vapaakielivalinta.fi

http://www.magma.fi/magma/magmadebatt-o ... hundratals

Herman Lindqvist painotti, että Finlandin ja Sverigen yhteinen historia oli luonnollinen prosessi. Mitään valloitusta ristin ja aseen kanssa ei koskaan tapahtunut. On se niin merkillistä, ettei Suomessa tunneta omaa historiaa ennen venäläisaikaa.

Pasi Saukkonen katsoi, ettei ole ollenkaan sama sanotaanko, että "Suomi oli osa Ruotsia" vai että "Suomi on ruotsalainen" ja otti etäisyyttä taannoisesta tv-sarjasta. Sarjan käsikirjoittaja Marjo Wilkko oli niin ikään keskustelussa ja myönsi, että nimestä tehtiin tarkoituksella provosoiva. Se aiheutti myös suoranaisia uhkailuja ja vihakirjoituksia ("Marjo Wilkko, som är manusförfattare till TV-serien, medgav att titelnamnet var medvetet provokativt. Det gav också upphov till direkta hot och hatskriverier, berättade hon.")

Björn Sundell kysyi, miksi vihamielisten kommenttien kärki kohdistettiin suomenruotsalaisiin. Saukkonen vastasi, että pakko lukea ruotsia kouluissa on osasyynä. Hän myös painotti, että sosiaalisen median vihakirjoitusten takana on pieni ryhmittymä.

Kirjoitin jo aiemmin, että jotain vähemmän hyvää tapahtui sarjan "Suomi on ruotsalainen" myötä. Vaikka kielikysymyksessä oli jo vuosia ollut tapana sensuroida ja kirjoittaa diipadaapaa, tuossa ohjelmassa ja sille annetussa virallisessa suitsutuksessa mentiin kaikkien rajojen yli. Koko suomalaisuuden olemassaolo nollattiin propagandan keinoin, painotuksin, unohduksin, värityksin ja tarkoitushakuisin välispiikein - mutta mediassa tätä kutsuttiin "asialliseksi historiaohjelmaksi". Tälle sarjalle ja sen käsitykselle suomalaisuudesta ja suomalaisten historiasta ei noussut mitään vastavoimaa. Ihmisten kriittiset kommentit koottiin vain ylen sivuilla yhteen ylipitkään ketjuun, jonka latautuminen kesti minuutteja, näin jopa keskustelu tukahdutettiin, kritiikki ohitettiin vihapuheena. Tuo ohjelma olisi pitänyt nauraa lättänäksi, mutta se nostettiin malliksi hyvästä dokumentista. Tällainen rikkoo yhteiskuntarauhan.

On käsittämätöntä että Lindqvistin kirjan myötä entisestään nostatetaan samoja tuntoja. Ikään kuin tarkoituksena olisi tosiaan kääntää asiallinen keskustelu aikansa eläneestä pakollisesta ruotsinopetuksesta sekavaksi nationalistiseksi huuteluksi.