vapaakielivalinta.fi

Sain juuri tutultani masentuneen viestin: perheen seiskaluokkalainen poika oli aloittanut pakkoruotsiuransa saamalla kokeista 6+. Taustalla on vaikeuksia äidinkielessä ja englannissa alemmilla luokilla, toisaalta ihan hyviä arvosanoja muissa aineissa ja erityiskiitosta tilantajua vaativista tehtävistä.

Kieltenopettajatuttujeni arvio on, että mikäli lapsi saa alkavasta ruotsista alle kasin, ollaan menossa kohti isoja vaikeuksia. Oma lapseni sai aikanaan vahvasti tuettuna seiskalla kasin, josta sitten työstä ja tuesta huolimatta pudottiin ysin viitosiin ja lukion nelosiin.

Varsinkin pojat pannaan maksamaan kalliisti "ruotsi on rikkaus" -liturgiasta.

Monissa perheissä pakkoruotsi on se aihe, joka aiheuttaa koko perheelle jatkuvaa huolta ja murhetta. Sellaisen kielen oppiminen, jolla ei ole mitään tekemistä lapsen ja nuoren arjen kanssa ja joka ei todellakaan ole oman kiinnostuksen kohde, on todella vaikeaa. Jos taustalla on vielä nimenomaan vaikeuksia kielen oppimisessa, edessä on hikeä ja kyyneleitä, kannustusta joka muuttuu kireydeksi, koko perheen ponnisteluja ja jatkuvaa huolta nuoren selviytymisestä haussa toiselle asteelle ja mahdollisista lukio-opinnoista sekä korkeakoulujen pakkovirkaruotsista. Siinä menee koko perheeltä kevyesti kymmenen vuotta pakkoruotsin varjossa.

En tietenkään vastannut näin. Lohdutin, että tehdään nyt kaikkemme, että tämä pakkoruotsi saataisiin kunnialla historiaan. Meidän lapsemme ansaitsisivat kokemuksen opintojen mielekkyydestä ja itsestään onnistuvina opiskelijoina.

Ajattele, mitä sinun lapsellesi sanottaisiin -- "noh, kaikista ei ole ruudinkeksijöiksi, onhan meillä matematiikkaakin" -- ihan vain siksi, että hän on suomenkielinen. Jos hän olisi syntynyt ruotsalaiseksi, hänellä olisi ollut ihan erilaiset edellytykset. Mutta kun sen ruotsin kuuluu olla se asia joka jakaa ihmisiä sinne syrjäytyneisiin (joista sitten ollaan huolissaan ja halutaan lisää ruotsin opetusta) ja toisaalta sitten niihin pulskeisiin virkamiehiin ja "johtajiin"...

Eero Nevalainen kirjoitti:--- Jos hän olisi syntynyt ruotsalaiseksi ---

Ruotsin kieltenopetuksen malli olisi tosiaankin aivan toisenlainen ja kouluissa pyrittäisiin oppilaan kannalta parhaisiin ratkaisuihin. Mitään ihmisten karsimista pakkosuomen tai edes pakkosaksan turvin ei tulisi mieleenkään tehdä.

Tänään sain erään toisen tutun kautta nähdä vilahduksen ahvenanmaalaisnuoren elämästä. Tuttuni lähisukua on Ahvenanmaalla ja nuori sukulaismies oli nyt lomalla hänen luonaan. Mies on toisella kymmenellä ja käynyt peruskoulunsa, kun siellä vielä oli pakkosuomi. Hänen äitinsä on täysin kaksikielinen, mantereelta muuttanut, mutta poika itse ei ole oppinut suomea. Tuttuni kuvasi hänen kielitaitoaan näin: "Ei se ole ilmeisesti kielellisesti kovin lahjakas, koska se ei ole koulussa ja kotona oppinut suomea. Se ei puhu suomea eikä edes ymmärrä suomea, puhuu täällä kuulemma ruotsia ja englantia." Ok, eihän tässä ole ongelmaa, koska Ahvenanmaa on yhtä ruotsinkielinen kuin mannermaa on suomenkielinen ja ahvenanmaalaisnuoret opiskelevat usein Ruotsissa. Jos Ahvenanmaalta lähdetään lautalla jonnekin, niin suunta on yleensä Tukholma, kuvasi tuttuni. Nuorella miehellä oli tietotekniikka-alan koulutus.

Miksemme saa suhtautua samalla suvaitsevaisuudella siihen, että mannermaalla elävä ei-ruotsinkielinen nuori ei opi ruotsia!!!

NRR kirjoitti:Mitään ihmisten karsimista pakkosuomen tai edes pakkosaksan turvin ei tulisi mieleenkään tehdä.

Näinhän se on, vaikka muuta sanotaan. Mutta kun taustalla on se tarve oikeasti karsia niitä ihmisiä sen ruotsin suhteen, mikä olisi sitten Ahvenanmaalla totaalisen väärin... eri säännöt koska kansalliskieli, katsos. Pitäähän sitä päästä sanomaan että ei Suomessa voi... jne.

Eero Nevalainen kirjoitti: eri säännöt koska kansalliskieli, katsos

Tämä tuntuu yhä enemmän sanaleikiltä, jossa vaihtamalla termejä luovutaan logiikan ja oikeudenmukaisuuden tavoitteista.