vapaakielivalinta.fi

Pakkoruotsia yritettiin ihan tuolla nimellä saada pois vuosina 1990-1993.
Itselläni ei ole mitään muistikuvaa asiasta, koska olin poissa Suomesta.

Muistaako joku, mitä lehdissä kirjoitettiin silloin ?
Ainakin pakkoruotsi -sana oli ihan yleisessä käytössä!

Oma analyysini:
Uosukainen ja Aho olisivat olleet valmiit poistamaan pakon.
1992-1994 suurlama antoi RKP:lle kiristyksen avaimet,
ja 1994-2003 asiaa jarrutti Paavo Lipponen..

2004 poistui yo-pakkoruotsi ja tilannetta luvattiin "arvioida uudelleen" myöhemmin.

2014 on uudelleenarvioinnin aika!


http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/k ... edia=98756

Pakkoruotsi-sana on käsittääkseni ollut aika yleisesti käytössä jo 1980-luvulla.

Uosukainen yritti ihan tosissaan pakkoruotsin poistamista, mutta ei onnistunut. Huomioitavaa on, että pakkoruotsin poistamisen kannattajia on ollut kokoomuksessa pitkään (aina) sekä varttuneemman jäsenistön että nuorison parissa.

Keskustan Matti Vanhanen onnistui yllättämään pakkoruotsittajat noustessaan pääministeriksi ennalta arvaamattomasti eroamaan joutuneen Jäätteenmäen tilalle. Ruotsin muuttaminen valinnaiseksi aineeksi yo-kirjoituksissa oli käänteentekevä asia kielipolitiikassa.

Pakkoruotsittaja-Lippånen on kuin musta mörkö sekä Suomen kielipolitiikan että kaiken suomalaisen yhteiskuntapolitiikan yllä. Pakkoruotsittaja-Lippåsen vaikutus on ollut negatiivinen ja Suomelle haitallinen joka suhteessa.

Demarit ovat suuri kysymysmerkki kielipolitiikassa tällä hetkellä. Demarien kannatus on voimakkaassa laskusuunnassa ja pakkoruotsimyönteinen asenne tullee jyrkentämään demarien alamäkeä. Vai uskaltaako joku demareista ottaa etäisyyttä pahan Paavon pakkoruotsikantoihin?

TK kirjoitti:
Pakkoruotsittaja-Lippånen on kuin musta mörkö sekä Suomen kielipolitiikan että kaiken suomalaisen yhteiskuntapolitiikan yllä. Pakkoruotsittaja-Lippåsen vaikutus on ollut negatiivinen ja Suomelle haitallinen joka suhteessa.

Demarit ovat suuri kysymysmerkki kielipolitiikassa tällä hetkellä. Demarien kannatus on voimakkaassa laskusuunnassa ja pakkoruotsimyönteinen asenne tullee jyrkentämään demarien alamäkeä. Vai uskaltaako joku demareista ottaa etäisyyttä pahan Paavon pakkoruotsikantoihin?

Lipponen (luetaan Lippunen) tekee jo vahinkoa pakkoruotsillekin. Hänen retoriikkansa on sitä yhtä ja samaa, eikä hän ole osannut keventää tai piilottaa sanomaansa kuten fiksummat. Lisää vaan Lipposta niin hyvä tulee!

Demareista 22% kannatti pakkoruotsia viimeisimmässä gallupissa. On mielenkiintoista nähdä miten alas kannatuksen pitää mennä ennen kuin tilanteeseen reagoidaan.

Mitä demareihin tulee, niin 1967 opetusministeri (kouluhallituksen pääjohtaja) R.H. Oittisen johdolla (SDP) oli valmisteltu suunnitelma, jossa suomenkielisessä peruskoulussa olisi yksi pakollinen ns. maailmankieli eli englanti, ja toinen kieli olisi ollut vapaaehtoinen, mutta lukiossa ruotsi olisi ollut pakollinen. Vaikka aluksi demarit nojautuivat tähän, niin pian Oittinen jyrättiin törkeästi rkp:n aloitettua massiivisen, järjestelmällisen muokkauksen, jossa ulkomaat otettiin avuksi (Pohjoismaiden neuvosto ja skandinaavilehdistö). Hallituksen vaihtuessa keskustapuolueen Virolaisesta tuli opetusministeri (hän ajoi pakkoruotsia puoleensa enemmistön mielipiteestä huolimatta ja onnistui sen ohittamaan). Demareissa Svenska arbetarförbundet eli K.A.Fagerholm, yhdessä mm. Erkki Raatikaisen ja Arvo Salon kanssa sai käännetyksi eduskuntaryhmän rkp:n linjalle.(myöskään Erkki Aho, tuleva kouluhallituksen pääjohtaja, ei kannattanut pakkoruotsia).

Tampereen yliopistossa on pro gradu -tutkielma:
dc.title Peruskoulu - uudistuksen kielenopetuksen muuttuminen koulukysymyksestä kielitaisteluksi ja puoluepolitiikaksi.

dc.contributor.author RAUTIAINEN, KARI -
Vuodelta 2000. paperisena tutkielma-osastossa. Kävin kopioimassa sen itselleni.
dc.date.issued 2000 -
dc.identifier.uri http://tampub.uta.fi/handle/10024/87457
dc.title Peruskoulu - uudistuksen kielenopetuksen muuttuminen koulukysymyksestä kielitaisteluksi ja puoluepolitiikaksi. -

Omakohtaisesti asioita seuranneena muistan, että peruskoulun piti tarjota MAHDOLLISUUS kaikille eikä PAKOLLISUUTTA . Mutta pedagogiset ja sosiaaliset periaatteet vaihtuivat KIELIPOLITIIKAKSI, jossa demareilla oli ennestään epäitsenäinen perinne eli liittosuhde ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa.