Kysymys resursseista toiselta palstalta

[NRR]

Sitä mitä ette koskaan olette pystynnyt vastamaan on: Miten saatte resursit riitämään monen erin kieliin luopumalla yhdellä?
Kursit maksavat yhtä paljon jos siinä on 2-22 oppilaita. Jos esim nyky tilanne koulussa on että on 50 oppilasta vuosikurssia kohden = tarkoittaisi että käytetään 4 oppituntia/v ruotsiin / vuosiloukkaa kohden. Vapaa kielivalintaa väittää (virheelisesti että votaisi valita mitä vaan tilalle). SE on valhe. Koska jos esim. 5 valitsee ruotsia, 10 saksaa, 10 kiina ja 25 (2 ryhmää) venäjää se käytnössä tarkkoittaisi että pitää käyttää 10 oppituntia/v kieliin. Miten nämä 6 muuta tuntia rahoitetaan? Mennään vähän "false flag" pystyssä. Luopumalla pakolisesta suomesta/ruotsista ei rahoitetaan oikeasti vapaa kieli valinnan väitteitä.

Pakkoruotsin kannattajat kuitenkin väittävät, että vain laiskuus estää monipuoliset kieliopinnot, joten oppilaat olisi tavalla tai toisella kuitenkin saatava lukemaan myös saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja vähän eksoottisempiakin kieliä.

Millä ihmeellä tuo projekti sitten on edullisempi ja helpompi toteuttaa silloin, kun kaikilla on lisäksi pakollinen ruotsi?

[NRR]

Meillä tehdään jo nyt paljon valinnaiskieli- ja valinnaisainevalintoja.

Kouluilla tehdään yleensä esivalinta, millä haarukoidaan toteutuskelpoiset kurssit. Sen jälkeen jälkeen tehdään varsinainen valinta. Toteutuvaan ryhmään on tultava tietty määrä opiskelijoita (kielissä tämä voisi olla esim. 10 opiskelijaa, näin muistaakseni Ahvenanmaalla).

Vastaavat kielten valinnaisryhmät muodostetaan muissakin maissa. Tämä ei vaadi korkeampaa matematiikkaa eikä oikein toteutettuna tule edes kallimmaksi.

Todelliset säästöt syntyvät siitä, että kielivaranto laajenee eikä enää sijoiteta valtavia summia yhden pienen ja pian unohtuvan kielen opettamiseen koko ikäluokalle peruskoulusta korkeakouluihin.

[Lalli]

Säästösyyt eivät mitenkään perustele ruotsin pakollisuutta koko maassa kaikilla kouluasteilla. Eihän englantikaan ole pakollinen, vaikka sitä tarvitaan usein yliopistotasolla ihan pääaineen opiskelussa. Valinnaisuutta koulussa on muutenkin haluttu lisätä, vaikka siitä aiheutuu kustannuksia.

Aiemmin jo hyvin vastattiin, miten valinnaisryhmät muodostetaan, niin en sitä toistele. Säästösyistä voidaan päättää, että koulussa tarjotaan vain tietty määrä vieraita kieliä tai vaaditaan tietty ryhmäkoko oppilaita. Opetettavat kielet valitaan sen jälkeen halukkuuden, opettajaresurssien ym. mukaan. Todennäköisesti pakosta luopumisen jälkeenkin olisi kouluja, joissa ainoat tarjottavat kielivaihtoehdot olisivat englanti ja ruotsi. Se ei kuitenkaan ole peruste pakkoruotsille.

[NRR]

Todennäköisesti pakosta luopumisen jälkeenkin olisi kouluja, joissa ainoat tarjottavat kielivaihtoehdot olisivat englanti ja ruotsi. Se ei kuitenkaan ole peruste pakkoruotsille.

Aivan. Jopa koulussa, jossa on virallisesti tarjolla vain englanti ja ruotsi, olisi mahdollista tehdä joustavia poikkeuksia:
- joku voisi suorittaa ruotsin sijaan kotikielenopinnot, esimerkiksi tuettuna tietokoneavusteisena etäopetuksena; pidän tällaisen opetuksen tarjoamista kaikkialle maahan perusteltuna osana monikielisyyttä ja sen kustannukset eivät ole vapaan kielivalinnan kustannuksia vaan luonnollinen osa monikielistyvää yhteiskuntaa ja maahanmuuttajien inhimillisiä oikeuksia, lisäksi tässä olisi paikka saamen kielten profiilin ja tarjonnan nostamiselle!
- joissakin perheissä on mahdollisuus tukea itse lapsen/nuoren kieliopintoja ja oppilas voisi suorittaa vieraan kielen vain tenttimällä (valmiit kokeet saadaan niissä kielissä, jotka kuuluvat koulujen opetusohjelmiin jossain päin Suomea)
- erityisoppilaalle voidaan aina tarjota lisäopetusta koulukielessä (yleensä suomi tai ruotsi), mikäli hänen kykynsä opiskella koulukielellä on jäänyt heikoksi ja uhkaa muita opintoja

Tähän mielestäni kielivapaus pyrkii: kieliopinnoilla tuetaan oppilaan omia kiinnostuksen kohteita, omaa taustaa ja yleistä opintomenestystä. Tähän pyrkii esimerkiksi Ruotsin malli, jossa
- kaikki aloittavat englannilla (pakkoenglannille on olemassa hyvät perusteet, toisin kuin pakkoruotsille, silti tätä ei tarvitse toteuttaa Suomessa ellei niin haluta)
- kaikilla on joko toinen vieras kieli (yleensä valittavana saksa, ranska, espanja, mutta myös muita kieliä löytyy paikallisesti - meillä ruotsi ja venäjä olisivat luontevia tarjokkaita) tai lisäkieliopinnot joko koulukielessä, kotikielessä tai englannissa oppilaan tarpeen mukaan (erityisopetusta joudutaan antamaan nytkin sekä koulukielessä, kotikielessä, englannissa että ruotsissa; muutos sallisi järkevöittää tätä kuviota)


Kielten opetusneuvos Mustaparran taannoinen haastattelu: ”Toivoisin, ettei olla ainakaan jumituttu ihan samoihin asemiin kuin nyt”, Mustaparta sanoo. Uudessa tuntijakoesityksessä on hänen mielestään asioita, jotka ovat edelleen ratkaisemattomia. --- on kaksi kysymystä, joita pitäisi miettiä tosissaan ja etsiä nykyistä parempia ratkaisuja. Toinen näistä on avoin ja vilpitön keskustelu siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut, toinen on maahanmuuttajien äidinkielten opetus. --- Mustaparta sanoo surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän pitää positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen on tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoo myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja.
http://www.kieliverkosto.fi/article/per ... astattelu/