vapaakielivalinta.fi

Lasten ja nuorten kieltenopetuksen tulisi perustua pedagogiikkaan, todelliseen kielten tarpeeseen ja opiskelijoiden yksilöllisiin taustoihin. Näin on kutakuinkin kaikkialla maailmassa.

Suomessa pakkoruotsista on tehty osa kielipolitiikkaa ja sitä puolletaan nationalistisin perustein, muita perusteita sillä ei ole.

Tässä tämän päivän lehdestä otettu osa artikkelia, jolla pakkoruotsin kritiikki leimataan pahaksi nationalismiksi (unohdetaan taas pedagogiikka) mutta pakon puoltaminen nähdään 1800-luvun hengessä hyvänä nationalismina ja nostetaan pohjoismaiseksi tavoitteeksi Norden-koti, jossa kaikki puhuvat skandinaavista kieltä.

Ruotsin kielen asemasta Suomessa pitäisi keskustella myös Ruotsissa
”Svenskan i Finland bör också diskuteras i Sverige”
HBL-FNB-TT
Publicerad: 02.01.2014 10.10
http://hbl.fi/nyheter/2014-01-02/548906 ... -i-sverige
(vapaa käännös)

Kun ruotsinkielinen journalisti ja ohjelmanvetäjä JC joulukuussa kirjoitti Svenska Dagbladetissa ilmaisten huolensa ruotsin kielen muuttumisesta yhä näkymättömämmäksi Suomessa, hän yllättyi palautteen määrästä.

- Puolet pitivät tekstistäni ja kiittelivät. Toinen puoli reagoi negatiivisesti. Korkeasti koulutetut henkilöt kirjoittivat mm. että ruotsin kielen asema Suomessa on merkki suurruotsalaisuudesta.

JC:n mukaan palaute osoittaa tarvetta keskustella myös Ruotsissa ruotsin kielen asemasta Suomessa.

- On keskusteltava erilaisista historiakäsityksistä. Minua yllätti aggressiivinen sävy osassa vastauksia. Niissä haettiin konfliktia ja pyrittiin leventämään railoa sen sijaan, että olisi haettu asioita, jotka yhdistävät.

Artikkelissaan C mainitsee Ylen päätöksen lopettaa "Min morgon"-ohjelma esimerkkinä ruotsin kielen aseman tappiosta Suomessa. Kyse ei hänestä ole suuresta asiasta, mutta muutos on osa jotain suurempaa.

C on yllättynyt siitä, että poliitikot ja kulttuuripersoonat Ruotsissa ovat olleet niin hiljaa siitä, miten Suomessa toimittajat, jotka ovat puolustaneet tai suojelleet ruotsia Suomessa, ovat joutuneet murhauhkausten kohteeksi menneenä vuonna. Sitävastoin monet kyllä esittivät mielipiteitään kun Framstegspartiet tuli hallitukseen Norjassa. "Me olemme tottuneet korottamaan äänemme uhkauksia vastaan koko maailmassa. Siksi on merkillisen hiljaista siitä, mitä tapahtuu Tukholmasta itään, hän kirjoittaa.

Uusnationalismin uhrit

C uskoo, että syy hiljaisuuteen on se, että ruotsalaiset ovat tottumattomia näkemään ruotsinkieliset "uusnationalismin uhreina".

- Uskon, että moni Ruotsissa olisi ottanut etäisyyttä nettivihaan, joka nyt kohdistuu suomenruotsalaisiin, mikäli se olisi kohdistunut romaaneihin, saamelaisiin tai serbeihin.

- En näe uusnationalismia, jota mm. Perussuomalaiset edustavat, erityisen vaarallisena. Sen sijaan se on loukkaavaa, koska se pyrkii sulkemaan muut ulkopuolelle.

C:n mukaan meillä olisi paljon opittavaa 1800-luvun nationalistisista ajatuksista.

- Silloin monet kulttuuripersoonat, mm. Ellen Key, katsoivat, että nationalismi oli hyvää. Hänen mielestään oli tärkeää tuntea itsensä ja maansa voidakseen avautua ulospäin ja luoda uusia kontakteja.

Artikkelissaan C mainitsee Ellen Keyn ja Selma Lagerlöfin esimerkkeinä kulttuuripersoonista, jotka 1900-luvun alussa ottivat kantaa sitä ruotsinvastaista kiihotusta vastaan, jota harrastettiin suomalaisen kansan rakentamisen nimissä.

C haluaa nähdä kaikkien pohjoismaiden asukkaiden tuntevan olonsa kotoiseksi kaikkialla Nordenissa.

- Globalisoituneessa maailmassa on hyvä, jos käsite "koti" on suurempi kuin maa, jossa asuu. Uskon kuitenkin, että tähän tarvitaan yhteinen skandinaavinen kieli. Muuten meiltä katoaa suuri osa yhteinäisyydentunnetta.

”Svenskan i Finland bör också diskuteras i Sverige”
HBL-FNB-TT
Publicerad: 02.01.2014 10.10
http://hbl.fi/nyheter/2014-01-02/548906 ... -i-sverige

alkuteksti
När den svenska journalisten och programledaren John Chrispinsson i december skrev ett debattinlägg i Svenska Dagbladet där han uttryckte sin oro över att svenskan blivit allt osynligare i Finland blev han överväldigad av den stora mängden respons som han fick.

– Hälften tyckte att mitt inlägg var bra och många finlandssvenskar tackade mig. Men andra hälften av responsen var negativ. Högt utbildade personer skrev bland annat att svenskan i Finland är ett tecken på det storsvenska.

Enligt John Chrispinsson bevisar responsen att det finns ett behov av att föra en diskusson om svenskans ställning i Finland också i Sverige.

– Det finns alltid olika historieuppfattningar som bör diskuteras. Det som överraskade mig var den aggressiva tonen i en del av responsen. Det fanns en strävan efter att skapa konflikt och vidga klyftan istället för att hitta nya saker som förenar.

I debattartikeln nämner Chrispinsson Yles beslut att lägga ned Min morgon som ett exempel på en förlust för svenskan i Finland. Det är enligt honom i sig inte en så stor sak, men det är en del av något större.

Chrispinsson är förvånad över att politiker och kulturpersonligheter i Sverige varit så tysta om att journalister som försvarat eller värnat om svenskan i Finland mordhotats under det gångna året. Däremot uttryckte många i Sverige sin åsikt i samband med att Framstegspartiet kom in i regeringen i Norge. ”Vi är vana att höja våra röster mot övergrepp i hela världen. Därför är det märkligt tyst när det sker några mil öster om Stockholm”, skriver Chrispinsson i debattartikeln.

Offer för nynationalism

Chrispinsson tror att en orsak till tystnaden är att svenskar är ovana vid att se svensktalande som ”nynationalismens offer”.

– Jag tror att många i Sverige hade tagit starkt avstånd om det näthat som nu riktats mot finlandssvenskarna hade riktats mot romer, samer eller serber.

– Jag ser inte nynationalismen, som bland annat Sannfinländarna representerar, som särskilt farlig. Däremot är den inskränkande eftersom den strävar efter att utesluta andra.

Enligt Chrispinsson finns mycket att lära sig av de nationalistiska tankarna i slutet av 1800-talet.

– Då ansåg många kulturpersonligheter, bland annat Ellen Key, att nationalismen var bra. Hon ansåg att det var viktigt att känna sig själv och sitt land för att kunna öppna sig utåt och skapa nya kontakter.

I debattartikeln nämner Chrispinsson Ellen Key och Selma Lagerlöf som exempel på kulturpersonligheter som i början av 1900-talet tog ställning emot hetsen mot svenskan som då ägde rum i det finska nationsbyggets namn.

Chrispinsson såg gärna att invånarna i de nordiska länderna skulle känna sig hemma överallt i Norden.

– I den globaliserade världen är det bra om begreppet ”hem” är större än landet där man bor. Jag tror ändå att det här kräver ett gemensamt skandinaviskt språk. I annat fall försvinner mycket av gemenskapskänslan.
—

Kysyin ruotsalaisesta poliittisesta blogista, mitä mieltä ollaan tuosta JC:n näkemyksestä. Tässä vastaus:

Tuo äärimmäinen näkemys. En ole koskaan kuullut kenenkään esittävän, että kaikkien tulisi puhua ruotsia, jotta tuntisimme "yhtenäisyyttä". Tanskalaiset ja norjalaiset pitäisivät sitä aivan älyttömänä. Ei pakolla mitään yhteisyyttä rakenneta.

Miten C kuvittelee, että jo nyt ilmeiset ristiriidat vähenisivät (ja muuttuisivat yhtenäisyydeksi) kun pakkoa lisätään? Hänen täytyy olla täysin epärealistinen unelmoija.

Eikä Suomi tarkasti ottaen edes kuulu Skandinaviaan.

C:stä vaikuttaa tulleen hiukan snurrig.

Nej, det där är en extrem ståndpunkt. Jag har i alla fall aldrig hört någon förespråka att alla ska tala svenska för att vi ska känna ”gemenskap”. Det skulle även danskar och norrmän naturligtvis tycka var helt idiotiskt. Det blir inte mycket gemenskap med tvång.

Hur inbillar sig Crispinsson att de motsättningar som redan är uppenbara skulle blir MINDRE (och skapa gemenskap) med MER tvång? Det visar ju att han är en helt orealistisk drömmare.

För övrigt räknas inte Finland till Skandinavien i strikt mening.

Crispinsson verkar ju ha blivit lite snurrig.

Siis ruotsalaiset näyttävät olevan kyllä faktat kuultuaan täysin Suomen kielivapauden kannalla ja leimaavan nämä HBL:n hellimät nordismipuheet epärealistiseksi unelmoinniksi - vähintään.

Tämä blogisti vastaa kymmenen vuoden aikana muodostunutta kuvaani riiikinruotsalaisista. Tack för det!
Laitoin sinne vielä Suomen kielikartan, kun SdB:n kartta oli niin vääristelty ja samalla pienen jutun yhdestä älyttömyydestä Hölmölän kielipolitiikassa, eli tositarinan pitkän itärajamme rajavartijoiden kielitaitovaatimuksista. Se on niin totaalisen tyhmää, että välillä on itsekin vaikeata uskoa sitä todeksi. Toivottavasti eivät epäile trolliksi.

No mutta tämähän nyt on aina tiedetty; ruotsin käytön tärkeys "yhteyden tuntemisen" kannalta on ollut aina tasan vain ja ainoastaan suomenruotsalainen juttu.