Surukieli - sisäpiirikieli

[TK]

Kielitieteilijä, useita kieliä osaava, Juha Janhunen, kertoilee kielistä ja suomenruotsista puhuttaessa käyttää ilmaisua "sisäpiirikieli", mikä tuntuu varsin osuvalta ilmaisulta.

http://areena.yle.fi/tv/2040079

[NRR]

Janhunen puoltaa toiminnallista autonomiaa ja erillisratkaisuja kaksikielisten ratkaisujen sijaan, jotka taas ovat poliittisten toimijoiden suosiossa. Ruotsinkieliset luulevat Janhusen mukaan, että erillisratkaisuissa olisi kysymys reservaateista kuten intiaaneilla Amerikassa, mutta kyse olisi enemmän Kanadan tai Sveitsin kaltaisista ratkaisuista.

Suomen kielikysymys olisi Janhusen mukaan voitu ratkaista samalla tavalla kuin Sveitsissä, jossa jokaisella kantonilla on oma kieli. Niin ei tehty. Tätä Janhunen kutsuu virheeksi ja se tehtiin jo Suomen itsenäisyyden alkuvuosina. Nyt on jo myöhäistä.

Helsingin kielenä kuuluisi Janhusen mukaan olla edelleen ruotsi, koska se on kaupungin "alkukieli". Hän vertaa Helsingin suomenkielistymistä Tiibetin Lhasan kiinalaistumiseen, kun valloituksen jälkeen kiinalaiset maahanmuuttajat ovat nousseet enemmistöksi. Tästä vertailukohdasta olen jyrkästi eri mieltä Janhusen kanssa.

Helsinki on rakennettu koko maan pääkaupungiksi koko maan ponnistuksin ja erityisesti suomenkielisen enemmistön ponnistuksin. Suomenkieliset esivanhempani ovat eläneet alle sata kilometriä Helsingistä jo 1400-luvun ensimmäisten dokumenttien perusteella. Täytyy olla todella valikoiva historiannäkemys, jotta suomenkielisyys voitaisiin leimata vieraaksi elementiksi pääkaupunkiseudulle vain siksi, että rannikot ruotsinkielistyivät Ruotsinvallan aikana ja eliitti, joka siirrettiin Suomen uuteen pääkaupunkiin pari sataa vuotta sitten, oli ruotsinkielistä. Nämä ovat historiallisia kehityskulkuja, mutta eivät tee maan pääkaupungista ikiaikaisesti ruotsinkielistä, eivätkä komeat autonomian ajan rakennukset Helsingin keskustassa tee kaupungista venäläistä. Suomalaisten historia näkyy pääkaupungin historiassa, muu ei olisi edes mahdollista.

Pääkaupunkiseudun monikulttuuri ja sen monet kielet ovat tosiasia. Pian pääkaupunkiseudun kouluissa on 20% maahanmuuttajataustaisia, monessa koulussa jo nyt luku on paljon suurempi. Pääkaupunkiseutua tullaan rakentamaan monikielisyyden ja monikulttuurisuuden pohjalta, siinä ruotsinkielisyydellä on oma paikkansa. Ehkä kuuntelin huonosti, mutta en kuullut tässä Janhusen haastattelussa näkemyksiä monikulttuurista ja tulevaisuudesta.

[NRR]

Sain sattumalta lueskella Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Helsingin kaupunginmuseon 2006 julkaisemaa lehdykkää nimeltä ”Kouluelämää Snellmanin ajan Helsingissä”. Siinä kuvataan mm. Helsingin kieliolojen historiaa:

Vuonna 1815 kaupungissa asui 4276 henkeä. Suomenkielisiä oli arvion mukaan 1810-luvulla n. 200 henkeä, jotka olivat enimmäkseen palvelusväkeä. Ruotsin kielen asema lujittui entisestään 1820-luvulla. Pääkaupunkiasema ja yliopiston siirto Helsinkiin 1828 johtivat ruotsinkielisen virkamieskunnan ja sivistyneistön suureen muuttoon Turusta ja Viipurista.

Ruotsinkielisyys ei Helsingissä ole koskaan koskenut vain ylimpiä säätyjä vaan myös palvelusväestä ja ruumiillisen työn tekijöistä valtaosa oli ruotsinkielisiä. Helsingin työväenluokka oli 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti kaksikielinen. Valtaosa muuttajista tuli aluksi ruotsinkieliseltä Uudeltamaalta, mutta 1820-1852 muuttajista jo neljännes tuli suomenkieliseltä alueelta. Ruotsin kielen arvostuksesta johtui, että suomenkieliset muuttajat halusivat nopeasti sopeutua vieraskieliseen ympäristöön ja useat suomenkieliset oppipojat ja kisällit muuttivat Helsinkiin muuttonsa jälkeen heti suomalaiset sukunimensä ruotsalaisiksi! Samalla tavalla tekivät kauppiaat ja porvaritkin.

1800-luvun Helsinki oli varsin monikansallinen kaupunki. Uusi pääkaupunki houkutteli ulkomaalaisia yrittäjiä. Suurimpana ryhmänä olivat venäläiset kauppiaat. Esimerkiksi Kiseleffit, Sinebrychoffit ja Uschakoffit olivat varsin nopeasti kaupungin varakkaimpien porvareiden joukossa. Vuonna 1850 venäläissyntyisten osuus oli 40% koko Helsingin kauppaiskunnasta. Myös saksalaisten tulokkaiden osuus Helsingin elinkeinoelämässä oli näkyvä: Tilgmannit, Stockmannit ja Pauligit kotiutuivat tänne. Saksalainen seurakunta perustettiin kaupunkiin vuonna 1858. Helsingin uudet kauppiasperheet sulautuivat nopeasti ruotsinkieliseen väestöön, sillä ruotsi oli heille helpompi kieli kuin suomi.

Venäjän vallan aikana syntyivät myös Helsingin juutalais- ja tataariyhteisöt. Juutalaiset harjoittivat aluksi pienimuotoista narinkkakauppaa omalla torillaan, mutta nousivat vähitellen merkittävään asemaan yhdessä tataarien kanssa pääkaupungin kauppiaskunnassa.

Kasvavan muuttoliikkeen vaikutuksesta Helsinki suomalaistui nopeasti 1800-luvun lopulla ja niinpä vuoden 1900 väestölaskennassa oli jo enemmistö kaupunkilaisista suomenkielisiä.

[JV Lehtonen]

Ruotsin kieli on takuulla yksi eniten mielipiteitä herättävistä aiheista Suomessa.

Oikea Aalto tuo yhdessä Kokoomusteekkareiden kanssa Otaniemeen paneelin, joka on täyttä rautaa!

Paneelissa keskustellaan ruotsin kielen asemasta nyt ja tulevaisuudessa.
Keskustelupaneeliin osallistuvat eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki,
Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja Sofi Weckman sekä Kokoomusteekkareiden varapuheenjohtaja Jyri Tiimonen.

Tilaisuus järjestetään tiistaina 5.11. kello 16 alkaen Aalto Design Factoryn The Stage -tilassa.

Ilmainen tarjoilu, Tervetuloa!

[NRR]

Ruotsin kieli on takuulla yksi eniten mielipiteitä herättävistä aiheista Suomessa.

Oikea Aalto tuo yhdessä Kokoomusteekkareiden kanssa Otaniemeen paneelin, joka on täyttä rautaa!

Paneelissa keskustellaan ruotsin kielen asemasta nyt ja tulevaisuudessa.
Keskustelupaneeliin osallistuvat eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki,
Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja Sofi Weckman sekä Kokoomusteekkareiden varapuheenjohtaja Jyri Tiimonen.

Tilaisuus järjestetään tiistaina 5.11. kello 16 alkaen Aalto Design Factoryn The Stage -tilassa.

Ilmainen tarjoilu, Tervetuloa!

Kiitos tiedosta, laitetaan omaksi avauksekseen, ettei huku tänne!

[Jaska]

Helsingin kielenä kuuluisi Janhusen mukaan olla edelleen ruotsi, koska se on kaupungin "alkukieli". Hän vertaa Helsingin suomenkielistymistä Tiibetin Lhasan kiinalaistumiseen, kun valloituksen jälkeen kiinalaiset maahanmuuttajat ovat nousseet enemmistöksi. Tästä vertailukohdasta olen jyrkästi eri mieltä Janhusen kanssa.

Sikälihän rinnastus toimii, että Helsinki oli vielä 200 vuotta sitten ruotsinkielinen kaupunki, kuten itsekin kaivoit esiin.

Täytyy olla todella valikoiva historiannäkemys, jotta suomenkielisyys voitaisiin leimata vieraaksi elementiksi pääkaupunkiseudulle vain siksi, että rannikot ruotsinkielistyivät Ruotsinvallan aikana ja eliitti, joka siirrettiin Suomen uuteen pääkaupunkiin pari sataa vuotta sitten, oli ruotsinkielistä.

Eikö suomenkielisyys muka ole vieras elementti alueella, joka on aiemmin ollut ruotsinkielinen? Kyllä se minun logiikallani on. Mutta en silti kannata haikailua menneisiin: Sodankylästä ei saada enää saamenkielistä eikä Helsingistä ruotsinkielistä.

[TK]

Menneisyyteen ei ole paluuta. Janhunen näyttää tajunneen tämän ja on siinä mielessä hyvin realistinen näkökannoissaan.
Vahinko, ettei Janhuselta kysytty suoraan mielipidettä pakkoruotsista.

Suomi on kyllä ollut suomenkielinen alue ennen ruotsalaisten muuttoa nykyisen Suomen alueelle. Siinä mielessä suomi ja saame ovat selvästi Suomen alkuperäiskieliä ja kaikki muut kielet ovat uudempia tulokkaita. En ole kielitieteilijä enkä tunne kielikehitystä sen tarkemmin, mutta perusteiltaan asetelma on mielestäni selvä.

[Jaska]

Menneisyyteen ei ole paluuta. Janhunen näyttää tajunneen tämän ja on siinä mielessä hyvin realistinen näkökannoissaan.
Vahinko, ettei Janhuselta kysytty suoraan mielipidettä pakkoruotsista.

Ilmiselvää sensuuria, jos ei tuotu esiin Janhusen näkemystä, että pakkotoinenkotimainen voidaan poistaa:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Prof ... 5240305335

Suomi on kyllä ollut suomenkielinen alue ennen ruotsalaisten muuttoa nykyisen Suomen alueelle. Siinä mielessä suomi ja saame ovat selvästi Suomen alkuperäiskieliä ja kaikki muut kielet ovat uudempia tulokkaita. En ole kielitieteilijä enkä tunne kielikehitystä sen tarkemmin, mutta perusteiltaan asetelma on mielestäni selvä.

Lounais-Suomessa on puhuttu myös germaania ennen kuin alue suomalaistui; eikö silloin voida yhtä lailla sanoa germaania alkuperäiseksi kieleksi? Vieläkin aiemmin Suomessa on ilmeisesti puhuttu luoteisindoeurooppaa ja varmasti vähintään yhtä paleoeurooppalaista kieltä:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... en-kasitys

Kielet ovat taajaan syrjäyttäneet toisiaan rannikolla:
- suomi syrjäytti germaanin
- ruotsi syrjäytti suomen
- suomi syrjäytt|i/ää ruotsin

[NRR]

Väitän, että Suomen pääkaupunkiseutua on alusta pitäen rakennettu - ja näin sitä on pitänytkin rakentaa - sellaisen maan pääkaupungiksi, jossa on lähes 90% suomenkielisiä ja lisäksi muita kieliryhmiä, joista ruotsinkieliset on historiallisesti merkittävä vähemmistö.

1812 Helsinki asetettiin pääkaupungiksi maalle, jonka asukkaista n. 10% oli ruotsinkielisiä. Kyse oli maasta, joka oli säilynyt suomenkielisenä siitä huolimatta, että siitä oli tehty Ruotsin maakunta.

Pari sataa vuotta sitten etelän rannikot olivat toki ruotsinkielisiä mutta jo muutaman kymmenen kilometrin päässä oli suomenkielisiä seutuja. Etelän rannikkokaupungilla oli hyvät edellytykset kaupan ja hallinnon pääpaikaksi. Siksi Helsinki oli luonteva valinta, ja sinne roudattiin ruotsinkielisiä hallintomiehiä ja sivistyneistöä perheineen, koska suomenkielistä hallintoa ja sivistyneistöä ei ollut, kiitos tuon ajan enemmistökieltä pelkkänä kyökkikielenä pitäneen ajattelutavan ja järjestelmällisen kielenvaihdon sosiaalisen nousun yhteydessä. Siksi kaupunki oli alkujaan ruotsinkielinen, mutta tilanteen pakosta. Nimenomaan kehitys pääkaupungiksi tekee vanhan ruotsinkielisyyden merkityksettömäksi.

Helsinkiä rakennettiin koko valtakunnan tarpeisiin ja rakentaminen maksettiin koko valtakunnan varoista. Rakentajiksi kutsuttiin väkeä kaikkialta suomenkielisiltä seuduilta. Väkeä tuli. Lukemattomat suomenkieliset tekivät elämäntyönsä pääkaupunkiseudulla. Edelleen keskustelupalstoilla jotkut kysyvät, mikseivät nuo hevoskyydin tai "junan tuomat" kunnioittaneet alueen kielellistä erityisyyttä ja opetelleet ruotsia. Mutta eiväthän he Ruotsiin tulleet vaan jonkun matkan päähän kotiseudultaan ja sankkaan suomenkieliseen joukkoon. Ei koskaan kukaan kuvitellut, että rankan työn tekijät istuisivat illat keskenään puhumassa ruotsia.

Entä jos pääkaupunki ei olisikaan Helsinki? Vaikka pääkaupunki olisi 1812 tehty minne tahansa maan sisällä, siellä olisi nyt n. 6% ruotsinkielisiä, koska pääkaupunkiin olisivat hakeutuneet ruotsinkielisen eliitin ydinjoukot. Jos siis tietty absoluuttinen määrä ruotsinkielisiä riittää tekemään alueesta kaksikielisen, maan pääkaupunkiseutu olisi absoluuttisen ruotsinpuhujien määrän vuoksi kaksikielistä joka tapauksessa sijainnista riippumatta.

Jos jollekin on tärkeää korostaa Helsingin ruotsinkielisyyttä, se on henkilökohtainen valinta eikä kuvaa maan pääkaupungin kehitystä. Se, että Suomen pääkaupungin suomenkielisyyttä verrataan Kiinan väkivalloin valloittaman Lhasan ikivanhan tiibetiläisyyden tukahduttamiseen kiinalaismuuton avulla, on minusta tosi asiatonta.

[Jaska]

Pari sataa vuotta sitten etelän rannikot olivat toki ruotsinkielisiä mutta jo muutaman kymmenen kilometrin päässä oli suomenkielisiä seutuja. Etelän rannikkokaupungilla oli hyvät edellytykset kaupan ja hallinnon pääpaikaksi. Siksi Helsinki oli luonteva valinta, ja sinne roudattiin ruotsinkielisiä hallintomiehiä ja sivistyneistöä perheineen, koska suomenkielistä hallintoa ja sivistyneistöä ei ollut, kiitos tuon ajan enemmistökieltä pelkkänä kyökkikielenä pitäneen ajattelutavan ja järjestelmällisen kielenvaihdon sosiaalisen nousun yhteydessä. Siksi kaupunki oli alkujaan ruotsinkielinen, mutta tilanteen pakosta. Nimenomaan kehitys pääkaupungiksi tekee vanhan ruotsinkielisyyden merkityksettömäksi.

Totta, pääkaupunki on yleensä aina monikielinen. Mutta Helsinki joka tapauksessa syntyi/synnytettiin ruotsinkieliselle rannikolle ja sellaisena sen kieli oli alkuaan ruotsi, aivan kuten Tampere syntyi suomenkieliseen sisämaahan ja sen kieli oli alkuaan suomi.

Ennen pääkaupungin statusta Helsinki oli kuten muutkin kaupungit: samaa kielialuetta ympäröivän maaseudun kanssa. Uudenmaan rannikolla se kieli oli ruotsi.

Jos jollekin on tärkeää korostaa Helsingin ruotsinkielisyyttä, se on henkilökohtainen valinta eikä kuvaa maan pääkaupungin kehitystä. Se, että Suomen pääkaupungin suomenkielisyyttä verrataan Kiinan väkivalloin valloittaman Lhasan ikivanhan tiibetiläisyyden tukahduttamiseen kiinalaismuuton avulla, on minusta tosi asiatonta.

Ei se ole sen asiattomampaa kuin rinnastaa pakkoruotsi pakkoafrikaansiin. Hassua että sinä nyt pahastut tällaisesta.

Rinnastettavilla tapauksilla on aina joitain yhteisiä piirteitä, mutta tapaukset kokonaisuuksina eivät luonnollisestikaan vastaa toisiaan täydellisesti. Rinnastus on aina puutteellinen, koska ainoa 100 % täsmäävä asia on se rinnastettava asia itse. Rinnastuksia käytetään havainnollistusmielessä, ja Janhunen rinnasti Lhasan kiinalaisvyöryn Helsingin suomalaisvyöryyn. Jos rekvisiitta ja lavasteet ohitetaan kuten buurivertauksessakin, niin rinnastus on ihan havainnollinen.

Pahastut nyt ihan yhtä turhaan kuin Petra pahastui afrikaans-vertauksesta ja Andelin pahastui vammaisvertauksesta. Pahastuminen on energianhukkaa - vertausten kohdalla pitää keskittyä siihen, mitä vertauksen esittäjä haluaa ilmaista, eikä siihen, mitä piru löytäisi raamatusta...

[NRR]

Jos jollekin on tärkeää korostaa Helsingin ruotsinkielisyyttä, se on henkilökohtainen valinta eikä kuvaa maan pääkaupungin kehitystä. Se, että Suomen pääkaupungin suomenkielisyyttä verrataan Kiinan väkivalloin valloittaman Lhasan ikivanhan tiibetiläisyyden tukahduttamiseen kiinalaismuuton avulla, on minusta tosi asiatonta.

Ei se ole sen asiattomampaa kuin rinnastaa pakkoruotsi pakkoafrikaansiin. ---
Rinnastettavilla tapauksilla on aina joitain yhteisiä piirteitä, mutta tapaukset kokonaisuuksina eivät luonnollisestikaan vastaa toisiaan täydellisesti. Rinnastus on aina puutteellinen, koska ainoa 100 % täsmäävä asia on se rinnastettava asia itse. Rinnastuksia käytetään havainnollistusmielessä, ja Janhunen rinnasti Lhasan kiinalaisvyöryn Helsingin suomalaisvyöryyn. Jos rekvisiitta ja lavasteet ohitetaan kuten buurivertauksessakin, niin rinnastus on ihan havainnollinen.

Kun omassa blogissasi joku kommentoi, että "Kirjoitus olisi ollut parempi, jos selittelyosuus olisi jätetty lopusta pois", vastasit "ilman selityksiä kommenttiosio olisi täyttynyt ohipuhumisesta, virhetulkinnoista ja perättömistä syyttelyistä, joiden oikomiseen olisin itse tarvinnut satoja kommentteja."

Jos tekee kiistanalaisen vertauksen, olisi hyvä selittää vapaaehtoisesti, mitä tavoittelee. Mielestäni Janhusen kaipaus ruotsinkieliseen Helsingforsiin on kaipausta tilanteeseen, että Tampereesta olisi tehty pääkaupunki ja rannikolle olisi jäänyt toinen Tammisaari nimeltä Helsinki, ilman nykyistä keskustaa, lähiöitä, väenpaljoutta ja vaurautta.

Mitä muita vertailukohtia olisi tilanteelle, jossa mitään valloitusta ei ole tapahtunut ja jossa kielenvaihdolle ei ole todellisia vaihtoehtoja (kirjoitithan itse, että pääkaupungit ovat monikielisiä)? Tiibetiähän Kiinan ei olisi mitenkään ollut pakko vallata saati kiinalaistaa eikä se käsittääkseni nauti tiibetiläisten hyväksyntää. Helsingin pääkaupunkius oli alueelle mieluisa hanke, joskaan ei niille poloisille Turun ja Viipurin virkamiehille, jotka pakotettiin barbaarisiin oloihin.

Sodankylä suomalaistui, Kiiruna ruotsalaistui, Pietari (joka kyllä valloitettiin, mutta olisi joka tapauksessa ollut sellaisessa hallinnassa, joka ei olisi vastannut alkuperäisen asujaimiston kieliä) venäläistyi. Sodankylän ja Kiirunan muutokselle olisi kaiketi ollut vaihtoehtoja? Pietarille kenties ei. Muita?