vapaakielivalinta.fi

Ruotsinkieliset palvelut vyöhykemallin pohjalta:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... n-pohjalta

Kasasin nyt palvelupohdintoja omaksi blogikirjoituksekseen.

Rakastan sitä, että jonkun aivot pyrkivät tuottamaan kosmoksen hämärästä selkeitä rakenteita ja perusteltua tekstiä.

Taas kerran erittäin hyvä kokonaisuus.

Pidin ratkaisusta luokitella alueita ruotsinkielisten erilaisten osuuksien, alueen perinteen ja kielitaidon mukaan:

1. Ahvenanmaa: 16 kuntaa --- voi toimia ruotsiksi.

2. Svenskfinlandin ydinvyöhyke: 15 kuntaa, joissa ruotsinkieliset ovat enemmistönä --- voi toimia ruotsiksi.

3. Svenskfinlandin sisävyöhyke: 9 kuntaa, joissa ruotsinkieliset ovat vähemmistönä mutta heitä on vähintään 20 % --- voi toimia vielä melko hyvin ruotsiksi, tosin heikko suomen kielen taito jo rajoittaa elämää.

4. Svenskfinlandin ulkovyöhyke: 9 kuntaa, joissa ruotsinkielisiä on alle 20 %, mutta kunnat ovat vielä kaksikielisiä --- ei voi käytännössä toimia ilman suomen kielen taitoa.

5. Suomenkielinen Suomi: Loput lähes 300 kuntaa --- ei voi tulla toimeen ilman suomen kielen taitoa.

Pidän myös näistä muotoiluista:

- On korostettava sitä, ettei ruotsinkielisten asemaa eikä oikeutta identiteettiinsä ja kieleensä tule heikentää, vaikka todettaisiinkin, että ulkovyöhykkeen (4) kunnissa ja suurissa kaupungeissa ei olisi todellista tarvetta ruotsinkielisille palveluille ja siksi päädyttäisiin tekemään muutoksia vallitsevaan tilanteeseen eli kielilain kielitaitovaatimuksiin. Ruotsi voi edelleen säilyä toisena kansalliskielenä, ja valtio voi näin ollen tukea ruotsinkielisiä kouluja, lehtiä sekä radio- ja TV-tarjontaa. On erittäin tärkeää painottaa sitä, ettei viranomaisten kielitaitovaatimusten järkeistäminen vastaamaan todellista tarvetta suinkaan ole askel kohti ruotsinkielisten sulauttamista suomenkieliseen enemmistöön.

- Ruotsinkielisten enemmistö on vapaaehtoisesti ottanut askeleen kaksiäidinkielisyyteen, kun peräti 60 % heistä elää kaksikielisissä perheissä ja on joko kaksiäidinkielisiä tai sujuvasti kaksikielitaitoisia. Olisikin tärkeää muuttaa käytäntöä sellaiseksi, että henkilö voisi rekisteröidä itselleen kaksi äidinkieltä. ---

- Palvelukysymys ei liity kovinkaan kiinteästi pakkoruotsikysymykseen. Se kuitenkin liittyy siihen siten, että pakkoruotsia on perusteltu palveluilla. Vastauksena ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseen pakkoruotsi on kuitenkin epäonnistunut: neljän vuosikymmenen pakkoruotsin jälkeenkin suomenkielis-enemmistöisten kaksikielisten kuntien ruotsinkieliset palvelut ovat heikot, mikä nähdään Kuntaliiton kielibarometrin taulukon tuloksista.

- Ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi olisikin syytä keksiä toimivampia toimintamalleja samalla kun epäonnistuneesta valtakunnanlaajuisesta pakkoruotsista luovuttaisiin. Kielilain tarkoittamien viranomaisten täsmäkouluttaminen ruotsin intensiivikursseilla olisi yksi tapa – varmasti tehokkaampi kuin valtakunnanlaajuinen pakkoruotsi, eikä ketään silloin pakotettaisi turhan takia opiskelemaan ruotsia niin kuin nyt: vain erittäin pieni prosentti ihmisistähän päätyy kielilain tarkoittamiin viranomaistehtäviin. --- Lakien mukaan ei ole perusteltua vaatia kahden kielen taitoa jokaiselta yksittäiseltä viranomaiselta: riittäisi, että tarjolla on kummankin kielen osaajia, vaikka sitten yksikielitaitoisia. Esimerkiksi Kelan toimistossa ja terveyskeskuksissa riittäisi hyvin, että vastaanotossa olisi tavoitettavissa suomenkielinen ja ruotsinkielinen asiakaspalvelija tai hoitaja, ja ruotsinkielisillä voisi olla ruotsinkielinen omalääkärinsä ihan samalla tavalla kuin tietyllä kirjaimella alkavilla tai tietyssä kaupunginosassa asuvilla voi olla omalääkäri. Erikieliset palvelut voitaisiin silti hoitaa saman katon alla.

Kiitos!
Voidaan jatkaa yksityiskohdista, mutta tässä on ryhtiä.

Nyt Jaska sinulla on erikseen
- kritiikki nykyiselle pakkoruotsille
- malli kieliopintojen järjestämisestä kielialueiden pohjalta
- pohja ruotsinkielisten palvelujen järjestämiseksi

Tässä olisi erittäin hyvä pohja keskustelulle.
Aiotko vielä tarkentää kieliopintojen mallia tämän jaottelun perusteella?

NRR kirjoitti:Nyt Jaska sinulla on erikseen
- kritiikki nykyiselle pakkoruotsille
- malli kieliopintojen järjestämisestä kielialueiden pohjalta
- pohja ruotsinkielisten palvelujen järjestämiseksi

Tässä olisi erittäin hyvä pohja keskustelulle.
Aiotko vielä tarkentää kieliopintojen mallia tämän jaottelun perusteella?

Joo, työstän tässä syksyn mittaan tällaisia erilaisia käsittelyjä täällä keskustelussa esiin nousseista rajatuista aiheista, ja sitten loppuvuodesta yritän kasata niistä kaikista laajan pakkoruotsi-tietopaketin PDF-muotoon. "Kansanedustajan joululahja", olettaen että kielivapausaloite menee keväällä käsittelyyn.

Jaska kirjoitti:"Kansanedustajan joululahja"

Yes!

Minäkin alan jo odottaa joulua!

Jaska,

Millä tavalla arvelet tämän mallin vaikuttavan suomalaiseen/suomenruotsalaiseen demografiaan esim. sukupolven kuluttua?
Millä periaatteella järjestettäisiin omakielisiä kouluja, myös tarveharkintaisesti alueilla 3, 4 ja 5? Onko subjektiivista oikeutta ru-kouluun

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Jaska,

Millä tavalla arvelet tämän mallin vaikuttavan suomalaiseen/suomenruotsalaiseen demografiaan esim. sukupolven kuluttua?
Millä periaatteella järjestettäisiin omakielisiä kouluja, myös tarveharkintaisesti alueilla 3, 4 ja 5? Onko subjektiivista oikeutta ru-kouluun

Luulisin, että parin-kolmen sukupolven sisällä ulkovyöhykkeellä (kunnissa alle 20 % ruotsinkielisiä) alkaa kielenvaihto, eli niiden henkilöiden, jotka nyt ovat kaksiäidinkielisiä, lastenlapset eivät välttämättä enää opi ruotsia lainkaan.

Maailmalla on olemassa vakaita ja pysyviäkin kaksikielisyystilanteita, mutta käsittääkseni näissä kieliyhteisöt elävät kuitenkin pääosin omissa piireissään, vaikka heillä onkin tiiviit kontaktit erikielisiin naapuriyhteisöihin. Silloin kun kieliyhteisö elää suuremman toiskielisen yhteisön keskuudessa ja muodostaa hyvin pienen vähemmistön, kaksiäidinkielisyys on isommassa vaarassa johtaa kielenvaihtoon. Silloin ei nähdä enää tarpeellisena eikä järkevänä opettaa lapsille "turhaa" kieltä.

Identiteetti on myös tärkeä tekijä. Tataarien erilaisuus on säilynyt, koska he ovat islamilaisia; romaneilla on valtaväestöstä poikkeava aivan erilainen oma tapakulttuurinsa; ruotsinkieliset taas ovat ehkä kulttuurisesti "liian suomalaisia", että heillä olisi riittävän vahvaa omaa identiteettiä, joka tukisi kielen säilymistä.

Juuri se, että päättäjät ja "eliitti" yrittävät sotkea suomen- ja ruotsinkielisistä yhtä ja samaa kaksikielistä puuroa yhden kansan ja yhden kulttuurin nimissä, johtaa ruotsinkielisten assimiloitumiseen ja kielenvaihtoon. RKP ajaa ruotsin kielen tuhoon pakkoruotsivaatimuksineen.

Ruotsinkielisten kohtaloksi koituvat tekijät:

1. Jääminen vähemmistöksi suomenkielisen enemmistön lomaan
Kaupungistuminen ja teollistuminen puhkaisivat vanhan kielirajan ja toivat rannikon suuriin kaupunkeihin ja niiden ympäristöön valtavia määriä suomenkielisiä, niin ettei suurissa kaupungeissa ole enää ruotsinkielistä enemmistöä. Suurin ruotsinkielis-enemmistöinen kaupunki on Raasepori, jossa on alle 30 000 asukasta ja joka on vasta 34. suurin kunta asukasluvultaan.

2. Kaksiäidinkielisyyden yleistyminen
Pakkotoinenkotimainen johti yleiseen kaksikielitaitoisuuteen, minkä seurauksena seka-avioliitot ovat lisääntyneet viimeisten 50 vuoden aikana merkittävästi; tällöin lapsista tulee usein kaksikielisiä.

3. Identiteetin puuroutuminen yhteen suomenkielisten kanssa
"Yhden kaksikielisen kansan" propaganda ohjaa ruotsinkielisiä omaksumaan suomenkielisten kulttuurin tai ainakin hämärtämään erot ruotsinkielisten ja suomenkielisten kulttuurien väliltä. Esimerkiksi Lucia-juhla, hapansilakka ja juhannussalko ovat suomenruotsalaisia perinteitä, jotka ovat vanhastaan aivan tuntemattomia suomenkielisille. Jos oma kulttuuri-identiteetti saadaan säilytettyä, kielikin voi säilyä. Kulttuurisen ja kansallisen identiteetin yhteensulautuminen suomenkielisen väestönosan kanssa johtaa myös kieli-identiteetin sulautumiseen eli kielelliseen assimiloitumiseen.

Sanoisin, että Ahvenanmaalla (1), ydinvyöhykkeellä (2) ja sisävyöhykkeellä (3) ruotsin kieli voi säilyä pitkälle tulevaisuuteen, kunhan ruotsinkieliset pysyvät enemmistönä tai edes suurena vähemmistönä; kunhan he pitävät ruotsin kielen vahvempana eli selvänä äidinkielenä; ja kunhan he saavat ylläpidettyä omaa, suomenkielisistä poikkeavaa kulttuurista identiteettiään.

Koulujuttua en ole vielä pohtinut. Otan vastaan ajatuksia.

Jaska kirjoitti:

Jan-Erik Andelin kirjoitti:Jaska,Millä tavalla arvelet tämän mallin vaikuttavan suomalaiseen/suomenruotsalaiseen demografiaan esim. sukupolven kuluttua?

Sanoisin, että Ahvenanmaalla (1), ydinvyöhykkeellä (2) ja sisävyöhykkeellä (3) ruotsin kieli voi säilyä pitkälle tulevaisuuteen, kunhan ruotsinkieliset pysyvät enemmistönä tai edes suurena vähemmistönä; kunhan he pitävät ruotsin kielen vahvempana eli selvänä äidinkielenä; ja kunhan he saavat ylläpidettyä omaa, suomenkielisistä poikkeavaa kulttuurista identiteettiään.

Kaikkien kieliryhmien tilanne on nyt muutoksessa.

Minusta oleellista ruotsinkielisten kannalta on Ruotsin ja Skandinavian läheisyys. Pakkoruotsin ystävienkin liturgiassa painotetaan suomalaisten Norden-perintöä sekä kuulumista Skandinaviaan ponnekkaasti. Kyse on sekä identiteetistä että siteistä, joita kouluttautuminen ja täydennyskouluttautuminen Skandinaviassa sekä hetkittäinen työskentely Ruotsissa lisäävät. Käsittääkseni nimenomaan sellaiset kielivähemmistöt säilyvät hyvin, joilla on lähellä merkityksellinen omankielinen yhteisö.

Toinen ruotsinkielisten määrää lisäävä tekijä on se, että moni täysin suomenkielinen valitsee kielikylvystä alkavan ja ruotsinkieliseen kouluun johtavan koulupolun. He saattavat itse perustaa kaksikielisen perheen. Siis samaan aikaan kuin erityisesti isän ollessa ruotsinkielinen perheen lapset voivat luopua kaksikielisyydestä yhdistelmällä suomi-ruotsi ja suomenkielistyä (mikä on mielestäni ihan ok), kulkee myös uusia nuoria ruotsinkieliseen ryhmään päin.

Kolmas ryhmä ovat ne, jotka siirtyvät hetkeksi Skandinaviaan töihin ja omaksuvat siinä määrin skandinaavisuutta osaksi identiteettiään, että välitävät sen myös lapsilleen. Kyse ei silloin ole välttämättä suomenruotsalaisuudesta, ehkä pitäisi puhua Norden-suomalaisuudesta, sillä silloin ihmisten identiteetti vastaa jossain määrin sitä ihannetta, mitä on pakkoruotsin ystävien toimesta kaupiteltu koko kansakunnalle.

Jos kysytään samalla, mitä tapahtuu suomenkieliselle suomalaisuudelle seuraavien sukupolvien aikana, niin oleellista on minusta monikulttuuristen juurien lisääntyminen, nuorten siirtyminen ainakin hetkeksi työskentelemään ulkomailla ja maahanmuuttajien määrän tasainen kasvu. Tässä tilanteessa minkään ryhmän identiteetti, kieli ja kulttuuri ei säily sellaisenaan. Oletan, että omat lapsenlapseni (ne vielä syntymättömät, joille en halua enää jättää pakkoruotsia) ovat jo monikulttuurisia mutta toivon, että he saisivat kasvaa Suomessa.

Myös suomenruotsalaiset monikulttuuristuvat entistä monipuolisemmin, aiemmat muuttoaallothan ovat erityisesti koskeneet suomenruotsalaisia ja he ovat säilyttäneet kielensä siitä huolimatta.

Entä mitä tapahtuu saamelaisille?

Kuvasit hyvin lisää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat ruotsinkielisyyden säilymiseen.

NRR kirjoitti:Jos kysytään samalla, mitä tapahtuu suomenkieliselle suomalaisuudelle seuraavien sukupolvien aikana, niin oleellista on minusta monikulttuuristen juurien lisääntyminen, nuorten siirtyminen ainakin hetkeksi työskentelemään ulkomailla ja maahanmuuttajien määrän tasainen kasvu. Tässä tilanteessa minkään ryhmän identiteetti, kieli ja kulttuuri ei säily sellaisenaan. Oletan, että omat lapsenlapseni (ne vielä syntymättömät, joille en halua enää jättää pakkoruotsia) ovat jo monikulttuurisia mutta toivon, että he saisivat kasvaa Suomessa.

Voiko yksilö olla monikulttuurinen muuten kuin vanhempien ollessa eri kulttuureista?
Minusta monikulttuurisuuttakaan ei saa tuputtaa kansalle sen enempää kuin Norden-identiteettiä ja ruotsin kieltäkään: on yksilön oma valinta, miten monikulttuuriseksi hän heittäytyy. Suurimmassa osassa Suomea tulee vielä pitkään olemaan niin vähän maahanmuuttajia, ettei suomalaisten kulttuuri tai identiteetti muutu tai kehity heidän vaikutuksestaan.

Saamelaisia on Suomessa jo niin vähän, että ainoa keino sulautumisen estämiseksi saattaa olla reservaatti. Olen vakavissani. Pohjoisessa Siperiassa 500 hengen kieliyhteisö voi vielä olla elinvoimainen, koska siellä korvessa/tundralla ei ole muita, mutta Lapissakin on jo niin paljon suomalaisia, etteivät saamelaiset ole enemmistönä enää missään kunnassa. Mordvalaiset ovat iso kansa, mutta heidän venäläistymisensä on edennyt viime vuosikymmeninä aivan valtavalla nopeudella.

Jos tilannetta ajatellaan saamelaisten etnisen säilymisen kautta, niin saamelaisalueelle tarvitaan mahdollisimman nopeasti pakkosaame (tietysti pakkoruotsin tilalle). Miksi vanhemmat opettaisivat lapsilleen täysin hyödytöntä kieltä, jolla ei tee mitään - jolla ei voi toimia yhteiskunnassa? Kun yhä useampi saamelainen on "normaaleissa" töissä ja opiskelee/työskentelee saamelaisalueen ulkopuolella, ei useimmille ole tarjolla enää sitä elinpiiriäkään (poronhoito ym.), jossa kieltä päivittäin käytettäisiin.

Lääkkeet:
- Kielilain vaatimukset on toteutettava: saamelaisalueen viranomaisten on osattava tarjota palveluja saamelaiskielillä, ja heidän on tarjottava niitä oma-aloitteisesti, kunnes asenneilmapiiri on sellainen, että saamelaiset kehtaavat niitä aina pyytää.
- Saamelaisalueella ensi tilassa pakkoruotsin tilalle pakkosaame, että saadaan edes yksi sukupolvi saamentaitoisia suomalaisia. Pakkosaame voi hyvin olla tilapäinen elvytyshätätoimi, koska seuraava lappilainen sukupolvi opiskelee saamea varmaan sitten vapaaehtoisestikin enemmässä määrin, kun heidän vanhempansa osaavat sitä ja kun opetusta ja materiaaleja on sitten jo tarjolla riittävästi. T

Jaska kirjoitti: Voiko yksilö olla monikulttuurinen muuten kuin vanhempien ollessa eri kulttuureista?
Minusta monikulttuurisuuttakaan ei saa tuputtaa kansalle sen enempää kuin Norden-identiteettiä ja ruotsin kieltäkään: on yksilön oma valinta, miten monikulttuuriseksi hän heittäytyy. Suurimmassa osassa Suomea tulee vielä pitkään olemaan niin vähän maahanmuuttajia, ettei suomalaisten kulttuuri tai identiteetti muutu tai kehity heidän vaikutuksestaan.

Olen samaa mieltä siitä, ettei monikulttuurisuutta tule tuputtaa.

Oletan, että esim. nuorisokulttuuri on kuitenkin niin koko maata kattavaa, että monikulttuurisuus tulee vaikuttamaan kaikkialla Sumessa, vaikka se olisikin erityisesti Itä-Helsingin ja muiden monikulttuurikeskittymien kulttuuria.

Jaska kirjoitti: Saamelaisia on Suomessa jo niin vähän, että ainoa keino sulautumisen estämiseksi saattaa olla reservaatti. ---
Lääkkeet:
- Kielilain vaatimukset on toteutettava: saamelaisalueen viranomaisten on osattava tarjota palveluja saamelaiskielillä, ja heidän on tarjottava niitä oma-aloitteisesti, kunnes asenneilmapiiri on sellainen, että saamelaiset kehtaavat niitä aina pyytää.
- Saamelaisalueella ensi tilassa pakkoruotsin tilalle pakkosaame, että saadaan edes yksi sukupolvi saamentaitoisia suomalaisia. Pakkosaame voi hyvin olla tilapäinen elvytyshätätoimi, koska seuraava lappilainen sukupolvi opiskelee saamea varmaan sitten vapaaehtoisestikin enemmässä määrin, kun heidän vanhempansa osaavat sitä ja kun opetusta ja materiaaleja on sitten jo tarjolla riittävästi.

Oho, jään miettimään tätä.

Tällainen aloite löytyi kolmen vuoden takaa:
http://www.adressit.com/inarinsaamenkie ... materiaali

"Opetusministeriön Saamelaiskäräjille osoittamat oppimateriaalimäärärahat ovat pysyneet samalla tasolla 16 vuotta. Tästä johtuen oppikirjatilanne on huono. Luku- ja tehtäväkirjaparit ovat olemassa vain ympäristötietoon 1-3. luokille ja uskontoon 2-3. luokille. Useimmilla peruskoulun luokka-asteilla (esi - 9.) ei siis ole lainkaan inarinsaamenkielisiä oppikirjoja. Edes aapista ei ole."

Tämä seuraa siitä, etteivät saamelaiskielet ole kansalliskieliä: valtio ei tue niitä niin kuin suomea ja ruotsia. Ei olisi varmaankaan kohtuuton kuluerä, vaikka oppikirjoja käännätettäisiin saamelaiskielille ja painettaisiin muutamia satoja kappaleita per luokka-aste. Mutta koska perustuslaissa ei mainita kansalliskielten kohdalla saamelaiskieliä, niin edes saamelaiset itse eivät voi opiskella äidinkielellään.

Jaska kirjoitti:koska perustuslaissa ei mainita kansalliskielten kohdalla saamelaiskieliä, niin edes saamelaiset itse eivät voi opiskella äidinkielellään.

Oho

Mitenkäs ne ihmiset, jotka ovat ruotsinkielisä, mutta eivät osaa ruotsia tai osaavat sitä huomattavasti huonommin kuin suomea? Ruotsinkielen valinnalle äidinkieleksi kun on hyvin usein muita perusteluja kuin se, että puhuu ruotsia paremmin kuin suomea tai käyttää kieltä enemmän.

jlo kirjoitti:Ruotsinkielen valinnalle äidinkieleksi kun on hyvin usein muita perusteluja kuin se, että puhuu ruotsia

"Hyvin usein"? Nyt voisit vähän perustella jollakin datalla. Minulle on tuttua, että joskus kaksikielisissä perheissä toinen vanhempi vuosien/kymmienien kuluttua kokee ruotsin niin äidinkielenomaiseksi, että ilmoittaa olevansa ruotsinkielinen. Jos molemmat vanhemmat esimerkiksi ilmoittautuvat ruotsinkielisiksi vaikka kotona puhuttaisiinkin suomea, lapsi saattaa muodollisesti menettää oikeutensa sille relevanttiin mofi-suomenopetukseen koulussa. Mutta muuten, miksi joku vaihtaisi virallista äidinkieltään joksikin, joka ei vastaa todellisuutta?