Kirjailija puolustaa suomea ruotsilla ja moittii englantia
Lähetetty: 24.11.2013 07:34
Etelä-Suomen Sanomissa kirjailija Mila Teräs kaipaa puhdasta ja rikasta suomen kieltä, kritisoi anglismeja - mutta nivoo koko juttunsa pakkoruotsin hehkutteluun:
http://www.ess.fi/Mielipide/blogit/mila ... akko-puhua (rekisteröitynyt voi kommentoida)
Onko tätä kieltä pakko puhua?
"Pakkoruotsi on monen hampaissa. Tuhannet ovat allekirjoittaneet adressin, jotta moisesta kiusasta päästäisiin. Ruotsi ei kuitenkaan ole ainakaan tällaiselle sisäsuomalaiselle kovinkaan pakko. Junassa kajahtavat vielä ruotsinkieliset kuulutukset. Muuten koulunsa jo käynyt voi halutessaan vältellä ruotsia aika pitkälle. Sen sijaan pakkoenglantiin törmää jokainen. Englanti ujuttautuu yhä useammin jokapäiväisiin sanavalintoihimme. --- Kaikesta englannin melskeestä huolimatta juuremme ovat syvällä suomen kielessä. Suomen sanat osuvat vereen ja luihin, kalahtavat sieluun ja sydämeen. Kirjallisuus on kielen kasvutarha ja kansallispuisto, harvinaistenkin taimien vaalimispaikka. --- Kun opettelee uuden kielen, oppii kokonaisen maailman. Se tarkoittaa jotain muuta kuin omaan kieleen pesiytyneiden vieraskielisten sanojen sönkkäämistä. En itsekään koululaisena ollut ruotsista kovin innoissani. Silloin tällöin vuosien varrella on kuitenkin tullut vastaan tilanteita, joissa olen muistellut entisiä ruotsinopettajiani lämmöllä. Näin on käynyt esimerkiksi matkoilla, musiikkia kuunnellessani ja vanhoja dokumentteja kirjojani varten alkuperäiskielellä tavaillessani."
Mikä yhteys? Mikä sanoma?
Ovatko humanistimme niin syvällä tarinassaan, ettei logiikalla ole enää merkitystä?
http://www.ess.fi/Mielipide/blogit/mila ... akko-puhua (rekisteröitynyt voi kommentoida)
Onko tätä kieltä pakko puhua?
"Pakkoruotsi on monen hampaissa. Tuhannet ovat allekirjoittaneet adressin, jotta moisesta kiusasta päästäisiin. Ruotsi ei kuitenkaan ole ainakaan tällaiselle sisäsuomalaiselle kovinkaan pakko. Junassa kajahtavat vielä ruotsinkieliset kuulutukset. Muuten koulunsa jo käynyt voi halutessaan vältellä ruotsia aika pitkälle. Sen sijaan pakkoenglantiin törmää jokainen. Englanti ujuttautuu yhä useammin jokapäiväisiin sanavalintoihimme. --- Kaikesta englannin melskeestä huolimatta juuremme ovat syvällä suomen kielessä. Suomen sanat osuvat vereen ja luihin, kalahtavat sieluun ja sydämeen. Kirjallisuus on kielen kasvutarha ja kansallispuisto, harvinaistenkin taimien vaalimispaikka. --- Kun opettelee uuden kielen, oppii kokonaisen maailman. Se tarkoittaa jotain muuta kuin omaan kieleen pesiytyneiden vieraskielisten sanojen sönkkäämistä. En itsekään koululaisena ollut ruotsista kovin innoissani. Silloin tällöin vuosien varrella on kuitenkin tullut vastaan tilanteita, joissa olen muistellut entisiä ruotsinopettajiani lämmöllä. Näin on käynyt esimerkiksi matkoilla, musiikkia kuunnellessani ja vanhoja dokumentteja kirjojani varten alkuperäiskielellä tavaillessani."
Mikä yhteys? Mikä sanoma?
Ovatko humanistimme niin syvällä tarinassaan, ettei logiikalla ole enää merkitystä?