasta erikseen nimeämästä velvollisuudesta voi saada vapautuksen-
mutta pakkoruotsista ei!

Ahaa!

Siksi siis pakkoruotsia onkin verrattu veroihin, mm. Katainen: Valfrihet i all ära, men allt kan inte vara valbart. Vi kan inte heller välja bort att betala skatter. / Kaikki kunnia valinnanvapaudelle, mutta kaikki ei voi olla valinnaista. Emme voi myöskään valita pois veroja."

Ruotsinkielisten kommenteissa tämä verojuttu on tullut muutenkin esille.

Kiitos JV huomiostasi!!!

Tässä eräs "pakkoruotsi on oikeutettua koska on verotkin" -teksti:

Pakkoruotsi on tavallaan kuin verot. Aika samanlaisila argumenteilla kuin voi vastustaa pakkoruotsia voi vastustaa myös progressiivista verotusta (eli verotusta jossa hyvätulosimmilla on isompi veroprosentti ku pienitulosilla): Ei se ole oikein, että ne, joilla menee hyvin, joutuvat uhrautumaa niiden eteen, joilla menee huonommin. Eikös sekin ole aika epäreilua, että jotkut joutuvat maksamaa jopa suhteessa paljon enemmän veroja kuin toiset vain siksi, että joillain muilla menisi vähän paremmin? Millä tavalla pakkoruotsi oilisi sen epäreilumpaa? Se on sitä, että ne joilla on kielellisesti parempi asema ja helpompaa, pakotetaa olemaan solidaarisia vähemmistöä kohtaan, joka on kielellisesti heikommassa asemassa. Jotkut sanovat että Suomen kilpailukyky kärsii pakkoruotsista. Samalla tavalla Suomen taloudellinen kilpailukyky kärsii korkeista veroistakin. Niin korkeissa veroissa kuin pakkoruotsissakin on kyse oikeuksien tasaamisesta, yhdenvertasuudesta, siitä että mahdollisimman monilla olisi suunnilleen samanlaiset oikeudet esimerkiksi terveydenhoitoon tai oman kielen käyttämiseen. Ei se liene sattumaa, että Kokoomusnuoret vastustaa sekä korkeaa verotusta että pakkoruotsia. Hinta molemmista on se, että yksilön valinnanvapautta joudutaan rajottamaa ja taloudellinen kilpailukyky kärsii, koska markkinavoimien ei anneta jyllätä vapaasti eikä kaikessa mennä pelkän enemmistön ehdoilla. Vaihtoehtoina on joko poistaa pakkoruotsi ja luoda kärjistetysti sanottuna enemmistön tyrannia, jossa vähemmistö pakkosopeutetaan enemmistöön kielen tasolla tai sitten ylläpitää nykyisenlaista yhdenvertasuutta pakkoruotsin avulla ja maksaa siitä se hinta, mikä siitä pitää maksaa. Ei kyse ole mistään sen kummemmasta.

Ja eräs vastaus tähän:

Kuvailet näkemystä, jossa pakkoruotsi voidaan mieltää veroksi, jota paremmin toimeentulevat maksavat heikompien hyväksi. On kuitenkin monia näkökulmia, jotka haastavat tällaisen tulkinnan:

- Oikeasti vähemmistölle varataan rahassa maksettavista veroista ihan reilusti: ruotsinkielinen YLE ja muut kulttuuripalvelut, ruotsinkielinen koulutus, ruotsinkieliset ratkaisut terveydenhuollossa jne. Tämän lisäksi siis tarvittaisiin maailmassa ainutlaatuinen osin luonnossa maksettava kielivero, joka koskee koko ikäluokkaa peruskoulusta korkeakouluun ja maksaa sekä opetuskustannuksina että yksilöiden ajankäyttönä ja työnä. Kyse on itse asiassa ennemminkin kaksikielisyyden puolustusvelvollisuudesta asevelvollisuuden tapaan tai vanhan ajan talkoovelvoitteesta. Tällaisia velvoitteita ei nykyaikana voi vaatia ilman kriisitilanteeseen varautumisen kaltaista painavaa perustetta.

- Verojen ei muutenkaan pitäisi kohdistua heikoimpiin kuten lapsiin ja nuoriin. On mahdotonta ajatella, että pakkoruotsin tavoin verot vaikeuttaisivat kielellisesti hitaasti kehittyvän lapsen koulunkäyntiä, maahanmuuttajalapsen kotoutumista, hidastaisivat valmistumista ja pakottaisivat jopa luopumaan koulutustavoitteista sekä estäisivät virkauralle pääsyn. Ei sellaisia veroja voi olla, mehän käytämme veroja yleensä siihen, ettei näin kävisi.

Ruotsinkieliset eivät ole mikään sorrettu vähemmistö. Närpiön ummikkoruotsinkielisiä on vähän eikä heilläkään mene huonosti, ahvenanmaalaisista puhumattakaan. Suurin osa ruotsinkielisistä nuorista etelässä on täysin kaksikielisiä, useimmilla taitaa olla jopa suomea puhuva isä tai äiti.

On realistisempaa lähteä nyt rakentamaan kielipolitiikkaa todelliselle tilanteelle. Meillä tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät puhu suomea tai ainakaan hyvää suomea. Heidän tarpeitaan tulee kuunnella, mutta ratkaisuksi ei voi vaatia enemmistön pakkokieliä. Vanhat kielivähemmistöt ja uusi monikielistyminen ovat koko Eurooppaa koskeva haaste, jonka ratkaisuissa toki veroja tarvitaan, muttei pakkokieliä.

Pakkoruotsia puoltavat liturgiat ruotsin kuulumisesta suomalaiseen identiteettiin ja suomalaiseen yleissivistykseen eivät näytä syntyneen suomenkielisellä puolella. Niitä on ilmeisesti synnytetty ja hoivattu folktingetin (RKP), Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin ruotsinkielisissä verkostossa. Tehokkaimmat sloganit on sitten käännetty suomeksi poliittisten johtajien toisteltaviksi. Voivathan niiden aihiot olla vanhojakin.

Minunkin on hyvin vaikea uskoa että ne olisivat syntyneet jotenkin ihan spontaanin kaksikielisen kansallistunteen ilmaisuina suomenkielisten keskuudessa -- ei tuollaista muotoile oma-aloitteisesti kukaan tuntemani suomenkielinen ja toisaalta sen verran järjestelmällistä niiden kehittyminen on yhteiskunnassa ollut viime vuosina.

Totta kai pakkojärjestelmällä on oltava pääideologi,
joka tukkii kaikki mahdollisuudet järjestelmä joustoille.

Kuka sitten on pääideologi ?
Veikkaan juuri tätä Markku Suksi- nimistä virkamiestä.
Sen lisäksi avustavina tahoina on akseli ÅA-HU-Folktinget-RKP.

Sieltä sitten propaganda ja iskulauseet syötetään kokoomukseen ja muihin puolueisiin.
SDP:llä on oma ruotsinkielinen jaosto, joka myös osallistuu idelogiatyöhön.

Mutta miten he kuvittelevat lähtökohtaisesti PAKKOON perustuvan järjestelmän
ylipäätään pysyvän hengissä ?

Järjestelmällähän ei ole legitimiteettiä laajassa mielessä.

Veronmaksuvelvollisuudella on vahva legitimiteetti, samoin asevelvollisuudella..
hyvinkin vahva legitimiteetti!

Jos ruotsi on suomenkieliselle velvollisuus, tuntuu kohtuuttomalta, että jopa
niin kriittinen velvollisuus kuin maanpuolustus on JOUSTAVAMPI ja ihmisarvoa
kunnioittavampi velvollisuus sallimalla vaihtoehtoja ja jopa vapautuksen!
Ääritapauksessa totaalikieltäytyjä pääsee pantarangaistuksella !
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kot ... ien-maaran

Samoin verovelvollisuudesta vapautetaan, jos ei ole veronmaksukykyä.
Verovelvollisuuden voi laillisesti välttää esim. verosuunnittelulla- ja niinhän monet rikkaat
suomenruotsalaiset tekevätkin!

Mutta ruotsivelvollisuus on ainoa absoluuttinen velvollisuus näiden markkusuksien perustuslaintulkinnan mukaan!

Siitä ei jousteta tippaakaan!

Toisaalta he itse myöntävät "argumentaatiollaan", että koko järjestelmä romahtaa ilman pakottamista!

Åsa Palviainen, Magma: Opintojen vapautus johtaa "dominoreaktioon", jonka seurauksena kaksikielisyysjärjestelmä kaatuu!

Palaamme siis jälleen legitimiteettiin!

Yksinkertaisimmillaan legitimiteetti tarkoittaa järjestelmän hyväksymisenarvoisuutta kansalaisten silmissä.
Tässä tapauksessa legitiimi järjestelmä ei perustu pakkoon, vaan kansalaisten velvollisuudentuntoon järjestelmää
ja sen sääntöjä kohtaan.

Kaksikielisyysjärjestelmä ei siis ole legitiimi, koska se perustuu PAKKOON.
Kun pakkoruotsi poistuu, siitä aiheutuu dominoreaktio, joka johtaa järjestelmän romahtamiseen-
mikä on loogista, kun järjestelmällä ei ollut legitimiteettiä!

Kun he ovat näin puhuneet itsensä pussiin, jäljelle jää vain pakon nimittäminen velvollisuudeksi.
Se ei kuitenkaan auta, vaan legitimiteettivaje ainoastaan kasvaa!

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kot ... ien-maaran

Jos kerran en suostu suorittamaan ruotsivelvollisuuttani, voisinko saada pantarangaistukseen johtavan tuomion
velvollisuuden noudattamatta jättämisestä ?

"Totaalikieltäytyjä tuomitaan enintään 173 vuorokauden ehdottomaan vankeuteen. Rangaistuksen voi suorittaa vankilassa, avovankilassa tai valvontarangaistuksella eli kotiarestina.

Sähköisellä nilkkapannalla seurattavaa valvontarangaistusta ei saa automaattisesti, vaan tuomioistuin arvioi tapaukset yksilöllisesti."

Pantarangaistus olisi koko yhteiskunnalle parempi ratkaisu kuin istuttaa velvollisuuden laiminlyöjiä
vuosikausia kertaus-, tähti- ja tukikursseilla.

ELI SIINÄ VASTAUKSENI KATAISELLE JA SUKSELLE, velvollisuuspaatoksen toitottajille!

Eikö tästä nyt löytyisi joku kulma, joka olisi ristiriidassa jonkin kansainvälisen, Suomeakin velvoittavan lain kanssa? Sitten vain pitäisi nostaa oikeusprosessi sellaisessa tuomioistuimessa, johon suomalaisella eliitillä ei ole vaikutusvaltaa. Tämä asia ei ilman konfliktia etene.

JV Lehtonen kirjoitti: ruotsivelvollisuus on ainoa absoluuttinen velvollisuus näiden markkusuksien perustuslaintulkinnan mukaan!

Siitä ei jousteta tippaakaan!

Toisaalta he itse myöntävät "argumentaatiollaan", että koko järjestelmä romahtaa ilman pakottamista!

Åsa Palviainen, Magma: Opintojen vapautus johtaa "dominoreaktioon", jonka seurauksena kaksikielisyysjärjestelmä kaatuu!

Aluksi ihmettelin kovasti tätä, ettei ilmiselvissä ongelmatapauksissa esimerkiksi laajan oppimisvaikeuden omaava lapsi saa vapautusta - mutta nyt ymmärrän tämän. Pienikin porsaanreikä pakkoruotsibetonissa kasvattaisi painetta koko järjestelmän purkamiseen. Mitään joustoa ei voi olla, ei erityisoppilailla, ei maahanmuuttajilla, ei niillä, joiden tutkinto jää ruotsia vaille valmiiksi. Pienikin jousto kasvattaisi vapaudenkaipuuta muissa sellaisiin mittasuhteisiin, että järjestelmä hajoaisi.

JV Lehtonen kirjoitti: Totta kai pakkojärjestelmällä on oltava pääideologi,
joka tukkii kaikki mahdollisuudet järjestelmä joustoille.
Veikkaan juuri tätä Markku Suksi- nimistä virkamiestä.
Sen lisäksi avustavina tahoina on akseli ÅA-HU-Folktinget-RKP.

Hyvin korkealla tasolla tämä laadinta on tehty. Samalla tasolla, jolla sitoutetaan suomalaisia poliitikkoja pakkoruotsin taakse niin, että puolueiden johtoon valittaessa henkilöt ovat unohtaneet mahdollisen aiemman kriittisyytensä ja osaavat sujuvasti liturgian.

Ajatelkaa, mitä tapahtui, kun politiikan huipulle tuli yllättäin sellainen kaveri, joka ei ollutkaan sopeutettu ruotsinkielisissä verkostoissa: hän ensitöikseen poistatti ruotsin pakollisen yo-kokeen.

Miten ruotsia osaamaton ja ruotsin asemaa ymmärtämätön poliitikko voi päästä korkeaan asemaan, tästä kertoi Per Stänbäck puhuessaan aikanaan Matti Vanhasesta Nya Ålannissa (http://www.nyan.ax/ledaren/?news_id=47861): Matti Vanhanen on Mr Chance, joka sai poliittisen asemansa erehdyksessä, siksi hän ei puhu ruotsia. --- Stenbäckin selitys on se, ettei ollut tarkoitus, että Vanhasesta tulee pääministeri. Hän oli kuin filmin Mr Chance, puutarhuri josta erehdyksessä tuli USA:n presidentin neuvonantaja. --- Normaalisti Suomessa poliitikon edetessä askel askeleelta ja lähestyessä huippupaikkoja hän päätyy ruotsin kurssille (ellei osaa ruotsia entuudestaan). Mutta kun AJ kaatui piti Keskustan valita nopeasti uusi henkilö pääministeriksi ja näin valituksi tuli suhteellisen tuntematon Matti Vanhanen.

Poliitikkojen mankelia kuvasi ehkä avoimemmin kuin oli ajatellutkaan nuori Vihreä poliitikko joku vuosi sitten: "jos aikoisi kohota vaikka puolueen puheenjohtajaksi --- pitäisi osata puhua sujuvaa ruotsia, koska muuten kaikki pilkkaavat oppimattomaksi noloksi moukkatankeroksi, jota saa hävetä." (Rosa Meriläinen Vihreässä langassa 2010)

Siis rinnan pakkoruotsiliturgian runoilemisen kanssa huolehditaan siitä, että puolueiden johtoon pyrkivät ovat tietoisia siitä, että ilman pakkoruotsimyönteisyyttä he eivät voi olla puoleensa johtoa.

pentti kirjoitti:Eikö tästä nyt löytyisi joku kulma, joka olisi ristiriidassa jonkin kansainvälisen, Suomeakin velvoittavan lain kanssa? Sitten vain pitäisi nostaa oikeusprosessi sellaisessa tuomioistuimessa, johon suomalaisella eliitillä ei ole vaikutusvaltaa. Tämä asia ei ilman konfliktia etene.

Epäilen. Tähän asti esimerkiksi Euroopan neuvostoa on käytetty siihen, että meille on annettu huomautuksia ruotsin muka heikosta asemasta ja jopa neuvottu seuraamaan, ettei varhainen innokas englanninopiskelu pääse haittaamaan lastemme ruotsinopintoja. Oikeastaan palaute Euroopan neuvostolta näytti siltä kuin folktingetin paperit olisi käännetty englanniksi ja kierrätetty neuvoston kautta takaisin meille.

Jos pakkoruotsi saadaan määriteltyä ihmisoikeusrikokseksi suomenkielisiä kohtaan, niin asia lähtenee etenemään EU:n oikeuselimissä.

"It always seems impossible until it's done."

Ehdotan, että kaikissa tulevissa pakkoruotsi pois kouluista -tapahtumissa nostamme oikean käden ylös nyrkkiin puristettuna Mandelan tapaan.