Miksei keskustelua käydä suomeksi: Historiatonta ja ihanaa

[NRR]

Pohjoismaisen historian professoi Nils Erik Villstrand ottaa kantaa myös pakkoruotsiin tuoreessa kirjoituksessaan:

https://blogs.abo.fi/historia/2014/01/0 ... h-harligt/

Historiefritt och härligt
Historiatonta ja ihanaa (mikä lie oikea käännös)?

Hän kauhistelee monen muun tavoin ajatusta, että erään uudistusehdotuksen mukaan lukiosta voisi valmistua ilman historianopintoja. Samalla hän käyttää tilaisuutta muistuttaakseen (omilleen) pakkoruotsin merkityksestä:

"--- Som historiker drabbas jag ibland av en längtan efter att äntligen få ge upp: låt dem som inte vill kunna språk eller ha en relation till den historia som multidimensionellt format det land de lever i äntligen få vara i fred med sitt. Man kan säkert uppleva sig helt tillfreds med den folkkulturella mixen HK:s blå (alternativt snus!), Lapin kulta och Uuno Turhapuro. Eller i en mera transnationell design dansa med stjärnor och umgås med gillande nätvänner, hela tiden lika lycklig som någonsin den korkeksfixerade tjuren Ferdinand. --- Min enkla tanke är denna: endast den som har en uppfattning om vad som format den kultur som han eller hon ingår i har en möjlighet att åtminstone hyggligt bra förstå sig själv. ”Tvångssvenskan” delar opinionerna i vårt land och den kommer att stötas och blötas i en nära framtid. Min enkla tanke nummer två är att det finns en koppling mellan historia som insikt och språk som kunskap. Svenskan som obligatorium brukar försvaras med nyttan, den som vill bädda för sin karriär försummar inte svenskan som öppnar upp för andra språk. Men svenskan är inte bara nytta i inskränkt mening i Finland, den är en del av oss som vi aldrig får loss. Och hur det svenska, språket inklusive, utgjort en stark formativ kraft kan vi bara få inblick i den mödosamma vägen. Genom att granska och förhålla oss till vårt eget gemensamma förflutna."

"--- Historioitsijana minuun iskee toisinaan kaipaus antaa periksi: olkoot sitten omissa oloissaan ne, jotka eivät halua osata kieliä tai eivät halua rakentaa suhdetta moniulotteiseen historiaan, joka loi maan, jossa he elävät. Eiköhän ihminen voi kokea tyydytystä HK:n sinisen (tai nuuskan!), Lapin kullan ja Uuno Turhapuron kulttuurimixistä, tai hiukan ylikulttuurisemmin tanssimalla tähtien kanssa, keskustelemalla mukavien nettiystävien kanssa, koko ajan onnellisena kuin konsaan sarjakuvahärkä Ferninand, jolla oli päähänpinttymäna istua korkkitammensa alla (oliko oikea vertaus?). --- Minun vaatimaton ajatukseni on: vain sellaisella yksilöllä, jolla on käsitys omaa kulttuuriaan muovanneista voimista, on mahdollisuus ainakin kohtuullisesti ymmärtää itseään. 'Pakkoruotsi' jakaa näkemyksiä maassamme ja sitä tuupitaan taas lähitulevaisuudessa. Minun vaatimaton ajatukseni numero kaksi on, että historianäkemyksen ja kielitaidon välillä on yhteys. Pakollista ruotsia puolletaan sen hyödyllisyydellä, jota uraa ajattelevan ei kannata väheksyä sen avautuessa muihin kieliin. Mutta ruotsi ei ole vain kapeassa mielessä hyödyllinen Suomessa, se on osa meitä eikä koskaan irtoa meistä. Ja miten ruotsalaisuus, ruotsin kieli mukaan lukien, on ollut meitä vahvasti muovaava voima, sen voimme vain vaivalloista tietä käsittää tarkastelemalla yhteistä menneisyyttämme."

(pahoittelen, jos käännöksessä on virheitä)

Mielestäni ruotsinkielisten ei pitäisi nyt käydä keskenään tätä "suomalaisuus on historiatonta"-keskustelua, vaan rehellisesti tuoda nämä tuntonsa suomenkieliseen mediaan ja ottaa mukaan meidät, joiden kulttuurista kapeutta valitellaan.

[NRR]

Eräässä Uuden Suomen blogissa on otsikoksi nostettu kysymys "Onko uusi kansallisaate negativistinen aate?"

http://suburbian.puheenvuoro.uusisuomi. ... tinen-aate

No jos yllä lainattu "historiatonta ja ihanaa" -näkemys tässä edustaa "uutta kansallisaatetta" niin kyllä. Mutta sehän edustaa sitä vanhaa, kaksikielisyysliturgista kansallisuuskäsitystä, jossa voi olla vain kaksi suomalaisuutta: muka sivistynyt, muka historiallinen ja ruotsin kieltä ihannoiva tai historiaton lenkki-kalja-turhapuro-suomalaisuus.

Blogissa arvellaan, että "Kansallismielisyys on siis sitä että haukutaan kaikkea suomalaista, ihaillaan presidentti Putinia, lyödään kiiloja suomalaisten sieluihin kyseenalaistamalla kaksikielisen historiamme ja vouhotetaan uskonnollisista vähemmistöistä."

Tuo on kyllä käsittämätön muotoilu.

Jos voidaan ylipäätään puhua uudesta kansallisuusaatteesta, kyse on nimenomaan mosaiikista. Ihmiset ymmärtävät suomalaisuuden mosaiikiksi, johon jokainen tuo omat sävynsä. On toki valtavirtasuomalaisuutta, mutta kovin monin vaihtelevin arvoin ja kokemuksin, on suomenruotsalaista suomalaisuutta, jopa useita erilaisia, on Suomessa elävää saamelaisuutta, on vanhoja suomalaisia vähemmistöryhmiä, on uussuomalaisuutta, jolla on jo oma historiansa ja oma kokemuksensa omanlaisen suomalaisuuden rakentamisesta, ...

Suomalainen mosaiikki pyrkii pois vanhoista leimoista, jotka kieltämättä ovat olleet negatiivisia
- suomalaisuuden vähättely,
- suomenkielisten esivanhempien jatkumon häivyttäminen historiassa,
- rahvaan osan ohittaminen historiassa ja
- historiamme julistaminen Ruotsin historiaksi (http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... aaristelya)

Mutta kaikki on luvallista ja kaikki on mahdollista, kun hyväksytään, että suomalaisuus on mosaiikki eikä ketään tarvitse pakottaa omaksumaan itselleen vierasta suomalaisuutta.

PS. Äärimmäistä tunnepuhettuo tuollainen "lyödään kiiloja suomalaisten sieluihin kyseenalaistamalla kaksikielinen historiamme" - nyt on siis noussut identiteetin rinnalle uusi käsite "suomalaisten sielut". Jättäisin nämä teologishenkiseen keskusteluun.

[TMK]

"--- Historioitsijana minuun iskee toisinaan kaipaus antaa periksi: olkoot sitten omissa oloissaan ne, jotka eivät halua osata kieliä tai eivät halua rakentaa suhdetta moniulotteiseen historiaan, joka loi maan, jossa he elävät."

Luin tuossa juuri Juhani Ahon Rautatien. Siinä paikalliset ihmettelivät ruotsia puhuvaa postineitiä, jonka huutamista eivät ymmärtäneet, saati sitten ruotsinkielisiä tiedotteita aseman seinällä. Amerikasta oltiin kuultu, mutta ruotsi oli vain muualta tulleen rovastin perheen kieli.

Samalla voi muistaa, että samaiselta Lapinlahden kylältä niin itse Juhani Aho kuin Pekka Halonenkin lähtivät aikoinaan Pariisiin hakemaan vaikutteita ja Pekan serkku Arttu kävi opiskelemassa muualla Euroopassa taidevalua. Pietariinkin lienee joillain ollut yhteyksiä, mutta Ruotsin vierailuista en ole tietoinen. En tiedä sitten, kelpaako tämä historia kyseiselle historioitsijalle.
Lisäys: Artun Eemil-velihän tuo on käynyt opintomatkoilla Venäjällä, Ranskassa ja Italiassa. Valitettavasti en ole tietoinen heidän ruotsin kielen taidostaan, mutta ei sitä ehkä noissa maissa tarvittu.

Itsehän olen ei-enää-valitettavasti-niin-pienen ikäni ollut kiinnostunut historiasta, ja mitä enemmän siitä tiedän, sitä enemmän vastustan pakkoruotsia.

[NRR]

--- ikäni ollut kiinnostunut historiasta, ja mitä enemmän siitä tiedän, sitä enemmän vastustan pakkoruotsia.

Oiva huomio! Tämä taitaa päteä laajemminkin suomenkielisten keskuudessa.

[TMK]

--- ikäni ollut kiinnostunut historiasta, ja mitä enemmän siitä tiedän, sitä enemmän vastustan pakkoruotsia.

Oiva huomio! Tämä taitaa päteä laajemminkin suomenkielisten keskuudessa.

Tai ehkä on väärin sanoa, että historian tunteminen erityisesti saisi minut vastustamaan, pikemminkin vain tämän keskustelun seuraaminen viimeisen 20 vuoden ajalla.

Mutta vetoaminen historiaan pakkoruotsin puolusteluna kuulostaa aina vain oudommalta, mitä enemmän siitä tietää. Eikös meidän pitäisi lukea klassista kreikkaa ja latinaa, jos esimerkiksi demokratia tai kulttuuri sitä vaatii?

[NRR]

--- ikäni ollut kiinnostunut historiasta, ja mitä enemmän siitä tiedän, sitä enemmän vastustan pakkoruotsia.

Oiva huomio! Tämä taitaa päteä laajemminkin suomenkielisten keskuudessa.

Tai ehkä on väärin sanoa, että historian tunteminen erityisesti saisi minut vastustamaan, pikemminkin vain tämän keskustelun seuraaminen viimeisen 20 vuoden ajalla.

Mutta vetoaminen historiaan pakkoruotsin puolusteluna kuulostaa aina vain oudommalta, mitä enemmän siitä tietää. Eikös meidän pitäisi lukea klassista kreikkaa ja latinaa, jos esimerkiksi demokratia tai kulttuuri sitä vaatii?

Olen tavallaan herännyt pakkoruotsin kohtuuttomuuteen ainakin kolme kertaa
- ensin kun tajusin, mikä riesa pakkoruotsi on erityisoppilaille ja maahanmuuttajille ja ettei kukaan välittänyt heistä pätkääkään
- sitten kun tajusin, ettei lapseni historiankirjassa ole oikeastaan yhtään suomenkielistä nimeä ennen Ruotsin vallan ajan loppua eikä ihmisten kielestä oikeastaan manittu noissa kirjoissa mitään
- ja vielä kerran, kun ymmärsin, millä tavoin pakkoruotsin katsottiin kuuluvan meidän ja lastemme identiteettiin ikään kuin olisimme elämänmittaisessa identiteettimuokkauksessa, jotta omaksuisimme sen ainoan aidon ja oikean suomenmaalaisen identiteetin.
Jokaisessa kohdassa tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen on vain vahvistanut pakkoruotsin mielettömyyttä.

PS. Päivi Lipposen tänäisessä blogissa eräs kommentoija: 12.1.2014 16:11 "Pakkoruotsihuutajien keskeinen puute on huono historiantuntemus." - Tällainen liturgia on loputonta eikä sitä tarvitse perustella kuin mutulla.

[TMK]

- sitten kun tajusin, ettei lapseni historiankirjassa ole oikeastaan yhtään suomenkielistä nimeä ennen Ruotsin vallan ajan loppua eikä ihmisten kielestä oikeastaan manittu noissa kirjoissa mitään

Itse olen törmännyt suomalaisiksi kuvailtuihin, siis yleensä Suomessa syntyneisiin, joiden oletan osanneen ainakin avustavasti suomea, elleivät olleet jopa kasvaneet suomenkielisten keskellä ja olleen kaksikielisiä. Aikaisemminhan suomea myös opiskeltiin. Eihän sitä edes pelkällä ruotsilla pärjännyt, vaan piti osata "sivistyskieliä" kuten ranskaa ja saksaa ja ties mitä.

Ja sitten on varmaan minun esi-isieni kaltaisia, jotka ovat eläneet välittämättä suuremmin siitä, kuka heitä parhaillaan hallitsi, elleivät ole joutuneet sotaan tai sen keskelle. Papit lienevät sentään puhuneet suomea seurakuntalaisilleen. Tosin silloinkinhan on lähdetty Eurooppaan, Ranskaan keskiajalla ja Saksaan uskonpuhdistuksen jälkeen, ja saatu sieltä vaikutteita. Haarukkakin kai tuli Puolasta ja siirtyi sitten Turusta Ruotsin puolelle.

Ihan mielenkiintoinen historiallinen romaani on muuten juuri lukemani Jyrki Heinon Kellari. Se tapahtuu 1700-luvun lopussa Turussa ja kirjailija mainitsee aina, millä kielellä keskustelua käydään. Vaikuttaa varsin todenmukaiselta ja oli dekkariksi minusta jopa hyvä.

[Hannu Jussi]

Nyt keskustellaan suomeksi

http://sokariskorhonen.puheenvuoro.uusi ... ttamatonta

[NRR]

Vaikea saada otetta tuosta keskustelusta. Ymmärrän kuitenkin, että historiakeskustelun sijaan ollaan kritisoimassa kansalaisaloitetta kielivapaudesta.


Ruotsinkielinen toimittaja: "--- en oikein millään jaksa ymmärtää mikä olisi suomen kielen asemasta pois, jos meidän ruotsinkielisten puolelta, vähän eri vivahtein toivoisimme edelleen ruotsin kielelle jonkinasteista asemaa Suomessa. Miten se huonontaa suomen kieltä?"

Pakkoruotsi ja todellisuudelle vieraat kielitaitovaatimukset ovat suurimmalle osalle suomalaisista ja uussuomalaisista turha rasite ja rajoite - heti kun ruotsinkieliset käyttävät runsaita resurssejaan pohtiakseen oman kielensä asemaa siten, ettei se perustu noille vaatimuksille, päästään eteenpäin.


Ruotsinkielisen koulun rehtori: "ei edes Sampo Terho luule sen [kansalaisaloitteen] menevän läpi. Mutta jos menee, miten rahoitetaan koko lysti. Ei se ainakaan poistamalla pakollinen toinen kotimainen (suomi/ruotsi) saavuteta sitä [rahoitusta]. (tuntikehys ei riitä)

Kutakuinkin kaikkialla Euroopassa on toteutettu vapaa kielivalinta juuri samalla periaatteella kuin tarjoamme muitakin valinnaisaineita. Kaikkialla ei tarvitse tarjota kiinaa eikä kaikkialla tarjota kovin montaa vaihtoehtoa. Isommissa kaupungeissa voi valita myös koulun esim. kieli- tai musiikkipainotuksen mukaan. On järjetöntä uudelleen ja uudelleen väittää, että on halvempaa tarjota kaikille laajaa kielipalettia pakkoruotsin kera kuin laajaa kielipalettia, jossa pakkoruotsi on yksi valittavista kielistä. Vai oliko tarkoitus, ettei Suomessa enää lueta muuta kuin englantia ja ruotsia?


Pakkoruotsin ymmärtäjä: "Mutta mikä on vapaa kielivalinta? Tätä edellinen vapaa kielivalinta-blogi vaati pakkoenglantia ja yhtä pakollista kieltä. Muita esitettyjä vapaita kielivalintoja ovat:
- Vapaa kielivalinta ilman sen kummempia selvityksiä
- kiinan, arabian ja muiden suurten kaukomaiden kielten opetuksen järjestäminen myös peruskoulutasolla
- pakkoenglanti
- enemmän mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä kielivalintoja
- kielivaatimusten vähentäminen. Yksi vieras kieli riittää, lähinnä englanti.
- yksikielinen Suomi
- ainoastaan ruotsin pakollisen opetuksen lopettaminen ja samalla ainoastaan yksikielinen Suomi"

On aivan turha vaatia, että kansalaisaloitteessa olisi vain yksi malli (esimerkiksi Ruotsin malli, joka kyllä on hyvä). Suomalainen malli rakentuu opetusalan virkamiesten ja asiantuntijoiden räätälöimänä palkkatyönä eikä vapaaehtoisten iltapuhteena. Ainoa mahdollinen lähtökohta on kuitenkin se, että pakkoruotsista luovutaan kaikilla koulutuksen asteilla ja pidetään huolta siitä, etteivät ne, jotka eivät ruotsia lue, jää huonompaan asemaan - ei, heidän ei tarvitse päästä ruotsinopettajiksi ilman ruotsia, mutta heiltä ei voi myöskään sulkea virkamiesuria tai jatko-opintoja.

[Eero Nevalainen]

"--- en oikein millään jaksa ymmärtää mikä olisi suomen kielen asemasta pois, jos meidän ruotsinkielisten puolelta, vähän eri vivahtein toivoisimme edelleen ruotsin kielelle jonkinasteista asemaa Suomessa. Miten se huonontaa suomen kieltä?"

Tässä luodaan jo lähtökohtaisesti vastapuolesta olkiukko. Tälläkin foorumilla suurin osa porukasta on edelleen sallimassa ruotsin kielelle varsin suurtakin asemaa Suomessa -- minun puolestani he saavat lisääntymällä ja täyttämällä maan ottaa homman vaikka haltuun kokonaan, koska liberaalina minun on paha lähteä sanomaan että ihmiset eivät tykönään saisi tehdä tiettyjä asioita...

[NRR]

Ruotsinkielisen koulun rehtori: "ei edes Sampo Terho luule sen [kansalaisaloitteen] menevän läpi. Mutta jos menee, miten rahoitetaan koko lysti. Ei se ainakaan poistamalla pakollinen toinen kotimainen (suomi/ruotsi) saavuteta sitä [rahoitusta]. (tuntikehys ei riitä)

Kutakuinkin kaikkialla Euroopassa on toteutettu vapaa kielivalinta juuri samalla periaatteella kuin tarjoamme muitakin valinnaisaineita. Kaikkialla ei tarvitse tarjota kiinaa eikä kaikkialla tarjota kovin montaa vaihtoehtoa. Isommissa kaupungeissa voi valita myös koulun esim. kieli- tai musiikkipainotuksen mukaan. On järjetöntä uudelleen ja uudelleen väittää, että on halvempaa tarjota kaikille laajaa kielipalettia pakkoruotsin kera kuin laajaa kielipalettia, jossa pakkoruotsi on yksi valittavista kielistä. Vai oliko tarkoitus, ettei Suomessa enää lueta muuta kuin englantia ja ruotsia?

Joku on siis huolissaan siitä, miten kalliiksi kielivapaus muka tulisi. Voi hyvänen aika.

Pakkoruotsin kannattajathan väittävät, että vain laiskuus estää suomenkielisten monipuoliset kieliopinnot, joten oppilaat olisi tavalla tai toisella kuitenkin saatava lukemaan myös saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja vähän eksoottisempiakin kieliä.

Millä ihmeellä tuo projekti sitten on edullisempi ja helpompi toteuttaa silloin, kun kaikilla on lisäksi pakollinen ruotsi?

Ryhmien muodostuminenkin huolestuttaa kirjoittajaa. Tätä aihetta on käsitelty täällä tasaisin väliajoin, mutta ilmeisesti pienissä ruotsinkielisissä peruskouluissa tilanne on niin erilainen kuin suomekielisillä yläasteilla, jotka pääasiassa ovat isoja ja sijaitsevat vielä lähellä lukioita, jolloin opettajien saaminen ei muodostu ongelmaksi ja ryhmiäkin muodostuu useampia.

Meillä tehdään jo nyt yläkoulussa paljon valinnaiskieli- ja valinnaisainevalintoja.

Kouluilla tehdään yleensä esivalinta, millä haarukoidaan toteutuskelpoiset kurssit. Sen jälkeen jälkeen tehdään varsinainen valinta. Toteutuvaan ryhmään on tultava tietty määrä opiskelijoita (kielissä tämä voisi olla esim. 10 opiskelijaa, näin muistaakseni Ahvenanmaalla).

Vastaavasti kielten valinnaisryhmät muodostetaan muissakin maissa. Tämä ei vaadi korkeampaa matematiikkaa eikä oikein toteutettuna tule edes kallimmaksi.

Todelliset säästöt syntyvät siitä, että kielivaranto laajenee eikä enää sijoiteta valtavia summia yhden pienen ja pian unohtuvan kielen opettamiseen koko ikäluokalle peruskoulusta korkeakouluihin.

Joillakin kouluilla voidaan sitoutua esim. kiinan kieleen (kuten Meilahden peruskoulussa), jolloin palvellaan laajemman alueen kiinankielistä väestöä sekä niitä oppilaita, jotka haluavat opiskella kiinaa. Ei ole tarkoitus äänestää tästä valinnaiskielestä joka vuosi. Koululle hakeudutaan kielen vuoksi.

Jopa pienessä koulussa, jossa olisi jatkossa virallisesti tarjolla vain englanti ja ruotsi, olisi kielivapauden ansiosta mahdollista tehdä joustavia poikkeuksia:
- joku voisi suorittaa ruotsin sijaan kotikielenopinnot, esimerkiksi tuettuna tietokoneavusteisena etäopetuksena; pidän tällaisen opetuksen tarjoamista kaikkialle maahan perusteltuna osana monikielisyyttä ja sen kustannukset eivät ole vapaan kielivalinnan kustannuksia vaan luonnollinen osa monikielistyvää yhteiskuntaa ja maahanmuuttajien inhimillisiä oikeuksia, lisäksi tässä olisi paikka saamen kielten profiilin ja tarjonnan nostamiselle!
- joissakin perheissä on mahdollisuus tukea itse lapsen/nuoren kieliopintoja ja oppilas voisi suorittaa vieraan kielen kotikoulussa tenttimällä (valmiit kokeet saadaan koululle niissä kielissä, jotka kuuluvat koulujen opetusohjelmiin jossain päin Suomea, niille löytyisi myös tarkastaja)
- erityisoppilaalle voidaan aina tarjota lisäopetusta koulukielessä (yleensä suomi tai ruotsi), mikäli hänen kykynsä opiskella koulukielellä on jäänyt heikoksi ja uhkaa muita opintoja

Tähän mielestäni kielivapaus pyrkii: kieliopinnoilla tuetaan oppilaan omia kiinnostuksen kohteita, omaa taustaa ja yleistä opintomenestystä. Tähän pyrkii esimerkiksi Ruotsin malli, jossa
- kaikki aloittavat englannilla (pakkoenglannille on olemassa hyvät perusteet, toisin kuin pakkoruotsille, silti tätä ei tarvitse toteuttaa Suomessa ellei niin haluta)
- kaikilla on joko toinen vieras kieli (yleensä valittavana saksa, ranska, espanja, mutta myös muita kieliä löytyy paikallisesti - meillä ruotsi ja venäjä olisivat luontevia tarjokkaita) tai lisäkieliopinnot joko koulukielessä, kotikielessä tai englannissa oppilaan tarpeen mukaan (erityisopetusta joudutaan antamaan nytkin sekä koulukielessä, kotikielessä, englannissa että ruotsissa; muutos sallisi järkevöittää tätä kuviota)

Kielten opetusneuvos Mustaparran taannoinen haastattelu: ”Toivoisin, ettei olla ainakaan jumituttu ihan samoihin asemiin kuin nyt”, Mustaparta sanoo. Uudessa tuntijakoesityksessä on hänen mielestään asioita, jotka ovat edelleen ratkaisemattomia. --- on kaksi kysymystä, joita pitäisi miettiä tosissaan ja etsiä nykyistä parempia ratkaisuja. Toinen näistä on avoin ja vilpitön keskustelu siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut, toinen on maahanmuuttajien äidinkielten opetus. --- Mustaparta sanoo surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän pitää positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen on tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoo myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja.