vapaakielivalinta.fi

Suomessa asuvan virolaisen selväsanainen kirjoitus pakkoruotsin:

http://www.hs.fi/ihmiset/Ruotsin+kieli+ ... -art-top-5

Maahanmuuttajat joutuvat olemaan niin yltiönöyriä ja sovittelevia puhuessaan ongelmistaan:

"Arvostan kyllä Suomea sen takia, että täällä on niin vahva suomenruotsalainen vähemmistökulttuuri. Ihailen suomenruotsalaisia, kun he vaihtavat lennosta kielestä toiseen. Kuitenkin minua askarruttaa, että kummankin kotimaisen kielen osaamista edellytetään monissa työpaikoissa. Sitä kautta tietty osa suomalaisesta yhteiskunnasta jää aina aikuisten maahanmuuttajien saavuttamattomaksi. Olisi kiva kuulla, näkevätkö suomalaiset ja suomenruotsalaiset siinä ristiriitaa. Voisi jopa kysyä, onko Suomi kaikille avoin yhteiskunta. En pidä kovin realistisena, että aikuisiässä maahanmuuttaja jaksaisi oppia sekä suomen että ruotsin kielen. Jos minulta kysyttäisiin mielipidettä ruotsin opiskelusta, puoltaisin sen pakollisuuden poistamista. Se on tosin poliittinen teema, josta Suomessa asuvien virolaistenkin mielipide jakaantuu."

Suoraan sanoen pakkoruotsi, jolle ei löydy perusteita suomenkielistenkään kohdalla, on pelkkää turhaa pompotusta maahanmuuttajien kohdalla.

Kuinka paljon pakkoruotsin annetaan syrjäyttää ihmisiä? Luku on moninkertainen siihen kielivähemmistöön verrattuna, jonka muka-suojaksi pakkoputki on laadittu.

Ikävän monta "en ymmärrä, opi se ruotsi" -kommenttia on ketjuun tullut. On siellä osuviakin tekstejä kuten tämä:

"Näin koen myös, että virkamiesruotsin vaatimus on minulle kohtuuton."
Se on meille kaikille kohtuuton. Ruotsi on suomalaiselle aivan yhtä vieras kieli kuin sinulle.

Niin, pakkoruotsi on lähes kaikille kohtuuton - paitsi kielilahjakkaille, joille muutama kieli sinne tai tänne ei tunnu missään. Heistä tulee ilmeisesti kasvatustieteilijöitä, poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka sitten riemulla pompottavat muitten lapsia näillä kohtuuttomilla vaatimuksilla. Nämä viran puolesta pompottavat ovat kovakalloista ja kovasydämistä porukkaa.

Mahtavaa, että maahanmuuttaja ottaa kantaa asiaan!
Ja yhtä mahtavaa, että juuri Hesari sallii sen! Toivo ei ole vielä menetetty.

Pika-analyysi:

Suhteeni ruotsin kieleen Suomessa on melko ristiriitainen. Virolaisena olen erittäin kiinnostunut oman äidinkieleni ja kulttuurini säilyttämisestä myös Suomessa asuessani. Siksi suomenruotsalaiset tuntuvat ensisilmäyksellä kohtalotovereiltani.

Suomenruotsalaisuutta ja suomenvirolaisuutta ei kuitenkaan ideologisesti voi verrata mitenkään, joten tämä kohtalotoverius on turha analogia. Toki kaikki kielivähemmistöt saavat puolestani ylläpitää kieltään, ei siinä mitään.

Toisaalta kun kuulen ruotsia, näen missä Suomeen kotoutumiseni raja kulkee. Minä en osaa kieltä lainkaan. Kun myönnän sen, tajuan miten sivistymättömältä kuulostan.

Minä olen syntyperäinen suomalainen enkä ole koskaan kokenut olevani sivistymätön, koska en oikeastaan osaa kieltä lainkaan -- en ole puhunut sitä koskaan luokkahuoneen ulkopuolella, enkä ole myöskään ikinä itse halunnut tekeväni sitä. Sivistykselläni ei ole yhtään mitään tekemistä ruotsin taidon kanssa.

Sanotaan tässä nyt sivuhuomautuksena että närpiöläisen tai ahvenanmaalaisen mielestä hänestä Suur-Ruotsin kansalaisena suomi ei ole hänelle sivistyskieli. Voihan se toki olla näin.

Tai oikeastaan en tajua, koska en ole täällä kasvanut. Minusta hollannin osaaminenkin tuntuisi yhtä sivistyneeltä.

Niinpä. Mutta kun kansalliskieli jne. Kielet nyt vaan ovat kieliä ja ihmisten äidinkielet ovat heidän äidinkieliään joita he nyt vaan puhuvat.

Arvostan kyllä Suomea sen takia, että täällä on niin vahva suomenruotsalainen vähemmistökulttuuri. Ihailen suomenruotsalaisia, kun he vaihtavat lennosta kielestä toiseen.

Minäkin vaihdan ihan sujuvasti kielestä toiseen, ja tämä varmaan pätee monelle muulle ihmiselle. Tätä vain ei "lasketa". Ja eikös se suomenruotsalainen vähemmistökulttuuri siis ole kuolemassa jos kaikkia muita ihmisiä ei suomenruotsalaisteta?

Kuitenkin minua askarruttaa, että kummankin kotimaisen kielen osaamista edellytetään monissa työpaikoissa. Sitä kautta tietty osa suomalaisesta yhteiskunnasta jää aina aikuisten maahanmuuttajien saavuttamattomaksi.

Se jää periaatteesta ja tarkoituksellisesti myös nykyään "ruotsia aikanaan opiskelemattomien" ihmisten ulottumattimiin myös. Tämä kuvio on viime vuosina saanut ihan uusia ulottuvuuksia rakenneuudistusten myötä; meillä on ollut melko hyvä status quo viimeiset 50 vuotta.

Olisi kiva kuulla, näkevätkö suomalaiset ja suomenruotsalaiset siinä ristiriitaa.

No suomenruotsalaiset nyt ainakaan eivät todellakaan. He näkevät vain ja ainoastaan asetelman jossa kaikki puhuvat ruotsia ja jos eivät puhu, se on yksilön oma vika.

Uskoisin opiskelevani jo ruotsia, jos se olisi täysin vapaaehtoista. Pidän kielistä, ja hyvät englannin ja saksan taitoni auttaisivat ruotsin omaksumisessa.

Jos ruotsi olisi vapaaehtoista, saattaisin tai sitten en opiskelisi ruotsia. Kielistä pitämisellä (tyypillinen meemi) ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. On mielenkiintoista ajatella että englannin ja saksan taidot olisivat "portti" ruotsin osaamiseen -- luultavasti niin. Itse kuitenkin edelleenkin puhuisin ruotsalaisten kanssa luultavasti englantia, vaikka heidän kielensä sisältääkin paljon rakenteita jotka olisivat tunnistettavissa oman erinomaisen englannin ja hyvän passiivisen saksan taitojeni kautta. Mikään tästä ei tietenkään tarkoita sitä että minulle tai hypoteettisille lapsilleni pitäisi priorisoida ruotsin opintoja ennen näitä muita, ruotsin opiskelua helpottavia, kieliä.

Mutta pelkkä ajatuskin virkamiesruotsin tasolle pyrkimisestä saa minut heittämään pyyhkeen kehään.

Onneksi en ole virkamies enkä sellaiseksi halua. Miksi pidetään oletuksena että virkamiehellä on automaattisesti oltava jumalainen ruotsin taito?