Uskaltaako joku juhlapuhuja ottaa etäisyyttä pakosta 2013?
Lähetetty: 05.11.2013 18:30
Professori Fred Karlsson piti mielenkiintoisen juhlapuheen Loviisassa ruotsalaisuuden päivänä 2010, siis kolme vuotta sitten. Se löytyy vain ruotsiksi hänen sivuiltaan.
http://www.ling.helsinki.fi/~fkarlsso/SvD3.pdf
Hän kirjoittaa paljon rivien välissä.
Hän muistuttaa, että suomen kielen nousu ei ollut kaikille ruotsinkielisille mieleen:
Me suomenruotsalaiset voimme paukutella henkseleitämme ja sanoa: me näimme, että suomesta oli tultava maan pääkieli. Snellmanin, Forsmanin ja muiden johtama ruotsinkielinen intelligentsiahan ajoi aluksi suomen kielen asiaa. Mutta toiset ruotsinkieliset pitivät heitä [maan]pettureina.
Vi finlandssvenskar kan smälla med hängslena och säga: vi insåg att finskan måste bli landets huvudspråk. Det var ju den svenska intelligentsian ledd av Snellman, Forsman och andra, som började driva finskans sak. Men de blev fort av de andra svenskarna betraktade som förrädare.
Hän muistuttaa, että ruotsinkieliset kokevat nyt goodwillin menetystä pakkoruotsikeskustelussa:
Totuus on, että me suomenruotsalaiset kaiken aikaa kärsimme nyt monien suomenkielisten silmissä valtavan tappion goodwillissä pakkoruotsi-keskustelun vuoksi.
Faktum är att vi finlandssvenskar nu i många finnars ögon lider en enorm goodwillförlust
hela tiden på grund av pakkoruotsi-diskussionen.
Hän siteeraa pakon kriitikkoja suoralla lainauksella:
"Pakkoruotsi pilaa Suomen ruotsinkielisten maineen suomenkielisten silmissä. Ei pakolla hankita ystäviä, kunnioitusta eikä liioin hyväksyntää. Eipä juuri ole muita kysymyksiä, joissa me koulutetut ja valistuneet kansalaiset kokisimme tulevamme yhtä aikaa kohdelluiksi kuin ymmärtämättömät lapset ja haukutuiksi kielivihasta ja vääristä asenteista".
”… för Finlands svenskar betyder tvångssvenskan att deras rykte fördunklas i finnarnas sinne. Med tvång skaffar man inte vänner, inte aktning och inte heller godtagande. Det finns inte någon annan fråga där vi utbildade och upplysta medborgare blir behandlade som oförstående barn, och samtidigt klandrade för språkhat och felaktiga attityder.”
Ja hän jatkaa omalla äänellään:
On ajattelematonta suomenruotsalaisilta keskustelijoilta luonnehtia suomenkielistä keskustelua kielisodan lietsomiseksi tai nähdä siinä rinnasteisuus 1930-luvun juutalaisvainoihin.
Det är obetänksamt av finlandssvenska debattörer att karakterisera den finska diskussionen som inledning till språkkrig, eller se den som en parallell till 1930-talets judepogromer.
Onko hänen jälkeensä kukaan uskaltautunut pohtimaan asiaa suomenkielisten kannalta? Olisiko huomenna aika?
http://www.ling.helsinki.fi/~fkarlsso/SvD3.pdf
Hän kirjoittaa paljon rivien välissä.
Hän muistuttaa, että suomen kielen nousu ei ollut kaikille ruotsinkielisille mieleen:
Me suomenruotsalaiset voimme paukutella henkseleitämme ja sanoa: me näimme, että suomesta oli tultava maan pääkieli. Snellmanin, Forsmanin ja muiden johtama ruotsinkielinen intelligentsiahan ajoi aluksi suomen kielen asiaa. Mutta toiset ruotsinkieliset pitivät heitä [maan]pettureina.
Vi finlandssvenskar kan smälla med hängslena och säga: vi insåg att finskan måste bli landets huvudspråk. Det var ju den svenska intelligentsian ledd av Snellman, Forsman och andra, som började driva finskans sak. Men de blev fort av de andra svenskarna betraktade som förrädare.
Hän muistuttaa, että ruotsinkieliset kokevat nyt goodwillin menetystä pakkoruotsikeskustelussa:
Totuus on, että me suomenruotsalaiset kaiken aikaa kärsimme nyt monien suomenkielisten silmissä valtavan tappion goodwillissä pakkoruotsi-keskustelun vuoksi.
Faktum är att vi finlandssvenskar nu i många finnars ögon lider en enorm goodwillförlust
hela tiden på grund av pakkoruotsi-diskussionen.
Hän siteeraa pakon kriitikkoja suoralla lainauksella:
"Pakkoruotsi pilaa Suomen ruotsinkielisten maineen suomenkielisten silmissä. Ei pakolla hankita ystäviä, kunnioitusta eikä liioin hyväksyntää. Eipä juuri ole muita kysymyksiä, joissa me koulutetut ja valistuneet kansalaiset kokisimme tulevamme yhtä aikaa kohdelluiksi kuin ymmärtämättömät lapset ja haukutuiksi kielivihasta ja vääristä asenteista".
”… för Finlands svenskar betyder tvångssvenskan att deras rykte fördunklas i finnarnas sinne. Med tvång skaffar man inte vänner, inte aktning och inte heller godtagande. Det finns inte någon annan fråga där vi utbildade och upplysta medborgare blir behandlade som oförstående barn, och samtidigt klandrade för språkhat och felaktiga attityder.”
Ja hän jatkaa omalla äänellään:
On ajattelematonta suomenruotsalaisilta keskustelijoilta luonnehtia suomenkielistä keskustelua kielisodan lietsomiseksi tai nähdä siinä rinnasteisuus 1930-luvun juutalaisvainoihin.
Det är obetänksamt av finlandssvenska debattörer att karakterisera den finska diskussionen som inledning till språkkrig, eller se den som en parallell till 1930-talets judepogromer.
Onko hänen jälkeensä kukaan uskaltautunut pohtimaan asiaa suomenkielisten kannalta? Olisiko huomenna aika?