vapaakielivalinta.fi

Professori Fred Karlsson piti mielenkiintoisen juhlapuheen Loviisassa ruotsalaisuuden päivänä 2010, siis kolme vuotta sitten. Se löytyy vain ruotsiksi hänen sivuiltaan.

http://www.ling.helsinki.fi/~fkarlsso/SvD3.pdf

Hän kirjoittaa paljon rivien välissä.

Hän muistuttaa, että suomen kielen nousu ei ollut kaikille ruotsinkielisille mieleen:

Me suomenruotsalaiset voimme paukutella henkseleitämme ja sanoa: me näimme, että suomesta oli tultava maan pääkieli. Snellmanin, Forsmanin ja muiden johtama ruotsinkielinen intelligentsiahan ajoi aluksi suomen kielen asiaa. Mutta toiset ruotsinkieliset pitivät heitä [maan]pettureina.
Vi finlandssvenskar kan smälla med hängslena och säga: vi insåg att finskan måste bli landets huvudspråk. Det var ju den svenska intelligentsian ledd av Snellman, Forsman och andra, som började driva finskans sak. Men de blev fort av de andra svenskarna betraktade som förrädare.

Hän muistuttaa, että ruotsinkieliset kokevat nyt goodwillin menetystä pakkoruotsikeskustelussa:

Totuus on, että me suomenruotsalaiset kaiken aikaa kärsimme nyt monien suomenkielisten silmissä valtavan tappion goodwillissä pakkoruotsi-keskustelun vuoksi.
Faktum är att vi finlandssvenskar nu i många finnars ögon lider en enorm goodwillförlust
hela tiden på grund av pakkoruotsi-diskussionen.

Hän siteeraa pakon kriitikkoja suoralla lainauksella:

"Pakkoruotsi pilaa Suomen ruotsinkielisten maineen suomenkielisten silmissä. Ei pakolla hankita ystäviä, kunnioitusta eikä liioin hyväksyntää. Eipä juuri ole muita kysymyksiä, joissa me koulutetut ja valistuneet kansalaiset kokisimme tulevamme yhtä aikaa kohdelluiksi kuin ymmärtämättömät lapset ja haukutuiksi kielivihasta ja vääristä asenteista".
”… för Finlands svenskar betyder tvångssvenskan att deras rykte fördunklas i finnarnas sinne. Med tvång skaffar man inte vänner, inte aktning och inte heller godtagande. Det finns inte någon annan fråga där vi utbildade och upplysta medborgare blir behandlade som oförstående barn, och samtidigt klandrade för språkhat och felaktiga attityder.”

Ja hän jatkaa omalla äänellään:

On ajattelematonta suomenruotsalaisilta keskustelijoilta luonnehtia suomenkielistä keskustelua kielisodan lietsomiseksi tai nähdä siinä rinnasteisuus 1930-luvun juutalaisvainoihin.
Det är obetänksamt av finlandssvenska debattörer att karakterisera den finska diskussionen som inledning till språkkrig, eller se den som en parallell till 1930-talets judepogromer.

Onko hänen jälkeensä kukaan uskaltautunut pohtimaan asiaa suomenkielisten kannalta? Olisiko huomenna aika?

Suomenruotsalaisuushan ei nostanut suomen kieltä, vaan pyrki pitämään sen alistettuna perustelemalla alistetun aseman jopa rotuteorioilla.
Snellman ei millään mittarilla ollut suomenruotsalainen, vaan ruotsinkielinen suomalainen.
Suomenruotsalaisuuden perusideaan kuuluu ylemmyys ja ylimielisyys, ruotsinkieliseen suomalaisuuteen se ei kuulu.

Eli termit selkeiksi, muuten hyvää pohdintaa.

JV Lehtonen kirjoitti:Suomenruotsalaisuushan ei nostanut suomen kieltä, vaan pyrki pitämään sen alistettuna perustelemalla alistetun aseman jopa rotuteorioilla.
Snellman ei millään mittarilla ollut suomenruotsalainen, vaan ruotsinkielinen suomalainen.
Suomenruotsalaisuuden perusideaan kuuluu ylemmyys ja ylimielisyys, ruotsinkieliseen suomalaisuuteen se ei kuulu.

Eli termit selkeiksi, muuten hyvää pohdintaa.

Eikös ruotsinkielinen suomalainen ole aika pitkälle sama asia kuin suomenruotsalainen.

riippumatto kirjoitti: Eikös ruotsinkielinen suomalainen ole aika pitkälle sama asia kuin suomenruotsalainen.

Minä ymmärsin eron niin, että moni, varsinkin tuon ajan, suomenruotsalainen halusi erottautua suomenkielisistä suomalaisista ja piti heitä jopa erirotuisina. Snellman puolestaan halusi nostaa suomen kielen asemaa ja työskenteli kaikkien suomalaisten hyväksi.

TMK kirjoitti: Minä ymmärsin eron niin, että moni, varsinkin tuon ajan, suomenruotsalainen halusi erottautua suomenkielisistä suomalaisista ja piti heitä jopa erirotuisina. Snellman puolestaan halusi nostaa suomen kielen asemaa ja työskenteli kaikkien suomalaisten hyväksi.

Eikös Snellmankin ollut suomenruotsalainen?

Snellmanin laaja suku on alkuperältään suomalainen ja nykyisin myös pääosin suomenkielinen. Torniojoen kulmilla pääosin nuoruuteni viettäneenä tiedän, että ruotsalaiset asuvat Ruotsissa - suomen/meänkielisetkin.
Toki Suomessa on kourallinen myös Ruotsissa syntyneitä eli suomenruotsalaisia.

Jos yksilöitä nyt ylipäätään on tarve jotenkin määrittää,
olisiko Snellman lähinnä ruotsalainen tai Venäjälle/Suomeen muuttanut
ruotsalainen. snellman oli muistaakseni syntynyt Tukholmassa.

Tuonaikaisessa poliittisessa luokittelussa hän oli lähinnä fennomaani,
vastakohtana samoihin aikoihin eläneen Freudenthalin edustamalle
svekomanialle. Snellman ajautui lehtimiehenä ongelmiin poliittisten mielipiteidensä vuoksi

masa kirjoitti:Jos yksilöitä nyt ylipäätään on tarve jotenkin määrittää, olisiko Snellman lähinnä ruotsalainen tai Venäjälle/Suomeen muuttanut ruotsalainen. snellman oli muistaakseni syntynyt Tukholmassa.

Syntynyt ehkä, mutta Suomesta kotoisin olleille vanhemmille. Että sukujuuret olivat ihan suomalaiset, minkä takia perhe muuttikin Suomen sodan jälkeen takaisin Suomeen.

riippumatto kirjoitti:

TMK kirjoitti: Minä ymmärsin eron niin, että moni, varsinkin tuon ajan, suomenruotsalainen halusi erottautua suomenkielisistä suomalaisista ja piti heitä jopa erirotuisina. Snellman puolestaan halusi nostaa suomen kielen asemaa ja työskenteli kaikkien suomalaisten hyväksi.

Eikös Snellmankin ollut suomenruotsalainen?

Suomenruotsalainen voi olla, vaikka suku ei olisi Ruotsissa käynytkään.
Suomenruotsalaisuushan on identiteetti, jossa etninen ruotsalaisuus ei ole välttämätön.

Jokainen voi ruveta suomenruotsalaiseksi, kunhan jakaa suomenruotsalaisen identiteetin ja arvot.
Suomenkielisen näkökulmasta suomenruotsalaisuuden idea on olla suomalaisuuden ulko- ja yläpuolella,
määrittämässä von oben, mitä suomalaisuus on!

Siitähän pakkoruotsi on loistava esimerkki!

Jopa täysin suomenkielinen voi ruveta suomenruotsalaiseksi, jos kokee olevansa parempi kuin muut suomenkieliset.
"Bättre folk" ei ole mikään myytti, se on identiteetti!

Ruotsinkielinen suomalaisuus taas haluaa olla osa suomalaisuutta, tasavertaisena, ei ylä- eikä alapuolella, vaan osana sitä.

Snellman ei ollut millään mittarilla suomenruotsalainen, kaikkein vähiten identiteettimittarilla.
Freudenthal taas oli suomenruotsalainen, kaikilla mittareilla.

Suomenruotsalainen ei siis tule koskaan ehdottamaan pakkoruotsin poistamista, mutta ruotsinkielinen suomalainen sen voi tehdä!

JV Lehtonen kirjoitti: Suomenruotsalainen voi olla, vaikka suku ei olisi Ruotsissa käynytkään.
Suomenruotsalaisuushan on identiteetti, jossa etninen ruotsalaisuus ei ole välttämätön.

Jokainen voi ruveta suomenruotsalaiseksi, kunhan jakaa suomenruotsalaisen identiteetin ja arvot.
Suomenkielisen näkökulmasta suomenruotsalaisuuden idea on olla suomalaisuuden ulko- ja yläpuolella,
määrittämässä von oben, mitä suomalaisuus on!

Siitähän pakkoruotsi on loistava esimerkki!

Jopa täysin suomenkielinen voi ruveta suomenruotsalaiseksi, jos kokee olevansa parempi kuin muut suomenkieliset.
"Bättre folk" ei ole mikään myytti, se on identiteetti!

Ruotsinkielinen suomalaisuus taas haluaa olla osa suomalaisuutta, tasavertaisena, ei ylä- eikä alapuolella, vaan osana sitä.

Snellman ei ollut millään mittarilla suomenruotsalainen, kaikkein vähiten identiteettimittarilla.
Freudenthal taas oli suomenruotsalainen, kaikilla mittareilla.

Suomenruotsalainen ei siis tule koskaan ehdottamaan pakkoruotsin poistamista, mutta ruotsinkielinen suomalainen sen voi tehdä!

Enpä tiedä tästä lajittelusta. Taidan jatkossakin ajatella, että suomenruotsalainen=ruotsinkielinen suomalainen. Minusta saa olla suomenruotsalainen ja vastustaa samalla pakkoruotsia ja pitää suomenkielisiä tasavertaisina. Lajittelen ihmiset mieluummin pakkoruotsittajiin ja pakkoruotsin vastustajiin.

riippumatto kirjoitti:

JV Lehtonen kirjoitti: Suomenruotsalainen voi olla, vaikka suku ei olisi Ruotsissa käynytkään.
Suomenruotsalaisuushan on identiteetti, jossa etninen ruotsalaisuus ei ole välttämätön.

Jokainen voi ruveta suomenruotsalaiseksi, kunhan jakaa suomenruotsalaisen identiteetin ja arvot.
Suomenkielisen näkökulmasta suomenruotsalaisuuden idea on olla suomalaisuuden ulko- ja yläpuolella,
määrittämässä von oben, mitä suomalaisuus on!

Siitähän pakkoruotsi on loistava esimerkki!

Jopa täysin suomenkielinen voi ruveta suomenruotsalaiseksi, jos kokee olevansa parempi kuin muut suomenkieliset.
"Bättre folk" ei ole mikään myytti, se on identiteetti!

Ruotsinkielinen suomalaisuus taas haluaa olla osa suomalaisuutta, tasavertaisena, ei ylä- eikä alapuolella, vaan osana sitä.

Snellman ei ollut millään mittarilla suomenruotsalainen, kaikkein vähiten identiteettimittarilla.
Freudenthal taas oli suomenruotsalainen, kaikilla mittareilla.

Suomenruotsalainen ei siis tule koskaan ehdottamaan pakkoruotsin poistamista, mutta ruotsinkielinen suomalainen sen voi tehdä!

Enpä tiedä tästä lajittelusta. Taidan jatkossakin ajatella, että suomenruotsalainen=ruotsinkielinen suomalainen. Minusta saa olla suomenruotsalainen ja vastustaa samalla pakkoruotsia ja pitää suomenkielisiä tasavertaisina. Lajittelen ihmiset mieluummin pakkoruotsittajiin ja pakkoruotsin vastustajiin.

Minä en pakota näkemystäni yleiseksi totuudeksi. Kerroin vain oman näkemykseni ja perustelin sen.
Pakkojärjestelmän vastustajana en pakota ketään mihinkään, vaan jokaisella saa olla oma tulkintansa.
Tuo nyt sattuu olemaan minun tulkintani.

Ruotsalaisuuden päivää juhlitaan tänä vuonna positiivisemmassa ilmapiirissä kuin pitkään aikaan, lausuu HBL:n pääkirjoituksessaan Susanna Ginman. Helsingin Sanomien ja Saska Saarikoskesn "Päivä på svenska" -hankkeella on suuri merkitys.

Toisaalta Ginman muistuttaa, että tästä projektista tulisi oppia, että on mahdollista kääntää trendit vain hankkeilla, joita vedetään positiivisella otteella. Oma asenne on tärkeä, eikä ruotsinkielisten tule sen paremmin turvautua siilipuolustukseen kuin pyytää anteeksi olemassaoloaan.

Erilaisten hurmausoffensiivien ja tietoiskujen tarve kerrottaessa suomenruotsalaisista ja ruotsin kielestä Suomessa ei ole vähentynyt, päinvastoin.

Lopuksi Ginman toteaa, että vähemmistön täytyy suojella itseään ja puolustaa oikeuksiaan. Se tehdään kuulemma parhaiten avoimella ja uteliaalla mielellä.

Avoimuutta odotellessa jatketaan täällä.

NRR kirjoitti: Toisaalta Ginman muistuttaa, että tästä projektista tulisi oppia, että on mahdollista kääntää trendit vain hankkeilla, joita vedetään positiivisella otteella. Oma asenne on tärkeä, eikä ruotsinkielisten tule sen paremmin turvautua siilipuolustukseen kuin pyytää anteeksi olemassaoloaan.

Erilaisten hurmausoffensiivien ja tietoiskujen tarve kerrottaessa suomenruotsalaisista ja ruotsin kielestä Suomessa ei ole vähentynyt, päinvastoin.

Kaikenlainen positiivisuuden hehkutus yms. ärsyttää minua suunnattomasti, oli kyseessä sitten mikä tahansa. Yleensä jos johonkin "oikeaan" asiaan tarjotaan ratkaisuksi asenteen muutosta, niin jo se kertoo siitä, että kyseisessä asiassa on jotain vialla. Mielummin otan vastaan tylsiä perusteluita, kiitos. Koulukiusaaminen, josta on omakohtaistakin kokemusta, ei muutu kiusaamattomuudeksi oman asenteen muokkauksella. Kyllä ne sanat satuttavat silti. No, opinpahan ainakin vastarannankiiskeksi, kun piti itseään puolustaa ainakin henkisesti oman pään sisällä.

Ruotsalaisuuden päivän juhla on menossa.
Tarkistan sanamuodot myöhemmin.

Christina Gestrin toivotti tervetulleeksi ja painotti Nordenia lähimpänä viiteryhmänämme. (Olin kuulevinani, että hän käytti nimikettä nordiska språk - pohjoismaiset kielet ikään kuin se sisältäisi myös suomen.) Kielikeskustelu on hänestä ollut usein loukkaavaa ja uhkaavaa. Myös muut vähemmistöt ovat kokeneet ilmapiirin koventuneen. On ollut vaikea selittää lapsille, mitä koventuneen kieli-ilmapiirin takana on. Hän kertoi myös siitä, että folktingetin sivuilta löytyy nyt kohta, missä pakkoa perustellaan ja vastataan aiheen tiimoilta nousseisiin väitteisiin ja ennakkoluuloihin.

"Meidän on rakennettava identiteettimme kahdelle kansalliskielelle", julisti yksi illan puhujista, Rurik Ahlberg, ja tuntui puhuvan koko Suomesta.

Paavo Lipponen korosti juhlapuheessaan ruotsin tuomaa hyötyä: mahdollisuus opiskella Ruotsissa ja muualla Nordenissa, työskennellä siellä, mahdollisuus kotimaassa sijoittua vapaasti niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Tästä hyödystä pitäisi hänen mielestään ottaa kaikki irti sen sijaan, että yritetään perustella, ettei ruotsia tarvitse. EK:n näkemyksiä on tulkittu hänen mielestään täysin väärin ja hän luottaa siihen, että vielä tulee selkeämpi kannanotto, jossa ruotsin tarpeellisuus tulee ilmi. Jos ruotsi olisi vapaaehtoinen aine, tuhannet jättäisivät sen pois ja he menettäisivät monet mahdollisuudet, perustelee Lipponen. Hän näkee, että koulutetut vanhemmat saisivat lapsensa valitsemaan ruotsin kun taas muut jäisivät huonompaan asemaan. Lipponen muistuttaa, että ruotsinopetusta ollaan koko ajan kehittämässä. Todellinen ongelma kouluissa on hänen mielestään valinnaisuus, sillä se vähentää kieliopintoja koluissa. Suomen koululaisia ei Lipposen mielestä saa jakaa alueellisesti ruotsin- ja venäjänlukijoihin, ei itäsuomalaisnuoria saa "sitoa turpeeseen", siis kotipaikkaansa venäjän avulla. Kielikysymyksellä on Suomella suurempi merkitys, se on kohtalonkysymys identiteetillemme ja kuulumisellemme Nordeniin, sanoo Lipponen. Elämme talouskriisin aiheuttamaa henkistä taantumaa Suomessa, etsitään syntipukkeja, kuvio suoraan populismin käsikirjasta, hän jatkaa. Tämä vie umpikujaan. Lipponen sanoo lopuksi, ettei ehtinyt kääntää puhettaan suomeksi, mutta sanoo suomeksi jotakuinkin näin: "Eikö voitaisi ajatella, että me mielummin olemme mukana siinä menestyksessä, jota pohjoismainen yhteisö edustaa, kuin jossain muussa yhteisössä, jota ei ole. Emme me kuulu mihinkään anglosaksiseen yhteisöön, niin tärkeä kuin englanti onkin." Ruotsiksi vaihtaen Lipponen alkoi puhua siitä, miten moni pahastui sarjasta "Suomi on ruotsalainen". Kysehän on länsimaisesta kulttuuriperinnöstä, joka on tullut Suomeen Ruotsin kautta, sanoo Lipponen. Suomi on suomalainen, Suomi on uniikki maa kaksikeilisyytensä ansiosta, minkä pitäisi antaa meille vahvan identiteetin, hän jatkaa. Suuri haaste on tulla monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi ja siihen tarvitaan kaksikielinen traditiomme. Lipponen jatkaa vielä puhumista ruotsinkielisten oikeudesta puhua kieltään, saada palvelua ruotsiksi.
(puheesta mm. HBL:ssä ilman lukkoa http://hbl.fi/nyheter/2013-11-06/522931 ... illnaderna)
Seuraava juhlapuhuja suitsuttaa folktingetiä, jota ilman kaksikielisyyden nykyisyys ja erityisesti tulevaisuus näyttäisi kovin toisenlaiselta.

Juhlakansa nousee laulamaan Modersmålets sångia.

HE voivat aivan rauhassa rakentaa identiteettinsä kahdelle kansalliskielelle.
Mutta heillä ei ole oikeutta pakottaa kahden kansalliskielen identiteettiään yksikielisille kansalaisille.

Meidän on valittava, onko viiteryhmämme 1980-luvun E-Afrikka ja DDR vai Euroopan unioni ja pohjoismainen kielipolitiikka!

Identiteettiä ei voi määrätä ylhäältä alas, muualla kuin totalitarismissa.

Kansallinen identiteetti syntyy kansalaisten identiteeteistä, jos niissä on tarpeeksi yhteisiä tekijöitä.

http://www.ulkosuomalainen.com/artikkel ... isuus.html

Eriksonin (1975) mukaan identiteetti on yksilön kokemaa jatkuvaa samankaltaisuutta itsensä suhteen ja jatkuvaa samankaltaisen olemuksen jakamista toisten kanssa. Tämän mukaan yksilö on sama henkilö menneisyydessä, nyt ja tulevaisuudessa. Identiteetti on sekä subjektiivista että objektiivista itsen havainnoimista. Usein ihmiset pyrkivät siihen, että omat käsitykset itsestä vastaisivat muiden käsityksiä. Täten identiteetti ei ole staattinen ja muuttumaton. Identiteetti on yksilön tai ryhmän ainutlaatuista erilaisuutta. Etninen identiteetti on ennen kaikkea subjektiivista kuulumista ja lojaalisuutta omaa etnistä ryhmää kohtaan. Se ei kuitenkaan ole pelkästään sitä, miksi itsensä tuntee, vaan myös sitä miten muut toisen etnisyyden näkevät.