Hyvä, että tätä kysytään avoimesti.
Pakkoruotsia vihataan aivan samoin kuin vihattaisiin mitä tahansa kaikille peruskoulusta yliopistoon pakollista kieltä, jolle ei ole todellista tarvetta ja jonka perustelut ovat diipadaapaa ja pahimmillaan rasistisia heittoja suomenkielisiä kohtaan sivistys-, suomalaisuus- ja historiatulkintoineen.
Pakon taustat ja media
Jokainen mediaa seuraava suomalainen voi itse todeta, että pakkoruotsin luomisen, ylläpidon ja vahvistamisen takana ovat ruotsinkielisten edustajat Suomessa (folktinget, RKP, ruotsinkielisten verkosto läpi puolueiden, säätiöt, talouden taustavaikuttajat...) - eivät varmasti kaikkien ruotsinkielisten luvalla, mutta kuitenkin heidän nimissään pakkoruotsia lobaten, myös "omiensa" joukossa. Median kanssa pakkoruotsin ystävät pyrkivät selviytymään liturgialla, pakon kriitikkojen äänet pyritään mitätöimään ruotsinvastaisuutena ja erityisesti pyritään nostattamaan ruotsinkielisten pelkoja suomenkielisiä kohtaan.
Liturgia
Ruotsinkieliset verkostot saavat hetkittäin kasvot erilaisissa julkisissa kannanotoissa pakon puolesta. Ruotsinkielisten (myös täysin suomenkielinen) edustaja voi haastattelussaan vyöryttää uskomatonta liturgiaa:
- kun toimittaja kysyy, eikö "pakko on oikeus" -kieli ole orwellilaista uuskieltä, hän naurahtaa "en ymmärrä, en ollenkaan ymmärrä",
- kun toimittaja kysyy, eikö vapaaehtoinen ruotsi olisi reilu ratkaisu, hän selittää, että "ei tiedosta voi vapauttaa",
- kun toimittaja kysyy, eivätkö vanhemmat osaa lastensa kanssa valita sopivat kielet, hän vertaa suomalaista pisa-koululaista, joka pyristelee irti pakkoruotsista, intialaiseen pikkutyttöön, jota vanhemmat eivät haluaisi kouluttaa ja tyttö itsekin on tämän arvottomuutensa koulutukseen sisäistänyt...
http://www.youtube.com/watch?v=Hu6-X1RxagI
Näin propagandasta tehdään muka asiallista argumentointia. Edes kriittinen toimittaja ei saa liturgiaa aisoihin.
Mitätöinti
Propagandaksi taas nimetään aidot hätähuudot pakkoruotsin alamaisilta. "Yhden kouluaineen syyttäminen siitä, että koulunkäynnit ja ammattiurat yleisesti tämän takia katkeavat, on propagandaa", sanotaan ja samalla nollataan pakkoruotsia lukevien kokemukset:
- Opettajalehdessä erityisopettaja, erityispsykologi ja kielten lehtori kirjoittavat, että "opetuksen ja oppimisen ammattilaisina tuntuu vääryydeltä sisällyttää ruotsin opiskelu väkisin opinto-ohjelmaan, kun näille tunneille olisi hyödyllisempääkin käyttöä. --- Mikä pahinta: nähdä nuoren kamppailevan mahdottoman edessä ja lopulta lyövän hanskat tiskiin koko koulun suhteen."
- Ammattikorkean henkilöstö kertoo, että "opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. --- Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri.".
Ja vielä ei ole päästy edes puhumaan siitä, mitä laajempi kielivaranto ja kieltenopiskelu omilla ehdoilla voisi ihmisille merkitä.
Pelottelu
Ja kun sitten vaikkapa blogien keskusteluosastoissa saadaan pakkoruotsin kriitikkojen ääni kuuluviin ja listataan oikein perusteellisesti, ettei pakkoruotsi kuulu perustuslakiimme eikä vastaavaa järjestelmää ole missään maailmassa, pakkoruotsin ystävät vaihtavat keskustelua. Aletaankin puhua siitä, miten ruotsinkielisiin kohdistuu "hyökkäyksiä" ja vaaditaan muille entistä parempaa pakkoruotsitusta ruotsinkielisten lasten turvaksi: "
Jos vain jollain tavalla voisimme saada ruotsinkielen parempaan asemaan, kielenoppiminen voisi olla hauskaakin jos oppiminen tapahtuisi oikealla ja kiinnostavalla tavalla. Ehkä minun lapsieni perään ei enää huudettaisi 'saatanan hurri'."
Jokainen äiti voi samaistua siihen huoleen, mikä ihmisillä on omien lasten puolesta - mutta yleinen rasisminvastaisuus ei voi olla pakkoruotsimyönteisyyttä. Näin ei keskustelua voi viedä.
Ohipuhuminen
Ohipuhumisen määrä tässä teemassa on huikea. Saukkosen useamman vuoden takainen nettikeskustelun analyysi kertoi, että ruotsinkieliset kuvittelevat puhuvansa omista oikeuksistaan ja muut taas puhuvat pakkoruotsista.
Ratkaisu?
Kun puhutaan kielestä, joka on toiselle rakas äidinkieli ja toiselle raskas pakkokieli, joudutaan helposti molemminpuolisen loukkaantumisen suohon.
Minä ymmärrän sen, että ruotsia pitäisi Suomessa arvostaa ja tukea sekä tämän päivän ruotsinkielisten suomalaisten vuoksi että monen historiallisen hyvän asian vuoksi ja myös suomalaisuusmosaiikkiin monella kuuluvan skandinaavisen komponentin vuoksi.
Mutta suostuvatko pakkoruotsin ystävät tai myötäilijät ymmärtämään, miten pakko on tärvännyt ruotsin monen kohdalla?
Odotan, että saisin vielä joskus tuntea niitä lämpimiä tunteita ruotsin kieltä kohtaan, jotka olen siihen aiemmin liittänyt, mutta nyt pakkoon liittyvät ongelmat ovat työntäneet nämä lämpimät tunteet tyystin pois. Joudun arvioimaan pakkoruotsia asteikolla pieni haitta, iso haitta, hirveä haitta. Valitan.
Niille, jotka tuntevat ja näkevät pakon aiheuttamat ongelmat, ruotsi ei ole tutun äidinkieli, ei edes maan vähemmistökieli, ei liioin pohjoismaisen naapurin tai Nordenin kieli - se on kieli, jota koulussamme opetetaan pakolla ja vailla perusteita - ja annetaan tuon kielen vielä toimia armotta karsivana tekijänä opinnoissa. Olen pahoillani siitä, että ruotsille kävi näin.
Toivon, että pakon purkamisen jälkeen uusi sukupolvi voisi nollata tilanteen nopeasti ja ruotsi saa sen paikan rakastettuna valinnaiskielenä, joka sille kuuluu.