Ehkä Islannissa on pakkotanska niissä tutkinnoissa, joita tuolla vähäväkisellä maalla on itse tarjota kansalaisilleen?
Opettajalehdessä vuosi sitten kirjoitettiin islantilaisten pakkotanskasta ihaillen ja ymmärtäen – pakkoruotsikeskusteluahan lehti on välttänyt:
”Islannissa tanskan kieli on pakollinen oppiaine. Tanskanvihaajiin maassa ei silti törmää, vaan hiukan vastahankaiset koululaisetkin ymmärtävät kielen avaamat mahdollisuudet.”
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/ ... 161781.htm
Pakkotanskan taustoista kerrotaan tutunoloisesti:
- Islanti on saarena ja erikoisen kielen vuoksi eristyksissä, Pohjola on sentään lähellä.
- Maa on kuulunut Tanskaan yli 500 vuotta.
- Tanska on islantilaisille portti paitsi heidän omaan historiaansa, myös yliopistoihin ja työpaikoille muissa Pohjoismaissa.
- Kun tulee lama, mennään Pohjolaan töihin.
Mutta oleellisista oleellisin on tämä
- Islannilla ei ole ollut varaa perustaa joka alalle omia tiedekuntia tai muuta korkeampaa opetusta, joten he kouluttautuvat usein muissa Pohjoismaissa. Islantilaiset voivat toki mennä opiskelemaan muuallekin kuin Tanskaan, mutta esimerkiksi USA:ssa koulutus on kallista eikä siihen aina saa islantilaista opintolainaa.
Islannin kieli on kuulemma vaikea jopa syntyperäisille puhujille. Siksi kouluun mennään jo kuusivuotiaina, painotetaan äidinkieltä ja vieraiden kielten opiskelu aloitetaan vasta kuudennella luokalla. Englanti on ensimmäinen kieli mutta tanskakin alkaa jo seitsemännellä. Tanskanopettajat kyllä haluaisivat varhaistaa opetusta,
”kun lapsilla on vielä tallella synnynnäinen taipumus omaksua kieliä ja niiden ääntämistä”. Opetusministeri on ehdottanut tanskan lisäämistä lukioasteella (Apua, meillä on lukiouudistus tulossa).
Ohimennen sivutaan kritiikkiä: monen mielestä kuulemma kieliä opetetaan maassa liikaa ja kovia aineita liian vähän mutta pakkotanskaa ei kuulemma vastusteta.
"Kun kielet tulevat oppilaiden elämään, he ovat siinä iässä, jossa on melkoisen vaikeaa saada heidät näkemään mitään positiivista koulunkäynnissä", oppilaiden asenteita tutkinut professori "naurahtaa". Hän kuitenkin myöntää, että todella moni oppilas ilmoittaa inhoavansa tanskan opiskelua. Todelliset asenteet ovat professorin mukaan kuitenkin lähes aina myönteisempiä kuin kyselyvastausten perusteella voisi olettaa. Niin, niin, näinhän meilläkin käsitellään asenteita pakkoruotsiin.
Artikkelissa haastateltiin nuoria, jotka muistelivat, että tanskan opinnot olivat tylsiä. Ei opittu puhumaan, mutta vähän ymmärtämään. Kaikki kuulemma kannattavat kuitenkin jonkin pohjoismaisen kielen opintoja, koska nuoret päätyvät aina joksikin aikaa muualle Pohjolaan opiskelemaan ja töihin. Pakkotanskan sijaan voi lukea norjaa tai ruotsia, jos on jo ehtinyt oppia näiden kielten alkeet kotona.
Tietysti islantilaisten tilanne on tyystin toinen kuin suomalaisten, tätä vain ei tekstissä korosteta vaan vaimennetaan.
Tanska tukee islantilaisten pakkotanskaa:
”Islantiin on saatu tanskalaisia kiertäviä opettajia, jotka esittelevät lapsille laadukasta tanskalaista rokkia ja rappia, elokuvia, tv-ohjelmia ja nuorisolehtiä. Tämän on huomattu selvästi lisänneen tanskan kielen kiinnostavuutta lasten silmissä.” (NRR: Svenska.nu hakenee oppinsa täältä.)
Nyt tanska ei kuulemma ole enää pakollista yo-kirjoituksissa ja opetuskin on kuulemma entistä elämyksellisempää, kirjallisen ilmaisun sijaan painotetaan ymmärtämistä:
”On siirrytty lukuaineesta kommunikaatioaineeseen.”
Tanskan kielen taito on vaatimus julkisissa viroissa.
(Artikkelissa asiaa ei mainita, mutta sen pohjoismaisuutta ihannoiva kirjoittaja on nettitietojen mukaan asunut yli kolmekymmentä vuotta Ruotsissa, Tanskassa ja Islannissa, toki nyt asuu Suomessa.)
NRR:
Vaikea olla kokematta, että tässä puhutaan itse asiassa pakkoruotsista, sen ”tarpeesta”, sen ”elävöittämisestä”, sen muuttamisesta ”kommunikaatioaineeksi”, pyritään kuittaamaan lasten ja nuorten kokemukset vain ikäkauden tahmeudeksi, ymmärretään varhaistamista ja alleviivataan hallinnon viisautta, kun pakkoa ei höllätä vaan sitä vahvistetaan.
Aika kaukaa täytyy asiaa kiertää...
Islantilaisten tilanne on tyystin toinen kuin suomalaisten. Islanti on nuori valtio, jossa puhutaan fornnordiskalle pohjaavaa kieltä ja joka todella pienen väestömäärän vuoksi ei pysty edes ylläpitämään omaa korkeakoululaitosta ja tukeutuu siksi kulttuuriseen yhteyteen entisten emämaidensa kanssa.
Islantilaisia on 300 000 ja skandinaaveja n. 20 miljoonaa. Vertailukohta olisi sama, jos meillä suomalaisilla (yli 5 miljoonaa) olisi rinnalla yli 300 miljoonainen karjalankielinen Karjala. Veto Karjalaan voisi olla kova, mutta
silloinkin meillä olisi valmius itse hoitaa koulutus ja tutkimus, eikä mitään tarvetta pakkokarjalalle olisi.