Louekosken blogissa: kielipolitiikkaa ja yrityskauppoja

[NRR]

Louekosken blogista:

Suomessa on nähty viimeisen vuoden aikana ennennäkemätön ja edelleenkin jatkuva kampanja, jonka keskiössä on suorastaan kiihkonomainen ruotsin kielen, kaksikielisyyden, ”Suomi on ruotsalainen”-ajatuksen, Ruotsalaisuuden päivän viettämisen ja kielikylpyjen pakkosyöttäminen.

Suuri osa suomalaisista – nuorista vanhuksiin – on kokenut tällaisen äärimmäisen ahdistavana, loukkaavana ja perusteettomana tunkeiluna maassa, jonka nimi on Suomi ja missä 90 % ihmisistä puhuu äidinkielenään suomea.

Näitä kampanjoita ovat pitäneet yllä sekä julkisin varoin tuetut tahot (esim. Folktinget) että säätiövaroin toimivat järjestöt.

Eräs tällainen järjestö on Kansalliskielten tukiyhdistys, jonka puheenjohtajana on toiminut eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria.

Itä-Suomen eräiden kuntien muutaman vuoden takainen venäjän kielen opetusmahdollisuuksien parantamista kohtaan herännyt mielenkiinto kirvoitti yhteiskunnallista keskustelua puolesta ja vastaan.

Uuden Suomen 10.2.2011 uutisessa ”Pakkoruotsi vs. venäjä: Ministeri hermostui Itä-Suomelle” kerrotaan tuolloisen Kansalliskielten tukiyhdistyksen puheenjohtajan Matti Vuorian paneelikeskustelussa esittämistä näkemyksistä seuraavasti:

”Kansalliskieliyhdistyksen tavoitteena on ruotsin kielen ja kulttuurin aseman vahvistaminen suomenkielisten joukossa. Vuoria puolustikin ruotsin kielen tärkeyttä tulevaisuuden Suomelle sillä, että jatkossa Suomessa tulevat toimimaan lähinnä Pohjoismaiden markkinoilla toimivat yritykset, joissa ruotsi on arvossaan. Globaalien suuryritysten Vuoria uskoo kaikkoavan, jolloin englannin hohto hieman hiipuu.

– Suhteeseen Ruotsin kanssa liittyy myös ihan raadollisia piirteitä. Se on meidän talouttamme huomattavasti suurempi talous, joka tarjoaa meille kasvun mahdollisuuksia, sanoi Vuoria.”

Matti Vuoria on itse toiminut Rautaruukin kolmanneksi suurimman omistajan, Varman, toimitusjohtajana ja kertoo täysin avoimesti ruotsin kielen ja kulttuurin asemaa suomenkielisten joukossa vahvistamaan pyrkivän yhdistyksen tavoitteiden yhteydestä Pohjoismaiden markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Vuoria kertoo myös avoimesti asioiden raadollisuuden suhteessamme Ruotsiin. Hän ei myöskään peitä globaalien suuryritysten kaikkoamista Suomesta.

On tunnustettava, että tietynlainen maassamme harjoitettava kielipolitiikka vaikuttaa kumman itsetuhoiselta Suomen kansallisen edun tulokulmasta.

http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi ... lobbaajana

[pentti]

Kyllähän tämä Vuorian lausunto on aika paljastava. Taloudelliset asiat ovat vahvasti taustalla vaikuttamassa päättäjien asenteisiin. Suomen taloudellinen itsenäisyys koetaan ehkä niin haastavana, että hakeudutaan mieluummin Ruotsin vanaveteen. Ainakin vanhemman polven mielestä Ruotsi on meidän ainoa ystävämme tässä pahassa maailmassa. Eikä siitä niin kauan ole, kun Ruotsia matkittiin kaikessa. Kun Ruotsissa toteutettiin joku yhteiskunnallinen uudistus, muutaman vuoden kuluttua se tehtiin meillä. Pakkoruotsi on eliitille symbolinen side Ruotsiin ja tätä sidettä ei haluta/uskalleta katkaista. Selittäisivätkö taloudelliset uhat osaltaan myös tätä viime aikojen epätoivoista ”Suomi on ruotsalainen” kampanjaa?

Tekniikka&talous lehti (31.01.2014) kertoo mielenkiintoisia tietoja tästä viimeisimmästä askeleesta kohti tytäryhtiötaloutta: Rautaruukin myynnistä SSAB:lle. Rautaruukki käyttää Raahen tehtaalla kehittämäänsä ns. suorasammutusmenetelmää, jossa kuuma teräsnauha karkaistaan valssausprosessin loppupäässä (levyä ei tarvitse lämmittää uudestaan). SSAB on yrittänyt kopioida menetelmää jo useita vuosia ja investoinutkin vastaaviin laitteisiin tehtaillaan, mutta ei ole siinä onnistunut. Nyt suorasammutustekniikka voidaan välittömästi siirtää esim. Oxelösundin tehtaalle. Miten käy Raahen?

Onneksi nuoremmassa polvessa on toisenlaista henkeä, niin kuin esim. Rovio ja Supercell ovat osoittaneet.

[Opiskelija]

Tästä tuli mieleen eilinen (ti 4.2.) Ajankohtainen kakkonen, jossa kuvattiin Kataisen ja suomalaisten yritysjohtajien bisnesvaikuttamismatkaa Tansaniaan. Yksi tärkeä aihe neuvotteluissa oli, että Tansanian lakeja ja asetuksia tulisi muuttaa siten, että maan suurimmassa satamassa voitaisiin käsitellä rikkiä. Tämä lisäisi kansainvälistä bisnestä sataman kautta huomattavasti. Asia oli ilmeisesti otettu vakavaan harkintaan Tansanian päässä ja sitten todettiin suomalaisen toimittajan suulla, että hyötyjänä tästä neuvotteluvoitosta olisi Ruotsi, jossa valmistetaan rikin käsittelyyn tarvittavia rikkialtaita. Missään ei sanottu, että mikä hyöty tästä Suomen pääministerin ja merkittävien bisnesvaikuttajien neuvottelupanostuksesta olisi Suomelle. Todettiin vain, että "kyllä siitä ainakin välillistä hyötyä on ja varmasti myös välitöntäkin".

Suomella on tapana ajaa pohjoismaiden etua ja mainostaa pohjoismaisuutta. Kunhan pohjoismaat ovat esillä ja hyötyvät, oli kysymys bisneksestä, kulttuuriviennistä tai urheilusta, niin hommat menevät meidän nykyisten päättäjiemme mielestä ihan hyvin. Suomi saa ainakin välillistä hyötyä ja pääsee nauttimaan pöydältä tippuvista mehevistä muruista.

Toisille pohjoismaille pohjoismaisuus vaikuttaa olevan enemmän sellainen hyvän päivän juttu, ihan kiva pikku kerho, jonka voi tosin unohtaa aina kun oman maan etu on kyseessä. Esim. Ruotsi mainostaa ulkomailla erilaisten tuotteiden ja ilmiöiden yhteydessä nimenomaan ruotsalaista laatua, eikä skandinaavista, kuten suomella on tapana tehdä.

Pikkuveljen asenne on edelleen vahvasti läsnä Suomessa. Siitä eroon pääseminen vaatii ehkä edelleen vain lisää aikaa ja uusia sukupolvia, joille tätä pikkuveliasennetta ei ole jo peruskoulusta lähtien pakkosyötetty, jos tiedätte mitä tarkoitan...