Miksi entusiastit eivät riitä ?

[JV Lehtonen]

Luin todella mielenkiintoisen blogin, joka hetkeksi mykisti minut.

Nuori nainen oli löytänyt onnensa täyttymyksen ruotsin kielestä.

Mutta herää kysymys: Miksi tällaiset entusiastit eivät riitä kannattelemaan ruotsin kieltä,
vaan koko kansa pitää pakottaa uhraamaan aikaansa turhuuteen.

Luulisi nyt tällaisten intoilijoiden olevan riittävä resurssi ruotsin kielen elinvoiman ylläpidossa-

Miksi meitä muita pitää rääkätä tällä pakottamisella, kun kerran innokkaita vapaaehtoisia riittää ??

"Kaisa vahvistaa, että asenneilmasto muuttunut uhkaavaksi:

”Jotkut suomenruotsalaiset ystäväni ovat kertoneet, että he eivät aina uskalla puhua ruotsia julkisissa kulkuvälineissä ikävien kokemustensa vuoksi: ”turpa kiinni, Suomessa puhutaan suomea”, on saattanut joku ihan asiallisestikin pukeutunut henkilö huomauttaa. Suurkaupungissa luulisi olevan tilaa erilaisille ihmisille. Voi kysyä, onko kaupunki, jossa ei saa puhua äidinkieltään eikä siedetä muuta kuin suomea tai suomalaisia edes suurkaupunki? Ja mikä tuon vihan kohde todellisuudessa on? ”

http://sylvi.fi/2013/11/rakkaudesta-ruotsin-kieleen/

[Eero Nevalainen]

Nämä on siitä hankalia että kyllähän siis sinänsä subjektiivinen kilahtaminen ruotsiin on sallittua. Silti vaikka se kävisi itselleni, en oikein osaisi perustella ideaa siitä että tämä valaistuminen nyt olisi sitten yleinen sääntö. Kannattaa huomioida että (ehkä tarkoituksellisen provokatiivisesti) blogisti on jo kovaa vauhtia keskellä kieltenvaihtoa ruotsiin ihan sukupolvitasolla...

Ja hyvä "aateveli" JV, sinulla on hieman aggressiivinen ote jos nyt saan sanoa... se oikeasti ei auta asiaa. I

[NRR]

Itse Kaisan tarina on hauska, mutta tässä tulee näkyviin noidankehä: "Kaisa ymmärtää, miten pakko voi tappaa motivaation. Toisaalta hän uskoo, että nykyisen asenneilmapiirin vuoksi harva nuori tulisi valinneeksi ruotsin kielen ellei velvoitetta olisi."

Siis pakko on vienyt ruotsilta sen kiinnostavan imagon, joka sillä olisi voinut olla. Nyt harva haluaa valita ruotsia vapaaehtoisesti ja siksi vapaaehtoisuus tuntuu monesta aivan mahdottomalta ratkaisulta. Joten pakko jatkaa ruotsin imagon nakertamista. - Kenties pakon jatkamista myydään ajatuksella, että vasta kun hurmauskampanjat ja norden-identiteettityö on tehnyt tehtävänsä, voidaan ajatella pakon jonkinasteista lieventämistä. Mutta sitten pakko jatkuu kyllä lastenlapsille.

[Eero Nevalainen]

Kehäpäätelmähän tämä aina on ollut

[JV Lehtonen]

Nämä on siitä hankalia että kyllähän siis sinänsä subjektiivinen kilahtaminen ruotsiin on sallittua. Silti vaikka se kävisi itselleni, en oikein osaisi perustella ideaa siitä että tämä valaistuminen nyt olisi sitten yleinen sääntö. Kannattaa huomioida että (ehkä tarkoituksellisen provokatiivisesti) blogisti on jo kovaa vauhtia keskellä kieltenvaihtoa ruotsiin ihan sukupolvitasolla...

Ja hyvä "aateveli" JV, sinulla on hieman aggressiivinen ote jos nyt saan sanoa... se oikeasti ei auta asiaa. I

Saa sanoa. Olen aggressiivinen omalla nimelläni. Onko todisteita, että hellä ote on poistanut pakkoruotsin ?
Mutta huomaa, että aggressioni ei suinkaan kohdistu tähän kielenvaihtajaan. En minä hänen kimppuunsa käynyt,
vaan totesin, että innokkaita on aivan vapaaehtoisestikin. Mihin tarvitaan pakottamista, joka aiheuttaa aggressiota ?

Kerro, mikä auttaa asiaa, niin olen mukana..

PS: Minä pukeuden huonosti enkä kiellä ketään puhumasta kieliä kaupungilla

[JV Lehtonen]

Olen kyllä mielestäni aika maltillinen, mutta määrätietoinen..mutta kaikki on suhteellista.


http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi ... elisortoon

[NRR]

Olen kyllä mielestäni aika maltillinen, mutta määrätietoinen..mutta kaikki on suhteellista.
http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi ... elisortoon

Osuva huomio tuossa blogissa liittyen tähän nimigeneraattoriin hesarissa:

"Historiaa vasten tarkasteltuna kyse on mitä nöyryyttävimmästä muistosta siitä, kuinka kirjanpitokielen ollessa ruotsin kieli Ruotsin vallan aikana, suomalaiset ihmiset nimettiin ”uudelleen” ruotsin kielellä kirjanpidon helpottamiseksi."

Tämähän on totta, jokainen sukututkimusta harrastanut on lukenut, miten esivanhempien nimet on ruotsinkielinen kirjaaja muovannut itselleen tutuiksi ja miten skunimet lännessä on annettu ruotsinkieliset sukunimetkin. Samaan aikaan noiden vuosisatojen historiankirjoissa ei näy suomenkielisiä nimiä, ei myöskään suomea äidinkielenään puhuneiden nimiä ennen 1600-lukua ja sen jälkeenkin niukasti. Emme edes tunne nimistömme historiaa, germaanilainoja, itämerellisiä nimiä jne.

Tuo nimigeneraattori on tosiaan aika kyseenalainen.

Minkälaisia nimiä taikoisi meille nimigeneraattori, jossa voisi saada itselleen länsisuomalaisen, karjalaisen tai lappalaisen nimen 1100-luvulta...

[rationalisti]

Näistä Luomista tulee mieleen lähinnä entisaikojen Amerikan kotineekerit; siistiin sisätöihin päässeet eivät osaa nähdä orjuutta yhtä pahana kuin rankkaan peltotöihin päätyneet kohtalotoverinsa. Itsehän kyseinen neito on päässyt toteuttamaan kohdallaan vapaampaa kielivalintaa kuin enemmistö. Mitähän hän olisi tuumannut, jos kolmannella luokalla olisi ollut pakko aloittaa englanti (tai mikä tahansa muu kieli) eikä hänen itse kaipaamansa ruotsia olisi päässyt lukemaan kuin vasta kahdeksannelta luokalta kolmantena vieraana kielenä?

[Eero Nevalainen]

Yleisestikin ottaen tuo "koska minä opiskelin ruotsia ajoissa/ahkerasti niin se ei ole vaikeaa ja sitten se antaa mahdollisuuden tehdä sitä ja tätä ja siksi sen pitää olla pakollista kaikille"-maailmankuva on oikein tyypillinen. Tulee mieleen se Ylioppilaslehden pääkirjoitus juuri tästä asiasta. Se ei perustele mitään mutta pakollisuuden vaatimus pönkittää väitteen esittäjän omaa maailmankuvaa.

[NRR]

Yleisestikin ottaen tuo "koska minä opiskelin ruotsia ajoissa/ahkerasti niin se ei ole vaikeaa ja sitten se antaa mahdollisuuden tehdä sitä ja tätä ja siksi sen pitää olla pakollista kaikille"-maailmankuva on oikein tyypillinen.

Tunnistan tuon rajoittuneisuuden nuoresta itsestäni. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että koululahjakkaan ihmisen tragedia on siinä, ettei hän useinkaan huomaa, että nokkela äly tekee ihmisestä suorastaan tyhmän ellei ole halua katsoa asioita muitten näkökulmasta.

[TMK]

Yleisestikin ottaen tuo "koska minä opiskelin ruotsia ajoissa/ahkerasti niin se ei ole vaikeaa ja sitten se antaa mahdollisuuden tehdä sitä ja tätä ja siksi sen pitää olla pakollista kaikille"-maailmankuva on oikein tyypillinen.

Puhuin asiasta kaverini kanssa ja hänen mukaansa ne harvat pakkoruotsin kannattajat, joita hänen kavereissaan on, olivat yleensä näitä monien kielien lukijoita. Pari omaa kaveriani ovat sitten enemmän näitä ruotsista kielenä tykkääviä. Suurin osa yliopistokavereistani on kuitenkin yksiselitteisesti pakkoa vastaan, jopa sellaiset, joilla on suvussa ruotsinkielisiä. Tosin moni kavereistani on miehiä...

Tunnistan tuon rajoittuneisuuden nuoresta itsestäni. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että koululahjakkaan ihmisen tragedia on siinä, ettei hän useinkaan huomaa, että nokkela äly tekee ihmisestä suorastaan tyhmän ellei ole halua katsoa asioita muitten näkökulmasta.

Hehee, mitenkähän älykäs mä sitten olen, kun olin aina hyvä koulussa, mutta ajattelin jo silloin asiaa monelta kantilta ja tulin tähän tulokseen varmaan jo lukioikäisenä.

[NRR]

ajattelin jo silloin asiaa monelta kantilta ja tulin tähän tulokseen varmaan jo lukioikäisenä.

Tähän nuorten oman ajattelun tukemiseen tulisikin pyrkiä, onnittelut sinulle ja mentoreillesi

[TMK]

ajattelin jo silloin asiaa monelta kantilta ja tulin tähän tulokseen varmaan jo lukioikäisenä.

Tähän nuorten oman ajattelun tukemiseen tulisikin pyrkiä, onnittelut sinulle ja mentoreillesi

Noh, onnittelut menevät kai sitten isälleni. Meillä saatettiin keskustella päivällisellä Ždanovista. Muistan myös, ehkä noin 11-vuotiaana (ala-asteella kuitenkin), katsoneeni entisten presidenttien kuvia isän koulun seinällä. Siellä oli sitten Ryti muiden joukossa. Aloin silloin ihmetellä, että hänethän tuomittiin vankeuteen, mutta kuitenkin häntä arvostetaan kuten muitakin, että mitenkäs siinä nyt niin kävi... Toinen "herääminen" tapahtui ehkä vähän aikaisemmin, kun olin nähnyt amerikkalaisia elokuvia, joissa natsit ovat pahoja ja sitten kuullut tarinoita meidän sodista, joissa venäläiset olivat niitä pahoja, ja tämähän tietenkin oli vielä kylmän sodan aikaa. Muistelen sitten tajunneeni, että Suomi olikin Saksan puolella ja Neuvostoliitto Yhdysvaltojen... Siinä pienen tytön mielenkiinto heräsi ja samalla tiellä ollaan edelleen.