Jan-Erik Andelin kirjoitti:Jaska kirjoitti:Minun on vaikea ymmärtää, miksi sinä puolustelet pakkoidentiteetin tuputtajia tai olet loukkaantunut heidän puolestaan. Miksi sinun on niin vaikea hahmottaa, että valtion ja yksilön identiteetit ovat erillisiä ja että yksilöllä on oikeus määritellä itse oma identiteettinsä?
En oikeastaan tee kumpaakaan. Minun taas ei ole vaikeata hahmottaa, että valtio voi selittää demokratiaan pohjautuvia päätöksiä sanomalla, että tämä kansan tahto on maamme
identiteetti. Näin Suomea sanotaan vaikkapa länsimaiseksi, sivistyneeksi tai Euroopan kulttuuriyhteisöön kuuluvaksi maaksi. Demokratian luonteeseen kuuluu, että näistä asioista voi olla eri mieltä, olematta kuitenkaan "huono kansalainen", jos vaikkapa kuuluu siihen 49 %:iin joka oli asiasta eri mieltä.
Valtion itseymmärrys sitten johtaa siihen, että tietyt kouluaineet ovat pakollisia, ja myös niihin tuntimääriin joita niitä kuuluu opiskella. Uskon, että Euroopan ymmärrys itsestään tieteen ja korkean teknologia tyyssijana on johtanut siihen, että kovinkin teoreettinen matematiikka on aine jota kuuluu opiskella paljon, ja joka on myös pohjana sille Pisaskaalalle, jonka mukaan koko maanosan kouluja arvioidaan. Siinä mielestäni yhtälailla "tuputetaan ylhäältäpäin" monestakin tuutista eurooppalaista "tiede- ja teknologiaidentiteettiä".
Ei tämä silti näytä vertailukelpoiselta esimerkiltä - eihän ole valjastettu koneistoa aivopesemään koululaisia ja suomalaisia yleisemminkin ottamaan korkean matematiikan osaksi kansallista identiteettiään. Voi olla ihan yhtä hyvä suomalainen, vaikka lukisi lyhyen matematiikan ja vaikka tunnustaisi ettei pidä matematiikasta eikä osaa sitä hyvin. Tässä asiassa siis
Suomen identiteetti on eri kuin
suomalaisen identiteetti, eikä yhtä tuputeta toiselle. Miksi ruotsin kieltä tuputetaan?
Jan-Erik Andelin kirjoitti:
NRR kirjoitti:Luulenpa, ettei suomenmaalaisuus ole suomilaisuuden synonyymi vaan nimenomaan kuvaus suomenruotsalaisten keskuudessaan rakentamasta kansallisuuskäsityksestä, jossa suomenmaalaisuus alkujaan nähtiin pääasiassa kahden kansan yhdistelmänä ja sittemmin erityisesti kielellisesti suomen ja ruotsin yhdistelmänä, jopa siten että suomenmaalaisen "kulttuuriäidinkieli" on muodostunut sekä ruotsista että suomesta vaihtelevin painotuksin.
Tämä on totta.
Finländare on Suomessa keksitty määre, joka on muualla maailmassa laajasti tuntematon. Ruotsissa sitä käytetään vain suppeissa piireissä, jotka haluavat korostaa maan muodostumista useammasta kieliryhmästä. (Vastaavanlaisesti puhutaan
estländare'ista, kun halutaan korostaa, että Virokin koostuu kahdesta suuresta kieliryhmästä, viron- ja venäjänkielisistä) Muu maailma, myös Ruotsissa sanotaan
finne, Finns, die Finnen tarkoittaen sillä kaikkia Suomessa asuvia.
Omassa työkirjoittamisessa käytän
finländare, mutta toivoisin sen pian vaihtuvan
finne-ksi yleisterminä. Tänään ei pidetä edes korrektina kirjoittaa maamme kieliryhmistä
svenskar och finnar vaan mieluummin
svenskspråkiga ja
finskspråkiga. On myönnettävä ja valitettavaa, että suomenruotsalaisten suussa
finne-sanasta on tullut
persun, surun, hurrin tai
ryssän kaltainen vähättelevä määre, joka korostaa po. henkilön olevan yksikielinen, "Suomeen jäänyt" suomalainen.
Kyrie eleison, se on rumasti tehty.
Minä en koe, että "finne" olisi pejoratiivistunut (muuttunut sävyltään vähätteleväksi). En myöskään kannata sen vakiintumista kansalaisuutta merkitseväksi, pikemminkin toivoisin kieleen selvää käsitevastakohtaparia kansalaisuudelle ja kansallisuudelle kuten monessa kielessä on:
suomilainen vs. suomalainen, kuten lappilainen vs. lappalainen, tai venäjäläinen vs. venäläinen.
"Finländare" olisi hyvä käännös suomilaiselle, jos siitä saataisiin siivottua pois tämä kaksikielisyyden pakkoidentiteetti. Tällöin "finne" selkiytyisi etniseksi suomalaiseksi.
Jan-Erik Andelin kirjoitti:
Identiteeteistä puheen ollen, voisi toki myös kysyä onko "tuputettu identiteetti" puhua minusta suomenruotsalaisena. Sitä en ole. Minulla ei ole Ruotsista tulevia sukujuuria, vaan olen ruotsinkielinen suomalainen, enkä minkään sortin ruotsalainen. Tunnen myös Suomessa asuvia suomenkielisiä ruotsalaisia, ja mielenkiintoista on, että he eivät aina taas koe suomenruotsalaista identiteettiä omakseen, vaan pitävät sitä hieman omituisena. Joten näin vanha tapa ilmaista asioita vain "jää päälle", vaikka joku muu olisi korrektimpaa.
Tuo nimitys on harhaanjohtava, siksi en sitä itse käytäkään.
Jan-Erik Andelin kirjoitti:
Yleensäkin olisi viisasta, että tällä palstalla ei lähdettäisi tällaiseen valtavaan ylifilosofointiin ja word-marking'iin. Kielet nyt vain ovat sellaisia, että niihin pesiytyy epäonnistuneita ja toisilta ajoilta olevia tapoja sanoa asioita. Jos valtakunnan suurikenkäiset puhuvat valtakunnan identiteetistä, kun oikeasti on kyse sen politiikasta, niin se on joskus hyvä ohittaa olankohautuksella. Jos tämä foorumi haluaa tehdä jotain järkevää, niin se oli pikemminkin yhtälöiden yksinkertaistamista (ruotsiksi sanotaan hyfsa, mikä lie tuo matematiikan termi suomeksi), kuin se, että luodaan iltapuhteinamme uusia vastayhtälöitä.
Yksinkertaistamista tärkeämpänä pidän tarkentamista.
Ongelmahan ei edelleenkään ole
valtakunnan identiteetti, vaan se, että sitä pakotetaan
kansalaisille. Muissa asioissa kuten teknologiassa nämä pidetään kiitettävästi erillään, mutta ruotsin kielen kohdalla katsotaan oikeutetuksi tuputtaa valtion identiteettiä
yksittäisen kansalaisen identiteetiksi.