vapaakielivalinta.fi

Lipponenhan moitti kielikeskusteluamme epäanalyyttiseksi ja toi oman otteensa esiin. Hän korosti juhlapuheessaan ruotsin tuomaa hyötyä: mahdollisuus opiskella Ruotsissa ja muualla Nordenissa, työskennellä siellä, mahdollisuus kotimaassa sijoittua vapaasti niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Tästä hyödystä pitäisi hänen mielestään ottaa kaikki irti sen sijaan, että yritetään perustella, ettei ruotsia tarvitse. EK:n näkemyksiä on tulkittu hänen mielestään täysin väärin ja hän luottaa siihen, että vielä tulee selkeämpi kannanotto, jossa ruotsin tarpeellisuus tulee ilmi. Jos ruotsi olisi vapaaehtoinen aine, tuhannet jättäisivät sen pois ja he menettäisivät monet mahdollisuudet, perustelee Lipponen. Hän näkee, että koulutetut vanhemmat saisivat lapsensa valitsemaan ruotsin kun taas muut jäisivät huonompaan asemaan. Lipponen muistuttaa, että ruotsinopetusta ollaan koko ajan kehittämässä. Todellinen ongelma kouluissa on hänen mielestään valinnaisuus, sillä se vähentää kieliopintoja koluissa. Suomen koululaisia ei Lipposen mielestä saa jakaa alueellisesti ruotsin- ja venäjänlukijoihin, ei itäsuomalaisnuoria saa "sitoa turpeeseen", siis kotipaikkaansa venäjän avulla. Kielikysymyksellä on Suomella suurempi merkitys, se on kohtalonkysymys identiteetillemme ja kuulumisellemme Nordeniin, sanoo Lipponen. Elämme talouskriisin aiheuttamaa henkistä taantumaa Suomessa, etsitään syntipukkeja, kuvio suoraan populismin käsikirjasta, hän jatkaa. Tämä vie umpikujaan. Lipponen sanoo lopuksi, ettei ehtinyt kääntää puhettaan suomeksi, mutta sanoo suomeksi jotakuinkin näin: "Eikö voitaisi ajatella, että me mielummin olemme mukana siinä menestyksessä, jota pohjoismainen yhteisö edustaa, kuin jossain muussa yhteisössä, jota ei ole. Emme me kuulu mihinkään anglosaksiseen yhteisöön, niin tärkeä kuin englanti onkin." Ruotsiksi vaihtaen Lipponen alkoi puhua siitä, miten moni pahastui sarjasta "Suomi on ruotsalainen". Kysehän on länsimaisesta kulttuuriperinnöstä, joka on tullut Suomeen Ruotsin kautta, sanoo Lipponen. Suomi on suomalainen, Suomi on uniikki maa kaksikeilisyytensä ansiosta, minkä pitäisi antaa meille vahvan identiteetin, hän jatkaa. Suuri haaste on tulla monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi ja siihen tarvitaan kaksikielinen traditiomme. Lipponen jatkaa vielä puhumista ruotsinkielisten oikeudesta puhua kieltään, saada palvelua ruotsiksi.

http://svenska.yle.fi/artikel/2013/11/0 ... leder-folk

Kommentit ovat käännettyinä kutakuinkin tällaisia:

- Lipponen elää 70-lukua, vuonna 2013 EU-Suomi tarvitsee maailmankieliä kuten saksaa, venäjää, espanjaa, kiinaa... kuten Ruotsikin.

- "Tusentals elever skulle lämna bort svenskan om den var valbar." sanoi Lipponen mutta tuhannet valitsisivat muita kieliä kuten venäjää, ranskaa ja saksaa sen sijaan. Vaikea kuvitella, että tämä johtaisi luokkayhteiskuntaan, päinvastoin.

- "Finland är ett unikt land med sin särskilda, kulturellt integrerade tvåspråkighet - något som borde ge oss en stark identitet och självförtroende." (Lipponen) Suomessa mitään kaksikielisyyttä ole, suomenkielisillä ja ruotsinkielisillä lapsilla on eri koulut, yliopistot. Eristäminen olisi parempi ilmaisu.

- "Också då företagsspråket är engelska är det viktigt att kunna konversera med svenska kunder eller samarbetspartner på svenska, påpekade Lipponen." Olisi tärkeää osata muita kieliä. Ruotsinkielisethän puhuvat englantia.

- Kouluissa on jo kaikki mahdollisuudet lukea muita kieliä. Ruotsin on avain yritysmaailmaan ja Nordeniin, minun työssäni norjalaisten asiakkaitten ja kolleegoiden kanssa puhutaan ruotsia. Sitä paitsi ruotsi on lähellä englantia ja saksaa ja on helppoa oppia nämä kielet, kun on oppinut yhden niistä.

- En usko, että oppilaat ovat kiinnostuneita muista kielistä ruotsin sijaan. Toiset haluavat lukea kieliä, toiset eivät.

- Aloitetaan ruotsinopetus kolmannelta kuten me suomenruotsalaiset aloitamme suomenopiskelun. Se tekisi ehkä asenteet ruotsia kohtaan positiivisemmiksi.

- Realiteetit eivät anna suomen kielelle paljon mahdollisuuksia.

- Miten oppilaat motivoituisivat lukemaan saksaa, venäjää, espanjaa ja kiinaa, kun ruotsikin on heille liian raskasta?

- Kieliä ollaan motivoituneita lukemaan. Vain pakko tekee ruotsista raskaan.

- Tämän päivän lasten vanhemmat ovat lukeneet pakkoruotsia saamatta siitä hyötyä. Miten he voisivat motivoida lapsiaan. Eikö ruotsi ansaitsisi parempaa kuin pakon. Pakko on kuin kalvava kenkä. Olen pahoillani rakastamani kielen puolesta.

En löydä hesarista mainintaakaan Lipposen puheesta. Enkä oikeastaan suomenkielisestä mediasta muutenkaan. Hiipii ajatus, ettei toimittajakuntakaan usko Lipposen puheen toimivan pakkoruotsin puolesta. Siitä voidaan ottaa myöhemiin esiin muutama valittu "kielikeskustelu on epäanalyyttistä" -heitto, mutta muuten on parempi olla hiljaa.

NRR kirjoitti:En löydä hesarista mainintaakaan Lipposen puheesta. Enkä oikeastaan suomenkielisestä mediasta muutenkaan. Hiipii ajatus, ettei toimittajakuntakaan usko Lipposen puheen toimivan pakkoruotsin puolesta. Siitä voidaan ottaa myöhemiin esiin muutama valittu "kielikeskustelu on epäanalyyttistä" -heitto, mutta muuten on parempi olla hiljaa.

Eiköhän se ole niin, että Lipposesta on tullut pakkoruotsittajille taakka. Fiksuimmat heistä ovat takuulla lukeneet tuota Lipposen vuodatusta korvat punaisina. Tästä syystä puhe oli luettavissa vain svenska YLE:llä. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta kieltäytyä.
Pakkoruotsia on aikanaan ollut helpompi perustella vanhemmille, joilla itsellään ei ole ollut mitään kokemusta vieraiden kielien opiskelusta. Nykyvanhempien kohdalla on tilanne toinen. Heillä on omakohtainen kokemus asiasta. He TIETÄVÄT mistä puhutaan.
Siinäkin on melkoinen ristiriita, että opiskeluaikoja vaaditaan lyhennettäväksi, mutta toisaalta niitä pidennetään ja hankaloitetaan tarpeettomalla pakkoruotsilla.

Olen elänyt Neuvostoliiton kaupan kukoistuksen. Siinäkään eivät virallinen totuus ja paikan päällä näkemäni totuus kohdanneet. Kun totuus lopulta pääsi niskan päälle, oli romahdus nopea ja täydellinen. Samoin uskon käyvän pakkoruotsille.

Mielenkiinnolla odotan, miten tätä kansalaisaloitetta vielä yritetään kampittaa, ja sitähän yritetään. Miten se esim. voitaisiin torpata vetoamalla hallitusohjelmaan? Ennakkotapaus on jo olemassa. Ei turkistarhaustakaan ollut hallitusohjelmassa.

Tämä viivytystaistelu aiheuttaa koko ajan lisää vahinkoa, mutta se ei fanaatikkoa tietenkään haittaa. Pahin vahinko tapahtuu mielestäni kieliryhmien vastakkainasettelussa. Jälkeenpäin voidaan toki sopia, että unohdetaan nämä pahat sanomiset. Kuten fyysisen tappelun jälkeenkin voidaan sopia, että ei lyötykään.

Hillevi Henanen kirjoitti: Pakkoruotsia on aikanaan ollut helpompi perustella vanhemmille, joilla itsellään ei ole ollut mitään kokemusta vieraiden kielien opiskelusta. Nykyvanhempien kohdalla on tilanne toinen. Heillä on omakohtainen kokemus asiasta. He TIETÄVÄT mistä puhutaan.
Siinäkin on melkoinen ristiriita, että opiskeluaikoja vaaditaan lyhennettäväksi, mutta toisaalta niitä pidennetään ja hankaloitetaan tarpeettomalla pakkoruotsilla.

Olen elänyt Neuvostoliiton kaupan kukoistuksen. Siinäkään eivät virallinen totuus ja paikan päällä näkemäni totuus kohdanneet. Kun totuus lopulta pääsi niskan päälle, oli romahdus nopea ja täydellinen. Samoin uskon käyvän pakkoruotsille.

Niin, mikä lienee vanhempien suomenkielisten pakkoruotsin puolustajien koulutusaste... Joskus olen tosiaan saanut sen kuvan asiasta eri puolilla vääntäessäni, että ruotsin kieli nähdään sivistyksenä ja merkkinä koulutuksesta, jota heillä itsellään itsellään ei ole, mutta haluavat antaa kuitenkin sivistyneen ihmisen kuvan itsestään ja lapsilleen paremman koulutuksen. Näin kärjistäen ja yleistäen. Edelleen mutuni on (omien kavereitteni pohjalta), että näiden vanhempien lapset harvemmin ovat jatkaneet yliopistoon, eivätkä ole erityisemmin kieli-ihmisiä. Joten heille pakkoruotsilla ei ole suurempaa merkitystä, koska olisivat varmasti lukeneet sitä muutenkin sen kummempia miettimättä ja ottaneet mahdollisen kolmannen kielensä vasta lukiossa "pakotettuna". Heidän on sitten ehkä helpompi toistaa auktoriteettien sanoja, koska ei ole esimerkkiä niiden kritisoimisessa, eivätkä he ole hirveästi ajatelleet asiaa monelta kantilta. Lisäksi ehkä heidän suustaan tulee helpommin näitä "vihaat ruotsia, koska et osaa sitä" tai "kyse on vain asenteesta", jos itse/kaverit eivät ole olleet koulutuksesta tai kielistä kiinnostuneita, eivätkä ole sitten sitä ruotsiakaan oppineet tai tarvinneet työssään jotain muuta kieltä. Taas puolestaan me "akateemiset" (tai siis ainakin minä itse) olemme olleet kielistä ja kulttuureista (ja muustakin) kiinnostuneita ja oppineet ruotsiakin, mutta sitten myös tajunneet, ettei hyvälläkään kouluruotsitaidolla tee yhtikäs mitään.

Jos taas vedän isäni tähän mukaan, niin hänhän oli sukupolveensa nähden koulutettu (joskus "paheksui" huvittuneena, kun nykyajan mummot eivät enää niianneet hänelle kylillä nähdessään kuten aikaisemmin ), joten pidän itseäni akateemisen perheen kasvattina. (Vanhempani eivät myöskään koskaan ihannoineet Neuvostoliittoa, sekin tuli jo heidän vanhemmiltaan.) Kasvoin siis itse ympäristössä, jossa oli lupa kritisoida ja keskustella asioista, eikä "virallista totuutta" välttämättä uskottu, vaikka en kai tätä koskaan silloin ajatellut. Nyt itse yliopistossa olen tavannut ihmisiä, joista monet ymmärtääkseni ovat ensimmäisen sukupolven akateemisia, ja tuntuu siltä, että moni ei innostu keskusteluista tai varsinkaan väittelystä yhtä paljon kuin minä. (Siinä määrin jo, että minun pohtimiseni saattaa kuulostaa heistä väittelystä, eivätkä he halua jatkaa. Siksi pakkoruotsista on välillä mukava vääntää...) Muutkin toisen polven akateemiset ovat enemmän keskustelevaa joukkoa.

No, ei tässä ollut suurempaa pointtia, mutta ajattelin tarjota oman näkemykseni pakkoruotsin kannattajien mahdollisista syistä ja taustasta.