Kristina Wikbergin pääkirjoitus Fikt 7/2013Ruotsiksi metropolissa?
Miksi ruotsinkieliset vanhukset eivät saa ruotsinkielistä kotihoitoa?
Miten on mahdollista, että nuori, itsemurha-altis ja masentunut tyttö ei saa keskustella gynekologisista vaivoistaan ruotsiksi?
Miksi ruotsinkieliset mielenterveyspotilaat eivät voi käyttää äidinkieltään?
Vaikka oikeuksista on olemassa selvät säännökset, ruotsinkieliset palvelut eivät käytännössä toimi metropolialueen suurissa, kaksikielisissä kaupungeissa.
Se, että laki olisi sama kaikille, on illuusiota.
Metropolialueella on 81 000 ruotsinkielistä asukasta ja he muodostavat noin 28 prosenttia maamme ruotsinkielisestä väestöstä.
Meneillään olevien uudistusten valossa on kyse hyvin suuresta väestöstä.
Nämä ihmiset asuvat hajallaan suurella, useiden hallinnollisten rajojen ja kuntarajojen halkomalla alueella,
mikä tekee yhdenvertaisten ruotsinkielisten palveluiden tarjoamisesta erityisen haastavaa.
Yksi syy ongelmiin on se, että alueella ei ole yhteistä hallintoa,
joka vastaisi ruotsinkielisten palveluiden tarpeeseen ja yhdistäisi kysynnän, tarjonnan ja organisoinnin.
Ei myöskään ole suorilla vaaleilla valittuja poliitikkoja, jotka voisivat ottaa kokonaisvastuun tästä.
Tähän mennessä ei ole myöskään ollut poliittista tahtoa muuttaa organisaatiota ongelmien ratkaisemiseksi.
Kunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen mylläkässä on hyvin aiheellista nostaa taas tapetille kysymys metropolin ruotsinkielisistä palveluista.
Jos nykyisen kuntarakenteen päälle muodostetaan metropolivaltuusto tai jos metropolialueen sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään uudelleen, ruotsinkielisten asukkaiden palveluiden koordinaatiota varten tarvitaan jokin toimielin, esimerkiksi ruotsinkielinen lautakunta, jolla myös olisi virkamiehistö työtään varten.
Voisiko yhtenä mahdollisuutena olla siirtyminen Ruotsin-mallin mukaiseen valinnanvapauteen, jossa voi valita julkisten ja yksityisten palveluiden väliltä?
Esimerkiksi Uumajassa on syntynyt yksityisiä yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet kielellisin perustein. Kuntalaiset voivat valita niiden palveluita niin halutessaan.
Metropolialueen ruotsinkielisen väestön palvelut vaativat omia fiksuja ja räätälöityjä malleja ollakseen toimivia. "Samma på svenska" -tyyppinen ratkaisu ei toimi.
Kristina Wikberg
http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uu ... lissa.aspx
Miten tällaisia ongelmia voi olla, kun meillä on miljoonia pakkoruotsitettuja työntekijöitä!!