vapaakielivalinta.fi

(Aihetta käsitelty laajemmin keskustelussa http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1741, mistä löytyy alkuperäiset kansalliskielistrategian tekstit)

Kansalliskielistrategiaan on koottu maan asiantuntevimmassa joukossa kahden kansalliskielen olemattomat edut sekä suomalaiselle yhteiskunnalle että meille yksilöinä:

Yhteiskunnalliset hyödyt (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.1)

Historiallis-kulttuurisia hyötyjä
- Pohjoismaiset arvot ovat erottamaton osa suomalaista yhteiskuntaa. Ruotsin kieli toimii Pohjoismaissa yhteisymmärryksen ja yhteisen arvopohjan välittäjänä.
- Suomen kieli onkin erityisesti hallintokielenä kehittynyt Ruotsin hallinnon ja oikeusjärjestyksen rakenteiden ja siten ruotsinkielisen sanaston pohjalta.
- Ruotsin kielen osaaminen tai ymmärtäminen tuo käytännön lisäarvoa pohjoismaisessa kanssakäymisessä ja yhteistyössä silloinkin, kun kaupankäyntiin liittyvissä asiakirjoissa käytetään jotakin muuta kieltä.
- Pohjoismaista yhteistyötä tehdään monella tasolla, muun muassa koulutus- ja sosiaalipoliittisen yhteistyön muodossa sekä innovaatiokyvyn parantamisessa.
NRR: Ei oikeastaan muuta kuin Norden, Norden ja Norden.
Olisiko Norden todella köyhempi, mikäli siihen kuuluisi Suomi, joka saisi olla oma itsensä monenlaisin kulttuurisilloin? Eikö monikulttuurisempi Suomi olisi myös Nordenin etu?


Oikeudellisia hyötyjä
- Kansainvälisissäkin yhteyksissä esimerkillisenä pidetty kielilainsäädäntö, joka täsmentää kahden yhdenvertaisen kansalliskielen varaan rakennettua yhteiskuntaa.
- Lainsäädännön myötä Suomi osoittaa suvaitsevuutensa molempia kansalliskieliä puhuvia ryhmiään kohtaan samoin kuin pitävänsä arvossa Ruotsin kanssa jaettua historiaansa ja siitä kumpuavaa kulttuurista rikkautta.
NRR: Vaikea kutsua eduksi sitä, että meillä on kielilainsäädäntö, jota kukaan ei halua itselleen. Mitä suvaitsevaisuutta osoittaa se, ettei enemmistö voi vaikuttaa lastensa kielivalintoihin, ettei edes oppimisvaikeuden omaavien ruotsinopintoja helpoteta eikä maahanmuuttajataustainen nuori voi kotoutua ilman kolmea uutta kieltä su/en/ru?


Taloudellisia hyötyjä
- Suurin osa Suomen viennistä ja tuonnista kohdistuu toisiin Pohjoismaihin.
- Ruotsi on Suomen suurin kauppakumppani viennin osalta, vuosina 2010 ja 2011 vienti ylitti 11 prosenttia, ja Suomen kolmanneksi suurin tuontimaa.
- Työnantajien mukaan jatkossakin tarvitaan suomen ja englannin kielen jälkeen eniten ruotsin kielen taitoa.
- Ruotsin osaamattomuus aiheutta taloudellisia menetyksiä, kun Ahvenanmaa ostaa Manner-Suomen sijaan Ruotsista tavaraa ja palveluita!
NRR: Siis etuna on vain Ruotsin kanssa käytävä kauppa. Eikö muualle käytävä kauppa tuo rikkautta? Eikö Ruotsi muka käy kauppaa kuin niiden maiden kanssa, jossa osataan ruotsia? Ja miksei Ahvenanmaa saisi pitää myös kaupalliset yhteytensä Ruotsiin, sinnehän muutta myös suuri osa Ahvenanmaan nuoria koulutuksen ja työn perässä ja käsittääkseni kovasti mielellään. Mikään ei tietenkään estä pientä Ahvenanmaata opiskelemasta suomea, mikäli kaksikielisyyden rikkaus ja suomenkielisten kanssa työskenteleminen kiinnostaa. Toistaiseksi Ahvenanmaa on näyttänyt mallia vain poistamalla pakkosuomen, joka kuulemma söi heidän nuortensa muun kielitaidon.

Suomen kansainvälisiin menestystekijöihin on kuulunut muun muassa suomalaisten vahva kielitaito. Vahva kansalliskielten taito on siksi Suomen etu maan rajojen ulkopuolellakin.
NRR: Tämä nyt on liirumlaarumia. Pakkoruotsin takiahan suomalaisilla on kapea kielivaranto. Onneksi englantia puhutaan todella hyvin ja se on kieltämättä vahvuus. Mikä vahvuus sitten on muka se pakkoruotsi, joka syö muita opintoja, hidastaa ja uhkaa valmistumista ja joka unohdetaan pian koulujen jälkeen?

Yksilötason hyödyt (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.2)

Oikeudellisia hyötyjä
- Oman kielen julkinen käyttö, näkyvyys ja kuuluvuus saavat ihmiset kokemaan itsensä tervetulleiksi ja hyväksytyiksi omassa maassaan omalla kielellään.
- Omalla kielellä esimerkiksi veroasiat tai oikeudenkäynti, soitto hätänumeroon, keskustelut terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ja yhteydet poliisiin.
NRR: Monikielisessä maassa pitäisi olla näiden keskeisten palvelujen kohdalla pohdintaa siitä, miten ne hoidetaan tyydyttävästi ja turvallisesti mahdollisimman monen kansalaisryhmän kannalta. Tätä versiota ei voi kutsua enemmistön tai muiden kielivähemmistöjen kannalta eduksi.


Esimerkkejä:
- "Monet Kansalliskielistrategiahankkeen kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista ilmoittivat käyttävänsä toista kansalliskieltään
hyvin laaja-alaisesti niin opinnoissaan kuin vapaaajallaan, muun muassa Internetissä."
- "Monet nuoret kokevat hyötyvänsä ruotsin- ja suomen kielen osaamisestaan ja uskovat niiden, jotka hallitsevat molemmat kansalliskielet, hyötyvän siitä tulevaisuudessa ja työurallaan."
NRR: Hankkeella on siis ollut oma kysely, jonka tuloksena "monet opiskelijat käyttävät" ja "monet vieläpä uskovat". Kyllä ovat kyselyt tulkintoineen aika heppoisissa kantimissa --- Mitä sellaista hyötyä tuo tässä ruotsi, joka ei tulisi moninkertaisena esim. espanjan myötä?


Kulttuuri
- kotimaisten kirjojen ja lehtien lukeminen molemmilla kielillä
- mahdollisuus seurata teatteriesityksiä, musiikkia ja muuta kulttuuria molemmilla kielillä
- ottaa vastaan tietoa eri lähteistä tai vaihtaa tietoa esimerkiksi Internetissä
- tutustua suomen- ja ruotsinkielisiin henkilöihin heidän äidinkielellään, verkostoitua, oppia heidän kauttaan uusia asioita, vaikkapa ryhmän perinteistä, mahdollisuus vähentää omia ennakkoluulojaan ja monipuolistaa näkökulmiaan, oppia tuntemaan oman maan tausta ja tunnistaa sen kaksikielinen kulttuuriperintö
NRR: Laaja kielivaranto antaisi tuon kaiken moninkertaisena. Miksi tyytyä pakkoruotsiin? Miten tämä voi olla "etu"?


Opiskelu- ja työ
- Laaja kielitaito ja kansalliskielten osaaminen lisää opiskelu- ja työmahdollisuuksia Suomessa ja mahdollisesti muissakin maissa, joissa suomen tai ruotsin kielellä on merkittävä asema, esimerkiksi kaupankäynnin tai turismin yhteydessä.
NRR: Laaja kielivaranto antaisi tämänkin moninkertaisena. Miksi tyytyä pakkoruotsiin? Miten tämä voi olla "etu"?


Erityisesti skandinaavisen ruotsin kielen etuja (NRR: suomen kielestä ei tietenkään mitään erityistä etua ole, vain 90% äidinkieli)
- luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottaa yhteistyötä Pohjoimaissa
- useat pohjoismaiset yhteistyöelimet ja järjestöt tarjoavat työmahdollisuuksia, joissa käytännössä tarvitaan ruotsin kieltä.
- lisää vaikutusmahdollisuuksia suuremmassa yhteydessä, Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä, missä Pohjoismaat toimivat usein yhdessä, tarvitaan ruotsia
NRR: Ja vielä kerran Norden ja Norden ja eivätkö suomalaiset ymmärrä yrittää käydä skandinaaveista. Kun ruotsalainen historijoitsija toisti tätä "yhteisyyden" hakemista ruotsin kielestä, hän tunnusti olevansa "hyvä nationalisti". Ruotsalaisessa blogissa tällaista asennetta pidettiin varsin arveluttavana ja kysyttiin, olisiko miehestä tullut "lite snurrig".

Mitäkö ajattelen? Ajattelen toimittaja Enbuskea. Mies on toiminut Svenska nu –hankkeen varapuheenjohtajana ja fanittaa Nordenia ja suomenruotsalaisuutta täysillä, mutta kirjoittaa silti, että

"Pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa. --- Jos joku ei tarvitse ruotsia elämässään, niin silloin hän ei sitä ei tarvitse. Ruotsin opiskelua puolustetaan usein sympaattisilla tarinoilla. Joku kertoo käytännön esimerkin elämästään; opiskelin ruotsia ja sitten pääsin Tukholmaan töihin, löysin ruotsinkielisen puolison tai luin mahtavia kirjoja ruotsiksi. Jos nyt kuitenkin ollaan älyllisesti rehellisiä, ongelmana on, että ruotsin kielen paikalle voisi pistää ihan minkä muun tahansa kielen tai taidon. --- Pakollisesta opiskelusta huolimatta suuri osa suomalaisista ei puhu sujuvaa ruotsia, moni ei ymmärrä sitä oikeastaan lainkaan."

Ja sitten hän jatkaa:

"--- mikä pakkoruotsin vastustajissa sitten on niin hienoa? Se on liike, joka pyrkii pois suomalaisille tyypillisestä passiivisen aggressiivisesta alamaisen asemasta. --- Toisin kuin monet muut aktiiviset ryhmät, pakkoruotsin vastustajat eivät ole vaatimassa sellaista taloudellista etua itselleen, joka maksettaisiin muiden lompakoista. He vain vastustavat itseensä kohdistuvaa pakkoa. Ja kaikkien pakkojen pitäisi olla todella hyvin perusteltuja. Hyväksyttäviä pakkoja ovat juuri ja juuri esimerkiksi verotus, yksityisomaisuuden suoja ja valtion väkivaltamonopoli. Ja niidenkin ainoana tehtävänä pitäisi olla vain ihmisten vapauden turvaaminen."

http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisu ... t-oikeassa

Mutta ei Enbuskekaan ole halunnut vetää kansalliskielistrategiaa julkisuuteen. Eikä näitä "kahden kansalliskielen etuja" ole varmaankaan suomenkielisistä lukeneet muut kuin me vapaan kielivalinnan aktiivit.

Kovin moni näistä yllä luetelluista kohdista ei mielestäni täytä sanan "etu" merkitystä. Monet kohdat ovat merkillistä toiveajattelua (moni käyttää, moni uskoo jne.). Monesta kohdasta voi kysyä, kenelle se on etu, kenelle ei. Ja ennen kaikkea voisi kysyä, mitä muita etuja olisikaan, ellei nykykäytäntö estäisi vapaampaa valintaa kielissä, viitekulttuureissa ja mielenkiinnon kohteissa. Ja suurkaupunkiemme monikielinen todellisuus loistaa tekstissä poissaolollaan.

Mielestäni koko kansalliskielistrategia on täyttä humpuukia. Onko mielekästä mainostaa sitä jatkuvasti näillä sivuilla? Mielestäni ei ole. Tarvittaessa pelkkä linkki riittää.

Suomi on niin selvästi suomenkielinen maa, että kielistrategiat pitäisi tehdä tästä lähtökohdasta käsin. Virallinen kaksikielisyys voi säilyä, jos se asetetaan mielekkäisiin raameihin ja pakkoruotsi poistetaan suomenkielisistä kouluista kaikilta koulutasoilta, mukaan lukien virkamiespakkoruotsi.

http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi

TK kirjoitti:Mielestäni koko kansalliskielistrategia on täyttä humpuukia.

Sitähän se on.
Se on kuitenkin ainoa virallinen dokumentti, josta voi käydä tarkistamassa, millaista humpuukia on pakkoruotsin ns. perustelut ja ns. kaksikielisyyden ns. edut.
Muutenhan kukaan ei nykyään enää suostu puhumaan asiasta muuta kuin toistelemalla sloganeita "kaksikieisyys on rikkaus" ja "pakkoruotsi on suomenkielisten lasten etu". Humpuukia, kyllä.

Yksi versio tuosta kaksielisyyden markkinoinnista on sdp Maarit Feldt-Rannan slogan.
Kuulemma jos sitä tarpeeksi monta kertaa tuputetaan, niin siitä tulee tosi.

Olen samaa mieltä, että sitä tulee välttää.

Kannattaa käydä katsomassa kuinka tuo uusi lakihanke oikeusministeriön sivuilla poikkeaa luonteeltaan kielen vaihtuessa.

Kohta 2.1 Strategiassa esitettyjen toimenpiteiden tarkoituksena on luoda mahdollisuudet suomen ja ruotsin kielen tosiasialliselle yhdenvertaisuudelle elinvoimaisina kansalliskielinä nyt ja tulevaisuudessa.

Eli teoriassa 95=5, (ja käytännössä 95<5).

Kohta 3.3 Suomen kaksikielisyydestä tai jommastakummasta kielestä johtuvia kustannuksia ei käytännössä ole mahdollista laskea yksityiskohtaisesti. Näin on muun muassa siksi, ettei kustannuksista ole saatavilla kattavaa kuvaa. Toisaalta voi syntyä myös säästöjä. On esimerkiksi todettu, että potilas paranee nopeammin, jos hoitohenkilökunta käyttää hänen kieltään.
Suomen kaksikielisyyden kustannuksista keskusteltaessa ei aina muisteta, että kaksikielisyydestä
seuraa myös taloudellisia hyötyjä, joita niin ikään on vaikea laskea. Tosin kaikki oppiminen, myös suomen tai ruotsin kielen oppiminen, maksaa, mutta yksilötasolla kahden kansalliskielen osaamisesta seuraa esimerkiksi laajemmat mahdollisuudet valita opiskelu- tai työpaikka Suomessa tai muissa Pohjoismaissa, mahdollisuus lukea kirjallisuutta alkuperäiskielellä

Monessa strategiapalaverissa olen itsekin istunut vuosikymmenien saatossa, ja tästä kyllä näkyy läpi, että on edes yhden säästön löytyminen ollut tuskien takana. Säälittävää.

Miksi ihmeessä pitäis rajata itsensä vain Suomeen tai muihin Pohjoismaihin? Uskomaton juttu, mutta niitä työpaikkoja on muuallakin kuin Suomessa tai muissa Pohjoismaissa. Suomessakin työpaikan saantia avittaisi kummasti pakkoruotsiin kompastuneille se, että saisivat opiskelunsa päätökseen.

Tämä keinotekoinen kaksikielisyys on kuin hatara talo, johon suomenkieliset on suljettu vasten omaa tahtoaan. Ovella on 40 vuotta ollut pakkoruotsi pönkkänä, ja ulos ei ole päässyt millään.

Nyt kuitenkin on uhkaavasti alkanut näyttää siltä, että tämä sivistymätön persujunttikansa ei halua ymmärtää omaa parastaan, vaan pyrkii entistä sisukkaammin ulos. Niinpä on varmuuden vuoksi laudoitettu ikkunatkin umpeen tällä kansalliskielistrategialla - ihan meidän omaksi parhaaksemme.

Hillevi Henanen kirjoitti:
Eli teoriassa 95=5, (ja käytännössä 95<5).

----
Monessa strategiapalaverissa olen itsekin istunut vuosikymmenien saatossa, ja tästä kyllä näkyy läpi, että on edes yhden säästön löytyminen ollut tuskien takana. Säälittävää.

Miksi ihmeessä pitäis rajata itsensä vain Suomeen tai muihin Pohjoismaihin? --- Tämä keinotekoinen kaksikielisyys on kuin hatara talo, johon suomenkieliset on suljettu vasten omaa tahtoaan. Ovella on 40 vuotta ollut pakkoruotsi pönkkänä, ja ulos ei ole päässyt millään.

Nyt kuitenkin on uhkaavasti alkanut näyttää siltä, että tämä sivistymätön persujunttikansa ei halua ymmärtää omaa parastaan, vaan pyrkii entistä sisukkaammin ulos. Niinpä on varmuuden vuoksi laudoitettu ikkunatkin umpeen tällä kansalliskielistrategialla - ihan meidän omaksi parhaaksemme.

Mahtavan hyvä kuvaus!!!