Kielivalintojen vapauttamisesta aiheutuvat ongelmat

[JV Lehtonen]

------------

Tässä osiossa ei ole näytettävää, koska kielivalintojen vapauttamisesta ei aiheudu ongelmia.
Esim. Ruotsista, Virosta tai Ahvenanmaalta ei ole raportoitu kielivalintojen vapauttamisen aiheutuneen ongelmia.
Suomessa asiaa ei ole vielä kokeiltu, joten meidän pitää arvioida naapurimaiden kokemuksia.

Mutta kommentointiosuus tässä on, joten odotan perusteltuja vastaväitteitä.

[Hannu Jussi]

Jotakin päinvastaista on suunnitteilla.
Hbl; Helsingin yliopiston kansleri T Wilhelmsson kirjoittaa suunnitelmasta "yhdistää" Pohjolan yliopistot.

[Eero Nevalainen]

Niinpä -- tämä instituutioiden tekeminen "pohjoismaalaisiksi" on ihan tätä samaa peliä mitä Suomessa on harrastettu kaksikielisten instituutioiden suhteen. Näinhän sen tietysti pitää edetäkin että meillä ei ole niitä konteksteja ja ympäristöjä, joissa voisimme olla ensinnäkin omilla ehdoillamme ja toisaalta sitten olla tekemisissä tasapuolisesti muiden kanssa.

Tämä on ihan sama juttu kuin svekomaanien pelko aikanaan siitä, että pääsee syntymään suomenkielinen sivistyneistö ja että sille ei saa antaa edellytyksiä. Näin kuitenkin sitten pääsi väkisinkin käymään; nyt tilanne pitää sitten korjata saamalla aikaan tilanne, jossa "yliopisto" on "pohjoismainen", jolloin kaikkien akateemisten on oltava "pohjoismaalaisia" tai muuten olet taas joku peräkylän suomenkielinen juntti. Se ei siis riitä että meillä on varsin laajat edellytykset opiskella vaikkapa ruotsissa ja että opintoja ja tutkintoja tunnustetaan ristiin varsin hyvin. Yliopisto sinänsä ei saa olla "suomalainen".

Imperialistit osaavat nämä pelit kyllä, venäläiset ovat puuhanneet raja-alueidensa kanssa samanlaista mustasukkaista integraatiota aina.

Miksi näitä juttuja on aina puuhaamassa meidän selkämme takana joku ruotsinkielinen kansleri joka kertoo asiasta juuri Höblälle?

[Hannu Jussi]

Valitettavasti esim. juuri Helsingin yliopiston sivuilta löytyy kaikenlaista yllättävää, kuten "Vilka jobbar för det SVENSKA"

http://www.helsinki.fi/miljoer/svenska_ ... n_new.html

[Eero Nevalainen]

No jaa, HY on kaksikielinen yliopisto joten en minä nyt sinänsä ihmettele jos sieltä löytyy ruotsinkielistä toimintaa. Mutta ihmetyttää vaan tämä hinku integroida kaikki Ruotsiin niin järjestelmällisesti, vaikka sinänsä toki tajuan kyllä miksi siihen pyritään...

[NRR]

Tämä on ihan sama juttu kuin svekomaanien pelko aikanaan siitä, että pääsee syntymään suomenkielinen sivistyneistö ja että sille ei saa antaa edellytyksiä. Näin kuitenkin sitten pääsi väkisinkin käymään; nyt tilanne pitää sitten korjata saamalla aikaan tilanne, jossa "yliopisto" on "pohjoismainen", jolloin kaikkien akateemisten on oltava "pohjoismaalaisia" tai muuten olet taas joku peräkylän suomenkielinen juntti. Se ei siis riitä että meillä on varsin laajat edellytykset opiskella vaikkapa ruotsissa ja että opintoja ja tutkintoja tunnustetaan ristiin varsin hyvin. Yliopisto sinänsä ei saa olla "suomalainen". Imperialistit osaavat nämä pelit kyllä, venäläiset ovat puuhanneet raja-alueidensa kanssa samanlaista mustasukkaista integraatiota aina. Miksi näitä juttuja on aina puuhaamassa meidän selkämme takana joku ruotsinkielinen kansleri joka kertoo asiasta juuri Höblälle?

Siis mitä nyt on suunnitteilla?

[Eero Nevalainen]

Ilmeisesti yliopistojen yhdistäminen "pohjoismaisiksi". Eli kai tässä kohta on sitten pakko opiskella Ruotsissa ainakin puoliksi ja jos ruotsalainen tulee opiskelemaan Suomeen, hänellä on sitten oikeus opiskeluun ruotsiksi... näin arvellen, vaikken asiasta vielä mitään tiedä

[NRR]

Ilmeisesti yliopistojen yhdistäminen "pohjoismaisiksi". Eli kai tässä kohta on sitten pakko opiskella Ruotsissa ainakin puoliksi ja jos ruotsalainen tulee opiskelemaan Suomeen, hänellä on sitten oikeus opiskeluun ruotsiksi... näin arvellen, vaikken asiasta vielä mitään tiedä

Olisikohan jollakin tekstiä, jota voisi copypastata tänne?

[Hannu Jussi]

Olen jo kahdesti laittanut tänne, kuinka pääsee lukemaan muiden maiden lehtiä kirjastokortillani, ei ole kelvannut.
Nyt sain lähetettyä sivun omaan sähköpostiini, mutta sitten loppuivat keinot.
En saa tekstiä maalattua tai muuta.
Tämän päivän lehti, s. 19, jossa W. haaveilee Pohjoismaiden yliopistosta. Toisaalta, kuka kirjoittaisi julkisesti haaveitaan, ellei asia olisi jo melkein päätetty.

[JV Lehtonen]

Maan sisäinen kaksikielisyyskyhäelmä on siis kärsinyt uskottavuushaaksirikon (ei mikään ihme),
joten nyt ollaan valmiita luopumaan itsenäisyydestä ja eurooppalaisuudesta ja korvaamaan
Suomen sisäinen "kaksikielisyyden rikkaus" pohjoismaisuutta korostavalla kaksikielisyydellä...
joka siis ei ole rikkaus emämaa Ruotsissa..eikä Ahvenanmaalla..

Ja se pohjoismaisuuskin on jo kriisissä!

Jää siis enää Ruotsi-Suomi-valtioliiton palauttamishaave..

Mutta kun Ruotsikaan ei enää ole se Ruotsi, jonka perillisiä nykyiset suomenruotsalaiset ovat..

Onhan joillakin venäläisilläkin unelma
Neuvostoliiton vanhojen rajojen palauttamisesta..

[JV Lehtonen]

Ilmeisesti yliopistojen yhdistäminen "pohjoismaisiksi". Eli kai tässä kohta on sitten pakko opiskella Ruotsissa ainakin puoliksi ja jos ruotsalainen tulee opiskelemaan Suomeen, hänellä on sitten oikeus opiskeluun ruotsiksi... näin arvellen, vaikken asiasta vielä mitään tiedä

Ruotsalaisella on jo nyt oikeus tulla Suomeen opiskelemaan ruotsiksi ja jopa töihin
esim. lääkäriksi ilman SUOMEN kielen osaamisvaatimusta.

Suomalaisella taas on ruotsin osaamisvaatimus paitsi Suomessa,
myös jos haluaa mennä opiskelemaan Ruotsiin..

Ruotsinkielisillä siis on jo nyt enemmän kielivapautta kuin suomenkielisillä!

[NRR]

Tämän päivän lehti, s. 19, jossa W. haaveilee Pohjoismaiden yliopistosta. Toisaalta, kuka kirjoittaisi julkisesti haaveitaan, ellei asia olisi jo melkein päätetty.

Ok, jotenkin näin: Viime keväänä Helsingissä 50 rehtoria pohjoismaisista yliopistoista tapasi keskustellakseen hyvässä hengessä yhteisestä tulevaisuudestamme. Muillakin foorumeilla keskustellaan aiheesta. Visiona on, että kymmenen vuoden kuluttua alueella on läheistä yhteistyötä ja vahva pohjoismaalainen brändi, joka houkuttaa huippuakateemikkoja tähän maailmankolkkaan --- rakenteellisia uudistuksia kuten rajoja ylittäviä fuusioita, alliansseja ja konsortioita. Tällaista voidaan saavuttaa, jos tahtoa on. Tarvitsee vain satsata riittävästi.

Kannatan tietysti, jos jälkikasvuni pääsisi sitten valmistumaan ruotsalaisen yliopiston englanninkieliseltä linjalta ilman pakkoruotsia...

[Eero Nevalainen]

Näinhän se on; en nyt muista miten se tuli keittiön kautta meille velvoitteeksi että itse asiassa ruotsalaisilla itsellään on oikeus tulla tänne opiskelemaan jne ruotsiksi. Se oli taas joku ihme pohjoismainen julistus jonka joku ministerimmme kävi sinisilmäisesti allekirjoittamassa. Sisältö oli se kivan positiivisen kuuloisesti se, että Pohjoismaiden kansalaisilla on oikeus julkisiin palveluihin tietyissä rajoissa, ja lopputulema oli taas se että ruotsalaiset saavat puhua ruotsia Suomessa mutta me emme saa puhua suomea missään.

[Hannu Jussi]

Nyt avautui tämän verran tekstiä:

Samarbete kan bli språngbräda I den finska högskolepolitiska diskussionen under de senaste åren har Norden inte haft någon central position, även om det förekommit inlägg som förespråkar närmare strategiskt samarbete främst mellan finska och svenska universitet.
”Relaterar man antalet toppuniversitet till befolkningsmängden framstår Norden till och med som världens starkaste universitetsregion. Skulle Kalmarunionen ännu existera skulle Norden ses som ett av världens ledande forskningsländer.”

Tiden är nu mogen för en omvärdering. Vi behöver på många områden en revitalisering av det nordiska och detta gäller också universitet och högskolor.

HBL-ARKIV/LEIF WECKSTRÖM I TOPPEN. Helsingfors universitet placerar sig bland världens 100 främsta universitet.

Som ett exempel kan nämnas den internationella utvärdering av Finlands akademi som publicerades för några månader sedan. Utvärderingspanelen förväntar sig att Akademin skall utveckla en ny strategi för internationalisering och man betonar att strategin uttryckligen bör beakta den nordiska nivån.

Skälen till att man tidigare tonat ner det nordiska står att finna i vanliga påståenden av följande typ: om man vill hålla hög kvalitet, bör man samarbeta internationellt, inte nordiskt. De nordiska universiteten är ju ändå bara medelmåttiga kopior av de verkliga toppuniversiteten. Till och med i vårt land hör man stundom frågan varför vi med världens bästa skola (trodde vi) har så medelmåttiga universitet.

Alla dessa påståenden är missvisande och bygger på en svag kännedom om de faktiska förhållandena.

Det är redan i sig en felbedömning att konstruera ett motsatsförhållande mellan nordisk och internationell samverkan. I själva verket kan nordiskt samarbete på ett effektivt sätt stöda nordiska forskares internationella karriär och synlighet. Vid Helsingfors universitet gjordes för några år sedan en utredning under den talande rubriken ”Med Norden mot toppen” som klart visade att flera av universitetets främsta forskare nått sin ställning i världstoppen bland annat genom att utnyttja de nordiska nätverken.

Nordiskt samarbete kan utgöra ett effektivt sätt att nå större internationell synlighet och attrahera internationell finansiering. På samma sätt som amerikanska och brittiska universitet tillsammans drar nytta av att deras länder har en stark universitetsprofil kan också de nordiska ländernas universitet tillsammans styrka sin ställning i den internationella konkurrensen.

På vissa områden har vi också unika fördelar som ger oss en stark position på den internationella forskningsfronten. Samhällsvetenskaperna och den medicinska forskningen kan till exempel i alla våra länder bygga på tillgången till registerdata, som i många frågor är världens bästa.

Vår globala uppkoppling står heller inte i något motsatsförhållande till de nordiska behoven. Tvärtom medger den elektroniska kommunikationen möjligheter till gemensam utveckling av undervisningen och en mer effektiv arbetsfördelning i Norden. Gemensamt producerade nätbaserade kurser för en internationell publik till exempel i Nordenstudier kan utgöra en god marknadsföring både av våra universitet och av våra samhällen.
Det nordiska samarbetet kan hämta sin styrka från det faktum att vi i vår region har en osedvanligt stark koncentration av internationella toppuniversitet. Detta kan åskådliggöras med en blick på någon av de allmänt använda rankningslistorna, vilka trots befogad kritik ger en viss bild av styrkan hos de listade universiteten.

Den mest använda forskningsrelaterade rankningslistan är den så kallade Shanghai-rankningen. Bland de hundra främsta universiteten (bland världens 17 000 universitet!) på denna lista finns sju nordiska universitet: Köpenhamns universitet (42), Karolinska institutet (44), Oslo universitet (69), Uppsala universitet (73), Helsingfors universitet (76), Århus universitet (81) och Stockholms universitet (82). De enda länder i världen som har fler än dessa bland de hundra bästa är USA och Storbritannien.

I Norden finns fler toppuniversitet än i Tyskland eller Frankrike!

Relaterar man antalet toppuniversitet till befolkningsmängden framstår Norden till och med som världens starkaste universitetsregion. Skulle Kalmarunionen ännu existera skulle Norden ses som ett av världens ledande forskningsländer. Genom ett ännu mer fördjupat samarbete mellan de nordiska universiteten bör man även utan en Kalmarunion dra nytta av det faktum att regionen utgör en tyngdpunkt i världens universitetsväsende. Detta har man inte gjort och framhållit i tillräcklig mån hittills.

Den nordiska universitetsmodellen är dessutom såtillvida unik att man på ett fungerande sätt lyckats kombinera kravet på toppforskning med utbildningsmässig jämlikhet. Kvaliteten på examina från nordiska universitet varierar långt mindre än vad som är fallet i den anglosaxiska universitetsvärlden. Hos oss är exempelvis variationerna mellan utexaminerade från olika universitet vad avser sysselsättningsgrad och karriärmöjligheter inte dramatiska.

På många håll har man fått upp ögonen för de möjligheter den starka nordiska universitetsregionen erbjuder. I våras sammanträdde vid Helsingfors universitet över 50 nordiska universitetsrektorer för att i god anda diskutera vår gemensamma framtid. Diskussionen om nordiska infrastrukturer och andra samarbetsmöjligheter är livlig också på andra fora.

Visionen är att om tio år ha en nära samarbetande region med ett internationellt starkt nordiskt bränd, som lockar ett växande antal toppakademiker till vår del av världen och som utgör ett effektivt språngbräde för framgång på den internationella arenan. Man kan också förutse en framväxt av strukturella nyskapningar, såsom gränsöverskridande fusioner, allianser och infrastrukturkonsortier.


Detta kan göras och viljan finns. Det gäller bara att våga satsa tillräckligt.

[NRR]

Kiitos Hannu Jussi!