Jaska puoltaa anonyymiä kyselyä, jossa "voitaisiin seurata etnisen identiteetin muutoksia. Syntymämaa ja äidinkieli kun eivät elämän aikana muutu, joten näiden tekijöiden kartoittaminen ei anna riittävää tietoa identiteetistä. Lisäksi saman kansalaisuuden/maan ja äidinkielen alle voi kuulua erilaisia etnisiä ryhmiä."
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... B6kulmasta
Pidän itsekin identiteettitutkimusta erittäin tärkeänä. Äidinkielen seuraaminen ei anna riittävää tietoa. Käsittääkseni meillä ei myöskään kerätä tietoa kotikielistä ja esim. kyvystä tulla toimeen omalla kielitaidolla.
Tietoturvaa ajatellen näissä kyselyissä varmasti on haasteensa.
Mnkälaisen tiedon pohjalta identiteettitutkimusta tehdään muissa maissa?
Etnisyyden tilastoinnista ja identiteeteistä Jaskan blogissa
Re: Etnisyyden tilastoinnista ja identiteeteistä Jaskan blog
Tähän liittyy käsitteitä kuten etnisyys ja identiteetti ja kulttuuri, joiden määrittely ei ole aivan yksinkertaista. Jotta pystyisi käymään keskustelua tämän ajan ihmisen kokemuksista ja maailmankuvasta, olisi kuitenkin tärkeää omata yhteiset sanat ja käsitteet.
Seuraavat määrittelyt sivuilta
http://akosote.roiakk.fi/AKOSOTE/tepo/p ... itteet.htm
Etnisyys ja etninen identiteetti
- määritelmät ovat vaihdelleet eri aikoina ja eri tieteenalojen sisällä
- sekoitetaan usein kulttuurin käsitteeseen
Etnisyys
Ihmisen arkiymmärrys etnisyydestä on yleensä sellainen, että etninen ryhmä nähdään enemmän tai vähemmän suljetuksi ryhmäksi, jota erottaa muista kieli, uskonto, kulttuuritraditio ja yhteinen polveutuminen.
Etnisyys-käsitteen juuret ovat kreikankielisessä sanassa ethnos, joka tarkoittaa sisäisesti enemmän tai vähemmän kiinteää, outoa ja vierasta joukkoa joko ihmisiä tai eläimiä.
Tieteelliseen kielenkäyttöön ethnos on tullut 1800-luvulla, jolloin sillä tarkoitettiin sellaista ihmisryhmää, jolla oli yhteisiä ominaisuuksia.
Tämän päivän määritelmä etnisyydestä pitää sisällään mm. seuraavat etnisyyden tunnusmerkit:
- syntyperä
- kieli
- nimet
- sukulaisuus
- asuinalue
- tapakulttuuri
- taloudelliset siteet
- uskonto
- taide
Mikään edellisistä ei yksin riitä etnisyyden ainoaksi kriteeriksi.
- Liebkindin (1988, 37) mukaan etninen ryhmä on historiallinen kulttuuriryhmä, jolla on yhteinen biologinen tai kielellinen tausta, vaikka se ei enää näkyisikään ryhmän jäsenten jokapäiväisessä elämässä.
- Allardtin (1983, 38) mukaan useimmat etnisen ryhmän jäsenet samastuvat ryhmäänsä, polveutuvat samoista alkulähteistä ja osoittavat tiettyjä yhteisiä kulttuuripiirteitä
--- etninen identiteetti on tulosta siitä, että tietyn ryhmän jäsenet ovat tietoisia yhteisestä erilaisuudestaan. He kokevat olevansa saman kulttuurin ja identiteetin osa, joka on erilainen kuin muilla ryhmillä; jäsenten välillä on tietty yhteishenki, joka muodostuu etnisestä hengenheimolaisuudesta
(Lehtola 1997, 87 ; Waters 1990, 24.)
Etnisyys korostuu usein vasta, kun yhteisön olemassaolo on uhattu; toisaalta etnisyys esiintyy myös suhtautumisessa muihin etnisiin ryhmiin ns. etnosentrisminä. (Leimu, Saaresalo ja Leimu 1979, 14-15.)
Nykyiset etnisyyden määrittelyt korostavat ryhmän jäsenten itsensä kokemaa, subjektiivista etnistä identiteettiä. Ryhmää ilmentävinä erityispiirteinä nähdään ne piirteet, jotka ryhmä itse katsoo etnisyydelle tärkeiksi. Oleellista on yksilön tunne kuulumisesta johonkin ryhmään eikä niinkään se mihin ryhmään on sattunut syntymään, vaikka syntymä käytännössä usein määrittääkin etnisen ryhmän. (Kupiainen 1994, 36 ; Nygren 1995, 14-16)
Identiteetti
Sanan identiteetti alkuperä on latinan sanassa idem (= sama). Se merkitsee subjektina olemiseen keskeisesti liittyvää jonkin asteista pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Se viittaa kuitenkin myös tiettyihin kollektiivisiin kokonaisuuksiin, jotka on varustettu itsetietoisuudella sekä kyvyllä kehittyä ja oppia.
Fornäsin ( 1998, 265-279) mukaan ei ole olemassa kahta samanlaista ihmistä, mutta ihmisillä saattaa olla silti niin paljon yhteisiä puolia, että he voivat jakaa yhteisen identiteetin
- Identiteetti määrittyy sen kautta, miten henkilö itsensä näkee, millainen on hänen maailman kuvansa ja millainen on se yhteiskunta, jossa hän elää.
- Identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa muiden henkilöiden kanssa.
- Identiteetin muotoutumisprosessi on jatkuva: ihminen vertaa itseään jatkuvasti muuhun maailmaan ja määrittelee itseään uudelleen joka hetki.(Robbins 1973, 1201-1202.)
- Liebkindin (1988, 67) ja Lehtolan (1997, 86) mukaan identiteetti on jatkuva prosessi; valmista ja pysyvää identiteettiä ei ole, vaan sitä tietyllä tavalla luodaan koko elämän ajan. Se muuttuu ajan ja historian myötä.
Etninen identiteetti
Tarkoitetaan tietoisuutta siitä, että yksilö kuuluu johonkin muista ryhmistä etnisesti erottuvaan ryhmään
Korostetaan etniseen ryhmään samastumista. (Liebkind 1994, 22.)
Usein tietoisuus etnisestä identiteetistä on latentti eli piilevä, ennen kuin joku ulkoinen uhka tai erilaisuuden selvä esiintyminen laukaisee ryhmään kuuluvuuden tunteen. (Leimu, Saaresalo ja Leimu 1979, 14.)
Ihmiset ilmaisevat identiteettiään esimerkiksi kielen, pukeutumisen, yleisen elämäntyylin ja arvo-orientaatioiden kautta. ( Kurki 1991, 48)
Liebkind (1988, 38) korostaa että, etniset identiteetit saattavat muuttua ihmisen elinaikana, vaikkakin ankkuroituminen tiettyyn etniseen ryhmään on yleensä suhteellisen pysyvä ilmiö, koska etninen kulttuuri välittyy ihmiselle jo perhepiirissä, kasvatuksen myötä, muovaten ihmisen persoonallisuutta etnisen kulttuurin suuntaisesti.
Yksittäinen etnisen ryhmän jäsen on voinut luopua kulttuuristaan eikä poikkea valtakulttuurin edustajista, mutta hän ei ole silti välttämättä luopunut subjektiivisesta samastumisestaan etniseen ryhmäänsä.
Etninen identiteetti onkin jatkuvan itsemäärittely- ja itsearviointiprosessin tulos. (Liebkind 1994, 23)
¤ Yksi lapsen kehitystehtävistä on oman identiteetin löytäminen.
¤ Oman etnisyyden kokemisella on vahva vaikutus omaan identiteetin tunteeseen varsinkin silloin, jos oma etninen kulttuuri on maassa vähemmistökulttuurina.
¤ Positiivisen asennoitumisen omiin juuriin koetaan olevan tärkeää omalle identiteetin tunteelle. ( Alitolppa-Niitamo 1993, 98.)
¤ Mikäli yksilö on vahvasti juurtunut kulttuuriinsa, hänen ei tarvitse pohtia identiteettiään (Allardt ja Starck 1981, 42).
¤ Lapset saattavat kokea kahden kulttuurin vaikutuksen ristiriitaisena. Vahvan identiteetin kehittyminen voi olla monimutkaista, jos lapsen vanhemmat sosiaalistavat heitä omaan kulttuuriinsa ja suomalainen koulu sekä ystävät taas suomalaiseen kulttuuriin.
¤ Monet lapset ja nuoret selviytyvät kuitenkin kaksikulttuurisesta sosialisaatiosta melko hyvin.
¤ Kodin ulkopuolelta saatu arvostus ja kunnioitus lapsen alkuperäistä kulttuuria kohtaan voivat auttaa tässä kehityksessä.
¤ Joustava kaksikulttuurisuus ja integraatio on useiden tutkimusten mukaan onnistunein ratkaisu.
(Alitolppa-Niitamo 1993, 98-99 ; Pitkänen ja Kouki 1999, 38.)
Kulttuurisen pluralismin, moniarvoisuuden, tavoitteena on pyrkimys siihen, että etnisten ja kulttuuristen vähemmistöjen edustajilla on mahdollisuus säilyttää ja kehittää kulttuuriensa erityispiirteitä. Omaan kulttuuriin liittyvät erityispiirteet sisältyvät oleellisesti kulttuuriseen identiteettiin. ( Pitkänen ja Kouki 1999, 38.)
Kulttuuri
Kulttuuri on alunperin tarkoittanut viljelyä. Se on lähtöisin latinankielen sanasta ‘cultura’. Alussa sana tarkoitti konkreettista maan viljelemistä, mutta vähitellen sana on saanut myös henkisen sisällön.
Nykyisin sanalla kulttuuri ymmärretään yleensä sen henkistä puolta. Kulttuuria ovat ne tiedot, uskomukset, tunneilmaisut, normit ja tavat, jotka myös saattavat yhdistää saman yhteiskunnan jäseniä.
(Allardt 1983, 20.)
Laajasti määritellen kulttuurilla tarkoitetaan jonkin tietyn yhteiskunnan koko elämäntapaa, johon kuuluu materiaalinen, henkinen ja älyllinen ulottuvuus. Tällaista laajaa määritelmää käytetään esimerkiksi puhuttaessa suomalaisesta kulttuurista.
Monesti kuitenkin käytetään nimitystä kulttuuri hyvinkin suppeista ilmiöistä. Nykyään puhutaan paljon myös erilaisista alakulttuureista. Esimerkkinä alakulttuurista ovat nuorisokulttuuri tai ruokakulttuuri. (Alho ym. 1988, 31-32.)
Liisa Salo-Lee (1997, 44) määrittelee kulttuurin elämäntavaksi. Hänen määritelmässään korostuu viestintä. Viestinnän kautta kulttuuri välittyy sukupolvelta toiselle sosiaalistumisprosessissa. Vasta vieraan kulttuurin kohtaamisessa oma kulttuuri avautuu erilaisena.
Yleisin määritelmä, jota kulttuurista käytetään voidaan Allardtin ( 1993, 77) mukaan kiteyttää seuraavasti:
”Kulttuuri on opittua ja siirtyy sukupolvelta toiselle”.
Tällaisia ovat mm. kaikki tavat, tottumukset, lait, uskomukset, tiedot ja taidot. ( Allardt 1993, 56 )
Liebkind (1994, 21-22) näkee kulttuurin ja identiteetin olevan kiinteästi yhteydessä toisiinsa.
Hän katsoo kulttuurin olevan osa ihmisen maailmankuvaa, joka periytyy menneisyydestä.
Liebkind (1994) näkee ihmisen psyyken olevan pitkälti kulttuurin tuotetta.
Seuraavat määrittelyt sivuilta
http://akosote.roiakk.fi/AKOSOTE/tepo/p ... itteet.htm
Etnisyys ja etninen identiteetti
- määritelmät ovat vaihdelleet eri aikoina ja eri tieteenalojen sisällä
- sekoitetaan usein kulttuurin käsitteeseen
Etnisyys
Ihmisen arkiymmärrys etnisyydestä on yleensä sellainen, että etninen ryhmä nähdään enemmän tai vähemmän suljetuksi ryhmäksi, jota erottaa muista kieli, uskonto, kulttuuritraditio ja yhteinen polveutuminen.
Etnisyys-käsitteen juuret ovat kreikankielisessä sanassa ethnos, joka tarkoittaa sisäisesti enemmän tai vähemmän kiinteää, outoa ja vierasta joukkoa joko ihmisiä tai eläimiä.
Tieteelliseen kielenkäyttöön ethnos on tullut 1800-luvulla, jolloin sillä tarkoitettiin sellaista ihmisryhmää, jolla oli yhteisiä ominaisuuksia.
Tämän päivän määritelmä etnisyydestä pitää sisällään mm. seuraavat etnisyyden tunnusmerkit:
- syntyperä
- kieli
- nimet
- sukulaisuus
- asuinalue
- tapakulttuuri
- taloudelliset siteet
- uskonto
- taide
Mikään edellisistä ei yksin riitä etnisyyden ainoaksi kriteeriksi.
- Liebkindin (1988, 37) mukaan etninen ryhmä on historiallinen kulttuuriryhmä, jolla on yhteinen biologinen tai kielellinen tausta, vaikka se ei enää näkyisikään ryhmän jäsenten jokapäiväisessä elämässä.
- Allardtin (1983, 38) mukaan useimmat etnisen ryhmän jäsenet samastuvat ryhmäänsä, polveutuvat samoista alkulähteistä ja osoittavat tiettyjä yhteisiä kulttuuripiirteitä
--- etninen identiteetti on tulosta siitä, että tietyn ryhmän jäsenet ovat tietoisia yhteisestä erilaisuudestaan. He kokevat olevansa saman kulttuurin ja identiteetin osa, joka on erilainen kuin muilla ryhmillä; jäsenten välillä on tietty yhteishenki, joka muodostuu etnisestä hengenheimolaisuudesta
(Lehtola 1997, 87 ; Waters 1990, 24.)
Etnisyys korostuu usein vasta, kun yhteisön olemassaolo on uhattu; toisaalta etnisyys esiintyy myös suhtautumisessa muihin etnisiin ryhmiin ns. etnosentrisminä. (Leimu, Saaresalo ja Leimu 1979, 14-15.)
Nykyiset etnisyyden määrittelyt korostavat ryhmän jäsenten itsensä kokemaa, subjektiivista etnistä identiteettiä. Ryhmää ilmentävinä erityispiirteinä nähdään ne piirteet, jotka ryhmä itse katsoo etnisyydelle tärkeiksi. Oleellista on yksilön tunne kuulumisesta johonkin ryhmään eikä niinkään se mihin ryhmään on sattunut syntymään, vaikka syntymä käytännössä usein määrittääkin etnisen ryhmän. (Kupiainen 1994, 36 ; Nygren 1995, 14-16)
Identiteetti
Sanan identiteetti alkuperä on latinan sanassa idem (= sama). Se merkitsee subjektina olemiseen keskeisesti liittyvää jonkin asteista pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Se viittaa kuitenkin myös tiettyihin kollektiivisiin kokonaisuuksiin, jotka on varustettu itsetietoisuudella sekä kyvyllä kehittyä ja oppia.
Fornäsin ( 1998, 265-279) mukaan ei ole olemassa kahta samanlaista ihmistä, mutta ihmisillä saattaa olla silti niin paljon yhteisiä puolia, että he voivat jakaa yhteisen identiteetin
- Identiteetti määrittyy sen kautta, miten henkilö itsensä näkee, millainen on hänen maailman kuvansa ja millainen on se yhteiskunta, jossa hän elää.
- Identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa muiden henkilöiden kanssa.
- Identiteetin muotoutumisprosessi on jatkuva: ihminen vertaa itseään jatkuvasti muuhun maailmaan ja määrittelee itseään uudelleen joka hetki.(Robbins 1973, 1201-1202.)
- Liebkindin (1988, 67) ja Lehtolan (1997, 86) mukaan identiteetti on jatkuva prosessi; valmista ja pysyvää identiteettiä ei ole, vaan sitä tietyllä tavalla luodaan koko elämän ajan. Se muuttuu ajan ja historian myötä.
Etninen identiteetti
Tarkoitetaan tietoisuutta siitä, että yksilö kuuluu johonkin muista ryhmistä etnisesti erottuvaan ryhmään
Korostetaan etniseen ryhmään samastumista. (Liebkind 1994, 22.)
Usein tietoisuus etnisestä identiteetistä on latentti eli piilevä, ennen kuin joku ulkoinen uhka tai erilaisuuden selvä esiintyminen laukaisee ryhmään kuuluvuuden tunteen. (Leimu, Saaresalo ja Leimu 1979, 14.)
Ihmiset ilmaisevat identiteettiään esimerkiksi kielen, pukeutumisen, yleisen elämäntyylin ja arvo-orientaatioiden kautta. ( Kurki 1991, 48)
Liebkind (1988, 38) korostaa että, etniset identiteetit saattavat muuttua ihmisen elinaikana, vaikkakin ankkuroituminen tiettyyn etniseen ryhmään on yleensä suhteellisen pysyvä ilmiö, koska etninen kulttuuri välittyy ihmiselle jo perhepiirissä, kasvatuksen myötä, muovaten ihmisen persoonallisuutta etnisen kulttuurin suuntaisesti.
Yksittäinen etnisen ryhmän jäsen on voinut luopua kulttuuristaan eikä poikkea valtakulttuurin edustajista, mutta hän ei ole silti välttämättä luopunut subjektiivisesta samastumisestaan etniseen ryhmäänsä.
Etninen identiteetti onkin jatkuvan itsemäärittely- ja itsearviointiprosessin tulos. (Liebkind 1994, 23)
¤ Yksi lapsen kehitystehtävistä on oman identiteetin löytäminen.
¤ Oman etnisyyden kokemisella on vahva vaikutus omaan identiteetin tunteeseen varsinkin silloin, jos oma etninen kulttuuri on maassa vähemmistökulttuurina.
¤ Positiivisen asennoitumisen omiin juuriin koetaan olevan tärkeää omalle identiteetin tunteelle. ( Alitolppa-Niitamo 1993, 98.)
¤ Mikäli yksilö on vahvasti juurtunut kulttuuriinsa, hänen ei tarvitse pohtia identiteettiään (Allardt ja Starck 1981, 42).
¤ Lapset saattavat kokea kahden kulttuurin vaikutuksen ristiriitaisena. Vahvan identiteetin kehittyminen voi olla monimutkaista, jos lapsen vanhemmat sosiaalistavat heitä omaan kulttuuriinsa ja suomalainen koulu sekä ystävät taas suomalaiseen kulttuuriin.
¤ Monet lapset ja nuoret selviytyvät kuitenkin kaksikulttuurisesta sosialisaatiosta melko hyvin.
¤ Kodin ulkopuolelta saatu arvostus ja kunnioitus lapsen alkuperäistä kulttuuria kohtaan voivat auttaa tässä kehityksessä.
¤ Joustava kaksikulttuurisuus ja integraatio on useiden tutkimusten mukaan onnistunein ratkaisu.
(Alitolppa-Niitamo 1993, 98-99 ; Pitkänen ja Kouki 1999, 38.)
Kulttuurisen pluralismin, moniarvoisuuden, tavoitteena on pyrkimys siihen, että etnisten ja kulttuuristen vähemmistöjen edustajilla on mahdollisuus säilyttää ja kehittää kulttuuriensa erityispiirteitä. Omaan kulttuuriin liittyvät erityispiirteet sisältyvät oleellisesti kulttuuriseen identiteettiin. ( Pitkänen ja Kouki 1999, 38.)
Kulttuuri
Kulttuuri on alunperin tarkoittanut viljelyä. Se on lähtöisin latinankielen sanasta ‘cultura’. Alussa sana tarkoitti konkreettista maan viljelemistä, mutta vähitellen sana on saanut myös henkisen sisällön.
Nykyisin sanalla kulttuuri ymmärretään yleensä sen henkistä puolta. Kulttuuria ovat ne tiedot, uskomukset, tunneilmaisut, normit ja tavat, jotka myös saattavat yhdistää saman yhteiskunnan jäseniä.
(Allardt 1983, 20.)
Laajasti määritellen kulttuurilla tarkoitetaan jonkin tietyn yhteiskunnan koko elämäntapaa, johon kuuluu materiaalinen, henkinen ja älyllinen ulottuvuus. Tällaista laajaa määritelmää käytetään esimerkiksi puhuttaessa suomalaisesta kulttuurista.
Monesti kuitenkin käytetään nimitystä kulttuuri hyvinkin suppeista ilmiöistä. Nykyään puhutaan paljon myös erilaisista alakulttuureista. Esimerkkinä alakulttuurista ovat nuorisokulttuuri tai ruokakulttuuri. (Alho ym. 1988, 31-32.)
Liisa Salo-Lee (1997, 44) määrittelee kulttuurin elämäntavaksi. Hänen määritelmässään korostuu viestintä. Viestinnän kautta kulttuuri välittyy sukupolvelta toiselle sosiaalistumisprosessissa. Vasta vieraan kulttuurin kohtaamisessa oma kulttuuri avautuu erilaisena.
Yleisin määritelmä, jota kulttuurista käytetään voidaan Allardtin ( 1993, 77) mukaan kiteyttää seuraavasti:
”Kulttuuri on opittua ja siirtyy sukupolvelta toiselle”.
Tällaisia ovat mm. kaikki tavat, tottumukset, lait, uskomukset, tiedot ja taidot. ( Allardt 1993, 56 )
Liebkind (1994, 21-22) näkee kulttuurin ja identiteetin olevan kiinteästi yhteydessä toisiinsa.
Hän katsoo kulttuurin olevan osa ihmisen maailmankuvaa, joka periytyy menneisyydestä.
Liebkind (1994) näkee ihmisen psyyken olevan pitkälti kulttuurin tuotetta.
Re: Etnisyyden tilastoinnista ja identiteeteistä Jaskan blog
Etnisyys ja identiteetti tulevat vastaan päivittäin. Edellisellä viikolla kuuntelin mielenkiinnolla kahden maahanmuuttajataustaisen nuoren keskustelua, toinen kauempaa idästä ja toinen lähempää. Se, jonka ulkonäkö oli tyypillinen suomalainen, halusi esiintyä juhlassa esittäen laulun etnisestä kotimaastaan ja vanhempiensa kielellä (häneltä se oli jo katoamassa). Toinen, joka taas ei lainkaan näyttänyt tyypillisesti suomalaiselta, kummeksui tätä: "Miks sä teet noin? Sähän oot nyt suomalainen!"
Arvaan, että tuo, jolle sulautuminen suomalaiseen massaan on ainakin toistaiseksi vaikeaa ulkoisen etnisyyden vuoksi, rakentaa kiivaasti kokemusta omasta suomalaisuudestaan ja vahvistaa samuutta. Millä mielin hän tätä prosessia arvioi kymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä, en tiedä. Toiselle taas sulautuminen on niin helppoa, että on jo mahdollisuus myös vahvistaa omaa erityislaatua. Molemmat pärjäävät erittäin hyvin - tuleeko omanlaisesta etnisyydestä heille vahvuus muiden vahvuuksien joukossa vai rasite, muistutus siitä, ettei ole "täysin" suomalainen?
Mikäli suomalaisuus koettaisiin ongelmattomasti monikulttuurisuudeksi, tämä taustaetnisyys ei kenties olisi ongelma. Mutta kun suomalaisuus on vielä niin voimakkaasti taustaltaan yhdenmukaista, etnisyys voi olla arka paikka. Miten esimerkiksi kysyä etnisyyttä niin, ettei siitä tulisi aina kipeä muistutus erilaisuuden pysyvyydestä ja jopa periytyvyydestä? Arvelen, että tuolle kaverille, joka sanoi "Sähän oot nyt suomalainen!", olisi vaikeaa laittaa omaksi etnisyydekseen jokin syntyperään liittyvä tausta.
Arvaan, että tuo, jolle sulautuminen suomalaiseen massaan on ainakin toistaiseksi vaikeaa ulkoisen etnisyyden vuoksi, rakentaa kiivaasti kokemusta omasta suomalaisuudestaan ja vahvistaa samuutta. Millä mielin hän tätä prosessia arvioi kymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä, en tiedä. Toiselle taas sulautuminen on niin helppoa, että on jo mahdollisuus myös vahvistaa omaa erityislaatua. Molemmat pärjäävät erittäin hyvin - tuleeko omanlaisesta etnisyydestä heille vahvuus muiden vahvuuksien joukossa vai rasite, muistutus siitä, ettei ole "täysin" suomalainen?
Mikäli suomalaisuus koettaisiin ongelmattomasti monikulttuurisuudeksi, tämä taustaetnisyys ei kenties olisi ongelma. Mutta kun suomalaisuus on vielä niin voimakkaasti taustaltaan yhdenmukaista, etnisyys voi olla arka paikka. Miten esimerkiksi kysyä etnisyyttä niin, ettei siitä tulisi aina kipeä muistutus erilaisuuden pysyvyydestä ja jopa periytyvyydestä? Arvelen, että tuolle kaverille, joka sanoi "Sähän oot nyt suomalainen!", olisi vaikeaa laittaa omaksi etnisyydekseen jokin syntyperään liittyvä tausta.
Re: Etnisyyden tilastoinnista ja identiteeteistä Jaskan blog
Erinomainen pointti!NRR kirjoitti: Mikäli suomalaisuus koettaisiin ongelmattomasti monikulttuurisuudeksi, tämä taustaetnisyys ei kenties olisi ongelma. Mutta kun suomalaisuus on vielä niin voimakkaasti taustaltaan yhdenmukaista, etnisyys voi olla arka paikka. Miten esimerkiksi kysyä etnisyyttä niin, ettei siitä tulisi aina kipeä muistutus erilaisuuden pysyvyydestä ja jopa periytyvyydestä? Arvelen, että tuolle kaverille, joka sanoi "Sähän oot nyt suomalainen!", olisi vaikeaa laittaa omaksi etnisyydekseen jokin syntyperään liittyvä tausta.
Siihen voi liittyä kipupisteitä, jos kokee olevansa jotenkin "alkuperäiseltä etnisyydeltään" vähempiarvoisempi valtaväestön silmissä. Ja sellainen saattaa saada muuntelemaan totuutta.