Millä mallilla kielivapaus toteutuu ?

[JV Lehtonen]

Uuden Suomen blogi lähti taas sivuraiteelle, kun pakon ymmärtäjät jälleen kerran hienosti onnistuivat sen sinne lykkäämään!
Ja jotenkin minulla on sellainen tunne, että täälläkin mieluummin jauhetaan samaa vanhaa,
kuin että konkreettisia ratkaisuehdotuksia nostettaisiin tarkasteltavaksi.

Millä mallilla se pakko poistetaan ?

Mielestäni eri malleja tulee analysoida, vaikka meillä ei päätösvaltaa olekaan.

Itse lähtisin purkamaan vyyhteä nimenomaan siitä päästä, mikä on viimeksi rakennettu-
eli virkamiesruotsista.

Mitä seurauksia virkamiesruotsin poistamisella olisi ?
Looginen tämä ratkaisu ainakin olisi.
Luennoitsijoina voisi käyttää muitakin kuin Suomessa koulutuksen saaneita..
eli maahanmuuttajia työllistyisi.
Myös kielikoulutusalan yrityksiä voisi käyttää alihankkijoina.

Yo-ruotsi on poistunut, joten "sivistykseen ruotsi ei enää kuulu"..
Aikuiset ihmiset, täysi-ikäiset opiskelijat, osaavat itse päättää, mitä kieliä lukevat.
Samalla poistuisi kehäpäätelmä, jossa lukion ruotsia perustellaan korkeakoulujen ruotsilla.

Millä korkeakoulujen ruotsia loppujen lopuksi perustellaan ?

Siinä ei ole mitään identiteettipaatosta tai "lapsi ei voi tietää" -retoriikkaa..

Millä virkaruotsia ylläpidetään ?
Miten pääsemme käsiksi nimenomaan virkaruotsin motiiveihin ?

[NRR]

--- lähtisin purkamaan vyyhteä nimenomaan siitä päästä, mikä on viimeksi rakennettu-
eli virkamiesruotsista. ---

Samoin.

Ennen tutkinnonuudistusta 1978 (tuli voimaan kaikkien osalta noin kymmenen vuotta myöhemmin) ei mitään virkapakkoruotsia ollut. Ne, jotka halusivat virkaan, jossa ruotsia vaadittiin, suorittivat virkaruotsin erikseen.

Ennen tutkinnon uudistusta yliopistolla oli pro exercitio koe. Wikipedia: Pro exercitio (lat. harjoitusta varten tai harjoituksen vuoksi) oli yliopistoissa ja korkeakouluissa vuoteen 1978 käytössä ollut kielikoe. 1900-luvulta alkaen pro exercitio oli suoritettava kahdessa kielessä, joista latina oli pakollinen humanistisissa aineissa. Toinen kieli oli vapaavalintainen. Latinan pakollisuus poistettiin 1970-luvun alussa.

Virkaruotsin junaili pakolliseksi asetuksella silloinen RKP:n opetusministeri. Asia meni sujuvasti vailla yhteistä keskustelua. Kaikki yliopistojen ja korkeakoulujen laitokset olivat tohinassa omien ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa, joita sitten karsittiin seuraavan kymmenen vuoden aikana vastaamaan todellisuutta. Virkaruotsi jäi.

Miten ihmeessä näin tuore ja vielä huonosti toimiva ratkaisu voi olla muka luovuttamaton osa 1917 muovattua kahden kansalliskielen kokonaisuutta?

Mitään vastaavaa virkamieskielikoetta en ole löytänyt minkään maan yliopistoista. Ei esimerkiksi Sveitsin yliopistossa lueta pakkovirkasaksaa tai -ranskaa.

Nyt korkeakoulujen kieliresursseista menee leijonan osa pakkoruotsin pohjan paikkailuun, jopa koko lukioruotsi joudutaan opettamaan alusta alkaen.

Yliopistojen rinnalle on noussut ammattikorkeakoulujen verkosto, jonka opiskelijoita pakkovirkaruotsi myös koskee.

Vapautusmenettely on varmistetu niille, jotka eivät ole käyneet kouluaan Suomessa, heiltä ei siis samaan tutkintoon vaadita pakkovirkaruotsia. Ne, jotka opiskelevat ulkomailla valmistuvat asiantuntijoiksi ilman pakkovirkaruotsia. Mikään asiantuntijuudessa ei vaadi pakkovirkaruotsia. Kyse on ainoastaan paperilla tehdystä vaatimuksesta.

Pakolliset kieliopinnot on poistettava korkeakoulututkinnoista joko kokonaan tai pakollinen vieras kieli voisi jäädä niille, joiden tutkinnon kannalta tietty vieras kieli olisi oleellinen. Toki hyvin suoritettu yo-koe korvaisi kieliopinnot, muuten kyse on melkoisesta päällekkäisyydestä.

[JV Lehtonen]

Kaipaisin kättä pitempää eli millä perusteella jokaikinen yliopisto on määrätty
valtion virkaan tarvittavan kielitaidon varmistajaksi ?

Millä tuota "alihankintasopimusta" perustellaan ?
Liittyykö se jotenkin korkeakoulujen valtionrahoitukseen ?

Ongelmaa voidaan alkaa purkaa nimenomaan yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla,
mutta hieman taustaa tuolle perusasetelmalle haluaisin..

Luulisi jossakin olevan perustelut vuoden 1978 muutokselle..
Ovatko nuo perustelut enää millään tavalla relevantteja ?

Käytännön tasolla eli kielikeskuksissa ongelma on tiedostettu,
mutta poliittinen päätöshän tuo 1978 oli.. joten jotain tausta-
aineistoa siitä pitäisi esiin kaivaa..

[NRR]

Asiasta tehtiin eduskyntakysely 2011

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp ... ml#VASTAUS

Mäkipää:

Ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuus
Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa kansalaisille asetettavat kielivaatimukset ovat maailman tiukimmat. Meillä jokaisen ammattiin opiskelevan on opiskeltava ja osattava vähintään kahta vierasta kieltä, ja asiantuntija-ammateissa toimivilta odotetaan lisäksi kolmannen itselle vieraan kielen osaamista. Tämä johtuu siitä, että koulutusjärjestelmässämme jokainen suomalainen opiskelee ruotsia ns. pakollisena kielenä. Missään muussa maailman maassa ei ole vähemmistön puhumaa kieltä vastaavaa vaatimusta.

Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja työelämä vaativat yhä enemmän kielitaitoa ns. kansallisena kielivarantona. Kansainvälinen kanssakäyminen edellyttää hyvän englannin kielen osaamisen lisäksi myös muiden maailman kielien osaamista. Kun ruotsin kielen pakollisuus johtaa käytännössä suomalaisten vieraiden kielten taitamisen kapeutumiseen ja typistymiseen, ei pakollisuus ole siten kansamme yleissivistyksenkään näkökulmasta toimiva ratkaisu.

Kielikoulutuspolitiikkamme epäonnistuu myös siinä, mihin siinä sanotaan pyrittävän. Kaikilta korkeakoulutetuilta vaadittava ns. virkamiesruotsi ei takaa riittävää kielitaitoa. Eikö olisi parempi, että motivoituneet, vapaaehtoisesti ruotsia opiskelevat ammattilaiset vastaisivat tästä tehtävästä? Perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehditaan paremmin nojaamalla vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon. Lisäksi näin kunnioitettaisiin myös perustuslain henkeä ja kirjainta, koska vapaus on perusteena tasapuolisesti sama molemmille väestönosille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla?

Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012
Lea Mäkipää /ps


Gustafsson:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lea Mäkipään /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 488/2011 vp:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Perustuslain 17 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Säännöksen 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Säännöksen 2 momentissa säädetään myös siitä, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Perustuslaissa määritetään kielilainsäädännön yleiset puitteet, joita lait ja asetukset täsmentävät. Suomen ja ruotsin kielen osalta keskeisimmät näistä ovat kielilaki (423/2003) ja laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003). Kielilailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Kielitaitolain mukaan korkeakoulututkintoa edellyttävissä valtion ja kaksikielisten kuntien viroissa viranhaltijalta vaaditaan vähemmistökielen tyydyttävä taito. Yksikielisissä kunnissa edellytetään tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) ja ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen (352/2003) mukaan korkeakouluopiskelijan tulee tutkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, joka kielitaitolain mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa.

Suomen kielikoulutuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvata kansalaisten sivistystaso ja sen olennaisena osana monipuolinen ja syvällinen kielitaito. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Hallitusohjelman mukaan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kiellellään turvataan. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle. Valtioneuvoston kanslia asetti 2.11.2011 kansalliskielistrategiahankkeen, jonka määräaika on vuoden 2012 loppuun mennessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön 31.3.2011 asettaman ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmän on tarkoitus 31.5.2012 mennessä tuottaa kattava nykytilankuvaus ruotsin kielen opetuksen ja oppimistuloksien osalta sekä tuottaa opetuksen ja oppimisen parantamiseksi konkreettisia esityksiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kysymykseen sisältyneellä ehdotuksella olisi ennakoimattomia vaikutuksia kansalliskielen aseman muuttumiseen ja oppilaan oikeusturvaan ajatellen jatko-opinto- ja virkakelpoisuutta sekä muutoinkin mahdollisuuksia siirtyä työelämään.

Kysymyksessä esitetyn suuntaisia koulutuspoliittisia tavoitteita ei sisälly hallitusohjelmaan eikä valtioneuvoston joulukuussa hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2011-2016.

Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2012
Opetusministeri Jukka Gustafsson

Och samma på svenska...

Olivat siis perusteet 1978 mitkä tahansa (ja tuskin niitä silloin edes tarvitsi kirjata) näitä muka perusteita on nyt tehty lisää hallitusohjelman ja kielistrategian avulla. Hallitusohjelmat voivat vaihdella, mutta ...

[Hannu Jussi]

Valtion kielitutkintolautakunta on nyt opetushallituksen alainen.

Hannu Niemi valtion kielitutkintolautakunnan apujäsen kirjoittaa mm. näin:
"Keskityn tässä kirjoituksessa tarkastelemaan valtion virkamieheltä vaadittavaa ruotsin kielen taitoa, josta käytän tässä kirjoituksessa nimitystä virkamiesruotsi. Ruotsin kielen taidosta on säädetty kielilaissa 149/22 ja korkeakouluopintojen yhteydessä osoitetusta toisen kotimaisen kielen taidosta 442/87, jonka muutoksen 1329/94 myötä ammattikorkeakoulu (amk) sai oikeuden todeta, että opiskelijoilla on asetuksessa säädetty kielitaito. Käsittelen aluksi opiskelijoiden kielitaidon lähtötasoa, sitten kieliasetuksen 442/87 ja amk:n ruotsinopetuksen välistä suhdetta. Lopuksi esitän joitakin toimenpiteitä eri kouluasteiden kielikokeiden taitotasojen ja arvosteluperiaatteiden yhtenäistämiseksi."

http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot ... itutkinnot

[JV Lehtonen]

Olen tylsä, mutta haluaisin kyllä sen alkuperäisen päätöksen motiivit esiin!

Totta kai RKP on jokaisessa hallituksessa rakentanut uusia esteitä kielivapaudelle,
mutta nyt pitäisi päästä sinne alkuperäisen idean lähteille.

Kun alkuperäisen idean motiivit on kyseenalaistettu, voidaan alkaa purkaa systeemiä,
pala palalta.

Siis jos joku löytäisi sen 1978 päätöksen motiivit, voimme alkaa kaivaa perustuksia esiin.

Nuo sinänsä valaisevat löydökset ovat vain taudin oirekuvausta, nyt pitäisi löytää syövän alkuperäinen aiheuttaja.

[JV Lehtonen]

"Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kysymykseen sisältyneellä ehdotuksella olisi ennakoimattomia vaikutuksia kansalliskielen aseman muuttumiseen ja oppilaan oikeusturvaan ajatellen jatko-opinto- ja virkakelpoisuutta sekä muutoinkin mahdollisuuksia siirtyä työelämään."

Tässä kyllä bullshit bingon pelaajat saavat päästää tauottoman BINGO-huudon ilmoille..
Huhuh, vain heinäsirkat ja vedenpaisumus puuttuivat!

Mutta tuotakin voisi palastella!
Mitkä kansainväliset sopimukset ?
Miten täysivaltaisen opiskelijan oman valinnan seurauksena "oikeusturva on vaarassa" ?

"Sekä muutoinkin" TÄMÄ ON KOMEDIAA!

[Hannu Jussi]

Lehtonen!

Kannattaisi laittaa kysely spostirinkiin - saatat saada vastauksen, tai kaksi.

[JV Lehtonen]

Lehtonen!

Kannattaisi laittaa kysely spostirinkiin - saatat saada vastauksen, tai kaksi.

Joo, pitää kysellä eri puolilta...
Mutta ihan julkisena signaalina myös pakottajille,
että kadunmiehet kyselevät taas kiusallisia kysymyksiä..

[NRR]

Entä jos mitään ei tuolta ajalta löydy?

Mikä olisi oleellista:

- se, ettei pakkovirkaruotsin kaltaista järjestelyä löydy mistään muualta?
- se, että korkeakoulujen kieltenopetus on näivettymässä vain pakkoruotsin kertaukseksi ja tulokset ovat surkeat?
- se, ettei pakkoruotsi oikeasti takaa palvelua, joka sillä muka pitäisi taata?
- se, ettei ruotsinkielisen palvelun tarjoamista ole sälytetty yksittäiselle virkamiehelle vaan ruotsinkielistä tai saamenkielistä palvelua täytyy vain löytyä tietyssä tilanteessa?
- se, että niin monen opiskelijan opinnot venyvät ja saattavat jopa katketa pakkoruotsin suorittamisen myötä?
- se, että nuoremme yhä useammin opiskelevat ulkomailla ja jäävät kuitenkin vaille pakkovirkaruotsia mutta ovat kaikin tavoin päteviä?
- se, että yliopistojen yhteisissä hankkeissa kaikkien muiden maiden opiskelijat valmistuvat samasta opinto-ohjelmasta ilman pakkovirkaruotsia mutta suomalaisopiskelijoiden on tällainen lisäosuus suoritettava?
...

[JV Lehtonen]

"Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) ja ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen (352/2003) mukaan korkeakouluopiskelijan tulee tutkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, joka kielitaitolain mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa."

Tuo juontuu suoraan 1978 linjauksesta.
Kielitaitolakihan ei koske korkeakoulututkintoja, v
vaan valtion virkoja, joihin suurin osa opiskelijoista ei edes päädy!

Tässä on nyt kyllä hiekalle rakennettu tämä virkamiesruotsi!
Asetuksen purkaminen poistaa virkamiesruotsin..
Valtio voi kontrolloida virkojen kieliosaamista myös muilla keinoilla kuin ulkoistamisella sen korkeakouluille.

Miksi tuo kontrolli alunperin ulkoistettiin korkeakouluille, se on minun kysymykseni!


JASKA!!

[JV Lehtonen]

Entä jos mitään ei tuolta ajalta löydy?

Mikä olisi oleellista:

- se, ettei pakkovirkaruotsin kaltaista järjestelyä löydy mistään muualta?
- se, että korkeakoulujen kieltenopetus on näivettymässä vain pakkoruotsin kertaukseksi ja tulokset ovat surkeat?
- se, ettei pakkoruotsi oikeasti takaa palvelua, joka sillä muka pitäisi taata?
- se, ettei ruotsinkielisen palvelun tarjoamista ole sälytetty yksittäiselle virkamiehelle vaan ruotsinkielistä tai saamenkielistä palvelua täytyy vain löytyä tietyssä tilanteessa?
- se, että niin monen opiskelijan opinnot venyvät ja saattavat jopa katketa pakkoruotsin suorittamisen myötä?
- se, että nuoremme yhä useammin opiskelevat ulkomailla ja jäävät kuitenkin vaille pakkovirkaruotsia mutta ovat kaikin tavoin päteviä?
- se, että yliopistojen yhteisissä hankkeissa kaikkien muiden maiden opiskelijat valmistuvat samasta opinto-ohjelmasta ilman pakkovirkaruotsia mutta suomalaisopiskelijoiden on tällainen lisäosuus suoritettava?
...

Ei tuo paina poliittisesti mitään, kuten ministerin vastauksesta näet!
Ei edes kielikeskusten protesti saanut aikaan muuta kuin Gustun kiemurtelua RKP:n sanelun mukaan!

[NRR]

Entä jos mitään ei tuolta ajalta löydy?

Mikä olisi oleellista:

- se, ettei pakkovirkaruotsin kaltaista järjestelyä löydy mistään muualta?
- se, että korkeakoulujen kieltenopetus on näivettymässä vain pakkoruotsin kertaukseksi ja tulokset ovat surkeat?
- se, ettei pakkoruotsi oikeasti takaa palvelua, joka sillä muka pitäisi taata?
- se, ettei ruotsinkielisen palvelun tarjoamista ole sälytetty yksittäiselle virkamiehelle vaan ruotsinkielistä tai saamenkielistä palvelua täytyy vain löytyä tietyssä tilanteessa?
- se, että niin monen opiskelijan opinnot venyvät ja saattavat jopa katketa pakkoruotsin suorittamisen myötä?
- se, että nuoremme yhä useammin opiskelevat ulkomailla ja jäävät kuitenkin vaille pakkovirkaruotsia mutta ovat kaikin tavoin päteviä?
- se, että yliopistojen yhteisissä hankkeissa kaikkien muiden maiden opiskelijat valmistuvat samasta opinto-ohjelmasta ilman pakkovirkaruotsia mutta suomalaisopiskelijoiden on tällainen lisäosuus suoritettava?
...

Ei tuo paina poliittisesti mitään, kuten ministerin vastauksesta näet!
Ei edes kielikeskusten protesti saanut aikaan muuta kuin Gustun kiemurtelua RKP:n sanelun mukaan!

Totta puhut, mutta kansalaisten näkökulmasta nämä sentään ovat oleellisia asioita. Niitä vain ei ole saanut sanoa ääneen, ettei olisi "ruotsinvastainen" ja "sivistyksen vastainen" ja nykyisin myös "koulunvastainen".

Silti olen yrittänyt kartoittaa tilannetta muualla. Minusta tällaisten vertailujen tuottaminen olisi kielipolitiikan virallisten toimijoiden asia.

Wikissä on artikkeli ”Virallisten kielten opetus eri maissa” ja siellä kirjoitetaan mm.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viralliste ... eri_maissa

"Vähemmistöasemassa olevien virallisten kielten tai osan virallisista kielistä pakollinen opiskelu on käytäntö useissa monikielisissä maissa. Eri maiden kielipoliittisten tilanteiden vertailu on vaikeaa maiden erilaisten kielisuhteiden ja historioiden vuoksi. Esimerkiksi Kanadan Ontariossa maan toisen virallisen kielen pakollista opiskelua perustellaan myös sillä, että ranskaa puhutaan laajasti ympäri maailmaa. Irlannissa puolestaan iirin opetuksen päätarkoituksena on ollut maassa aikaisemmin laajalti käytetyn kielen elvyttäminen."


Belgia (hollanti, ranska, saksa)

Belgiassa on kolme virallista kieltä. Opetustoimi on kieliyhteisöjen vastuulla ja kielten pakollisuus vaihtelee eri osissa maata. Toinen suurimmista kielistä, hollanti tai ranska, on pakollinen osassa maata 11 ikävuodesta eteenpäin. Hollantia puhuu Belgian väestöstä noin 60 % ja ranskaa noin kolmannes väestöstä. Maan kolmas virallinen kieli, selvästi vähemmistöasemassa oleva saksa, on saksankielisellä alueella olevissa ranskankielisissä kouluissa vaihtoehtoinen hollannin kanssa.

Etelä-Afrikka (englanti, afrikaans, zulu, xhosa, swazi, ndebele, eteläinen sotho, pohjoinen sotho, tsonga, tswana ja venda)

Etelä-Afrikassa on yksitoista virallista kieltä, joista kaikkia voidaan käyttää koulujen opetuskielenä. Kolmannelta luokalta alkaen oppilaiden tulee opiskella koulun opetuskielen lisäksi vähintään toista virallista kieltä. Lisäksi koulujen tulee edistää maan monikielisyyttä.

Irlanti (englanti, iiri)

Iiri on Irlannissa pakollista kaikissa valtion rahoitusta saavissa kouluissa, vaikka sen opettaminen pakollisena oppiaineena poistettiin 1973. Iirin kielenopetuksen tarkoituksena on elvyttää iirin kieltä maassa.

Islanti (vain islanti virallinen, pakollisena tanska tai jokin muua skandinaavinen kieli)

Islannissa oppilaiden on luettava jotain muuta skandinaavista kieltä, joka on yleensä käytännössä entisen emämaan kieli tanska. Muut skandinaaviset kielet eivät kuitenkaan ole virallisia kieliä. [Pienenä kansana, määrältään kutakuinkin yhtä suuri kuin suomenruotsalaisten vähemmistö, islantilaiset eivät voi tarjota kaikilla aloilla kattavaa koulutusta ja asiantuntijaverkostoa, on nojattava Skandinavian koulutus- ja asiantuntijaverkostoihin.]

Kanada (englanti, ranska)

Kanadassa koulujen opintosuunnitelmista päätetään provinssikohtaisesti. Kanada on liittovaltion tasolla täysin kaksikielinen ja kaikki liittovaltion palvelut on saatavissa molemmilla virallisilla kielillä.

Provinsseista New Brunswick on ainoa täysin kaksikielinen provinssi, jossa opetusta tarjotaan molemmilla virallisilla kielillä kaikilla luokilla, yliopistoissa ja ammattikouluissa. Manitoban julkishallinnon ja viranomaisten palvelut ovat saatavilla molemmilla kielillä ja ranskankielistä opetusta on laajasti tarjolla. Ontariossa ranskankielen opiskelu on pakollista toisena kielenä vain vuosiluokilla 4.–8. Québecissa ainoa virallinen kieli on ranska. Muissa provinsseissa ja territorioissa ranskankielistä opetusta on tarjolla vaihtelevasti.

Norja (kirjanorja, uusnorja)

Norjassa molempien norjan kirjakielen muotojen kirjanorjan (bokmål) ja uusnorjan (nynorsk) opiskelu on pakollista ungdomsskolen (peruskoulun yläluokkien) kahdeksannelta luokalta lähtien. Uusnorjaa käyttää ensisijaisena kirjakielenään noin 10–12 prosenttia norjalaisista.

Suomi (suomi, ruotsi)

Suomella on kaksi "kansalliskieltä", suomi ja ruotsi. Lisäksi saamella (käytännössä pohjois-, inarin- ja koltansaame), romanilla ja suomalaisella viittomakielellä on perustuslaissa mainittu erityisasema.

Suomen- ja ruotsinkieliset opiskelevat omaa ja toistensa kieltä peruskoulussa (pakollisena 7. luokalta paitsi Ahvenanmaalla), lukiossa ja korkeammissa koulutuslaitoksissa. Muiden kielien puhujat opiskelevat jompaa kumpaa kansalliskieltä joko äidinkielenä, toisena kielenä tai omalle ryhmällä (saamelaiset, romanit ja viittomakieliset) suunnatun opetussuunnitelman mukaan.

Kunnilla on velvollisuus järjestää suomen- ja ruotsinkielisten opetus näiden omalla äidinkielellä. Saamen kieltä opetetaan lähinnä saamelaisten kotiseutualueella. Muita perustuslaissa mainittuja kieliä voi opiskella äidinkielenä joissakin kouluissa.

Sveitsi (saksa, ranska, retoromaani)

Sveitsi, jossa on kolme virallista ja lisäksi yksi kansallinen kieli, joka on alueellisesti virallinen, edellyttää käytännössä kouluissa oppilailta äidinkielensä lisäksi vähintään yhden kansalliskielen opiskelua. Opetuksesta päätetään kuitenkin kantonikohtaisesti.

Saksan- ja ranskankielisillä alueilla opiskelu aloitetaan 9-vuotiaana. Retoromaaninkielisillä alueilla ja Ticinossa opiskellaan oppivelvollisuuden ajan sekä saksaa että ranskaa. Italiankielisessä Ticinossa on nykyisin myös englannin opiskelu pakollista, mutta vastaavasti ranskanopiskelun voi lopettaa 8. luokalla englannin alkaessa.

---

Eikä sanaakaan pakkovirkakielistä paitsi Suomessa (kohta Suomen- ja ruotsinkieliset opiskelevat omaa ja toistensa kieltä peruskoulussa (pakollisena 7. luokalta paitsi Ahvenanmaalla), lukiossa ja korkeammissa koulutuslaitoksissa.)

Suomen tilanne on erilainen siksikin, etteivät pakolliset kielet ole maailmankieliä, eivät sukua toisilleen eivätkä maan enemmistön esivanhempien elvytettäviä kieliä (tosin suomen kielelle olisi helposti käynyt kuin iirille, ellei Suomi olisi irtautunut Ruotsista).

[NRR]

Pakkovirkaruotsin poistaminen ei ole yksinkertaista.

Eräs vaikuttaja kuvaa kansalaisaloitteemme tilannetta näin: Aloitteen ongelma on se, että se ei tyydy ruotsin opiskelun muuttamiseen vapaaehtoiseksi, vaan käytännössä tähtää virkamiesruotsin vaatimuksen purkamiseen koko Suomessa. Tämä taas johtaisi koko kielipolitiikan uudelleenarviointiin, minkä pitäisi olla uudistamisen lähtökohta eikä osittaisuudistuksen seuraus. Aloitteessa todetaan, että ”kieli- ja koulutuspolitiikan pitää turvata, että ne oppilaat jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin. --- Julkiset palvelutehtävät on järjestettävä niin, että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia julkisissa tehtävissä ja ruotsinkieliset saavat hyvää palvelua niiltä, joiden kielitaito perustuu vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun”. Tämä on syy, jonka vuoksi aloite ei tule menemään läpi eduskunnassa.

Tämä kuvaa hyvin kehäpäättelyä, johon olemme joutuneen.

Pakkoruotsia on aina perusteltu seuraavan tason pakkoruotsilla ja lopulta mahdollisuudella päästä virkamieheksi maassa, jossa on todellisuudelle vieraat ruotsin kielen taitovaatimukset viroissa. Oli siis välttämätöntä kirjata aloitteeseen tämän perusteen kumoava esitys, että virkojen kielitaitovaatimusten on vastattava todellisuutta.

Nyt tämä vaatimus tulkitaan siten, että se tulee vaatimaan koko kielipolitiikan uusimista, jolloin lastemme kieltenopetus on kiinni valtavasta taistelusta, jossa pääasiana ei olekaan mielekäs ja tulevaisuutta palveleva opetus vaan folktingetin/RKP:n/ruotsinkielisten toimijoiden vaatimukset omien palveluittensa hoitamisesta. Ja tätä palvelurakennetta ei ole tähänkään asti suostuttu pohtimaan uusiksi, vaan noilla tahoilla on kaikin voimin rakennettu pakkoruotsille perustuvaa Suomea.

Tilanne on lievästi sanoen umpikujassa.

Kysyin tätä jo aiemmin: Eikö ole mitään, mikä nostaisi lasten ja nuorten tarpeet kielipoliittisen pitkitystaistelun edelle?

[JV Lehtonen]

Iirin osalta esiin nousi "valtion rahoitus".

Tuleeko Suomen valtiolle todella halvemmaksi pakko-opettaa virallinen ruotsi jokaikiselle,
vaikka suurin osa ei mene valtion palvelukseen ?
Siitä voisi lähteä tätä vyyhteä purkamaan..
Vaikuttaa suoraan sanoen järjettömältä tuhlaukselta,
joka vie rahat kaikkien muiden kielten opetukselta!