vapaakielivalinta.fi

Kävin läpi randomisti materiaalia, johon linkittyisivät hallituksen tuoreen työpajan asiantuntijajäsenet, työpajassahan oli tarkoitus pohtia, kuinka Suomen talous saadaan nousuun ja velkaantuminen taittumaan.

Selaillessa kiinnitin huomiota tähän innovaatiopaperiin, jonka ministeriöt (valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö) tuottivat pari vuotta sitten yhteisessä hankkeessaan:

"Entä jos... - Näkökulmia ja ideoita innovatiivisen hallinnon rakentamiseen"

(löytyy linkistä http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_ ... _NETTI.pdf)

Tuotos on kuulemma avaus keskusteluun tarvittavista toimenpiteistä matkalla kohti entistä innovaatiokyvykkäämpää julkishallintoa. Laatijat toivovat, että hankkeen aikana syntyneet ajatukset sekä julkaisuun kootut asiantuntijapuheenvuorot innostaisivat hallinnon organisaatioita rohkeasti kyseenalaistamaan olemassa olevia käytäntöjään sekä ottamaan käyttöön uusia ideoita esiinnostavia ja niitä innovaatioiksi jalostavia toimintatapoja.

Blaa blaa blaa ja 89 sivua myöhemmin tulevat painavat loppusanat - irrallaan kaikesta aiemmin esitetystä:

Ja lopuksi...
Suomessa puhutaan pakkoruotsista mutta miksi emme puhu pakkomatematiikasta? Miksi suomalainen monikulttuurisuus nähdään useammin uhkana kun vahvuutena? Miksi vuonna 1998 rakennettu Kiasma on jäänyt Helsingin ainoaksi ulkomaalaisarkkitehdin toteuttamaksi rakennukseksi? Siinä missä muualla maailmalla ulkomaalaisten tuottamat vaihtoehdot ovat arkea, Suomessa niitä ei näköjään tarvita tai osata vastaanottaa. Jos uuttaa ei osata tai kyetä vastaanottamaan niin miten voimme uskoa kykymme selvitä tulevaisuudesta? (alleviivaus NRR)

Mitä tämä on?

Kuka näissä työryhmissä kirjoittaa loppusanat - onko tapana aiheesta riippumatta liittää tekstiin jotain tällaista? Ei ihme, että "onhan meillä pakkomatematiikkaakin" -tason päättely on voimissaan. Sitä tuetaan verorahoillamme virallisessa puheessa, vaikkapa innovaatiohankkeissa!

Hahhah, mitä kakkaa! Tajuttoman kömpelö yritys työntää sekaan pakollinen aivopesu. Olikohan kyseessä taas joku ministerin työttömistä kavereista koostettu työryhmä joka tuottaa kovalla palkalla nollapaperin, joka lentää valmistuttuaan suoraan roskikseen. Oikeastaan itkettää, mutta on tää niin hullua että samalla naurattaa. Mistä sä NRR näitä löydät.

Offtopic: Kiasmakin olisi saanut jäädä rakentamatta. Ja nyt rinnalle yritetään saada väkisin Guggenheim. Päivän vitsi: http://www.helsinginvihreat.fi/saavutuksia/?q=25

NRRn viittaaman kohdan absurdius korostuu, kun sitä lukee osana kyseistä Valtiovarainministeriön laatimaa innovaatioraportin viimeisen alaotsikon "Suomessa innovaatiopolitiikka olisi parhaimmillaan kulttuuripolitiikkaa" alla kirjoitettua tekstiä. Kaikessa absurdiudessaan teksti on lähinnä surullista, pakkoruotsi ilmeisesti ilmentää kaikkea hyvää, innovatiivistä, avarakatseisuutta ja tulevaiseen uskoa.

Olen seuraavaan kopioinut koko kohdan. Valitan lainauksen pituutta, mutta koko kohdan lukemalla NRRn lainauksen absurdius selvää parhainten:

Kun puhutaan innovaatioista, puhutaan kulttuurista. Innovaatiopolitiikka on
siis itse asiassa kulttuuripolitiikkaa. Suomi on yhden totuuden maa. Konsensus
ja käytännöllisyys ovat olleet Suomen historiallisen kehityksen kannalta
kulttuurimme vahvuuksia ja tunnusmerkkejä. Konsensus on tarkoittanut, että
kansakunta on voinut toimia yhtenäisesti. Käytännöllisyys on tarkoittanut,
että se on keskittynyt järkeviin ratkaisuihin. Nämä ovat olleet erittäin tehokkaita
selviytymispiirteitä, kun historia sen on meiltä vaatinut.
Haasteen muuttuessa eilinen vahvuus on nopeasti huomisen heikkous. Konsensuskulttuurista
on luotu käsitys, että yhtenäinen ajattelu on aina lähtökohtaisesti
hyvä asia. Harvemmin se kuitenkaan tuottaa uutta ymmärrystä. Uuden
ymmärryksen luomiseksi on kyettävä luomaan ristiriitoja ja vaihtoehtoja. Konsensuskulttuuriamme
pitäisi oppia hyödyntämään toteutustyökaluna, ei suunnittelutyökaluna.
Kun yritämme muuttaa nykyistä teknistieteellistä ja toimintalohkokeskeistä,
menestykseltä maistuvaa reseptiä, on haaste valtava. Uuden kokonaisuuden
synnyttäminen ei onnistu pelkästään tuomalla monia yhteen, vaan se
vaati uudenlaista resursointia ja oppimista, uusien kannustimien kehittämistä
ja mikä tärkeintä: ne oikeat yksilöt jotka saavat oikeiden visioiden ja niiden
toteutumisen kuilun supistumaan.
Jotta Suomessa selvitään tästä, meidän on ymmärrettävä, että erilaisuus,
yksilön korostaminen , luottaminen, poikkeavuus, epäkäytännöllisyys ja abstraktisuus
ovat innovaatiohaasteessa usein hyveitä, eivätkä ne ole ristiriidassa
meidän rikkaan kulttuuriperintömme kanssa.
Ja lopuksi….
Suomessa puhutaan pakkoruotsista mutta miksi emme puhu pakkomatematiikasta?
Miksi suomalainen monikulttuurisuus nähdään useammin uhkana
kun vahvuutena?
Miksi vuonna 1998 rakennettu Kiasma on jäänyt Helsingin ainoaksi ulkomaalaisarkkitehdin
toteuttamaksi rakennukseksi? Siinä missä muualla maailmalla
ulkomaalaisten tuottamat vaihtoehdot ovat arkea, Suomessa niitä ei
näköjään tarvita tai osata vastaanottaa. Jos uuttaa ei osata tai kyetä vastaanottamaan
niin miten voimme uskoa kykymme selvitä tulevaisuudesta?

Alleviivaus allekirjoittaneen

Tätäkin ministeriön julkaisua lukiessa tuli mieleen vanha viisaus, jonka Ruotsin 1600-luvun sijaishallitsija lausui pojalleen:

"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan."

Minähän olen aina harrastanut näitä meemejä jotka päätyvät sanasta sanaan virallisiin teksteisin, mutta en olisi koskaan uskonut että se toimii, taasen, näin. Mutta näköjään taas näin on, jopa "pakkomatematiikan" vahvuudessa. Miksi puhumme pakkoruotsista mutta emme pakko-mistä-tahansa?

Upeinta koko asiassa on juuri se että näitä juttuja löytyy ihan vaan satunnaisesti tekstejä lukemalla.

Olen innovoinut ratkaisuja Suomen kielipolitiikan järjettömyyteen, mutta ratkaisut on tyrmätty
vetoamalla kansan yhtenäisyyden vaarantumiseen (ministeri Katainen 1/2013)

Sama Katainen tekee 12/2013 johtopäätöksiä, että
suomalaiset eivät enää halua olla holhottavina..

"Pääministeri Jyrki Katainen (kok) arvioi perinteisessä uudenvuodentervehdyksessään,
että Suomessa on meneillään suuri henkinen muutos.
Pääministerin mielestä suomalaiset kaipaavat hänen mukaansa yhä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja ja valinnanvapautta. Kataisen mukaan muutos pitää ottaa huomioon myös uudistuksissa, joita Suomessa tehdään.

Uudistuksia on tehty perinteisesti auktoriteettien sanelemana, mutta enää ylhäältäpäin sanelu ei Kataisen mukaan toimi.
Hän muistuttaa, että ihmiset sitoutuvat muutoksiin paremmin, kun heillä on mahdollisuus vaikuttaa niihin.

- Enää ei koeta oikeana, että joku ylhäältä tekee elämäämme koskevia keskeisiä valintoja puolestamme.
Holhouksen sijaan haluamme olla oman elämämme päättäjiä, silloin kun siihen on valmiudet"

"Johtamisen tulee olla entistä enemmän suuntaviivojen asettamista, mahdollisuuksien luomista sekä
ihmisten ja yhteisöjen kannustamista oman tulevaisuutensa rakentamiseen ja vastuun kantamiseen."

"Uudistusten moottorina toimivat ihmiset itse. Se edellyttää kuitenkin sitä, että luodaan ilmapiiri,
jossa kansalainen uskaltaa laittaa itsensä peliin, yrittää ja kokeilla, epäonnistuakin ilman totaalista tuomiota."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013123 ... 2_uu.shtml

----------------------

Hyvät ystävät, taistelutoverit!
Me olemme tämän uuden suomalaisuuden ydinjoukkoa!
Me olemme henkisen muutoksen kirkkaimpia soihtuja!

Vanhakantainen ajattelu tulee kärsimään tappion, uudistusvoimat voittavat.
Suomen on oltava ketterämpi, joustavampi ja mukautuvampi maailman muutoksiin reagoidessan.
Menneeseen kouristuksenomaisesti takertuvat muutoksen vastustajat eivät
saa johtaa tätä maata takaisin pysähtyneisyyden aikaan!
Me emme saa antaa periksi ilmapiirin pilaajien pyrkimyksille työntää Suomea menneisyyteen,
vaan meidän on määrätietoisesti suunnattava tulevaisuuteen.

Asiamme on oikea, siksi me voitamme!

Eero Nevalainen kirjoitti:Minähän olen aina harrastanut näitä meemejä jotka päätyvät sanasta sanaan virallisiin teksteisin, mutta en olisi koskaan uskonut että se toimii, taasen, näin. Mutta näköjään taas näin on, jopa "pakkomatematiikan" vahvuudessa. Miksi puhumme pakkoruotsista mutta emme pakko-mistä-tahansa?

Upeinta koko asiassa on juuri se että näitä juttuja löytyy ihan vaan satunnaisesti tekstejä lukemalla.

Puhumattakaan, että "onhan meillä pakkomatematiikkaakin" ja "miksi erilaisuus pelottaa" liturgia niitataan yhteen vielä täysin irrallaan kielipolitiiikasta jossain hallinnon ja innovatiivisuuden kehittämisläpyskän yhteenvedossa, jota on tehty neljän ministeriön yhteistyönä. Voiko tällaista lukea myös vaikkapa kalastuskuntien ja metsästyspiirien vuosikatsauksessa?

Mitä on tapahtunut hallinnossa toimivien ihmisten kyvylle erottaa aihe ja asiattomuudet, erottaa aika tehdä töitä ja aika toistella propagandaa? Onko aina hyvä aika "sanoa sananen pakkoruotsin puolesta"?

NRR kirjoitti: Onko aina hyvä aika "sanoa sananen pakkoruotsin puolesta"?

Toki on, varsinkin jos olet itsenäisesti ajatteleva tyttö jolla on pyrkyä virkaan etkä pohjois-karjalainen mopopoika...