vapaakielivalinta.fi

Ensin rakennellaan illuusioita hehkuttelemalla ruotsia.

Pakkoruotsin oppitunneilla ja politiikassa suomalaiset ovat tottuneet tämän kaksikielisyyden ja erityisesti ruotsin hehkutteluun:

- "Hienointa Suomessa on se, että Suomi on kaksikielinen maa. Se on uniikkia!"
- "Pohjoismaalaiset löytävät aina toisensa maailmalla liikkuessaan. On jotain mikä yhdistää: historia, kulttuuri - ja ruotsin kieli." (Jopa kansalliskielistrategiassa tämä oli nostettu skandinaavisen ruotsin kielen osaamisen erityiseksi eduksi, mitään etuja erityisesti suomen osaamiselle ei nähty lainkaan. Suomelle rakennetaan imgoa kielenä, joka vain eristää ja taannuttaa.)
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1747
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1742


Sitten väitetään, että illuusio tarvitsee pakkoruotsia

- "ruotsinkielisten aseman" turvaamiseksi
Kansalaisaloitteen herättämässä keskusteslussa eduskuntaryhmien puheenjohtajat totesivat lähes kaikki, että Suomi on kaksikielinen maa, minkä vuoksi kielivähemmistön asema halutaan turvata.

- "lastemme oikeuksien" turvaamiseksi
Annika Lapintie (vas) toteaa, että "jokaisen kansalaisen oikeuksiin kuuluu molempien kielten opiskelu koulussa".

- "kaksikielisyyden" turvaamiseksi
Rkp:n Mikaela Nylanderin (rkp) mielestä kielivapaus on paha: "Se olisi kaksikielisen Suomen loppu. Näemme, että opetuksella luodaan kaikille lapsille ja nuorille edellytykset jatkossa petrata ruotsin kieltä ja olla osa palveluyhteiskuntaa."

http://www.hs.fi/politiikka/a1376273063752


Illuusiosta muovataan orwellilaista uuskieltä.

Käsitteet "ruotsinkielisten turvattu asema" ja "lastemme oikeudet" tarkoittavat, että on yritettävä luoda sellainen illuusio, että Suomessa kaikki osaavat nyt ja ikuisesti ruotsia, jolla on voitava elää täällä vähintään yhtä hyvin kuin suomeksi - no, keskeisten koulutusalojen ja virkojen suhteen tietysti vähän paremmin kuin suomeksi. Rakennetaan myös illuusiota, että on "oikeus" tulla lähtetyksi Nordeniin, mikäli kotimaasta ei löydy työtä tai opiskelupaikkaa.

Se ettei pakolla ole saatu rakennettua toimivia ruotsinkielisiä palveluja, ei haittaa. Se ettei suomalaisille ole pakolla myöskään saatua toimivaa ruotsintaitoa puhumattakaan ruotsintarpeesta, ei haittaa. Liturgia jatkaa omaa kulkuaan.


Lopuksi mustamaalataan kielivapauden kannattajia.

Tässä Louekosken blogissa käännetty pätkä: "--- luokkajako peilautuu asenteisiin ruotsia kohtaan suomenkielisten parissa. --- myötäilevä asenne, ruotsia kohtaan vauraan ja koulutetun yläluokan parissa --- joka mielellään laittaa lapsensa kielikylpypäiväkotiin antaakseen heille lisäetua tulevaisuuden työelämässä. --- Työväenluokassa (sinänsä monimutkainen käsite nykyään), missä Perussuomalaiset valtaavat alaa tasaiseen tahtiin ruotsivihamielisellä populismillaan, --- Ei ole halua kuullakaan, että eletään osaamisyhteiskunnassa ja ehkä pitäisi hakea töitä Norjasta kankealla kouluruotsillaan, vaan mieluummin omaksutaan syntipukkiteoria --- Luokkaviha nousee voimattomuudesta, ulkopuolisuudesta ja marginalisoitumisesta --- kytevä liekki voi leimahtaa todelliseksi kielipaloksi --- " Nya Ålandin pääkirjoituksesta


Missä muualla näin?

Onko Suomi maailman ainoa "kaksikielinen maa", jolle voidaan näin kutoa aivan irrationaalinen tavoite? Nythän alle viiden prosentin vähemmistön (joista valtaosa puhuu hyvää suomea) kieli-identiteetistä ja Norden-nationalismista rakennetaan vaatimukset kaikille muille, niin kielienemmistölle (n. 90%) kuin muille vähemmistöille (enemmän kuin ruotsinkielisiä)?

Mikään viesti todellisuudesta ei tätä näytä horjuttavan (todelliset kieliolot, todelliset kielitarpeet, pakkoruotsin aiheuttamat esteet ja hidasteet, erityisoppilaiden ja maahanmuuttajien etu, kapeneva kielivaranto, muiden maiden mallit, kielille ylipäätään mahdollinen tila opinnoissa, ammattikoulutietä korkeakouluihin siirtyvien etu, erilaisten ihmisten oikeus omanlaisen suomalaisen identiteetin rakentamiseen jne.)

Suomessa on suomenkielisiä ja sitten on kaksikielisiä.
Ukrainan tilanteessa oli tv:ssä keskustelemassa 4 v. sitten Ukrainasta muuttanut henkilö, joka puhui jo puhdasta suomea. Pitääkö tätä ihmetellä, vai olisiko se aivan luonnollista, että opettelee maan pääkielen!

Hannu Jussi kirjoitti:Suomessa on suomenkielisiä ja sitten on kaksikielisiä.
Ukrainan tilanteessa oli tv:ssä keskustelemassa 4 v. sitten Ukrainasta muuttanut henkilö, joka puhui jo puhdasta suomea. Pitääkö tätä ihmetellä, vai olisiko se aivan luonnollista, että opettelee maan pääkielen!

Ruotsissa painotetaan ruotsin kieltä yhtenäisyyden perustana: "Uudet Ruotsin kansalaiset kokoontuivat keskiviikkona, maan kansallispäivänä, juhlatilaisuuksiin ympäri maan. Prinssi Daniel otti osaa juhlaan Malmön oopperatalolla. Puheessaan prinssi sanoi, että ruotsalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun. Hän lausui myös, että ruotsalaisuus ei katso ihonväriä tai aksenttia."

http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/119474 ... mossa.html

Nythän meillekin tarjotaan ruotsin kieltä yhtenäisyyden, Norden-yhteinäisyyden saavuttamiseksi. Suomen kielestä maata yhdistävänä voimana ei saa puhua mitään.

Nähdäkseni nykysuomalainen voi hahmottaa oman etnisyytensä monin tavoin:
- kielen/kielten perusteella
- tuntemansa sukuhistorian perusteella (monet tuntevat esivanhempiaan nimeltä 1700-luvulle, jopa 1400-luvulle asti ja tietävät näiden eläneen esimerkiksi suomenkielisen rahvaan elämää; tuoreimpien ihmisten elämänkaarista on monenlaista perimätietoa, joka kuvaa heidän persoonallisuuttaan ja kohtaloitaan), tämä koskee myös niitä, jotka ovat adoption kautta tulleet sukuun
- oman taustaryhmänsä historiatulkinnan perusteella (ruotsinkielisillä voi olla oleellisesti erilainen historiatulkinta kuin suomenkielisillä, historiahan on monien kertomusten kudelma)
- omien dna-juurien ja näistä hahmottuvien ikivanhojen muuttovirtojen ja taustaryhmien perusteella
- uutena monietnisyytenä esim. kuuluen itse tai lasten kautta johonkin maan uuteen etniseen ryhmään, jolla ei ehkä ole maassa historiaa mutta joka luultavasti tulee oleellisesti nivoutumaan maan tulevaisuuteen
- itselleen läheisen kulttuurivaikutuksen perusteella esim. Norden-identiteetin omaksuneet supisuomalaiset mutta myös EU-suomalaiset tai vaikkapa ortodoksisuuden kautta ortodoksisen maailman tai islamin uskon kautta islamilaisen maailman viiteryhmäkseen tuntevat
...

Useimmilla on useita etnisyyden kokemuksia.

Tätä kaiketi parhaiten voi kuvata identiteettimosaiikiksi. Suomen kielen merkitys voisi kuitenkin olla kansallisesti oleellinen.


Minusta näyttää siltä, että ns. "kaksikielisyys" nykyisin tulkinnoin, liturgioin ja hehkutuksin on muodostumassa todellisen kulttuurisen rikkauden, todellisen suvaitsevaisuuden ja suomalaisuusmosaiikkien todellisen moninaisuuden esteeksi.

Ensinnäkin etnisyys on minulle vieras sana. Toinen vieras on tämä identiteetti. Esim. Hbl kertoo että ruotsia puhuva suomalainen joutuu käyttämään koko elämänsä identiteettinsä löytämiseen ja sen vahvistamiseen. Voi voi.
Sitten on kulttuuri. Olen kysellyt sekä susuilta että suruilta, että miten kulttuurimme eroavat toisistaan. Vastauksia on tullut heikonlaisesti, esimerkkinä historioitsija Marjo Vilkko, joka teki "jo puolensa valinneena" sarjan "Suomi on ruotsalainen" . . . kertoi, että Ruotsin ja suomessa ruotsia puhuvien RUOKAkulttuuri on samanlainen. Tämähän ei pidä paikkaansa muuta kuin siltä osin, että maailmalla syödään jokikrapuja "ruotsalaiseen malliin" - niin siis myös ruotsia puhuvat suomalaiset. ... (sulaa se sokeri suomalaisenkin suussa).

Sitten, ruotsin kielen oppikirjoista lukiessani kolmanteen kertaan vihdoin hoksasin, että surut pitävät omana kulttuurinaan ja sivistyksenä ruotsia puhuvien ja kirjoittavien suomessa syntyneiden kirjailijoiden tuotoksia. Toinen juuri surukulttuurin ilmentymä on ruotsiksi esitetty teatteri. Muuta selitystä en ole saanut surukulttuurille - paitsi, että se on vain yksi osa Suomessa olevaa kulttuuria.

Minulle ensimmäinen kieli oli ruotsi. Se ei kuitenkaan estä minua pitämästä itseäni suomalaisena ja jopa iloitsemaan siitä. Osaan myös vapaana syntyneenä vaatia kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet. Tämä ei tarkoita sitä, että koska vähemmistöjen kannattaa opiskella maan pääkieli, että Suomen kansan kannattaisi, tai edes pitäisi vastavuoroisesti opetella kieliä joita eivät tarvitse. Tätä tarvetta ei Rkp voi sanella. Rkp:n sanelema kielipolitiikka on järjen vastainen.

---------
Asiasta kolmanteen. Rkp:n Eu-meppilistalla on myös Näkkäläjärvi. Ainakaan vielä viime kesänä hän EI OSANNUT ruotsia.

Hannu Jussi kirjoitti:Ensinnäkin etnisyys on minulle vieras sana. Toinen vieras on tämä identiteetti. Esim. Hbl kertoo että ruotsia puhuva suomalainen joutuu käyttämään koko elämänsä identiteettinsä löytämiseen ja sen vahvistamiseen. Voi voi.
---
jne.

Minulla identiteettini on vain vahvistunut, kun sitä on tässä joutunut pohtimaan. Voin sanoa, että siihen ei ainakaan kuulu ruotsin kieli, muusta en sitten ole niin varma.

Itäsuomalaisena huomaan kyllä eron länsisuomalaiseen kulttuuriin, en esimerkiksi välitä pääsiäistrulleista tai -kokoista tai juhannussaloista. Suomenruotsalaisesta kulttuurista minulla ei ole erityistä kuvaa, se sotkeutuu varmaan jotenkin länsisuomalaisuuteen. En tunne kumpaakaan omakseni.

Suomenruotsalaista kirjallisuutta saatan lukea käännettynä, mutta teatteriin en viitsisi mennä, koska en siitä mitään ymmärtäisi. Onhan se ehkä mukava "omia" Kjäll Westö, mutta minulle suurin "kulttuurishokki" esimerkiksi Missä kuljimme kerran -kirjassa on kaupunkilaisuus. Vai olisiko suomeksi kirjoitettu romaani sen ajan Helsingistä jotenkin erilainen? Mutta helposti saa sen kuvan, että suomenruotsalaisuus on jotain hienompaa, ei-perisuomalaista, jos kerran erityisesti kirjallisuus on suomenruotsalaista kulttuuria. Ei varmaan ruotsiksi ole ilmestynyt Seitsemän veljeksen kaltaista romaania, tai juuri lukemani Rautatien, eli siis enemmän tai vähemmän köyhistä maalaisista, jotka eivät ole kovin montaa luokkaa kouluakaan ehtineet käymään. Eli suomenruotsalaisuus on pikemminkin jotenkin poissulkevaa, kun taas suomalaisuus käsittää erilaisia piirteitä.

Hannu Jussi kirjoitti:Asiasta kolmanteen. Rkp:n Eu-meppilistalla on myös Näkkäläjärvi. Ainakaan vielä viime kesänä hän EI OSANNUT ruotsia.

Voiko sitä irtautua pakkoruotsista ilmoittautumalla saamelaiseksi? Olisiko mahdollista vaihtaa pakkoruotsin alaisesta suomenmaalaisesta pakkoruotsittomaksi wannabe-saamelaiseksi sellaisella rasti ruutuun menetelmällä?

Mutta kysyn vielä, onko missään vastaavaa:

- Ensin rakennellaan illuusioita hehkuttelemalla viiden prosentin vähemmistökieltä X: "jokaisen enemmistökielisen identiteettiin kuuluu vähemmistökieli X", "historia=X", "kulttuuri=X", "sivistys=X"
- Sitten väitetään, että illuusio tarvitsee pakkokielenä X:n (sitä ei siis muuten valittaisi, vaikka se kuuluu kaikkien identiteettiin, koska enemmistöllä on asenneongelmia suhteessa kielen X)
- Illuusiosta muovataan orwellilaista uuskieltä.: "vähemmistön aseman turvaaminen = pakko-X", "lasten oikeus = pakko-X", "kaksikielisyys = pakko-X"...
- Lopuksi mustamaalataan kielivapauden kannattajia ja lietsotaan näistä uhkakuvia: "vauras ja koulutettu laittaa lapsensa X-kielikylpypäiväkotiin", "työväenluokassa kriitikot valtaavat alaa X-vihamielisellä populismillaan", "X-viha nousee voimattomuudesta, ulkopuolisuudesta ja marginalisoitumisesta", "kytevä liekki voi leimahtaa todelliseksi kielipaloksi"

"kytevä liekki voi leimahtaa todelliseksi kielipaloksi"
Jos tähän laitetaan viereen vielä Vasabladetin Myntin kirjoitus, jossa hän ihmetteli sitä, ettei yhtään laukausta ole kuulunut, niin tässä kohtaa voi onneksi sanoa kiitollisuudella sen, että suomalainen ajatustapa, oikeustaju ja kulttuuri eroavat täydellisesti surujen ajattelutavasta.
Myös surujen suomalaisia suomenkielisiä kohtaan osoittama halveksunta, nöyryyttäminen ja pakottaminen on ihmisen alhaisimpia toimintoja.

Hannu Jussi kirjoitti:"kytevä liekki voi leimahtaa todelliseksi kielipaloksi"
Jos tähän laitetaan viereen vielä Vasabladetin Myntin kirjoitus, jossa hän ihmetteli sitä, ettei yhtään laukausta ole kuulunut, niin tässä kohtaa voi onneksi sanoa kiitollisuudella sen, että suomalainen ajatustapa, oikeustaju ja kulttuuri eroavat täydellisesti surujen ajattelutavasta.
Myös surujen suomalaisia suomenkielisiä kohtaan osoittama halveksunta, nöyryyttäminen ja pakottaminen on ihmisen alhaisimpia toimintoja.

Minä kun kehtasin ilmoittaa yhdessä keskustelussa englantilaisille, että en ole enkä identifioidu skandinaaviksi, niin toinen suomalainen (kai suomenkielinen) antoi ymmärtää, että näin ajattelevat suomalaiset äärioikeistolaiset. Kyse oli siis siitä, kuuluuko Suomi Skandinaviaan vai ei. (Ja minun ja skandinaavien mielestähän se ei kuulu, koska historiallinen Scandia tarkoitti Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia, tai ainakin kahden viimeisen eteläosia Tanskan osien lisäksi.)

Toisessa kommentissaan hän vetäisi natsikortin, mikä tietenkin Freudenthalin ajatukset muistaen on aika koomista.

Hannu Jussi kirjoitti:"kytevä liekki voi leimahtaa todelliseksi kielipaloksi"
Jos tähän laitetaan viereen vielä Vasabladetin Myntin kirjoitus, jossa hän ihmetteli sitä, ettei yhtään laukausta ole kuulunut, niin tässä kohtaa voi onneksi sanoa kiitollisuudella sen, että suomalainen ajatustapa, oikeustaju ja kulttuuri eroavat täydellisesti surujen ajattelutavasta.
Myös surujen suomalaisia suomenkielisiä kohtaan osoittama halveksunta, nöyryyttäminen ja pakottaminen on ihmisen alhaisimpia toimintoja.

Paha se on sotia kun ei ole ketään ketä ampua. Yrittäkää löytää Sisä-Suomesta joku joka puhuu ruotsia. Heitä ei yksinkertaisesti ole - on vain näytelmä jossa ihmiset leikkivät, että maa on "kaksikielinen". Rannikolla osa kunnista on oikeasti kaksikielisiä. Muualla ei ole.

jlo kirjoitti: Paha se on sotia kun ei ole ketään ketä ampua. Yrittäkää löytää Sisä-Suomesta joku joka puhuu ruotsia. Heitä ei yksinkertaisesti ole - on vain näytelmä jossa ihmiset leikkivät, että maa on "kaksikielinen". Rannikolla osa kunnista on oikeasti kaksikielisiä. Muualla ei ole.

Minä itse asiassa olen tuntenut kaksi ruotsinkielistä, jotka asuvat Sisä-Suomessa. Toinen tosin oli Ruotsissa kasvanut ilmeisesti suomenkielisten vanhempien jälkeläinen, mutta toinen ihan pesunkestävä "hurri". Molemmat olivat yksiselitteisesti pakkoruotsia vastaan.

jlo kirjoitti:

Hannu Jussi kirjoitti:"kytevä liekki voi leimahtaa todelliseksi kielipaloksi"
Jos tähän laitetaan viereen vielä Vasabladetin Myntin kirjoitus, jossa hän ihmetteli sitä, ettei yhtään laukausta ole kuulunut, niin tässä kohtaa voi onneksi sanoa kiitollisuudella sen, että suomalainen ajatustapa, oikeustaju ja kulttuuri eroavat täydellisesti surujen ajattelutavasta.
Myös surujen suomalaisia suomenkielisiä kohtaan osoittama halveksunta, nöyryyttäminen ja pakottaminen on ihmisen alhaisimpia toimintoja.

Paha se on sotia kun ei ole ketään ketä ampua. Yrittäkää löytää Sisä-Suomesta joku joka puhuu ruotsia. Heitä ei yksinkertaisesti ole - on vain näytelmä jossa ihmiset leikkivät, että maa on "kaksikielinen". Rannikolla osa kunnista on oikeasti kaksikielisiä. Muualla ei ole.

Ja esimerkiksi Helsingin vanha "ruotsalaisuus" on tyystin kadonnut. Pääkaupunkiseutu on monikielinen kuten useimpien maiden pääkaupungit ja hyvä niin.

Olen typertynyt siitä, että esimerkiksi opettajaksi opiskeleva ruotsinkielinen koulutettu nuori ryhtyy vastaamaan meidän lastemme oikeuteen saada valita viiden prosentin vähemmistökielen sijaan muita kieliä näin: “I think prejudices would spread. I fear that my children and grandchildren will be growing up in a hostile environment where Swedish is considered to be an unnecessary language. The gap between Finnish-speaking and Swedish-speaking areas would widen, and I also fear that the violence between different language groups would grow.”

Mistä ihmeestä tämä kertoo? Entä kun ruotsi IRL on jo tarpeeton? Miten hänen peloillaan voidaan oikeuttaa toisten lasten pakkokieli alakoulusta yliopistoon ilman yhtään oppilaitosta, josta voisi valmistua ilman näitä mittavia vaikkakin useimmiten tuloksettomia pakkokieliopintoja?

"kytevä liekki voi leimahtaa todelliseksi kielipaloksi"

Entä jos tämä pelottava "palo" tarkoittaakin vain totuuden julkituloa: ruotsi on todellakin enemmistölle tarpeeton ja sillä siisti.

Identity crisis

The next big conflict, Abu- Hanna predicts, will be between immigrants and the Swedish-speaking minority. The latter now dominate all discourse on minorities, she says. As a group the Swedish language minority are well connected and affluent, and it’s impossible for anyone to compete with them for representation of cultural alternatives.

“In the future the status of Swedish will be the same as other minority languages.
They are going to lose out big time, and I don’t think they’ll go quietly.”

"Entä jos tämä pelottava "palo" tarkoittaakin vain totuuden julkituloa: ruotsi on todellakin enemmistölle tarpeeton "

Heh heh - täyttä totta

Lehtoselle tuohon kahteen viimeiseen Abu-Hannan lauseeseen. MOT.

NRR kirjoitti:
Mutta kysyn vielä, onko missään vastaavaa:

- Ensin rakennellaan illuusioita hehkuttelemalla viiden prosentin vähemmistökieltä X: "jokaisen enemmistökielisen identiteettiin kuuluu vähemmistökieli X", "historia=X", "kulttuuri=X", "sivistys=X"
- Sitten väitetään, että illuusio tarvitsee pakkokielenä X:n (sitä ei siis muuten valittaisi, vaikka se kuuluu kaikkien identiteettiin, koska enemmistöllä on asenneongelmia suhteessa kielen X)
- Illuusiosta muovataan orwellilaista uuskieltä.: "vähemmistön aseman turvaaminen = pakko-X", "lasten oikeus = pakko-X", "kaksikielisyys = pakko-X"...
- Lopuksi mustamaalataan kielivapauden kannattajia ja lietsotaan näistä uhkakuvia: "vauras ja koulutettu laittaa lapsensa X-kielikylpypäiväkotiin", "työväenluokassa kriitikot valtaavat alaa X-vihamielisellä populismillaan", "X-viha nousee voimattomuudesta, ulkopuolisuudesta ja marginalisoitumisesta", "kytevä liekki voi leimahtaa todelliseksi kielipaloksi"

Kyselen tyhmiä, tiedän, mutta silti - onko jossain jotain vastaavaa?