Pakkoruotiskeskustelussa sivutaan myös kriittistä kasvatustiedettä. Esimerkiksi psykologian professori (emer.) Järvilehto kirjoittaa blogissaan kriittisesti koulusta ja sivistyksestä:
Ensin
http://tjarvile.puheenvuoro.uusisuomi.f ... %A4%C3%A4n
Koulun tavoitteet ja todellisuus ovat keskenään ristiriidassa: Koulun tulisi ohjata humaanisuuteen ja yhteistyöhön; sen sijaan se kannustaa kilpailuun ja yksilöllisiin suorituksiin. Koulun tulisi edistää oman työn suunnittelua ja kriittisyyttä; sen sijaan se kasvattaa tottelemiseen ja kirjauskoon. Koulun tulisi antaa kriteerit sille, milloin asia ymmärretään; koulussa kuitenkin menestyy parhaiten ulkoluvulla ja asioiden pikkutarkalla toistamisella.
---
Pakottaminen johtaa aina oppijan tavoitteet muualle kuin opittavan aineksen sisältöihin. Pakottamalla saadaan aikaan ainoastaan teatteria: oppilas oppii roolinsa, esittämään asian hallintaa ja näennäistä ymmärtämistä.
---
tulisi koulu, jonka periaatteina olisivat oppimisen, ohjaamisen ja yhteistyön korostaminen opetuksen ja yksilöllisen suorituksen sijaan, oman työskentelyn merkityksen ja oppilaan omien tavoitteiden ja lähtökohtien tunnustaminen ja kunnioittaminen, opiskelutavoitteiden ohjaaminen tarjonnan kautta ja luottamuksen osoittaminen oppilaan haluun oppia.
---
Koulutuksen tavoitteena ei tule olla arvosanat, loppututkinnot tai "sivistyneisyys", jolla selvitään seurapiireissä, vaan uuden tiedon luominen --- persoonallisen maailmankatsomuksen muodostaminen.
Sitten
http://tjarvile.puheenvuoro.uusisuomi.f ... a-sivistys
Toisaalta
Lasten ohjaamiseksi vanhempien kulttuuriin on kehitetty kuluvan vuosisadan aikana koulujärjestelmä --- Kun yhteiskunta on suhteellisen staattisessa tilassa, tällainen ajattelu saattaa olla perusteltua: Lapset koulutetaan nimittäin valmiina oleviin vanhempien ammatteihin, työssä esiintyvät tehtävät näyttävät olevan vakioisia ja ne suoritetaan vanhalla rutiinilla.
--- kuulustelun olemassaolo pikemminkin ehkäisee asioiden sisällöllistä ymmärtämistä, sillä suuntautuessaan kuulusteluun yksilö oppii "ymmärtämään" ainoastaan niitä asioita, joiden avulla kuulustelusta selvitään.
---
Pyrkimys "suorittamiseen" opintojen yhteydessä on luultavasti omiaan tuottamaan yksilöitä, jotka ovat tosin muodollisesti päteviä, mutta eivät tosiasiallisesti ymmärrä paljoakaan opiskelemastaan aineksesta.
Toisaalta
--- kun elämä syntyi maapallolla, ilmaantui järjestelmä, eliön ja ympäristön muodostama systeemi, joka kykeni organisoitumaan uusilla tavoilla, laajentumaan ympäristön uusiin osiin ja käyttämään hyväkseen uusia ympäristön piirteitä --- sanalla sanoen: oppimaan.
--- Oppiminen on prosessi, jossa ei niinkään haeta vastauksia, vaan oppijan kannalta merkityksellisiä uusia kysymyksiä. --- Elämä on olennaisesti ongelmien käsittelyä, jossa ongelmallisen tilanteen määrittely on jo puolet ratkaisua. --- Ihminen ei opi vastausten, vaan kysymysten kautta. ---
--- Jokaisen uuden yksilön täytyy omakohtaisesti löytää tuli, keksiä pyörä jne. Vain silloin yksilö voi ymmärtää, mistä näissä keksinnöissä on kysymys; vain silloin kulttuurisaavutukset läpäisevät yksilön toiminnallisen organisaation, tulevat sen osaksi ja mahdollistavat näiden saavutusten mukaista toimintaa.
Ja sitten
Mitä sivistyneisyys tarkoittaa?
Sivistyneisyys merkitsee juuri ymmärtämistä - yhteyksien ja kokonaisuuksien hahmottamista, sivistymättömyys puolestaan yhteyksien tajun puutetta. Sivistymätön ihminen on ihminen, joka ei osaa sijoittaa asioita yhteyksiinsä, ja antaa esimerkiksi kännykkänsä soida konsertissa.
Sivistymätön ihminen on kuin papukaija, joka toistelee itselleen merkityksettömiä lauseita, kun toiset sanovat niihin alun. ---
Koulut edustavat ohjelmoitua oppimista, käsitystä, että on olemassa ihmisiä, jotka tietävät mitä muiden tulee tietää. Ja luultavasti juuri tämä ajatus - että tietää mikä nimenomaan muille ihmisille on hyväksi - on kaiken todellisen sivistyksen rappioitumisen alku.