vapaakielivalinta.fi

Pakkoruotsin ymmärtäjät lähtevät nyt siitä, että Suomi on maailman ainoa maa, missä kielivapaus ei voi toimia, missä se on kalliimpaa kuin satsaaminen tarpeettomaan ja unohtuvaan pakolliseen pieneen vähemmistökieleen.

Näin kuvaa eräs pakon ymmärtäjä (toki ei kuulemma kannattaja, ei ainakaan nykyisessä muodossa [mikä määritelmä!]):
- Pakollisten kielten paletti kouluissa on myös resurssikysymys. Eräs taloudellisimmista vaihtoehdoista olisi tehdä ruotsi ja venäjä keskenään valinnaisiksi, koska kiinnostus niitä kieliä kohtaan ovat yhteismitallisia. [yhteismitallisia ???]
- Minä en ole pakollisen ruotsin kannattaja - ainakaan sen nykyisessä muodossa. Mutta se ei tarkoita, että olisin samaa mieltä kaikista vapaaseen kielivalintaan liittyvistä taivaanrannanmaalailuista. (1) Kouluresurssit ovat vähenemässä päin, ja opetusryhmien lisääminen on entistä vaikeampaa (2) Kiinnostus kieltenopiskelua kohtaan laskee tasaisesti (3) Ruotsin tilalle muka tulevien kielten opettajia ei ole; alle 200 koko maassa tällä hetkellä. Joten aikamoisen rahapommin täytyisi osua kohdalle, jotta tämä vkv-idea toteutuisi.

Onko siis se, että pakkoruotsin vuoksi ylikoulutetaan ruotsinopettajia ja on pitkään laiminlyöty muiden kielten opettajien koulutus, nyt peruste lakata tavoittelemasta laajaa kielitarjotinta?

Ensimmäinen vastaus on talouden kannalta aika oleellinen: "Asiaa, taloutta, on kirjallisesti tiedusteltu opetushallitukselta, joka vastasi vain ylimalkaisen kylmästi 'kustannuksia ei ole ollut tapana laskea kielittäin'. Allekirjoitus Raakel Tiihonen, opetusneuvos."

Vaikkei pakkoruotsin hintaa näin ollen saakaan laskea, täällä on jo monesti selitetty, miten saman oppilasmäärän jakaminen useamman kielen kesken ei muuta kustannusrakennetta. Lisäksi olisi kustannustehokasta, mikäli opetettava kielitaito osoittautuisi käytännössä tarpeelliseksi - moninainen kielivaranto turvaisi tämän.

Muuten pakkoruotsin varhaistamisesta on tulossa melkoiset kustannukset opettajien täydennyskoulutuksen myötä, enkä ole nähnyt näiden samojen tahojen olevan mitenkään huolissaan siitä.

Eräs pakon kriitikko kysyy: "Mikä meidät muuten sinusta erottaa niin paljon muista maailman maista, että meillä ei edes tavallisimmista suurista kielistä voi normaalisti puhua? Meillä on paljon ruotsin opettajia, joilla on koulutus myös muihin tavallisiin EU-kieliin? Kiinaa ja arabiaa teiltä pukkaa ehdotukseksi kovinkin mieluusti, mutta eiköhän ne ole kovin suppean piirin toivomuksia, jotka keskittyvät enemmän suuriin kaupunkeihimme ja sitten vain otetaan tietotekniikka avuksi kun valinnat oikein vaikeaksi menisi."

Toinen kriitikko täydentää ajatusta, että pakkoruotsin sijaan olisi heti tarjottava loppuun hiottu malli: "Se, miten asia käytännössä viimeisen päälle pilkkua myöten loppuun ja käytäntöön viilataan, on opetushallituksen kovapalkkaisten virkamiesten työtä. Meidän on turha ruveta asettelemaan vastakkain tai rinnakkain sitä taikka tätä."

Vielä yksi jatkaa: "Venäjän kielellä pelottelun, pakkovenäjän, käyttäminen pakkoruotsin perusteena ei ainoastaan pelota, vaan suorastaan naurattaa ja itkettää yhtäaikaa. Se kun on niin uskomattoman hupaisa pakkoruotsin puolustelun viimeinen oljenkorsi. Kaikesta päätellen olet itse sitä myös nähnyt käytettävän, mutta et voi asiaa jostain syystä rehdisti myöntää ja se siitä sitten."

Lopulta kerrotaan tilastoja: "Me tiedämme ruotsin kielellä olevan reilu 8 miljoonaa puhujaa. Kielivapauden aamuauringon noustessa muutama muu ehdotus vapaavalintaisista kielistä:
- espanja, 322 miljoonaa puhujaa, virallinen kieli 22 maassa
- venäjä, 167 miljoonaa puhujaa, virallinen kieli 15 maassa
- saksa, 98 miljoonaa puhujaa, virallinen kieli 9 maassa
- ranska, 77 miljoonaa puhujaa, virallinen kieli 40 maassa"

Miksi pakon ymmärtäjät pistävät näiden kommenttien kohdalla ilmeisesti sormet korviin ja lallattavat ja palaavat sitten taas tivaamaan malleja, väittämään, ettei kielivalintoihin ole varaa ja uskottelemaan, että vain pakkovenäjä on mahdollinen vaihtoehto pakkoruotsille?

Näin tilanteen tulkitsee eräs pakon kriitikko: "Pakkoruotsin vapaaehtoistamisessa ei ole enää kysymys suvaitsevaisuudesta vähemmistöä kohtaan, päinvastoin vaikuttaa siltä, että kyseessä on pienen vähemmistön suvaitsemattomuus enemmistöä kohtaan ja senhän me olemme jo kauan tienneet."

Tämä on aiheeseen jo vanhempi vastaus tältä palstalta. Näitä vastineita on näkynyt keskusteluissa useita. Silti pakon ymmärtäjät aloittavat "vapaus on kallista" [eikä nyt tarkoiteta mitään ylevää] marmatuksen aina alusta.

Ruotsinkielisen koulun rehtori: "ei edes Sampo Terho luule sen [kansalaisaloitteen] menevän läpi. Mutta jos menee, miten rahoitetaan koko lysti. Ei se ainakaan poistamalla pakollinen toinen kotimainen (suomi/ruotsi) saavuteta sitä [rahoitusta]. (tuntikehys ei riitä)

Kutakuinkin kaikkialla Euroopassa on toteutettu vapaa kielivalinta juuri samalla periaatteella kuin tarjoamme muitakin valinnaisaineita. Kaikkialla ei tarvitse tarjota kiinaa eikä kaikkialla tarjota kovin montaa vaihtoehtoa. Isommissa kaupungeissa voi valita myös koulun esim. kieli- tai musiikkipainotuksen mukaan. On järjetöntä uudelleen ja uudelleen väittää, että on halvempaa tarjota kaikille laajaa kielipalettia pakkoruotsin kera kuin laajaa kielipalettia, jossa pakkoruotsi on yksi valittavista kielistä. Vai oliko tarkoitus, ettei Suomessa enää lueta muuta kuin englantia ja ruotsia?

Joku on siis huolissaan siitä, miten kalliiksi kielivapaus muka tulisi. Voi hyvänen aika.

Pakkoruotsin kannattajathan väittävät, että vain laiskuus estää suomenkielisten monipuoliset kieliopinnot, joten oppilaat olisi tavalla tai toisella kuitenkin saatava lukemaan myös saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja vähän eksoottisempiakin kieliä.

Millä ihmeellä tuo projekti sitten on edullisempi ja helpompi toteuttaa silloin, kun kaikilla on lisäksi pakollinen ruotsi?

Ryhmien muodostuminenkin huolestuttaa kirjoittajaa. Tätä aihetta on käsitelty täällä tasaisin väliajoin, mutta ilmeisesti pienissä ruotsinkielisissä peruskouluissa tilanne on niin erilainen kuin suomekielisillä yläasteilla, jotka pääasiassa ovat isoja ja sijaitsevat vielä lähellä lukioita, jolloin opettajien saaminen ei muodostu ongelmaksi ja ryhmiäkin muodostuu useampia.

Meillä tehdään jo nyt yläkoulussa paljon valinnaiskieli- ja valinnaisainevalintoja.

Kouluilla tehdään yleensä esivalinta, millä haarukoidaan toteutuskelpoiset kurssit. Sen jälkeen jälkeen tehdään varsinainen valinta. Toteutuvaan ryhmään on tultava tietty määrä opiskelijoita (kielissä tämä voisi olla esim. 10 opiskelijaa, näin muistaakseni Ahvenanmaalla).

Vastaavasti kielten valinnaisryhmät muodostetaan muissakin maissa. Tämä ei vaadi korkeampaa matematiikkaa eikä oikein toteutettuna tule edes kallimmaksi.

Todelliset säästöt syntyvät siitä, että kielivaranto laajenee eikä enää sijoiteta valtavia summia yhden pienen ja pian unohtuvan kielen opettamiseen koko ikäluokalle peruskoulusta korkeakouluihin.

Joillakin kouluilla voidaan sitoutua esim. kiinan kieleen (kuten Meilahden peruskoulussa), jolloin palvellaan laajemman alueen kiinankielistä väestöä sekä niitä oppilaita, jotka haluavat opiskella kiinaa. Ei ole tarkoitus äänestää tästä valinnaiskielestä joka vuosi. Koululle hakeudutaan kielen vuoksi.

Jopa pienessä koulussa, jossa olisi jatkossa virallisesti tarjolla vain englanti ja ruotsi, olisi kielivapauden ansiosta mahdollista tehdä joustavia poikkeuksia:
- joku voisi suorittaa ruotsin sijaan kotikielenopinnot, esimerkiksi tuettuna tietokoneavusteisena etäopetuksena; pidän tällaisen opetuksen tarjoamista kaikkialle maahan perusteltuna osana monikielisyyttä ja sen kustannukset eivät ole vapaan kielivalinnan kustannuksia vaan luonnollinen osa monikielistyvää yhteiskuntaa ja maahanmuuttajien inhimillisiä oikeuksia, lisäksi tässä olisi paikka saamen kielten profiilin ja tarjonnan nostamiselle!
- joissakin perheissä on mahdollisuus tukea itse lapsen/nuoren kieliopintoja ja oppilas voisi suorittaa vieraan kielen kotikoulussa tenttimällä (valmiit kokeet saadaan koululle niissä kielissä, jotka kuuluvat koulujen opetusohjelmiin jossain päin Suomea, niille löytyisi myös tarkastaja)
- erityisoppilaalle voidaan aina tarjota lisäopetusta koulukielessä (yleensä suomi tai ruotsi), mikäli hänen kykynsä opiskella koulukielellä on jäänyt heikoksi ja uhkaa muita opintoja

Tähän mielestäni kielivapaus pyrkii: kieliopinnoilla tuetaan oppilaan omia kiinnostuksen kohteita, omaa taustaa ja yleistä opintomenestystä. Tähän pyrkii esimerkiksi Ruotsin malli, jossa
- kaikki aloittavat englannilla (pakkoenglannille on olemassa hyvät perusteet, toisin kuin pakkoruotsille, silti tätä ei tarvitse toteuttaa Suomessa ellei niin haluta)
- kaikilla on joko toinen vieras kieli (yleensä valittavana saksa, ranska, espanja, mutta myös muita kieliä löytyy paikallisesti - meillä ruotsi ja venäjä olisivat luontevia tarjokkaita) tai lisäkieliopinnot joko koulukielessä, kotikielessä tai englannissa oppilaan tarpeen mukaan (erityisopetusta joudutaan antamaan nytkin sekä koulukielessä, kotikielessä, englannissa että ruotsissa; muutos sallisi järkevöittää tätä kuviota)

Kielten opetusneuvos Mustaparran taannoinen haastattelu: ”Toivoisin, ettei olla ainakaan jumituttu ihan samoihin asemiin kuin nyt”, Mustaparta sanoo. Uudessa tuntijakoesityksessä on hänen mielestään asioita, jotka ovat edelleen ratkaisemattomia. --- on kaksi kysymystä, joita pitäisi miettiä tosissaan ja etsiä nykyistä parempia ratkaisuja. Toinen näistä on avoin ja vilpitön keskustelu siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut, toinen on maahanmuuttajien äidinkielten opetus. --- Mustaparta sanoo surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän pitää positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen on tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoo myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja.

Pakon ymmärtäjä: "Jäi vielä mainitsematta miten "vapaa kielivalintaa" rahoitetaan?"

Vastaus: "Onhan tuo jo puitu, etkö muista kun poistit tekstisi? Eivät ne opettajien työt ja kustannuksetkaan siis vähene eivätkä kasva, jos B-kieli vapautetaan."

Pakon ymmärtäjä: "Isoissa yhtenäiskouluissa 1-9 sitä ehkä voitaisi järjestää jotenkin kustannusneutraalisesti. Suosittelen sinulle opettajien TES (ukta) ja (ops 2016) luettavaksi. Tes velvoittaa työnanatjaa antaa opetusvelvllissutta vastaavaan tuntimäärän virassa olevaan opettajaan. Luuletko että löytyy monta opettajia jotka hallitse esim kiina tällä hetkellä? EI, elikkä lisää väkeä pitää palkata samalla kuin vanholle edelleen pitää järjestää tarvittavat tunnit. B- kielet ovat menossa alakouluun, mikä tulee lisämään haasteita (joka tapauksessa) [NRR: tämä aikaistus RKP:n vaatimuksesta!]. Siksi en millään usko että saadan vapaakielivalinnan, jos pakollinen suomi/ruotsi poistuu. Saadan ehkä pakoillinen toinen kieli, siihen resursit antaisivat myötä. Pointti on siinä että vapakielivalintaa maalailee liian ruusuinen kuvaa siitä mitä voidaan saada toista kotimaista poistamalla. Tarvitaan paljon lisää resursia siihen, sekä osaamista ja rahaa. (Onko vaan B kielet valinnan varaisia vapaa kielivalinnan mallissa, miksei A kielet? Toista kotimaista luetaan jo nyt monessa koulussa A kielenä?)"

Vastaus: "Ratkaisuhan on hallinnollisten kouluyksikköjen kasvattaminen "suurkouluiksi". Ihan kuten kuntaliitokset. Kaikille opettajille saadaan riittävästi tunteja, kun he kiertävät eri koulurakennuksissa saman suurkoulun sisällä, johon ovat työsuhteessa."

Pakon ymmärtäjä: "Olen kerrankin joksenkin samaa mieltä, ainakin siellä missä on mahdollisuutta. Pitää kuitenkin muistaa että nämä "kiertävät opettajat" maksaa enemmän (saavat lisää tunteja siitä että ovat monessa koulussa), enkä usko että tarpeeksi osaamista löytyy vielä. Hyvää lopettaa tähän."


Heti on hyvä lopettaa, kun käy ilmi, ettei vapaampi valinta sittenkään maksa enempää - ja sillä samalla rahalla saadaan yhden pakkokielen sijaan jo laajempi kielivaranto.

Pian sama laulu aloitetaan uudestaan uudessa keskustelussa.

Miksi? Koska sillä tavoin saadaan ohjailtua keskustelu pois asiasta ja maalaillaan uhkakuvia:
- on muka kalliimpaa opettaa ruotsin sijaan muita kieliä kuin pakkoruotsin ohessa muita kieliä;
- laajemman kielivarannon hyötyjä ei lainkaan huomioida, eikä yhden pakkokielen aiheuttamia ongelmia;
- on muka kalliimpaa kouluttaa eri kielten opettajia tarpeen mukaan kuin jatkaa panostusta lähinnä pakkoruotsin opettajien koulutukseen, millä vinouma kieltenopettajien tarjonnassa on luotu;
- on muka kalliimpaa palkata luokanopettaja, jolla on espanjan opetuksen pätevyys kuin luokanopettaja, jolla on pätevyys opettaa ruotsia.

Ja jos täytyy luopua tästä "pakkoruotsi on halvin ratkaisu" -puheesta, niin päästään valittamaan kielivapauden 'epätasa-arvoa', kun isoissa kouluissa voidaan lapsille tarjota kolmea tai jopa viittä valinnaiskieltä ja pienissä vain kahta. Tämän vuoksi on muka paitsi halvempaa myös tasa-arvoisempaa opettaa kaikille pakkoruotsia, vaikka isoissa kouluissa voidaan tarjota myös musiikkiluokkia ja matematiikkaluokkia, joita pienissä kouluissa ei ole. Siis vain kielten kohdalla näkyvä pienten koulujen rajoitetumpi tarjonta estää valinnaisuuden, muilla kohdin isot koulut ovat vapaita käyttämään ison koulun etuja oppilaidensa hyväksi.

Sama laulu joka paikassa: vankeja ei saa vapauttaa, koska osa vanginvartijoista voisi jäädä työttämäksi. Ihmiset eivät saa päättää omista asioistaan, koska joku voisi päättää väärin.
Miten paljon pakotuksen lumoissa pitää olla ihmisen joka ei tajua, etteivät tällaiset "perustelut" kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan?

Minä en vaan mitenkään pysty käsittämään sitä, miksi vaihtoehtoiskustannuksen käsitteen ymmärtäminen on noin hankalaa ihan periaatteesta monelle tyypille. Ja sitten pidetään tosiaan ihan luonnollisena asiana ajatusta siitä, että ei me nyt vaan mitenkään voida kuvitella tilannetta jossa se ruotsi ei olisi aina kuin tatti siellä B-kielenä.

Olisi itse asiassa aika säälittävää ja outoakin jos meillä ei olisi kykyä tehdä jotain muuta kuin opettaa ensisijaisesti aina ruotsia. Asiahan toimii ihan toisin kaikkialla muualla -- jopa Ruotsissa. Ja tähän ei nyt sitten voi vastata, että Suomi on ihan eri asia, kyllä tässä on kyse ihan siitä miten yleisesti voidaan järjestää kielten opetus.

Koko ajatuksessa on jotain tarkoitushakuista... "ei meistä ole lukemaan kieliä samaan tyyliin kuin muista, kyllä meidän on parempi nyt vaan opiskella kiltisti Ruotsia ja mennä sitten ruotsalaiseen yritykseen töihin kun ruotsalaisillahan on ihan erilaiset kieliopinnotkin kuin meillä..."

Eero Nevalainen kirjoitti:Minä en vaan mitenkään pysty käsittämään sitä, miksi vaihtoehtoiskustannuksen käsitteen ymmärtäminen on noin hankalaa ihan periaatteesta monelle tyypille.

Eihän tätä kukaan ajatteleva ihminen käsitä:

- opettajien vinoutunut kielijakauma, joka johtuu pakkoruotsista, nostetaan perusteeksi sille, ettei pakkoa voi purkaa, koska muiden kielten opettajia ei ole heti kättelyssä tarpeeksi;

- nykyiset pakkoon muovautuneet käytännöt, nostetaan perusteeksi sille, ettei pakkoa voida purkaa, koska jouduttaisiin muovaamaan käytäntöjä uudestaan;

- se, että pienissä kouluissa ei koskaan voi olla samaa valintojen laajuutta kuin isoissa kouluissa, nostetaan nimenomaan kielten kohdalla esteeksi kielivalintojen vapauttamiselle, jota ryhdytään kutsumaan epätasa-arvoksi;

- se, että pienissä ruotsinkielisissä kouluissa joka tapauksessa valitaan suomea ja toteutetaan nykyisenlaista kielivalintaa suomen ohella, nostetaan esteeksi suomenkielisten koulujen kielivapaudelle väittäen, että kielivapaus olisi kalliimpaa, vaikka nimenomaan suomenkielisillä kouluilla kustannukset eivät kohoaisi JA saataisiin jopa samaan hintaan paljon laajempi ja yksilön kannalta mielekkäämpi kielivaranto;

- edelleenkin koetaan, että koska ruotsinkielinen joutuu käyttämään suomen opintoihin aikaa, pitäisi suomenkielisillä olla jokin vastaava "uhraus", muuten vallitsee epätasa-arvo;

- hallinnossa kieltäydytään laskemasta pakkoruotsin hintaa ja kieltäydytään edes pohtimasta, millaista kieltenopetus voisi olla, mikäli ruotsi ei ole pakollinen (OPH: "emme pysty ajattelemaan niin pitkälle"), koska ruotsin vapaaehtoisuus on kielletty ajatus, jota saa tutkia vain Åbo Akademi RKP:n näkökulmasta - ja sitten katsotaan, että peruste olla vapauttamatta ruotsia on jo se, että sillä on "ennakoimattomia seurauksia".

Ja kaikki nämä ovat akateemisten, itseään fiksuina päättelijöinä pitävien ihmisten perusteluja.