vapaakielivalinta.fi

Vaikka tässä ajassa olisimmekin sitä mieltä, että kahta vierasta kieltä on hyvä useimpien opiskella, haluaisin kuitenkin kyseenalaistaa kielten painotuksen kaikille yhteisissä opinnoissa.

Esimerkiksi tieteen popularisoijana ja poikkitieteellisenä ajattelijana tunnettu tähtitieteen professori Valtaoja puhuu tuoreessa opettaja-lehden haastattelussa näin:

"--- koulun tehtävä on tarjota maailmasta kokonaisnäkemys, ei nippelitietoa. Koulun oppimäärästä hän tiputtaisi puolet pois ja käyttäisi ajan esimerkiksi veistoon, räppäykseen, viulunsoittoon ja korkeampaan matematiikkaan.
Mitä järkeä on opetella kieliä, kun kahdenkymmenen vuoden päästä voi puhua kääntäjälaitteelle suomea ja se suoltaa ulos vaikka mandariinikiinaa?"

http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=P ... 5755565430

En sano, että Valtaoja on oikeassa - mutta näin siis voi laajan yleissivistyksen omaava ihminen ajatella ja tämä myös tulisi ottaa tosissaan. Kenties osalle oppilaista pitäisi turvata mahdollisuus veistää ja räpätä ja soittaa ja tutkailla korkeampaa matematiikkaa ilman toista vierasta kieltä - ja vielä taata heille jatkomahdollisuus lukion kautta yliopistoon niin ikään ilman toista vierasta kieltä.

Tästä riippumatta osa koululaisista saisi opiskella kieliä mielin määrin ja painottaa niitä niin lukiossa kuin jatko-opinnoissa muiden mielenkiintoisten alojen ohella tai sijasta.

______________________________________________________________________________________________________

Koska Valtaoja on niin valloittavan omanlaisensa, en malta olla lainaamatta hiukan vielä:

Valtaoja määrittelee itsensä ite-ihmiseksi, joka haluaa ottaa asioista selvää itse.
– Olen oman tieni kulkija. Yliopistossa tajusin nopeasti, että luennoilla ei istu erkkikään ja että tiedot saa kätevimmin kirjoista.
Työhuoneen kirjojen rivistöistä löytyy historiaa, kielitiedettä, uskontotiedettä ja matkakirjoja, mutta vähemmän kaunokirjallisuutta.
---
– Jos olisin nyt pikkupoika ja miettisin, miksi ruveta isona, valitsisin todennäköisesti aivotutkimuksen. Elinaikanani on saatu äimistyttävän paljon tietoa kosmoksesta, mutta meillä on vasta aavistus sitä, mitä tunteet ja muisti ovat. Mielen lääkityksessä ollaan samalla tasolla kuin ruumiin hoidossa 1800-luvulla, silloin kun meillä oli luusaha ja oopium.

Kielet ovat lähinnä vain mielivaltainen sääntöjärjestelmä ja joukko ulkoluettavia sanoja, joten en voi pitää niitä mitenkään erityisen fundamentaalisella tavalla tärkeinä. Subjektiiviset tuntemukset esimerkiksi oman äidinkielen suhteen ovat tietysti hyväksyttäviä, ei siinä mitään. Jopa väittämät jonkinlaisesta "kulttuuriin sisälle pääsemisestä" ovat vähän kyseenalaisia; sekin hyöty on mielestäni lähinnä bonusta jonka voi käydä itselleen hakemassa jos tahtoo.

Oikeastaan kaikki mitä kieliä lukemalla älyllisesti oikeasti saa ihan yleisellä tasolla, on saatavilla esimerkiksi matematiikasta huomattavasti suoremmassa ja formaalimmassa muodossa. Kielet kieltämättä kannustavat omalla tavallaan tietynlaiseen assosiatiiviseen "kuviontunnistukseen" ja sääntöjärjestelmän päättelemiseen ja sisäistämiseen toiston avulla (tämän takia lapsia ei kuulemma pitäisi pistää lukemaan ensin kielioppia). Voihan siitä olla ehkä hyötyäkin mutta voin kuvitella että joillakin tosiaan on enemmän kielipäätä kuin toisilla. Itselläni on, muilla ei välttämättä ja sen on oltava hyväksyttävä tilanne.

Eero Nevalainen kirjoitti: väittämät jonkinlaisesta "kulttuuriin sisälle pääsemisestä" ovat vähän kyseenalaisia; sekin hyöty on mielestäni lähinnä bonusta jonka voi käydä itselleen hakemassa jos tahtoo.

Olen samaa mieltä. On oltava jonkin humanistisen alan tutkija tai asuttava toisella kielialueella päästäkseen kieleen niin hyvin sisälle, että sen kautta oikeasti "pääsee sisälle kulttuuriin". Sellainen on tietysti arvokasta, mutta sitä ei voi asettaa kaikille pakollisten kieliopintojen tavoitteeksi, koska sellaista eivät useimmat saavuta.